Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
Pyytäkää kummit kirkon puolesta. He pysyvät ja jos eivät, kirkko varmasti muistaa teitä! Siunausta lapsenne matkalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole kuullut kenenkään koskaan eronneen kummin tehtävästä. Pitäisi ihan kysyä kirkkoherranvirastosta. Eikös kummit kirjata kastetilaisuudessa johonkin, joten olettaisin, että tehtävästä erotessa siitä tulee myös merkintä.
Vierailija kirjoitti:
Me pyydettiin lapselle vain kaksi kummia ja nämä olivat silloiset parhaat ystävämme, aviopari. Kävi sitten niin ikävästi, että kummitäti kuoli tapaturmaisesti, kun lapsi oli 8v. Kummisetä etääntyi kaveripiiristä ja kaikesta niin, ettei olla nykyään enää missään tekemisissä. Masentui vaimon kuolemasta ja niin sanotusti aloitti kokonaan uuden elämän uusilla ihmisillä.
Tällä hetkellä siis yhdellä meidän lapsista ei ole mitään kummisuhdetta keneenkään :(
En tiedä, mikä olisi tilanne, jos oltaisiin pyydetty kummit eri talouksista.
Kummivalinta voi mennä pieleen, eikä kummeja kiinnosta kummilapsi vaikka olisivatkin yhdessä. Meidän esikoisella on kummeina lapsuudenystäväni miehensä kanssa, alkuun kävivät mm. lapsen synttäreillä mutta eivät ottaneet koskaan mitään kontaktia lapseen, ja lopulta yhteydenpito on jäänyt eikä enää tule edes joulu- ja synttärikortteja.
Elämässä voi sattua mitä vaan. Minun lapseni toinen kummi kuoli tapaturmaìsesti nuorena. Ja toisen lapseni yhden kummin kanssa emme ole tällä hetkellä missään tekemisissä johtuen eräästä riidasta. Joten valitsitpa ketä vaan niin aina voi käydä jotain.
Vierailija kirjoitti:
meidän pojalla on neljä kummia, joista yhdet kummit oli pariskunta. erosivat pojan ollessa parivuotias. poika ei muista kummisetäänsä lainkaan eivätkä ole olleet missään tekemisissä myöhemminkään. kiva sitten selittää valokuvista, kuka tuo vieras setä ristiäiskuvissa on. oman kokemuksen pohjalta en suosittele ottamaan pariskuntia kummeiksi.
Kokemusta on, nimittäin siitä, että kun eropttu, jompikumpi kummeista jättäytyy pois myös lapsen elämästä. Nimim. lapset kummittomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä on se, kuka pystyy hoitamaan kummin tehtävän parhaiten. Uskonnollista kasvatusta eivät ihan kaikki osaa lapselle antaa. Heistä tulee "kummeja", jotka tuovat kerran vuodessa paketin kummilapselleen. Parhaimmillaan kummi löytyy läheltä niin, että hän voi osallistua lapsen kanssa kotikirkon toimintaan ja tapahtumiin. Kummin ensisijainen tehtävä ei ole taloudellinen, vaan uskonnollinen. Toki voi myös olla hyviä kummeja, jotka asuvat kauempana. Esim. kaupungista voi olla hauska lähteä maalle kesällä pariksi viikoksi. kummit voivat silloin näyttää lapselle, että kristityt löytävät kodin mistä tahansa, missä on toisia kristittyjä: maallakin on uskovien yhteisö, johon lapsi hyväksytään mukaan.
Mun mielestä se on vähän hassua ylipäänsä pyytää pariskuntia kummeiksi...mikä siinä on ideana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kysyin hyvää ystävää - joka oli vasta alkanut seurustelemaan - niin että hän voi seurustelukumppaninsa kanssa päättää alkavatko molemmat vai ystävä vaan. Halusivat molemmat ja ovat toistaiseksi yhdessä. Jos nyt eroaisivat, varmasti ystävä jäisi meille läheisemmäksi, koska en näe että olisimme hän ex:n kanssa enää juurikaan tekemisissä.
Niin se varmaan menisi, jos ero tulisi...se, kenen kanssa alunperin on oltu läheisempiä, jäisi kuvioihin.
Omalla lapsella on kummina kaksi pariskuntaa. Toinen pari erosi ja miespuolinen heistä katosi kuvioista. Myös naisosapuolen kanssa ollaan hyvin vähän tekemisissä. Toinen pariskunta on aktiivisempi, olemme yhteyksissä ja lapsi saa heiltä lahjan ja me annamme heidän lapselleen lahjan jouluisin ja synttärinä. Oma lapsi ei mitenkään mieti sitä kuka on kummi ja kuka ei. Oma perhe ja kaverit tärkeimmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ihan mitä vaan voi tapahtua. Mun kummi muutti ulkomaille ja jäi etäiseksi. Toinen kummi in mun täti mutta välit mennyt koko perheeseen joten hänkin etäinen. En nyt liika pohtisi noita asioita.
Sukulainen pyysi kummiksi toisen sukulaisen ja tämän tyttöystävän. Eron jälkeen tyttöystävästä ei ole kuulunut, hän katosi myös kummilapsen elämästä täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman lapseni kummeista yksi pari on eronnut. Toiseen osapuolen emme ole yhteydessä eikä hän kuulu elämäämme mitenkään nykypäivänä. Eipä tuo ole ongelma tai mikään iso juttu.
Omina kummeinani olivat äitini sisko aviopuolisoineen, he erosivat ollessani parikymppinen (saatuaan omatkin lapset pesästä) eikä sen jälkeen ole tullut oltua yhteydessä kuin tätiini. Tultiin aina hyvin juttuun kummisedän kanssa, mutta lopuksi minulla oli erityisen läheinen suhde vain tätini kanssa. Toisena kumminani oli vanhempien ystävä, joka löysi miehen ja asettui hänen kanssaan aloilleen ollessani lapsi, ja tämä mies on luontevasti toiminut kummisetänäni kummitätini kanssa yksikkönä siitä saakka. Näin niitä ihmisiä tulee ja menee elämässä, tilanteet tulevat aina muuttumaan, mutta tärkeintä on, että lapsella on turvallisia aikuisia ympärillä.
Ainoa seikka, jonka suhteen vaivautuisin spekuloimaan kummiehdokkaiden elämäntilannetta ja tulevia kuvioita on se, ketkä ovat lasteni kummeja tai "kummeja" siinä mielessä, että he ottaisivat lapseni huostaan mikäli minä ja puolisoni menehdymme yllättäen - eikä tällä välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, ketkä ovat kunkin lapsen kummit kristillisessä mielessä. Jonkun mahdollisimman luotettavan henkilön tai pariskunnan kanssa tällainen worst case scenario on kuitenkin hyvä käydä läpi, ja tässä kohtaa päätökseeni vaikuttaisivat esimerksi parisuhteen ja taloudellisen tilanteen vakaus, vaikka tärkeimpänä seikkana toki säilyisi oma tunne tämän läheiseni kyvystä ottaa tällainen tilanne vastaan ja toimia hyvänä vanhempana lapsilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omista kummipariskunnistani toinen oli mukana aikuisuuteen asti, toisista ei ole mitään muistikuvaa. Aloittajalla on mielenkiintoista pohdintaa, mutta elämää ei voi hallita, ainakaan muiden. Asiat menevät niinkuin menevät. Toivotaan hyvää kummisuhdetta lapsellenne!
No musta on outoa jos vain pariskunnan toinen osapuoli kelpaisi kummiksi. En toisi sitä mitenkään esille, mutta kyllä minä ainakin loukkaantuisin siitä ja kokisin etten kelpaa.
Kummivanhempani opettivat minut kalastamaan ja metsälle. Eipä ollu kristillistä kasvatusta mutta ihan parhaat kummit ikinä!!!
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä se on vähän hassua ylipäänsä pyytää pariskuntia kummeiksi...mikä siinä on ideana?
ystävyys?
Lapseni kummit ovat siskoni ja tämän ex-mies. Kummisedällä jo uusi perhe ja ei ole muutamaan vuoteen näkynyt. Kummitädin kanssa ovat hyvissä väleissä.
Mielestäni koko kummisysteemi on ihan omituinen.
Kukaan ei edes halua olla kummi(aivan joutavaa),joten älkää pyytäkö ketään!
Lähinnä stressiä aiheuttaa!