Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?

Meillä oli yhteensä 9 (miehellä 2 omaa, 4 yhteistä, minulla 3 omaa) kummilasta. Erosimme mieheni kanssa pari vuotta sitten. Kummilapset olivat kaikki kaveriperheiden lapsia. Erikoiseksi asian tekee se, kuinka kehtaavt nämä miehen kummilasten vanhemmat (siis rouvat, miehet varmaan ymmärtävät, mistä kyse) puhua pahaa selän takana, miten minä sorsin heidän lapsiaan. Täh? Pidän edelleen omille kummilapsilleni kesäretkipäivät ja kutsun vuorotellen yökylään hemmoteltavaksi, isompien kanssa käydään shoppaamassa tms. En ymmärrä millä logiikalla odottavat minun eron jälkeen hoitavan ex-mieheni kumminvelvollisuuksia?! 

Kummien rooli on vain lypsylehmänä oleminen: lahjoja ja rahaa merkkipäivinä. Ne voi antaa eronnut parikin. Toisaalta, riskejä on maailma täynnä. Lapsi voi menehtyä, kuten te vanhemmatkin. Elämä on yhtä risk managementtia, sano.  

Yliajattelet koko kummiasian. Sun odotukset kummia/kummeja kohtaan on aivan ylimitoitetut. On aika harvinaista, että kummi jaksaa antaa läsnäoloa ja aikaa noin paljon kuin kuvittelet. Mieti itse, onko sinulla ylimääräistä voimavaraa loputtomiin? Ota hyvä tyyppi kummiksi, toivo parasta, äläkä odota mitään. Todennäköisesti jokaisella ihmisellä tulee 18 vuoden aikana sellainen kriisi, sairaus tai muu vaikea elämänjakso, jolloin ei paljon jaksuja kummiuteen riitä. Sulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin hyväksyä se.

Minä ja ex-mieheni olemme yhdessä erään lapsen kummeja. Lapsen vanhemmista toinen on hyvin läheinen minulle, toinen taas ex-miehelleni. Eromme jälkeen oli hyvin selvää, että molemmat pitävät yhteyttä kummilapseen ja tämän vanhempiin - tosin niin taisi käydä, että yhden yhteisen lahjan sijaan tulee ostettua kaksi yhtä hyvää ja kumpikin myös tapaa kummilasta usein erikseen (vie leffaan tms), eli ehkä kummilapsi ei tässä hävinnyt :D Asiaa helpottaa toki se, että erosimme asiallisesti ja olemme hyvissä väleissä, ei haittaa osallistua samaan aikaan synttäreille jne. 

Itse en jaksaisi eroja pelätä, mutta tosiaan pyytäisin kummiksi pariskuntaa vain, jos olisin ollut valmis pyytämään heitä kummeiksi erikseenkin ja jos olettaisin, että mahdollisen eron jälkeen molemmat olisivat yhä perheelleni läheisiä. On ihan ok pyytää vain toistakin kummiksi - samaisen exän kanssa yhdessä ollessani ystäväni pyysi vain minua kummiksi, vaikka oltiin tekemisissä paljon juuri pariskuntina. Minä kuitenkin olin läheisempi, joten kenenkään osapuolen mielestä siinä ei ollut mitään outoa, että vain minua kysyttiin.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että haluaisimme pyytää pariskunnista molemmat osapuolet kummeiksi. Pidämme kaikista näistä ystävistämme ja tulemme pariskunnan molempien osapuolien kanssa yhtä hyvin juttuun. :)

Ap

No sitten pyytäkää pariskuntia, jos ero heille tulee, se on sen ajan murhe. Monesti kummius ei käytännössä toteudu ilman erojakaan, ei vain ole luontevaa.

Jäin eron myötä pois parinkin kummilapsen elämästä, ja ex jatkaa käytännössä kummina. Ja omien lasten kummeista aktiivisia kummeja on noin puolet. Tämä on aivan ok, kummisuhdetta ei kannata väkisin ylläpitää.

Sitten eroavat?

Meillä pyysin parhaan kaverini lapsuudesta, puolison myös kummiksi ja vaikka ovat eronneet niin kyllä tää kummisetä käy välillä kahvilla(pari kertaa vuodessa) yms ja tuo synttärilahjan.

Onko mitään taetta että edes sinun ja ystäväsi tiet eivät "eroa"? Sitäkin käy paljon. Jopa sukulaisten välit voi mennä solmuun.

Ei mistään ole taetta ap. Jos pariskunnan toinen osapuoli on teille niin tuttu (=käytännössä ystävä) että voitte häntä kummiksi harkita, ehkä hän pitää lapseen yhteyttä vaikka eroaisivatkin. Eikä ero tarkoita että erotaan riidoissa, entä jos pariskunta jää ystäviksi? Tai toinen jää leskeksi?

Kaikkeen voi varautua, mutta oikeasti ei ole taetta edes siitä että ystäväsi olisi edes hyvä kummi. Yhtähyvin hän voi olla tulematta lapsesi syntymäpäiville tai ostamatta lahjoja. Eikö?

vastaan tännekin. minulla kaksi kummilasta. toiselle sylikummi ja olen paljon tekemisissä koko perheen kanssa. toiselle kummilapselleni rivikummi (sylikummius ei ole pointtini) mutta koen että olen täysin määrällisesti valittu ihminen. sillä tällä kummilapsella 6 kummia koska hänen isosisaruksillaankin kaikilla 6  kummia. mielestäni aivan liikaan. he eivät pidä yhteyttä, asumme kaukana toisistamme ja en ole yhtään kiinnostunut kummilapsestani. en edes muista hänen tarkkaa syntymäpäivää. viimeisimmästä antamastani lahjasta en edes kiitosta saanut. antaa olla.

kerron tämän koska haluan sanoa, että perheet jotka vaitsevat kummeja, olisivat oikeasti niiden kummien kanssa tekemisissä muutenkin kuin pakolliset kutsut syntymäpäiväjuhliin. 

Olen exän parhaan ystävän lapsen kummi, ei valitettavasti eron jälkeen ole yhteys säilynyt, lahjat kyllä ostetaan exän kanssa yhdessä, aika turha kummi olen. Oman lapsen kummit myös erosivat ja yhteys jäi vain naispuoliseen, joka on lapsuudenystäväni. Jos kummiutta pitää tärkeänä, niin hyvinkin voisin pyytää vain toista pariskunnasta.

No jos käy niin että pariskunta eroaa ja toinen ei halua olla enää lapsen kummi, niin onko se nyt niin vakavaa jos lapselle jää kolme kummia. Mulla oli käytännössä aina kolme kummia, vaikka kukaan ei ole eronnut. Yhtä kummia ei vaan koskaan kiinnostanut pitää yhteyttä. On sukulainen, joka valittiin kummiksi kun oli just päässyt ripiltä ja sitä ei kiinnostanut lapset eikä edes lahjan tai kortin ostaminen koskaan.  Esim. omien rippijuhlien aikaan ei tullut paikalle, koska hänestä oli noloa olla jonkun rippikouluikäisen kummi, kun sitten kaikki laskisi että hän on jo 30-vuotias eikä parikymppinen. 

Esimerkki elävästä elämästä. Pyysin kummiksi vain pariskunnan vaimoa eli ystävääni. Pariskunta erosi ja kävi silleen että kummitäti muutti uuden puolison kanssa toiselle puolen Suomea. Samalla yhteydenpito kummitädin puolelta hiipui olemattomiin. Tuntui että tätä ei vaan enää kiinnostanut.

Sen sijaan hänen ex-mies jäi meidän läheiseksi ystäväksi ja on ottanut kummisedän roolin vaikka ei sitä virallisesti olekaan.

Mietin että mitä sitten toisinpäin, jos molemmat olisi alkujaankin olleet kummeja, en näe ongelmaa siinä jos tehtävä jäisi vain toiselle. Olisi itsekin pitänyt alunperin pyytää molempia kummeiksi.

Ollaan pyydetty pariskuntia ja ihan yksittäin ilman puolisoa.

Pariskuntana niin että sitä toista vaan ns kohteliaisuudesta. Se on vain nimi paperissa.

Ero on tullut kahdelle kummipariskunnalle ja ne jotka ei ole olleet ne läheiset ovat jääneet sitten. Ei haittaa.

Ei minunkaan kummisetä eron jälkeen pitänyt minuun yhteyttä ja aivan sama.

Me ei olla kovinkaan uskovaisia eli kummit nyt vaan ovat ne "välitön paha".

Olen valinnut kummeiksi pitkäaikaisia ystäviä ja sisaruksia eli kaikilla neljällä lapsella on joku kummi jolkain tavalla mukana elämässä.

Itse en loukkaantuisi jos pyydettäisiin vain toista kummiksi. Siis jos kysyjä olisi sellainen jonka kanssa en olisi tekemisissä ilman miestäni.

Miehen veli ja hänen vaimo pyysi vain miestäni. Oltiin silloin oltu yhdessä vasta puolisen vuotta (nyt 12 vuotta). Olisin yllättynyt jos minua oltaisiin pyydetty kummiksi.

Myöhemmin miehen veljen vaimo sanoi että häntä nolottaa etteivät pyytäneet minua. Aivan turhaan.

Onko kummilla niin isoa roolia että jos kummit eroaisivat niin se jäisi jotenkin harmittamaan? Ei kai se kummius sen kummemmin velvoita?

Kuinka monella kummi todellisuudessa osallistuu kristilliseen kasvatukseen?

Mulla ja exmiehellä on kolme kummilasta. Yksi on exän sisaruksen lapsi ja kaksi minun ystävieni lapsia. Ollaan yhdessä synttärijuhlilla, paljon muuta ei tässä eromme aikana ole voitu edes tehdä (korona). Eipä ennen eroammekaan mitenkään hirveesti erityisiä juttuja kummilasten kanssa tehty, ovat vielä sen verran pieniä. Joululahjat ja synttärilahjat hommataan yhteisymmärryksessä. Yksi lahja per kummilapsi. Aika näyttää miten jatkossa menee, veikkaan että minä huolehdin ystävieni lasten "kummittelut" ja ex hoitaa oman sisaruksensa lapseen liittyvät kummijutut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.

Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.

Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.

No mikäs siinä nyt on kummaa? Onko naisen aina huolehdittava kaikesta? Luuletko, että miehet huolehtivat, jos vain nainen on kummina? No eivät todellakaan.

Valitsimme sellaiset kummit, joiden ajattelimme pitävän yhteyttä mahdollisesta erosta huolimatta.

Kummitilanteessa olin hieman pahoillani jo etukäteen koska minua kysyttiin ja painostettiin liittymään tähän rulianssiin. Suostuin mieliksi, ja eron myötä ketuttaa aika ankarasti. 

Mulla on päinvastainen ongelma: minusta tehtiin väkisin kummi, vaikken edes kuulu kirkkoon. Miten tämä edes on mahdollista, en jaksa selittää. Kummin todistus lyötiin käteen ja siinä on seurakunnan kirkkoherran nimi ja leima.

Kummi ei ole lahja-automaatti vaan kristillinen luottamustehtävä, jota en tietenkään hoida kun en mokomaan hölynpölyyn usko.

0ksu kirjoitti:

Kummitilanteessa olin hieman pahoillani jo etukäteen koska minua kysyttiin ja painostettiin liittymään tähän rulianssiin. Suostuin mieliksi, ja eron myötä ketuttaa aika ankarasti. 

Sama. Näistä reliikeistä pitäisi jo päästä eroon.

Ero ei ole ainoa uhka. Siskon lapsella oli alunperin kuusi kummia. Kaksi kummeista on jo kuollut syöpään (toinen 36-vuotiaana, toinen 56-vuotiaana). Tyttö oli vähän yli vuoden ikäinen kun tuo eka kummi kuoli.