Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?
Olemme miettimässä lapsellemme kummeja ja olemme ajatelleet pyytää kahta ystäväpariskuntaa kummeiksi. Molemmat pariskunnat ovat olleet vuosia yhdessä, toinen pari on naimisissa ja toinen ei. Tuntuisi hieman oudolta pyytää vain pariskunnan toista osapuolta kummiksi, kun kuitenkin olemme tekemisissä molempien pariskunnan osapuolien kanssa. Kummeja kohtaan ei sinällään ole mitään suuria odotuksia, emme kaipaa kalliita lahjoja ja muuta sellaista, vaan kummien arjen sallimissa rajoissa yhteistä aikaa kummilapsen kanssa. Toivomme, että kummit olisivat läsnä kummilapsensa elämässä mahdollisimman pitkään.
Viime aikoina tuttavapiirissä on ollut aika paljon eroja, niin seurustelevilla pareilla kuin jo pitkään naimisissa olleilla. Tämä on saanut miettimään tuota asiaa myös kummien kohdalla. Haluaisin kuulla kokemuksia teiltä, jotka olette valinneet pariskuntia kummeiksi ja parit ovat sittemmin eronneet. Pitävätkö molemmat kummit yhä yhteyttä kummilapseen vai katkesiko yhteys? Jos pariskunnan keskinäiset välit katkesivat täysin, viilenivätkö välit myös toisen/molempien kummien kanssa? Valitsisitko nyt kummit toisin kuin aikoinaan, pyytäisitkö kummeiksi vain yksittäisiä ihmisiä pariskuntien sijaan?
Ap
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.
Tottakai kummi hoitaa, jos kummiksi ryhtyy. En minäkään hoida miehen sukulaislasten lahjoja, olin kummi tai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkennan vielä, että haluaisimme pyytää pariskunnista molemmat osapuolet kummeiksi. Pidämme kaikista näistä ystävistämme ja tulemme pariskunnan molempien osapuolien kanssa yhtä hyvin juttuun. :)
Ap
No mitäpä siinä on sitten ihmettelemistä. Teette niin kuin haluatte tietysti. Se on ihan ihmisestä kiinni, onko hän vielä mahdollisen eron jälkeen yhteydessä kummilapseen tai hänen vanhempiinsa.
Mietitään tätä asiaa myös kummien näkökulmasta. Jos kummit eivät esimerkiksi eron jälkeen haluaisi nähdäkään toisiaan, niin tuskin esimerkiksi yhtä aikaa läsnäolo kummilapsen synttäreillä onnistuisi tai olisi ainakaan ex-parille kovin mukava?
Ap
Kyllä fiksut ja sivistyneet ihmiset osaavat käyttäytyä noissa tilaisuuksissa. Harvalla kai tulee mieleen noissa perhetilaisuuksissa ryhtyä tappelemaan tai päätä aukomaan.
Ap:n odotukset kummeille taitavat olla aika kovat. Itse en ryhtyisi kummiksi enää, lahja-automaattina toimiminen riitti aikansa.
Oman kokemukseni mukaan (painotan, nimen oman kokemukseni, joillakin voi olla toisin) kannattaa valita ainakin yksi ”pomminvarma” kummi, mielellään vielä sukulainen. Siis vanhemman sisarus tai muuten aina elämässä tiiviisti ollut. Jos siis haluaa, että kummit olisivat mukana mahdollisimman pitkään.
Lapsuus on kuitenkin siitä pitkä aika, että ihmissuhteet ehtii muuttua paljon. Jos kummeina on vain ystäviä, on todennäköistä että iso osa heistä häipyy elämästä ennen kuin lapsi on aikuinen.
Kun ajattelen omia ja lasteni kummeja, niin jokainen meistä on lopulta ollut tekemisissä vain sen sukulaiskummin kanssa. Kumpikaan aikuksista lapsistani ei tunnistaisi kaikkia kummejaan jos vastaan kävelisivät.
Eli ottakaa joku sukulainen myös. Onpahan edes joku jäljellä konfirmaatiossa.
Meillä on molemmilla useampi läheinen kaveri, joita halusimme pyytää kummeiksi ja ystäväpariskunnista vai yksi oli jo naimisissa, muut eivät. Joten päädyimme pyytämään vain yksittäisiä henkilöitä, ei pariskuntia. Lapsillamme on molemmilla neljä kummia. Kaikki nämä parit ovat edelleen yli 10 vuotta myöhemmin yhdessä mutta edelleen tämä oli mielestäni hyvä ratkaisu.
Samaa logiikkaa ovat käyttäneet myös kaverimme, joten meidän kummilapset ovat vain meidän omia, ei yhteisiä. Yhteensä meillä on kahdeksan kummilasta, näistä kolme jo aikuisia.
Tärkeintä kummien valinnassa on kuitenkin se, että valiltaan henkilöt jotka ovat muutenkin lapsen elämässä mukana eli vanhemmille läheisiä. Muuten kummit jäävät todella etäisiksi. Itselläni on yksi kummilapsi, jonka kummiksi jouduin jo parikymppisenä isäni painostuksesta. Ei sitä suhdetta missään vaiheessa syntynyt, kun ei olla koskaan oltu muuten tekemisissä vanhempiensa kanssa. Yhdestä kummiudesta kieltäydyin, kun pyyntö tuli ihan puskista ja perustelu pyytämiselle oli "sitten olisi syy pitää yhteyttä". Tätä ennen ystävyys oli jo hiipunut, kun toinen osapuoli ei ikinä ottanut yhteyttä vaan se oli aina mun vastuulla. Toki mulla oli tässä vaiheessa jo kuusi kummilasta muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitä etukäteen jossittelemaan eroa, voittehan tekin erota.
Tää on elämää.
Kaveripiireissä on juuri tuollaisia kiusallisia tilanteita. On pyydetty silloista kaveripariskuntaa kummeiksi, ja on tullut sitten ruma avioero. Räikeimmissä tapauksissa ollut juuri noita puolien valintoja. Sitten on ex-kaverien ex-vaimo kummina.
Mulla on sukulaisia, ja se loppupeleissä toimii luontevammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.
Siis mitä? Tottakai miehen pitää hoitaa kaikki itse.
Onpas tosi outoa miettiä tuollaista. Ap, sinullekin voi tulla ero. Sitten vasta on lapset ihmeissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei kummiudesta tarvitsisi mitään elämää suurempaa juttua tehdä. Pyytäkää kummeiksi ne, kenet siihen haluatte. On ihan turha miettiä etukäteen, että mitä jos ja kun.
Kaikki asiathan tässä maailmassa on mahdollisia ja vaikka mitä voi sattua. Ei yksi esimerkki siitä, että eron jälkeen kummit ei muista enää kummilastaan, kerro vielä yhtään mitään. Kaikki johtuu siitä, millaiset välit kummeilla ja lapsen vanhemmilla on keskenään.
Hyväksikin ajateltu kummi voi "unohtaa" lapsen, ihan mistä syystä vaan. Voi vaikka sairastua pahasti tai kuolla. Tai muuttaa kaukomaille. Tai voi hankkia omia lapsia eikä sitten enää jaksa antaa sitä huomiota niin kovasti sille kummilapselle. Tai mitä vaan.
Ei ole omia lapsia, mutta omat kummini erosivat enkä ole sen jälkeen kummisedästäni kuullut. Ei mitään tietoa missä asuu tai mitä tekee. Onko edes elossa? Ventovieras ihminen. Kummitätiin pidän satunnaisesti yhteyttä näin aikuisenakin.
Tällä kokemuksella en suosisi pariskuntaa, ellei todella molemmat osapuolet olisi ihan itsenäänkin ilmeisiä valintoja kummeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne ole kunnon kristittyjä jos eroaa! Eli jos kelpaa kummeiksi antamaan teidän lapselle uskonoppia niin ei ne eroa.
Kummallinen koko kummisysteemi. Mistä lie peruja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopputulos on sama, jos pyydätte sitä toista pelkästään tai molempia ja he eroavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää pyytäkö kummeiksi, kuin niitä jotka aidosti haluatte. Ei ketään av(i)opuolisoita, jos ette aidosti halua molempia.
Tuo parien kutsuminen kummeiksi johtaa entisajan tavasta, jossa kummit hoitavat lasta, jos vanhemmille käy jotain.
Jos palstalla on miettinyt pariskunnasta vain miehen pyytämistä kummiksi, jotkut naiset selvästi loukkaantuvat ja ilmoittavat, että mies saa sitten hoitaa itse kaiken.
Siis mitä? Tottakai miehen pitää hoitaa kaikki itse.
No ilman muuta, kumminhan ne asioitten hoitamiset on tehtävä. Ei se mieskään niitä vaimonsa kummilapsia muistaisi, jos ei itse olisi myös sen lapsen kummi. En laittaisi rikkaa ristiin miehen kummilapsen hyväksi, ellei se sitten olisi minullekin erityinen lapsi. Mutta jos se olisi vain sellainen kummilapsi, jota miehen pitäisi muistaa vain niinä merkkipäivinä eikä muuten, niin en minä siihen puuttuisi.
Erosimme ilman suurempaa draamaa ja kykenimme sopimaan asiallisesti eroon liittyvistä asioista. Aivan varmasti olisimme käyttäytyneet hyvin esim. kummilapsemme juhlissa, mutta hänen vanhempansa päättivät toisin. He laittoivat minuun välit poikki ja se kummius oli sitten osaltani siinä.
Nykyään on vaikea löytää perinteisiä kummeja, kun yhä useampi eroaa kirkosta. Jos liikaa miettii tulevaisuutta, niin ei jää kohta ketään ehdokasta jäljelle.
Ei se sano mitään kummin laadusta onko ne eronneet vai ei. Se vaikuttaa että haluaako olla yhteyksissä lapsen kanssa. Itsellä on ero-kummilapsi jonka kanssa olen yhteyksissä mutta hänen vanhempiensa kanssa en sitten enää ollenkaan. Oli kuulemma HEILLE eroni niin kova paikka kun olisi pitänyt valita jompikumpi. Urpåt.
Tuntuu vähän kaukaa haetulta. Eihän kummien tarvitse olla alunperinkään parisuhteessa keskenään, joten mitä haittaa jos kummit ovat aluksi pariskunta ja eroavat myöhemmin. Aivan hyvin molemmat voivat tahoillaan pitää yhteyttä lapseen.
Mitä odotatte kummilta? Että hän lukee raamattua lapselle? Tuo syntymäpäivä-, joulu-, ja rippilahjoja? Viettää aikaa lapsen kanssa? Toimii lapsenvahtina?
Meillä odotuksena oli, että kummi pitää lasta sylissä kastetilaisuudessa ja törkkää nimensä paperiin, että lapsi saadaan kastettua. Kristillisestä kasvatuksesta, kuten muustakin lapsen kasvatuksesta vastaamme me vanhemmat. Vai tuleeko kummi teille lukemaan raamatun kertomuksia? Enpä usko. Joten aivan sama eroavatko vai eivät. Meillä esim. toisen lapsen kummit ovat lopettaneet seurustelun, mutta silti viestittelemme molempien kummien kanssa, koska molemmat ovat kavereitamme ja lapsemme kummeja. Mitään velvollisuuksia heillä ei lastamme kohtaan ole.
Alue: Aihe vapaa
Mua vähän surettaa, että mieheni ei ole sisareni pojan kummi. Asia kuitenkin johtuu siitä, että lapsi kastettiin katolisessa kirkossa ja papille kelpasi vain yksi luterilainen kummi. Enkä itsekään ole enää ihan virallesesti kummi, koska liityin takaisin kirkkoon hetkellisesti vain siksi, jos pappi olisi vaatinut jonkun todisteen seurakunnasta. Ei vaatinut.