Pariskunnan pyytäminen kummeiksi - mitä jos tulee ero?

Juu, kiva kutsua lapsen rippijuhliin sitten ne kummit, jotka ovat juuri eronneet riitaisasti eivätkä mahdu samaan juhlatilaan... tämäkin on nähty.

Ei ikinä pariskuntia kummiksi!

Eihän kummien parisuhteella ole asian kanssa mitään tekemistä jos kumpikin on vanhempien ystävä. Mahdollinen ero ei ystävyyteen vaikuta.

Miksi kukaan täysissä järjissä oleva edes lähtisi kummiksi? Järjetöntä.

Vanhempani valitsivat aikoinaan minun kummeikseni isäni serkun vaimoineen. Pariskunta oli ollut jo pitkään naimisissa, ja heillä oli kaksi lasta. Vanhempani ilmeisesti ajattelivat, että ero olisi todella epätodennäköinen. Olimme heidän kanssaan aika paljon tekemisissä koko lapsuuteni.

Kuitenkin, ollessani jo vähän päälle parikymppinen, pariskunta erosi. Mies oli pitänyt sivusuhdetta salassa vaimoltaan jo usean vuoden ajan.

Vaikka mies on isälleni sukua, hän on se, josta emme ole kuulleet mitään yli 10 vuoteen. Ilmeisesti hän tuntee jotain häpeää.

Sen sijaan hänen ex-vaimonsa kanssa olemme usein tekemisissä.

Eli joskus myös näin. Sukulaisuus tai hyvä ystävyys eivät välttämättä merkitse mitään siinä tilanteessa kun välit tulehtuvat. Asiaa ei voi tietää ennalta. Pitkäkin suhde voi kaatua. Kyse on siinä vaiheessa henkilön omasta tahdosta. Kummitätini päätti kaikesta huolimatta pitää yllä ystävyyttä perheeseeni - eli exänsä sukulaisiin. Se on tosi kunnioitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että haluaisimme pyytää pariskunnista molemmat osapuolet kummeiksi. Pidämme kaikista näistä ystävistämme ja tulemme pariskunnan molempien osapuolien kanssa yhtä hyvin juttuun. :)

Ap

Jos pyytäisitte näitä jokaista myös erikseen, niin sitten pyytäisin heitä myös yhdessä. Jos eroavat, sitten eroavat. Onko se niin kauheaa, jos jää vaikka joka toiset synttärijuhlat menemättä koska ex on myös kutsuttu? Eihän mitään sukulaissynttäreitä yleensä edes kovin vanhaksi asti pidetä. Ja voihan toisen kanssa sitten kahvitella seuraavana päivänä vaikka. Mahdolliset rippijuhlat ja ylppärit on pari kertaa elämässä, joten niidenkään osallistujalistan perusteella en kummeja valitsisi. Mahdollisiin häihinsä lapsi kutsuu joka tapauksessa ne, ketkä haluaa, eli jos nyt sattuisi olemaan läheinen esim. kummitätinsä ex-miehen kanssa, niin kutsuu sitten hänet, oli hän kummi tai ei. Eikä se ole mikään selviö, että kummejakaan kutsutaan, itse en kutsunut kaikkia kummejani, eikä toisaalta myöskään kutsuttu kaikkien kummilasten perheitä.

Tällä palstalla on tosi usein törmännyt nihkeilyyn, jos kummiksi on pyydetty vain pariskunnan toista osapuolta. Koetaan, että se puoliso on sysätty syrjään eikä pidetä "oikeana parina". Kannattaa tehdä ihan niin kuin teistä hyvältä tuntuu eikä ainakaan pyytää molempia kummeiksi vain toisten mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkennan vielä, että haluaisimme pyytää pariskunnista molemmat osapuolet kummeiksi. Pidämme kaikista näistä ystävistämme ja tulemme pariskunnan molempien osapuolien kanssa yhtä hyvin juttuun. :)

Ap

No mitäpä siinä on sitten ihmettelemistä. Teette niin kuin haluatte tietysti. Se on ihan ihmisestä kiinni, onko hän vielä mahdollisen eron jälkeen yhteydessä kummilapseen tai hänen vanhempiinsa. 

Mietitään tätä asiaa myös kummien näkökulmasta. Jos kummit eivät esimerkiksi eron jälkeen haluaisi nähdäkään toisiaan, niin tuskin esimerkiksi yhtä aikaa läsnäolo kummilapsen synttäreillä onnistuisi tai olisi ainakaan ex-parille kovin mukava?

Ap

Veljeni kummit erosivat riitaisasti veljeni ollessa ala-asteella. Välit olivat täysin poikki, eikä tullut kyseeseenkään, että olisivat olleet samaan aikaan paikalla. Synttäreille tulivat eri päivinä (tähän kyllä vaikutti myös vuorotyö) ja rippijuhliin ja ylioppilasjuhliin toinen tuli juhlien alkupuolella ja toinen loppupuolella. Kummilapseen molemmilla oli ihan hyvät välit.

Itselläni aikanaan kummini erosivat kun olin aika nuori - kummisetä meni naimisiin uuden naisen kanssa ja tämä nainen piti minua kuin kummityttönään 15 vuotiaaksi asti. Kummitäti piti yhteyttä hyvin hyvin satunnaisesti, mutta se kuihtui aikanaan kasaan.

Itselläni on miehni kanssa 1 yhteinen kummilapsi ja molemmilla myös yhdet ns omat kummilapset. Kaikki tärkeitä.

Olen halunnut luoda suhteen omien kummilapsieni kanssa, he soittelevat ja minä soittelen heille. En näkisi, että se muuttuisi vaikka eroaisimme mieheni kanssa.

Nykyajan ongelma: kummius. Kun olin lapsi, asiasta ei koskaan edes keskusteltu, en edes tiennyt kummejani, ei muistettu eikä lahjottu kuin aniharvoin. Tämä nyt on sellainen asia jota ei kannata miettiä ollenkaan, siis että eroaako kummina oleva pariskunta ehkä joskus. Sitä ei voi kukaan tietää. Sinäkin saatat erota ennemmin kuin lapsesi kummit. Pyydätte ketä haluatte ja suostuvat jos haluavat. Älkää odottako ja vaatiko heiltä mitään mutta kutsukaa juhliin kuten ennenkin, älkää tehkö numeroa kummiudesta.

Kuinka paljon helpompaa ihmisten elämä olisikaan, jos ei olisi kummeja ollenkaan! 😂 Itse olen sitä mieltä, että kummeja tarvitaan ristiäisissä, sen jälkeen en odota keneltäkään mitään! Jos joku haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä voi sitä tehdä, oli kummi tai ei. Vanhin lapseni taitaa tietää kumminsa, kun juuri oli rippikoulussa, mutta nuoremmat ei välttämättä edes tiedä kummejaan.

Lapsi kyllä pääsee yli kummien erosta. Monelta lapselta eroaa vanhemmatkin, mikä on kyllä tuhat kertaa pahempaa.

Välit viileni jo ennen eroa. Eron jälkeen toinen on hiukan aktiivisemmin pitänyt yhteyttä. Elämä kuitenkin toisinaan on sellaista että tapahtuu muutoksia suhteet viilenee ja taas välillä lähenee. Joskus yhteys katkeaa kokonaan kuten yhden lapseni kohdalla kummin kuolemaan.

Minusta tärkeä kysymys esitettiin edellä: jos pariskunta eroaisi tänään (ehkä vielä hyvin riitaisasti), pyytäisittekö silti ensi viikolla molempia heistä lapsen kummeiksi? Jos vastaus on kyllä, silloin tietysti kysytte molempia. Jos vastaus on, että silloin kysyisitte vain toista, kysytte häntä nytkin. Koska lähes varmaa on, että ero tulee ennemmin tai myöhemmin.

Aikoinaan perhe- ja ystävyyssuhteet olivat pysyvämpiä kuin nykyään, silloin tuo pariskunnan kysyminen kummeiksi oli ihan luontevaa. Enää en luottaisi samalla tavalla siihen, että Pentti ja Kyllikki olisivat lopun ikäänsä yhdessä. Jos sen riskin on valmis ottamaan, niin mikäs siinä. Plus saattaahan ne välit kummeilla ja kummilapsella muutenkin viilentyä ajan saatossa, tuli eroa tai ei.

Jos nyt olisin valitsemassa omalle lapselle kummeja, niin pyytäisin varmaan varmuuden vuoksi kummeja paljon enemmän (vaikka 6). Näin olisi todennäköistä, että edes jotkut kummeista olisi mukana lapsen elämässä myöhemminkin. Jos taas kummeja on vain muutama, niin riski on sekin, ettei kukaan kummeista pidä enää myöhemmin yhteyttä.

Me pyydettiin lapselle vain kaksi kummia ja nämä olivat silloiset parhaat ystävämme, aviopari. Kävi sitten niin ikävästi, että kummitäti kuoli tapaturmaisesti, kun lapsi oli 8v. Kummisetä etääntyi kaveripiiristä ja kaikesta niin, ettei olla nykyään enää missään tekemisissä. Masentui vaimon kuolemasta ja niin sanotusti aloitti kokonaan uuden elämän uusilla ihmisillä.

Tällä hetkellä siis yhdellä meidän lapsista ei ole mitään kummisuhdetta keneenkään :(

En tiedä, mikä olisi tilanne, jos oltaisiin pyydetty kummit eri talouksista.

Ystäväni lapselle oli pyydetty kummeiksi hänen miehensä veljeä ja tämän silloista avovaimoa. Tälle pariskunnalle oli tullut riitaisa ero juuri kastepäivää edeltävänä iltana, ja kirkkoon ilmaantui vain miehen veli (vahvasti krapulaisena, tolpillaan kuitenkin).

Toisen kummin puuttuminen oli tiedossa kastepäivän aamusta, ja mahdollisia kahdidaatteja kartoitettiin pikavauhtia. Oli hankalaa, koska äidin tuttavista harvempi kuului kirkkoon, ja miehenkään puolelta ei meinannut löytyä ketään. Lopulta lapsen isoäiti ryhtyi toiseksi kummiksi.

Lapsen vanhemmille tuli hyvin riitaisa ero melko pian, ja äiti lapsineen muutti ulkomaille. Lapsilla ja heidän isällään ei ole minkäänlaista suhdetta (mihin äiti ei ole ihan viaton, sanotaanko niin). Välit toiseen kummiin ja muuhun miehen sukuun menivät poikki samalla.

Melko dramaattisia voivat kummijutut olla.

Meillä on mennyt niin, että jos eronneesta pariskunnasta se nainen on ollut meille alunperin tutumpi, hän on pitänyt yhteyttä ja mies ei.

Jos taas mies on ollut se tutumpi, eron jälkeen ei kummiutta ole muistanut kumpikaan.

Mieheni ei ole tekemisissä kummilapsensa kanssa, jonka kummiksi suostui koska kummin äiti oli exvaimon kanssa läheinen ystävä. Mies siis ei ollut mikään tämän kummilapsen äidin hyvä ystävä, vaikka hyvin toimeen tietysti tulikin naimisissaollessaan. Erossa tämä exän ystävä tietysti tuki tätä evaimoa, ja miestäni katsottiin pahalla silmällä. En pyytäisi kummiksi kuin sukulaisia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on mennyt niin, että jos eronneesta pariskunnasta se nainen on ollut meille alunperin tutumpi, hän on pitänyt yhteyttä ja mies ei.

Jos taas mies on ollut se tutumpi, eron jälkeen ei kummiutta ole muistanut kumpikaan.

Tämä! Veikkaan, että suurimmalla osalla pareista yhteydenpidon hoitaa nainen.

Ei kummipariskuntia. Kaikki kummipariskunnat jotka tunnen ovat eronneet ja lopettaneet yhteydenpidon kummilapsiinsa