Lue keskustelun säännöt.
Vaimon uskottomuus paljasti yllättävän puolen arvoistani. Mitä olette mieltä?
11.03.2021 |
Olen 43-vuotias mies ja olen ollut yhdessä vaimoni kanssa 21 vuotta. Meillä on kaksi ihanaa lasta ja elämässä kaikki hyvin. Vaimoni on ystävällisin ja epäitsekkäin tuntemani ihminen. Rakastan ja arvostan häntä ihmisenä yli kaiken. Hän on mm. ainoa syy, miksi toivuin vaikeasta masennuksesta takaisin elämään joitakin vuosia sitten. Tästä olen vaimolleni ikuisesti kiitollinen.
Alkuvuodesta minulle selvisi, että vaimoni on ollut uskoton minulle kertaluontoisesti työpaikkansa laskettelureissulla. Asia selvisi minulle vain ja ainoastaan siksi, että vaimoni kertoi asiasta itse heti tapahtuneen jälkeen.
En ole itse ollut koskaan uskoton ja olin tietysti aluksi hyvinkin järkyttynyt asiasta. Oletukseni oli, että jotakin peruuttamatonta on tapahtunut ja olin tästä jopa vähän paniikissa. Ajattelin, että jokin on lopullisesti rikki ja asiat eivät voi palata ennalleen. Nyt, kun asiasta on kulunut pari kuukautta, huomaan ajattelevani täysin toisella tavalla: kyseessä on yksi virhe, joka ei millään tavalla tee tyhjäksi niitä tuhansia rakkauden tekoja, joita vaimoni on minulle yhteisen elämämme aikana tehnyt. Olen antanut vaimolleni asian anteeksi kokonaan enkä sitä itsekään enää millään tavalla ajattele. Olen vapaa ja tästä tunteesta myös hyvin kiitollinen.
Huomaan nyt myös kyseenalaistavani hyvin voimakkaasti sen suomalaiseen luterilaiseen arvomaailmaan usein liittyvän mustavalkoisuuden, mitä uskottomuuteen tulee. Miksi monien ihmisten mielestä yksi virhe tekee tyhjäksi muut hyvät teot? Miksi yhden ainoan virheen pitäisi pilata vuosikymmenien hyvä parisuhde?
Mukava olisi kuulla ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä asiasta!
Kommentit (257)
Niin siis toiset selviää näistä ja toiset ei. Teillä ilmeisesti suhde on muuten hyvä ja kyseessä kertaluontoinen virhe, jonka toinen halusi tuoda ilmi. Sinun luottamus tai näkemys rakkaastasi ei muuttunut. Itse en vastaavanlaista voisi antaa anteeksi, koska koen etten voisi sen jälkeen enää luottaa kumppaniini ja se muuttaisi näkemystäni tästä ihmisestä lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pettänyt miestäni ja mieheltäni saamani aidon anteeksiannon koen ylivoimaisesti suurimpana rakkauden tekona koskaan. Tiedän myös, että en tule koskaan uudelleen pettämään.
Eikö palstan hokema: Pettää kerran, pettää aina pidä kohdallasi paikkaansa?
Mihin voi enää uskoa, jos ei vauvapalstaan?
Nämä menee aalloissa, tiukkisten lapset on vapaamielisii ja vapaamielisten on tiukkiksia...
Aikuinen suhtautumistapa, onnittelut AP siitä, että olet elämässäsi saavuttanut noin onnellisen parisuhteen. En ole itse koskaan ymmärtänyt tätä mustavalkoista suhtautumista pettämiseen, jos kyseessä on yksittäinen hairahdus ilman mitään suurempia tunteita
Oma parisuhteeni on pian rippikouluikäinen, ja olimme molemmat aikanamme toistemme ensimmäinen kumppani. Suhteen alkuvaiheessa asuin muutaman kuukauden yksin ulkomailla, jolloin petin yhden turhanpäiväisen kerran, ja voin rehellisesti sanoa, että se on vain vahvistanut suhdettamme. Seksi oli kertakaikkinen pettymys verrattuna siihen, mitä parisuhteessani saan, ja tuon seurauksena olen osannut arvostaa sitä huomaavaisuutta ja rakkautta, jota osakseni saan, enkä haikaile "vihreämmille ruohoille". Ikinä en aio tuota kokeiluani tunnustaa, tietäisin vain loukkaavani kumppaniani.
Onko miehen helpompi hyväksyä pettäminen?
Sanotaan että mies ei anna anteeksi mutta unohtaa. Nainen taas antaa anteeksi mutta ei koskaan unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Elämä ei koskaan ole niin yksiselitteistä. Ihmiset ovat vaan ihmisiä ja virheitä sattuu ja tapahtuu. Toisten ihmisten parisuhde taustoja on vaikea muitten tietää ja arvostella, syyttämisestä puhumattakaan. Ap:lle sen verran että, hyvä jos olette pystyneet käsittelemään asian ja jatkamaan eteenpäin, hieno juttu. Niin minäkin annoin anteeksi aikoinaan miehen syrjähypyn, erottiin kyllä sitten vuosien päästä muista syistä.
Vierailija kirjoitti:
Muistan erään hyvin herkän rehellisenoloisen ulkomaalaisen jonka tapasin Suomessa. Meillä synkkasi heti hän kutsui minut kaupunkikierrokselle seuraavana päivänä. Hän oli varattu.
Kiertelimme otimme juomia, söimme illalla ja kun illan päätteeksi tartuin hänen käteensä hän sanoi että tuntuu epämukavalta. No ymmärsin yskän ja ajelutin hänet taksilla kotiinsa. Puhe oli että näemme vielä sunnuntaina ja ma-aamuna hän lähtee kotiinsa.
Sunnuntaina kävimme museossa ja olin jo täysin luovuttanut sen suhteen että saisin hänet sänkyyn. Se kävi minulle. Kuitenkaan en malttanut olla hieman likistelemättä museossa. Sitten menimme minun kämpilleni ja siellä hän järkytyksekseni aloitti lähentelyt. Sanoin, että olet naimisissa niin en viitsi.
Se jäi tällaiseen pattitilanteeseen se fiilis sitten joten päätin olkoon ja aloimme panna ja kivaa se oli.
Olen tullut siihen tulokseen että ihmiset pettävät kun heille tulee siihen otollinen tilaisuus ja henkilö vastaan. Ei välttämättä kannata antaa eukkojenkaan lähteä laivoille pelehtimään.
Siis ajelutin taksilla majapaikkaansa koti oli ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että olette saaneet asian selvitettyä. Paljon kertoo jo sekin, että vaimo on itse kertonut hairahtuneensa ja ollut sinulle rehellinen tapahtuneesta.Se itsessään antaa jo kuvan siitä, että olet hänelle tarkeä. Ei kannata luovuttaa, mikäli molemmat kuitenki yhdessä onnellisia ovat❤️. Koko loppuelämän kestävä avioliitto, se on pitkä aika ja yhteisiin vuosiin sisältyy myötä-, kuin vastamäkiä. Siinä missä itse olet joutunut prosessoimaan anteeksiantoa ja luottamusta puolisoosi, on varmasti hänkin joutunut kärvistelemään oman tekonsa kanssa. Tämä kaikki, niin iloiset kuin surulliset hetket, pettymykset ja anteeksiannot, ne ovat elämää ja yhdessä voitte kasvaa nyt vahvemmiksi toinen toistanne tukien. Rakkautta❤️
Vierailija kirjoitti:
Niin siis toiset selviää näistä ja toiset ei. Teillä ilmeisesti suhde on muuten hyvä ja kyseessä kertaluontoinen virhe, jonka toinen halusi tuoda ilmi. Sinun luottamus tai näkemys rakkaastasi ei muuttunut. Itse en vastaavanlaista voisi antaa anteeksi, koska koen etten voisi sen jälkeen enää luottaa kumppaniini ja se muuttaisi näkemystäni tästä ihmisestä lopullisesti.
Osaatko kertoa, miksi ja miten se muuttaisi näkemystäsi tästä ihmisestä? Poistaisiko yksi pettäminen kaikki hyvät teot suhteenne ajalta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta avainasemassa on tuo tunnustus heti pettämisen jälkeen. Tällöin kyseessä voi aidosti olla virhe, rehellisyys on kuitenkin säilynyt joka helpottaa anteeksiantamista.
Kun taas pettäminen salataan ja siitä jää jotenkin muuten kiinni, tai kyseessä on salasuhde, tilanne on toinen. Silloinhan se petos liittyy nimenomaan luottamukseen, on eletty valheessa. Tällöin on vaikeampi löytää anteenksiannolle tilaa, luottamus on menetetty.
Jokainen tilanne ja ihminen toki on erilainen, eikä mikään ole mustavalkoista, mutta noin karkeasti yleistäen, kyllä se rehellisyys tässäkin maan perii.
Minä olen vaimo, joka antoi anteeksi tuollaisen yhden känni-illan sekoilun. Olimme olleet muutaman vuoden naimisissa ja kaikki oli hyvin, ymmärsin, että noin voi tapahtua, olin itsekin ollut tilanteissa, jossa oli pakko sanoa ei käy, en kehtaa huomenna mennä kotiin ja hyvä elämäni tuhoutuu, jos tämä jatkuu.
Kumma kyllä toiselta osapuolelta meni pidempään toipua asiasta ja se aikojen kuluessa muuttui todistukseksi minua vastaan, en rakastanut tarpeeksi, iski silmille 20v myöhemmin kun mies löysi oikean uuden suhteen ja tuli ero, minä en kuulemma ollut koskaan rakastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan erään hyvin herkän rehellisenoloisen ulkomaalaisen jonka tapasin Suomessa. Meillä synkkasi heti hän kutsui minut kaupunkikierrokselle seuraavana päivänä. Hän oli varattu.
Kiertelimme otimme juomia, söimme illalla ja kun illan päätteeksi tartuin hänen käteensä hän sanoi että tuntuu epämukavalta. No ymmärsin yskän ja ajelutin hänet taksilla kotiinsa. Puhe oli että näemme vielä sunnuntaina ja ma-aamuna hän lähtee kotiinsa.
Sunnuntaina kävimme museossa ja olin jo täysin luovuttanut sen suhteen että saisin hänet sänkyyn. Se kävi minulle. Kuitenkaan en malttanut olla hieman likistelemättä museossa. Sitten menimme minun kämpilleni ja siellä hän järkytyksekseni aloitti lähentelyt. Sanoin, että olet naimisissa niin en viitsi.
Se jäi tällaiseen pattitilanteeseen se fiilis sitten joten päätin olkoon ja aloimme panna ja kivaa se oli.
Olen tullut siihen tulokseen että ihmiset pettävät kun heille tulee siihen otollinen tilaisuus ja henkilö vastaan. Ei välttämättä kannata antaa eukkojenkaan lähteä laivoille pelehtimään.
Mulle on tullut paljon otollisia hetkiä ja henkilöitä vastaan ja näissä tilanteissa, kun toinen tekee selkeän peliliikkeen mikä voisi johtaa pettämiseen, olen vaan todennut, että olen todella imarreltu ja jollain tapaa kiinnostunut, mutta olen sitoutunut kumppaniini enkä halua pettää häntä. Enkä siis ole. Mielestäni uskollisuus on päätös, jonka jotkut ihmiset ovat valmiita muuttamaan, mutta kaikki eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on sinun mielestä kaikki hyvin , vaimosi on eri mieltä. Kyllä pettämiseen on AINA syy. Voit toki itsellesi selitellä pettämisasiaa miten tahdot , sitä sanotaan asian kieltämiseksi.
Varmaan olet oikeassa. Vaimoni kertoi, että hän petti, koska hänellä teki kovasti seksiä mieli. Tuo taas ei minusta tarkoita, että suhteessamme on mitään vikaa.
Ja en siis ole AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avioliitossa on sinun mielestä kaikki hyvin , vaimosi on eri mieltä. Kyllä pettämiseen on AINA syy. Voit toki itsellesi selitellä pettämisasiaa miten tahdot , sitä sanotaan asian kieltämiseksi.
Syy voi olla vaikka siinä, että AP:n vaimo on paska ihminen.
Minusta on hullua todistella, että avioliitossa on aina oltava jotain vikaa, jos jompikumpi pettää. Sanoisin, että pitkässä parisuhteessa on aina vaiheita, lukuisia, joissa on "jotain vikaa"! Joskus tympii, joskus kyllästyttää, joskus toinen ihan suututtaa ja ärsyttää. Eikä tämä tarkoita, etteikö suhde kokonaisuudessaan silloinkin olisi vahvasti plussan puolella, niin että pettämisestä voidaan päästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen suhtautumistapa, onnittelut AP siitä, että olet elämässäsi saavuttanut noin onnellisen parisuhteen. En ole itse koskaan ymmärtänyt tätä mustavalkoista suhtautumista pettämiseen, jos kyseessä on yksittäinen hairahdus ilman mitään suurempia tunteita
Oma parisuhteeni on pian rippikouluikäinen, ja olimme molemmat aikanamme toistemme ensimmäinen kumppani. Suhteen alkuvaiheessa asuin muutaman kuukauden yksin ulkomailla, jolloin petin yhden turhanpäiväisen kerran, ja voin rehellisesti sanoa, että se on vain vahvistanut suhdettamme. Seksi oli kertakaikkinen pettymys verrattuna siihen, mitä parisuhteessani saan, ja tuon seurauksena olen osannut arvostaa sitä huomaavaisuutta ja rakkautta, jota osakseni saan, enkä haikaile "vihreämmille ruohoille". Ikinä en aio tuota kokeiluani tunnustaa, tietäisin vain loukkaavani kumppaniani.
Mielestä se ettei pääse yli pettämisestä voi myös olla aikuinen suhtautumistapa. Mielestäni kumpikaan tapa ei ole sen kypsempi tai "parempi", sillä omista rajoistaan on hyvä pitää kiinni. Jos pakottaa itsensä hyväksymään vaikka sattuu hirveästi, niin se on itsensä kiduttamista jäädä suhteeseen ja pakolla yrittää antaa anteeksi. Suurelle osalle ihmisistä puolison pettäminen on kuitenkin kipeä ja luottamuksen rikkova asia (+ mahdolliset raskaudet ja taudit) joten en syyllistäisi jos joku ei ole niin "aikuinen ja kypsä" etteikö pettäminen satuttaisi pysyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pettänyt miestäni ja mieheltäni saamani aidon anteeksiannon koen ylivoimaisesti suurimpana rakkauden tekona koskaan. Tiedän myös, että en tule koskaan uudelleen pettämään.
Ei, sinä et tiedä sitä. Sinä korkeintaan uskot nyt niin.
Vierailija kirjoitti:
Nämä menee aalloissa, tiukkisten lapset on vapaamielisii ja vapaamielisten on tiukkiksia...
Johtuisikohan siitä kun on joutunut lapsena ja nuorena katselemaan pettäjää kotonaan ja kaikkea sitä, mitä se aiheutti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yrität siis oikeuttaa myös itsellesi pettämisen? Itse eroaisin välittömästi pettäjästä, ei kahta kysymystäkään. Ei vaikuta lapset, historia, suku, ystävät tai talous, pettäjä teki valintansa.
Elämä ei koskaan ole niin yksiselitteistä. Ihmiset ovat vaan ihmisiä ja virheitä sattuu ja tapahtuu. Toisten ihmisten parisuhde taustoja on vaikea muitten tietää ja arvostella, syyttämisestä puhumattakaan. Ap:lle sen verran että, hyvä jos olette pystyneet käsittelemään asian ja jatkamaan eteenpäin, hieno juttu. Niin minäkin annoin anteeksi aikoinaan miehen syrjähypyn, erottiin kyllä sitten vuosien päästä muista syistä.
Kumma ettei minulle koskaan asioita vain ”satu ja tapahdu”. Pettäjille näitä sattumuksia ja tapahtumia jostain syystä kasaantuu.
Muistan erään hyvin herkän rehellisenoloisen ulkomaalaisen jonka tapasin Suomessa. Meillä synkkasi heti hän kutsui minut kaupunkikierrokselle seuraavana päivänä. Hän oli varattu.
Kiertelimme otimme juomia, söimme illalla ja kun illan päätteeksi tartuin hänen käteensä hän sanoi että tuntuu epämukavalta. No ymmärsin yskän ja ajelutin hänet taksilla kotiinsa. Puhe oli että näemme vielä sunnuntaina ja ma-aamuna hän lähtee kotiinsa.
Sunnuntaina kävimme museossa ja olin jo täysin luovuttanut sen suhteen että saisin hänet sänkyyn. Se kävi minulle. Kuitenkaan en malttanut olla hieman likistelemättä museossa. Sitten menimme minun kämpilleni ja siellä hän järkytyksekseni aloitti lähentelyt. Sanoin, että olet naimisissa niin en viitsi.
Se jäi tällaiseen pattitilanteeseen se fiilis sitten joten päätin olkoon ja aloimme panna ja kivaa se oli.
Olen tullut siihen tulokseen että ihmiset pettävät kun heille tulee siihen otollinen tilaisuus ja henkilö vastaan. Ei välttämättä kannata antaa eukkojenkaan lähteä laivoille pelehtimään.