Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana
08.03.2021 |
Toinen lapseni on kehitysvammainen, toinen lähti Helsinkiin opiskelemaan, ja tuskin muuttaa kotopaikkakunnalle koskaan takaisin.
Itse autan lähellä asuvaa lähes 80v äitiäni viikottain, esim tietokoneasioissa, kuskaamisessa, jne. Hänen ei itse tarvinnut auttaa vanhempiaan, kuolivat suht nuorena, kuten suvun miehetkin.
Kaikki apu kun ei ole sellaista, että voi ostaa palveluna, vähän alkoi mietityttää.
Kommentit (371)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini halusi mennä ystävänsä hautajaisiin (ennen koronaa). Minä olin siellä mukana saattajana, katsottiin vaatteet, hommasin kukat, kuskasin jne. En kyllä tiedä mistä tällaisen palvelun olisi halutessaan voinut ostaa.
No ihan palkata ihminen sitä hoitamaan. Itse ainakin sijoitan ja säästän, jotta vanhana on varaa palkata apua noita kaikkia pikkujuttuja hoitamaan vaikka se mukava naapurin teini. Rahalla kyllä saa.
Laitapa linkki, mistä se ihminen tilataan
Ihan ilmaiseksi saa ilmoituksen laittaa.
Työehdot 2h nyt heti tällä viikolla (vaatteet +kukat) ja sitten 2viikon päästä ne hautajaiset 3h. Oma auto pitää olla ja omat hautajaisiin sopivat vaatteet. Palkka 20e/h. Siihen päälle työsopimuksen teko, vakuutus, sivukulujen ja verojen maksu. Tähän pitää palkata eri henkilö. No hoituu kyllä keltä vaan 80-vuotiaalta.
En todellakaan lähtisi ventovieraan kanssa läheisen hautajaisiin. Enkä laittaisi omaa äitiäni mol.fi henkilön kanssa matkaan, kyllä tuollaiselle reissulle pitää löytyä joku tuttu ihminen.
No eihän sitä apua siinä hetkessä palkata, vaan toki jo paljon aiemmin! Anopilla on käynyt jo vuosikausia tuttu siivooja, joka tekee sitten kaikkea muitakin kaupassakäyntejä sun muita reissuja lääkäriin. Ja varmaan lähtisi ihan samalla tapaa hautajaisiin, jos tarve olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.
Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.
Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.
No meillä monilla on todella paskat vanhemmat. Ei siinä ole mitään tavatonta. Ihan normaali jakauma on vanhemmissakin, siis vaikka 10% narsisteja, 5% psykopatteja, 10% alkkiksia, 3% pedofiileja.
Oma vanhempi kuuluu yhteen yllämainituista ja en todellakaan ole väleissä, enkä suostu enää lapsuuden helvettiin palaamaan siten että alkaisin vanhuksena hoitaa tätä ihmistä joka on tehnyt minulle hirveitä asioita. Ihmisoikeusrikkomuksia. Traumatisoivia asioita.Se kuka väittää että mun pitäisi alkaa tuota pahuuden ruumillistumaa hoitamaan on itse häiriintynyt.
Olisko linkkiä näihin prosentteihin? Esim. pedofiilejä ei todellakaan ole 3 % väestöstä! Ei myöskään narsisteja ole kymmentä prosenttia!
Surullista, jos sinulla on ollut vaikea lapsuus. Mutta ei pidä väittää, että se olisi yleistä.
Narsisteja on suurista ikäluokista 10-15% eli enemmän kuin yleensä väestöstä. Väestön tasolla prosentit on aliarvioitu. Ihan joka saakelin sivulta löytyy esim tuo että persoonallisuushäiriö on 10%llla.
Mikä ihmeen vimma sulla on maalata kaikki kauniin vaaleanpunaiseksi? Etkö tajua miten yleistä on huono vanhemmuus??
Tuossa yksi linkki. Narsisteja on noin yksi (1) prosentti. Ei siis suinkaan kymmentä prosenttia!
https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000006704406.html
Laitatko vielä linkin siihen, missä väitetään ne muut prosentit.
Todellakin on narsisteja 10%. T. Psyk sh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä pari lukioikäistä. Ihan normisti menee heidän kanssa jne. Mutta kyllähän sitä miettii, että tulevaisuudessa he lienevät lähes ainoa vanhuuden turva. En tiedä missä tulevat asumaan ja miten paljon pystyvät auttamaan. Mutta fakta on se, että lapsettomilla vanhuksilla tulee olemaan todella yksinäistä ja vaikeaa.
Pötyä. Fakta on se että "vanhukset" OSTAVAT palveluita kotiin , ruokatilaukset tehdään netissä tai puhelimella ja ei tarvitse olla TAAKKANA sukulaisille. Näin minä teen jo nyt t. 65- vuotias "vanhus".
Näin teen minäkin ja olen 70 v vanhus, mutta onko tilanne sama vielä esim 10 vuoden päästä. Nykyään eletään helposti 90 vuotiaaksi. Monen kohdalla saattaa olla monta vuotta siellä elämän loppupäässä, että joutuu turvautumaan läheisiin esim raha-asioissa ja se ei mielestäni ole mitenkään hyvä juttu. Raha-asioiden itsenäinen hoitaminen on kuitenkin ollut pitkään hyvän toimintakyvyn mitta, nythän ko kyky on kiinni koko ajan monimutkaistuvasta tekniikasta. Laitteet, ohjelmistot ja palveluntuottajat muuttuvat yhä kiivaammalla tahdilla. Mukaan tulevat kaikki uhkat ja koijarit ulkomaita myöten, jotka luovat epävarmuutta. Kaiken maailman kauppaajat häiriköivät niin puhelimessa kuin sähköpostissakin.
Kannatta laittaa kaikki laskut e-laskuiksi. Minulla on i padissani s-mobiili. Sinne ne tulee ja vilkaisen vaan ,että suuruus on ok. Muut laskut,mitä en saa e laskuina so, satunnaiset,kun tulee, vilautan viivakoodilla. Ei tule virheitä pienissä numeroissa. Kannattaa sisäistää asia. Vaha kun olen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.
Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.
Varo vain, ettei karma iske sitten, kun olet vanha, sairas ja avuton. Ei se verovaroilla kustannettu järjestelmä tule soittamaan ovikelloasi ja kysymään, tarvitsetko apua. Jonkun täytyy aina ryhtyä huolehtimaan lääkäriajoista, kotihoitajien järjestämisestä, ateriapalvelusta, siivouksesta, pankkiasioista...
Ei kaikilla ole omaisia. Sossu hoitaa. Homma alkaa rullaamaan kun joku (usein naapuri) tekee huoli-ilmoituksen.
Rullaako, todellako? Olen kuullut aivan toisenlaisia kertomuksia. Tulee vaan mieleen ne otsikot unohdetuista vanhuksista, jotka löytyivät kuolleina asunnnostaan vuosi kuoleman jälkeen ym. Mutta jos on suhteet kunnossa omiin lapsiin, niin näin ei käy.
Niin, näitä on ollut muutamia. Valtaosalla niitä ihmisisuhteita on myös muihin ihmisiin, jos lapsia ei ole tai ovat kuolleet. Täysi erakoituminen on sitten jo oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.
Niin, sinulle muutokset ovat inhottavia ja se tekee elämästäsi vaikeaa. Itse taas innostun uusista nettipalveluista ja kokeilen aina uutta versiota kun sitä mahdollisuutta tarjotaan. Asenne tuossa on ongelma, ei ikä.
Nuoret aina syyttää vanhempiaan asenneongelmaisiksi. Omanikin syytti, kun jostain mobiilipankkiasiasta keskusteltiin. Kerroin sitten mistä on oma pankkiasiakkuuteni alkanut eli paperisesta pankkikirjasta, johon käsin merkittiin nostot ja talletukset. Sitten tuli ne pankin tuulikaapin automaatit, vähitellen verkkopankit ja nyt mobiilipankki ym. Samaan aikaan nämä nuoret on nyt opetelleet tasan kaksi pankkitoimintoa, verkko- ja mobiilipankki ja nekin hyvin samanlaisia keskenään ja muutenkin ovat melkein syntymästään saakka tietokoneiden kanssa värkänneet. Ei kannata asenneongelmaksi syyttää jos ei ole samaa itse kokenut. Jokaiselle tulee joskus mitta täyteen jatkuvista muutoksista, etenkin kun se edellinen tapakin oli ihan toimiva (ja usein turvallisempikin). Usassa käyttävät edelleen shekkejä mm. Meillä ne oli käytössä yli 30v sitten viimeksi. Sekin piti opetella aikanaan.
Hieno tarina. Et tosin lukenut tuota ketjua ennen kuin sekaannuit keskusteluun. Olemme molemmat alle nelikymppisiä, minä ja kirjoittaja jolla sanoin olevan asenneongelma. Mutta paina vain alanuolta tähän kommenttiin, vaikka väärinkäsitys oli omasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.
Totta. Äitini 51v on nettiasioissa täysin avuton ja tarvitsee minun apuani (isän apu ei kelpaa, menee riitelyksi).
Siis hän pyytää apua jopa Kelan asiointipalvelun ja OmaKannan käyttämiseen, ja jos pitäisi ottaa jostain asiakirjasta kuva ja laittaa se liitteeksi johonkin niin ei onnistu siinä itse.
Kauhulla odotan mitä on luvassa sitten kun hän on vanha.
N24
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.
Niin, sinulle muutokset ovat inhottavia ja se tekee elämästäsi vaikeaa. Itse taas innostun uusista nettipalveluista ja kokeilen aina uutta versiota kun sitä mahdollisuutta tarjotaan. Asenne tuossa on ongelma, ei ikä.
Nuoret aina syyttää vanhempiaan asenneongelmaisiksi. Omanikin syytti, kun jostain mobiilipankkiasiasta keskusteltiin. Kerroin sitten mistä on oma pankkiasiakkuuteni alkanut eli paperisesta pankkikirjasta, johon käsin merkittiin nostot ja talletukset. Sitten tuli ne pankin tuulikaapin automaatit, vähitellen verkkopankit ja nyt mobiilipankki ym. Samaan aikaan nämä nuoret on nyt opetelleet tasan kaksi pankkitoimintoa, verkko- ja mobiilipankki ja nekin hyvin samanlaisia keskenään ja muutenkin ovat melkein syntymästään saakka tietokoneiden kanssa värkänneet. Ei kannata asenneongelmaksi syyttää jos ei ole samaa itse kokenut. Jokaiselle tulee joskus mitta täyteen jatkuvista muutoksista, etenkin kun se edellinen tapakin oli ihan toimiva (ja usein turvallisempikin). Usassa käyttävät edelleen shekkejä mm. Meillä ne oli käytössä yli 30v sitten viimeksi. Sekin piti opetella aikanaan.
Hieno tarina. Et tosin lukenut tuota ketjua ennen kuin sekaannuit keskusteluun. Olemme molemmat alle nelikymppisiä, minä ja kirjoittaja jolla sanoin olevan asenneongelma. Mutta paina vain alanuolta tähän kommenttiin, vaikka väärinkäsitys oli omasi.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.
Niin, sinulle muutokset ovat inhottavia ja se tekee elämästäsi vaikeaa. Itse taas innostun uusista nettipalveluista ja kokeilen aina uutta versiota kun sitä mahdollisuutta tarjotaan. Asenne tuossa on ongelma, ei ikä.
Näin ehtoopuolelle ehtineenä eläkeläisenä en välitä uusista nettipalveluista enkä tykkää, että ne muuttuvat koko ajan. Se, että sinä "innostut" ei tarkoita, että kaikki innostuvat. Pankkipalvelut kuten myös terveyspalvelut ovat peruspalveluita ja ne pitäisi jo ihan demokratian takia pitää mahdollisimman yksinkertaisina ja selkeinä. Mikään "nörttien" muutosvimma ei saa monimutkaistaa palveluita turhan takia.
Jos satut elämään vielä vaikka vain 15v , niin voin taata ,että elämäsi menee kyllä tosi hankalaksi, jos jo nyt lakkaat käyttämästä nettiä ja hyppäät siitä kyydistä pois, sääli.
En minä mielestäni kertonut, että en käytä tai lopetan käyttämästä nettiä. Mutta sitä vastustan, että palvelut (peruspalvelut) muuttuvat koko ajan. Juuri, kun on oppinut edellisen niin jo seuraava odottaa ovella. Se, että koko ajan muutetaan ja vaihdetaan pelkästään muutoksen takia, ei palvele ketään. Itselläni ei sen puoleen ole hätää, kun lapset asuvat lähellä ja käyvät neuvomassa ja päivittämässä konettakin tarvittaessa. Haluan pitää kyllä esim pankkiasioiden hoidon itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.
Niin, sinulle muutokset ovat inhottavia ja se tekee elämästäsi vaikeaa. Itse taas innostun uusista nettipalveluista ja kokeilen aina uutta versiota kun sitä mahdollisuutta tarjotaan. Asenne tuossa on ongelma, ei ikä.
Voi hyvänen aika mikä kommentti! Toivon, että sinäkin pääset nauttimaan vanhana päivittäin uudistuvista verkkopalveluista, jolloin et enää pääse kirjautumaan sivustolle ennen kuin olet päivittänyt uusimman version.
Tiedoksi sinulle: vanhemmiten aivojen kapasiteetti ja vastaanottokyky heikkenee, sille ei mahda mitään, se on tosiasia, ei asenne. Kaikki uuden oppiminen on vaivalloista punnerrusta, eikä jää heti mieleen. Se verottaa henkisiä ja fyysisiä voimia. Siksi vanhemmat ihmiset väsyvät asioista, jotka nuorena olivat itsestään selviä, no problem.
Tätä ei voi loputtomiin kompensoida aivojen ja kehon aktivoinnilla, joskin muutokset tapahtuvat usein hitaammin, kun ihminen käyttää aktiivisesti kehoaan ja päätään.
Vain ymmärtämätön nuori ihminen voi kirjoittaa tuon edellisen kaltaisen kommentin.
Vain hidasälyinen vanha ihminen kirjoittaa tuollaisen kommentin. Oppimiskyky ei häviä vanhanakaan, se on myytti. Huono Minähän en enää uutta opettele-asenne on se ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.
Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.
Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.
Ahaa. Eli todistaakseni että en ole katkera, luovun unelmistani ja jään pyyhkimään pyllyäsi. Niinkö suunnittelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.
Niin, sinulle muutokset ovat inhottavia ja se tekee elämästäsi vaikeaa. Itse taas innostun uusista nettipalveluista ja kokeilen aina uutta versiota kun sitä mahdollisuutta tarjotaan. Asenne tuossa on ongelma, ei ikä.
Näin ehtoopuolelle ehtineenä eläkeläisenä en välitä uusista nettipalveluista enkä tykkää, että ne muuttuvat koko ajan. Se, että sinä "innostut" ei tarkoita, että kaikki innostuvat. Pankkipalvelut kuten myös terveyspalvelut ovat peruspalveluita ja ne pitäisi jo ihan demokratian takia pitää mahdollisimman yksinkertaisina ja selkeinä. Mikään "nörttien" muutosvimma ei saa monimutkaistaa palveluita turhan takia.
Jos satut elämään vielä vaikka vain 15v , niin voin taata ,että elämäsi menee kyllä tosi hankalaksi, jos jo nyt lakkaat käyttämästä nettiä ja hyppäät siitä kyydistä pois, sääli.
En minä mielestäni kertonut, että en käytä tai lopetan käyttämästä nettiä. Mutta sitä vastustan, että palvelut (peruspalvelut) muuttuvat koko ajan. Juuri, kun on oppinut edellisen niin jo seuraava odottaa ovella. Se, että koko ajan muutetaan ja vaihdetaan pelkästään muutoksen takia, ei palvele ketään. Itselläni ei sen puoleen ole hätää, kun lapset asuvat lähellä ja käyvät neuvomassa ja päivittämässä konettakin tarvittaessa. Haluan pitää kyllä esim pankkiasioiden hoidon itselläni.
Ei niitä muutoksia tehdä "muutoksen takia". Jos laitat netinkäyttösi ehdoksi että maailma pysäytetään siihen tilaan jossa se nyt on, on ihan sama kuin ilmoittaisit että lopetat käyttämästä nettiä. Kehitys ei pysähdy koskaan. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.
Mä olen jo 60 ja aina ilahdun, kun jonkin asian voikin hoitaa netissä. Varsinkin nyt pandemian aikana ollut aivan loistava juttu. Maailma muuttuu koko ajan. Ihan erilaistahan nyt on kuin mun lapsuudessani 1960-luvulla. Jos joku olisi silloin sanonut, että tulevaisuudessa alle kouluikäisetkin kulkevat oma puhelin ja oma televisio taskussaan, en olisi uskonut. On tietysti mahdollista, että vanhana, kun muisti alkaa jo pätkiä, tulee muutosvastarintaa. Tulee ehkä tunne, että ei halua minkään enää muuttuvan. Haluaa, että Osuuspankin verkkopankki on väritykseltään edelleenkin oranssia ja valkoista ja jos pirulaiset menevät vaihtamaan värityksen siniseksi ja vaalean harmaaksi, silloin on maailmankirjat sekaisin. Onhan näitä jääriä, joiden mielestä kaiken pitäisi olla kuin "silloin ennen".
60-vuotias muistaa vielä ajan, kun asioita hoidettiin ilman verkkopalveluita. Ja sen vuoksi ymmärtää, miten paljon helpompaa on hoitaa asiat netissä kuin lähteä lippujen ja lappujen kanssa toiselle puolelle kaupunkia jonottamaan johonkin palvelupisteeseen.
Olen myös 60+ ja kiitollinen siitä, että monet asiat voi hoitaa nykyään verkkopalveluissa.
Sen sijaan tuottaa tuskaa muistaa ne kaikki n+1 käyttäjätunnusta ja salasanaa. Ja verkkosivujen toimintahäiriöt kriittsellä hetkellä. Ja yrittää selvittää asioitaan siinä pienellä viestiruudulla tai chat-rivillä, joka sekin toisinaan lagaa ja jumittuu. Ja eiku uudestaan. En myöskään tykkää sukkuloida puhelimen ja tabletin välillä, kun on tunnistauduttava palveluihin. Robottien kanssa keskustelu ei myöskään innosta, mutta olen oppinut jo kirjoittamaan heti, että haluan ihmiskollegalle, niin ei tarvi käydä läpi turhauttavaa, tyhjänpäiväistä viestinvaihtoa botin kanssa.
Toisaalta erään pankin ihmisvirkailijoiden kanssa mobiili- ja verkkopalvelut olivat sellaista sähläämistä pankin puolelta, että lopetin siellä tilini.
Nyt kun en enää ole työelämässä, voisin hyvinkin hoitaa kaikki asiani taas vanhanaikaisesti henkilökohtaisilla tapaamisilla. Joka kerta asiat tulevat selviksi, kun käyn itse tiskillä.
Osta applen uusi tabletti ja mene sisälle fecetimella, mikään ei ole sen helpompaa. Olen käyttänyt sit 2 v , loistava toimisto ainakin tällaiselle 7- kymppiselle. Toki minulla on pitkät listat kaikista salasanoista, mutta ne pidän visusti kotona.
sitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa.
Nyt voitkin alkaa varautumaan siihen. Otat selvää, mistä apua saa, mitä maksaa jne, onko jotain apuvälineitä, milloin kunta on velvollinen auttamaan, missä voi tutustua ihmisiin, mitä kaikkea kivaa voi harrastaa itsekseen kotona jne. Niin me muutkin tehdään.
Kaikkein isoimmassa liemessä ovat kroonista puheripulia potevat ekstrovertit joiden pitäisi saada kaikki ilmaiseksi ja hetipaikalla. Niin kuin tuo yksi joka ei voi viedä kodinkonettaan takuuhuoltoon taksilla koska taksi maksaa. No niin maksaa juu, mutta huolto ei edelleenkään maksa, ja kone tulee kuntoon, eli ongelma poistuu päiväjärjestyksestä taksimatkan hinnalla. Ei se lasten apukaan lopulta ilmaista ole, niitä pitää syöttää, vipata rahaa, olla ilmaisena lastenhoitoapuna jne.
Säälittää vanhemmat jotka ovat laskeneet lastensa avuliaisuuden varaan, mutta lapset ovatkin päättäneet elää omaa elämäänsä, mihin heillä onkin täysi oikeus.
Kohtuullisena pitäisin, että jos vanhempi auttaa aikuisia lapsiaan taloudellisesti ja esim. hoitaa lapsenlapsia, käy loma-aikoina tsekkaamassa postit ja kastelee kukat + pihan ym. normaalia, niin lapsetkin puolestaan tekevät pieniä palveluksia toiseen suuntaan. Voisihan vanhempikin vaan kieltäytyä, jolloin lasten olisi mietittävä miten asiat hoitavat. Mutta todennäköisesti sitä seuraisi perhesuhteiden viilentyminen.
Olen miettinyt itse paljon sitä että avun pitäisi olla vastavuoroista. Mulla on aika kamalat vanhemmat, eivät oikein välitä lapsistaan, heittivät jokaisen lapsensa kotoa kun 18v tuli täyteen. Sen jälkeen kukaan lapsista ei saanut mitään apua tai tukea, ei rahaa, ei edes joululahjaa koskaan, ei neuvoja tai ohjeita.
Vanhemmat päin näköä sanoi että missään emme auta koskaan, itse saatte hoitaa ongelmanne.
Uhkaus on pitänyt. Pahassakaan hädässä en ole saanut apua koskaan edes pieneksi hetkeksi. Lapsiani ei ole hoidettu tietenkään koskaan, eivät välitä lapsenlapsistaan eivätkä halua ollenkaan tavata heitä. Eivät ole kiiinnostuneet yhtään millään lailla lastensa perheistä tai elämistä.Miten tällaisen tylytyksen ja paskan vanhemmuuden jälkeen saa kaivettua mitään halua auttamiseen? Ovat nyt 74 ja 75 eli ihan voimissaan, mutta miten pitkään, en tiedä. Ei tippaakaan huvita auttaa kun on saanut aina vain ilkeää kohtelua. Mutta sen verran ovat osanneet syyllistää lapsiaan että koen kuitenkin syyllisyydentuntoa että on PAKKO auttaa.
Epämiellyttäviä ja itsekkäitä ovat enkä rakasta tippaakaan vanhempiani. Ovat olleet aina kylmiä ja ilkeitä ja pahantahtoisia.
OK. Ymmärrän. Mun vanhemmat ovat pitäneet minua ja sisaruksiani kuin kukkaa kämmenellä, olemme olleet aina heidän silmäteränsä. Minua on kannustettu ja halattu, on tuettu kaikessa ja sanottu, että saan ihan itse valita, mitä haluan elämässäni tehdä, he tukevat. Ovat auttaneet sekä muutoissa että lastenhoidossa ja kaikessa elämässä vastaan tulleissa asioissa, myös rahallisesti. Lapseni ovat viettäneet heillä usein ihania lomia, ja hekin ovat innoissaan isovanhemmistaan.
Kun vanhempani tarvitsevat apua, olen heti valmiina auttamaan. Olenkin autellut erilaisissa pikkujutuissa, kuten kukkien kastelussa matkojen aikana, omakotitalon pihahommissa jne. Ei ole yhtään iso juttu, mielelläni auttelen ja tulen auttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.
Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.
Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.
Niin, sinulle muutokset ovat inhottavia ja se tekee elämästäsi vaikeaa. Itse taas innostun uusista nettipalveluista ja kokeilen aina uutta versiota kun sitä mahdollisuutta tarjotaan. Asenne tuossa on ongelma, ei ikä.
Nuoret aina syyttää vanhempiaan asenneongelmaisiksi. Omanikin syytti, kun jostain mobiilipankkiasiasta keskusteltiin. Kerroin sitten mistä on oma pankkiasiakkuuteni alkanut eli paperisesta pankkikirjasta, johon käsin merkittiin nostot ja talletukset. Sitten tuli ne pankin tuulikaapin automaatit, vähitellen verkkopankit ja nyt mobiilipankki ym. Samaan aikaan nämä nuoret on nyt opetelleet tasan kaksi pankkitoimintoa, verkko- ja mobiilipankki ja nekin hyvin samanlaisia keskenään ja muutenkin ovat melkein syntymästään saakka tietokoneiden kanssa värkänneet. Ei kannata asenneongelmaksi syyttää jos ei ole samaa itse kokenut. Jokaiselle tulee joskus mitta täyteen jatkuvista muutoksista, etenkin kun se edellinen tapakin oli ihan toimiva (ja usein turvallisempikin). Usassa käyttävät edelleen shekkejä mm. Meillä ne oli käytössä yli 30v sitten viimeksi. Sekin piti opetella aikanaan.
Hieno tarina. Et tosin lukenut tuota ketjua ennen kuin sekaannuit keskusteluun. Olemme molemmat alle nelikymppisiä, minä ja kirjoittaja jolla sanoin olevan asenneongelma. Mutta paina vain alanuolta tähän kommenttiin, vaikka väärinkäsitys oli omasi.
:D
Et ilmeisesti aio pahoitella virhettäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisen avustajan voi palkata, esim kaupan ilmoitustaululle lappu tai työvoimatoimistot sivuille ilmoitus. Sanoo vaikka 5 tuntia viikossa ja keksii erilaista apupuuhaa
Ja sinä luulet, että osaavia, rehellisiä jokapaikan höyliä tulisi jonossa pimputtamaan ovikelloa? Dream on. Avustajien palkka on yleensä n. 10€/h. Kiinnostaisiko itseäsi tämmöinen pikku hyväntekeväisyys?
No viimeksi kun etsittiin läheiselle avustjaa, niin yllätyin, miten paljon hakemuksia tuli. Ja eikai kukaan millään 10 eurolla mitään tee: 14€ ainakin meillä on ollut palkkana.
Tuo kymmenisen euroa on kyllä ihan virallinen henk koht avustajan tuntipalkka, eikä siihen tule mitään ilta- tms lisiä. Tietysti avuntarvitsija voi maksaa sen päälle niin paljon kuin haluaa, mutta moni ei pysty eikä halua. Tämä siis yhteiskunnan tukemaa apua, jota eiedes myönnetä kuin selkeästi vammaisille ja kykenemättömille.
Entäs ne/me kaikki muut vanhukset, jotka myöskään emme pärjää ihan yksinämne?
Kannattanee aiheuttaa itselleen joku vamma, joka mahdollistaa avun palkkaamisenyhteiskunnan piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on usein länkytetty ikäeropareista ja naisia on peloteltu, että jos mies on vanhempi, niin onpa hauskaa olla omaishoitajana kun itse parhaassa iässä. Minulle tulee todella kauhea mielikuva tuollaisista täysin empatiakyvyttömistä naisista. Tulevaisuudessa tuskin on niin hyviä palveluita vanhuksille, joten on paljon järkevämpää hoitaa asia jo ennakolta kuntoon. Eli miesten kannattaa ottaa sen verran nuorempi vaimo, ettei joudu mihinkään laitokseen, vaan oma rakas vaimo on tukena ja turvana viimeiseen saakka.
Vaimon kannattaa ottaa nuori mies, joka hoitaa , ettei joudu mihinkaan laitokseen😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisen avustajan voi palkata, esim kaupan ilmoitustaululle lappu tai työvoimatoimistot sivuille ilmoitus. Sanoo vaikka 5 tuntia viikossa ja keksii erilaista apupuuhaa
Ja sinä luulet, että osaavia, rehellisiä jokapaikan höyliä tulisi jonossa pimputtamaan ovikelloa? Dream on. Avustajien palkka on yleensä n. 10€/h. Kiinnostaisiko itseäsi tämmöinen pikku hyväntekeväisyys?
No viimeksi kun etsittiin läheiselle avustjaa, niin yllätyin, miten paljon hakemuksia tuli. Ja eikai kukaan millään 10 eurolla mitään tee: 14€ ainakin meillä on ollut palkkana.
Tuo kymmenisen euroa on kyllä ihan virallinen henk koht avustajan tuntipalkka, eikä siihen tule mitään ilta- tms lisiä. Tietysti avuntarvitsija voi maksaa sen päälle niin paljon kuin haluaa, mutta moni ei pysty eikä halua. Tämä siis yhteiskunnan tukemaa apua, jota eiedes myönnetä kuin selkeästi vammaisille ja kykenemättömille.
Entäs ne/me kaikki muut vanhukset, jotka myöskään emme pärjää ihan yksinämne?
Kannattanee aiheuttaa itselleen joku vamma, joka mahdollistaa avun palkkaamisenyhteiskunnan piikkiin.
Niin, itsensä vammauttaminen on varmasti parempi vaihtoehto kuin sietää uutta taustakuvaa nettipankissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saatavilla oleva apu rohkaisee heittäytymään avuttomaksi.
Totta. Äitini 51v on nettiasioissa täysin avuton ja tarvitsee minun apuani (isän apu ei kelpaa, menee riitelyksi).
Siis hän pyytää apua jopa Kelan asiointipalvelun ja OmaKannan käyttämiseen, ja jos pitäisi ottaa jostain asiakirjasta kuva ja laittaa se liitteeksi johonkin niin ei onnistu siinä itse.
Kauhulla odotan mitä on luvassa sitten kun hän on vanha.
N24
Tekosyy pitää sinuun enemmän yhteyttä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilökohtaisen avustajan voi palkata, esim kaupan ilmoitustaululle lappu tai työvoimatoimistot sivuille ilmoitus. Sanoo vaikka 5 tuntia viikossa ja keksii erilaista apupuuhaa
Ja sinä luulet, että osaavia, rehellisiä jokapaikan höyliä tulisi jonossa pimputtamaan ovikelloa? Dream on. Avustajien palkka on yleensä n. 10€/h. Kiinnostaisiko itseäsi tämmöinen pikku hyväntekeväisyys?
No viimeksi kun etsittiin läheiselle avustjaa, niin yllätyin, miten paljon hakemuksia tuli. Ja eikai kukaan millään 10 eurolla mitään tee: 14€ ainakin meillä on ollut palkkana.
Tuo kymmenisen euroa on kyllä ihan virallinen henk koht avustajan tuntipalkka, eikä siihen tule mitään ilta- tms lisiä. Tietysti avuntarvitsija voi maksaa sen päälle niin paljon kuin haluaa, mutta moni ei pysty eikä halua. Tämä siis yhteiskunnan tukemaa apua, jota eiedes myönnetä kuin selkeästi vammaisille ja kykenemättömille.
Entäs ne/me kaikki muut vanhukset, jotka myöskään emme pärjää ihan yksinämne?
Kannattanee aiheuttaa itselleen joku vamma, joka mahdollistaa avun palkkaamisenyhteiskunnan piikkiin.
Eli 14€/h tarjoamalla luulisi henk.koht.avustajan saavan. No, ei mikään ihme, että meille on aina löytynyt, jos jossain muualla maksetaan noin vähän. Ja nimenomaan raha on se, joka tulevaisuuden turvan tuo. Kannattaa jo nuorena antaa pieni ajatus myös sijoittamiselle ja säästämiselle.
Alue: Aihe vapaa
Olen myös 60+ ja kiitollinen siitä, että monet asiat voi hoitaa nykyään verkkopalveluissa.
Sen sijaan tuottaa tuskaa muistaa ne kaikki n+1 käyttäjätunnusta ja salasanaa. Ja verkkosivujen toimintahäiriöt kriittsellä hetkellä. Ja yrittää selvittää asioitaan siinä pienellä viestiruudulla tai chat-rivillä, joka sekin toisinaan lagaa ja jumittuu. Ja eiku uudestaan. En myöskään tykkää sukkuloida puhelimen ja tabletin välillä, kun on tunnistauduttava palveluihin. Robottien kanssa keskustelu ei myöskään innosta, mutta olen oppinut jo kirjoittamaan heti, että haluan ihmiskollegalle, niin ei tarvi käydä läpi turhauttavaa, tyhjänpäiväistä viestinvaihtoa botin kanssa.
Toisaalta erään pankin ihmisvirkailijoiden kanssa mobiili- ja verkkopalvelut olivat sellaista sähläämistä pankin puolelta, että lopetin siellä tilini.
Nyt kun en enää ole työelämässä, voisin hyvinkin hoitaa kaikki asiani taas vanhanaikaisesti henkilökohtaisilla tapaamisilla. Joka kerta asiat tulevat selviksi, kun käyn itse tiskillä.