Tajusin juuri, ettei mua auta kukaan vanhana

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kyse ole siitä saako rahalla apua?

Kun on läheinen, johon voi luottaa voi soittaa vaikka keskellä yötä ilman byrokratiaa. Vähän eri onko joku, jota rakastaa ja tämä sinua kuin rahalla tuleva henkilö. 

Ja ei kaikilla ole edes niin paljon rahaa, että joka käänteessä pikku tietsikkajutussa on varaa tilata henkilöpaikalle. Kyllä siinä sataset viuhuvat. 

Voihan ap soittaa lapselleen vaikka keskellä yötä, jos se asuu vaan eri kaupungissa

Paras on lähteä ns. saappaat jalassa.

.

Nykyään hoitoakin voi olla vaikea saada jos ei ns. pärstäkerroin miellytä (tai on persu?)

tähän on suomen sosialismi edennyt.

Ulkomaille jos muuttaa voi rahalla ostaa hoidot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Varo vain, ettei karma iske sitten, kun olet vanha, sairas ja avuton. Ei se verovaroilla kustannettu järjestelmä tule soittamaan ovikelloasi ja kysymään, tarvitsetko apua. Jonkun täytyy aina ryhtyä huolehtimaan lääkäriajoista, kotihoitajien järjestämisestä, ateriapalvelusta, siivouksesta, pankkiasioista...

Lain mukaan kunnalla on velvollisuus huolehtia kaikista noista asioista. Lain mukaan ketään ei saa pakottaa omaishoitajaksi.

Oletko pölvästi vai vain naiivi?

"Kunta" ei huolehdi kenestäkään, joku ihminen sen tekee. Jos näitä ihmisiä ei ole palkattu riittävästi, kaikille tarvitseville ei riitä apua. Se on sitten voi voi, "eikö nyt ole ketään sukulaista? Sitten voit ostaa palvelun yksityiseltä."

Mä en ole koskaan edes ajatellut, että auttelisin äitiäni. Hän kerran aiheen avas. Sanomalla, että kärrätkää hänet sitten ajoissa vaan johonkin laitokseen. Siihen vastasin, korkeintaan kärrään sun tohon takapihan mettään.

Siinä meidän keskustelut. En todellakaan ala äitiäni enempiä auttamaan tai maksamaan hänen olemisiaan.

Omalla kohdalla tuskin olen enää elossa kovin montaa kymmentä vuotta, näillä elintavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Varo vain, ettei karma iske sitten, kun olet vanha, sairas ja avuton. Ei se verovaroilla kustannettu järjestelmä tule soittamaan ovikelloasi ja kysymään, tarvitsetko apua. Jonkun täytyy aina ryhtyä huolehtimaan lääkäriajoista, kotihoitajien järjestämisestä, ateriapalvelusta, siivouksesta, pankkiasioista...

Lain mukaan kunnalla on velvollisuus huolehtia kaikista noista asioista. Lain mukaan ketään ei saa pakottaa omaishoitajaksi.

Oletko pölvästi vai vain naiivi?

"Kunta" ei huolehdi kenestäkään, joku ihminen sen tekee. Jos näitä ihmisiä ei ole palkattu riittävästi, kaikille tarvitseville ei riitä apua. Se on sitten voi voi, "eikö nyt ole ketään sukulaista? Sitten voit ostaa palvelun yksityiseltä."

Miksi olet ilkeä? Ihan oikeinhan tuossa sanottiin. Sä vaan taas halusit päteä ja halkoa hiuksia.

ohis

Täältä olen saanut lukea, että henkilökohtaisenavustajan työ on vihonviimeinen homma ja josta oikein varoitellaan. Ja pitäisi olla etukäteen selvää mitä työhön kuuluu ja mitä ei. On se nyt kauheeta, jos joutuu jakkaralla seisoen vaihtamaan palovaroittimeen patterin tai että pitäis omalla kustannuksella hommata hautajaisvaatteet.

50 luvunlapsi kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen joskus vanha, raihnainen yksin asuva leski, voisin palkata siivooja-apulaisen, joka kävisi kerran viikossa pari tuntia minua avustamassa (siivous, hankalat lampun vaihdot + muut pikku tehtävät, joista ei itse suoriudu). Netistä voi tilata ruokatarvikkeita ja myös valmisruokia eri ravintoloista. SPR:n tai seurakunnan ystäväpalvelusta pyytäisin ilmaisen ystävän ulkoiluun ja rupatteluhetkiin. On tärkeää pitää yllä myös omia ystävyys- ja sukulaissuhteita, jotta on juttuseuraa vanhanakin. Minulla on 2 lasta, mutta he asuvat kaukana, joten heidän avun varaan en voi mitään laskea.

Tämä on oikea ratkaisu. Suomihan on yhdistysten maa, etsii vain itselleen sopivan yhteisön. Olen itse tehnyt vapaaehtoistyötä SPR.n ystäväpalvelussa, ulkoilutin sotaveteraania vuoden ajan hänen kuolemaansa saakka. Meistä tuli hyviä ystäviä. 

Jos on vielä kunnossa voi alkaa vapaaehtoistyön, saa sitten ystäviä ja itsekin apua kun sitä tarvitsee.

75-vuotias vanhus

Olisipa kaikilla yhtä hyvä asenne kuin sinulla.

Mites nää ystäväpalvelut toimii näin korona-aikana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Varo vain, ettei karma iske sitten, kun olet vanha, sairas ja avuton. Ei se verovaroilla kustannettu järjestelmä tule soittamaan ovikelloasi ja kysymään, tarvitsetko apua. Jonkun täytyy aina ryhtyä huolehtimaan lääkäriajoista, kotihoitajien järjestämisestä, ateriapalvelusta, siivouksesta, pankkiasioista...

Lain mukaan kunnalla on velvollisuus huolehtia kaikista noista asioista. Lain mukaan ketään ei saa pakottaa omaishoitajaksi.

Oletko pölvästi vai vain naiivi?

"Kunta" ei huolehdi kenestäkään, joku ihminen sen tekee. Jos näitä ihmisiä ei ole palkattu riittävästi, kaikille tarvitseville ei riitä apua. Se on sitten voi voi, "eikö nyt ole ketään sukulaista? Sitten voit ostaa palvelun yksityiseltä."

Miksi olet ilkeä? Ihan oikeinhan tuossa sanottiin. Sä vaan taas halusit päteä ja halkoa hiuksia.

ohis

Teoria (lait, asetukset) ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa vanhusten palveluissa.

Harhaluulot kunnan vastuista on hyvä oikaista.

Vierailija kirjoitti:

Täältä olen saanut lukea, että henkilökohtaisenavustajan työ on vihonviimeinen homma ja josta oikein varoitellaan. Ja pitäisi olla etukäteen selvää mitä työhön kuuluu ja mitä ei. On se nyt kauheeta, jos joutuu jakkaralla seisoen vaihtamaan palovaroittimeen patterin tai että pitäis omalla kustannuksella hommata hautajaisvaatteet.

aiheesta oli viime viikolla ketju, kun naapurin mummo oli pyytänyt patterinvaihto apua, pyykin ripustamista  yms. Ei edes joka viikko.

Se oli aivan kamalaa suomalaiselle. Tuommoinen lähimmäisen auttaminen. Ohjeet oli, että lapsiin tai sossuun yhteyttä. Eihän tuo mummo noin saa ketään häiritä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Varo vain, ettei karma iske sitten, kun olet vanha, sairas ja avuton. Ei se verovaroilla kustannettu järjestelmä tule soittamaan ovikelloasi ja kysymään, tarvitsetko apua. Jonkun täytyy aina ryhtyä huolehtimaan lääkäriajoista, kotihoitajien järjestämisestä, ateriapalvelusta, siivouksesta, pankkiasioista...

Lain mukaan kunnalla on velvollisuus huolehtia kaikista noista asioista. Lain mukaan ketään ei saa pakottaa omaishoitajaksi.

Oletko pölvästi vai vain naiivi?

"Kunta" ei huolehdi kenestäkään, joku ihminen sen tekee. Jos näitä ihmisiä ei ole palkattu riittävästi, kaikille tarvitseville ei riitä apua. Se on sitten voi voi, "eikö nyt ole ketään sukulaista? Sitten voit ostaa palvelun yksityiseltä."

Miksi olet ilkeä? Ihan oikeinhan tuossa sanottiin. Sä vaan taas halusit päteä ja halkoa hiuksia.

ohis

Teoria (lait, asetukset) ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa vanhusten palveluissa.

Harhaluulot kunnan vastuista on hyvä oikaista.

Haukkumallahan se parhaiten onnistuu.

sama ohis

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan edes ajatellut, että auttelisin äitiäni. Hän kerran aiheen avas. Sanomalla, että kärrätkää hänet sitten ajoissa vaan johonkin laitokseen. Siihen vastasin, korkeintaan kärrään sun tohon takapihan mettään.

Siinä meidän keskustelut. En todellakaan ala äitiäni enempiä auttamaan tai maksamaan hänen olemisiaan.

Omalla kohdalla tuskin olen enää elossa kovin montaa kymmentä vuotta, näillä elintavoilla.

Olet kyllä tyly!

Onneksi et ole minun lapseni. Miksi sinun pitäisi mitään maksaa, äitisi hoitomaksut menevät eläkkeestä tai verovaroista.

Jos olisit kärrännyt metsään, niin olisit joutunut syytteeseen heitteillepanosta.

Huhhuh, kaikenlaisia kirjoituksia sitä näkeekin.

Pärjääminen iäkkäänä on riippuvainen ihmisen terveydentilasta.

Terveet vanhukset pystyvät asumaan pitkään kotona ja liikkumaan itsenäisesti rollaattorin avulla.

Mutta mitä enemmän sairauksia, sitä enemmän joutuu turvautumaan muidena apuun.

Kotona asumista tuetaan pitkään kotihoidolla.  Hoitajat käyvät kolme kertaaa päivässä pikaisesti jakamassa lääkkeet ja katsomassa onko vanhus syönyt.

Mutta ne hoitajat huolehtivat vain tuon. Ei muuta.  Eivät he käy kaupassa, eivät siivoa, eikä muutakaan.

Kaikkeen noihoin tarvitaan eri palvelut.

Eikä se kotihoitokaan ilmaista ole, se peritään vanhuksen eläkkeestä.  Myös valmiin ruuan voi vanhus tilata kunnalta kotiin, mutta siitä menee eri maksu.

Jos jotkut luulevat, että se kunta hoitaa kaiken ja vielä ilmaiseksi, niin se ei pidä paikkaansa.

Eläkeestä peritään niin kotihoito kuin laitoshoitokin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä ahdistaisi ihan mielettömästi, jos tietäisi että vanhemmat suunnittelevat itsekseen, että sittenpä vain soittelen vaikka keskellä yötä ja monta kertaa viikossa apua, kyllä ne lapset hoitaa. Ja jeesustelee että tämä on sitten merkki siitä aidosta välittämisestä.

Kuulkaas: minulla on tässä oma elämä elettävänä. Yksi ainut elämä. Haluan tehdä vaikka mitä. Haluan työuran, haluan ehkä asua ulkomailla joskus. Ja sinä suunnittelet heittäytyväsi minun apuni varaan kun olet vanha. Maksan valtavasti veroja, että ylläpidämme järjestelmää joka turvaa vanhuutesi. En elä sinua varten, haluan elää itse.

Miksi olet katkera vanhemmillesi? Kyllä hekin veroja ovat maksaneet ja sinua kasvattaneet. Yölliset itkusi ovat hoitaneet ja pyllyn pyyhkineet. Toki, jos näin ei ole, niin olet syystäkin katkera.

Ahaa. Eli todistaakseni että en ole katkera, luovun unelmistani ja jään pyyhkimään pyllyäsi. Niinkö suunnittelit?

Olen noin nelikymppinen, en tarvise apuasi. Mutta mistä moinen viha ja katkeruus?

Ison osa avusta pystyy vaikka lapsi hoitamaan netin kautta vaikka toiselta puolelta maapalloa, jos edunvaltuutus on tehty kuntoon. Pankkiasiat ja ruuat voi tilata suoraan vanhemmalle, tilata siivoukset ja sopia hoitajan käynneistä. Tuo vaatii sen, että vanhemmalla on rahaa ja hän suhtautuu myönteisesti siihen, että hänen luonaan käy apua. Tekniikka kehittyy, joten kotona voi olla robotti seuraamassa, että asukas liikkuu. Jos ei liiku sovittuun aikaan, niin se hälyttää automaattisesti apua. Näin ainakin itse toivon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole koskaan edes ajatellut, että auttelisin äitiäni. Hän kerran aiheen avas. Sanomalla, että kärrätkää hänet sitten ajoissa vaan johonkin laitokseen. Siihen vastasin, korkeintaan kärrään sun tohon takapihan mettään.

Siinä meidän keskustelut. En todellakaan ala äitiäni enempiä auttamaan tai maksamaan hänen olemisiaan.

Omalla kohdalla tuskin olen enää elossa kovin montaa kymmentä vuotta, näillä elintavoilla.

Olet kyllä tyly!

Onneksi et ole minun lapseni. Miksi sinun pitäisi mitään maksaa, äitisi hoitomaksut menevät eläkkeestä tai verovaroista.

Jos olisit kärrännyt metsään, niin olisit joutunut syytteeseen heitteillepanosta.

Huhhuh, kaikenlaisia kirjoituksia sitä näkeekin.

Olen tyly, mutta niinhän tuo kasvattikin musta sellaisen. Ei ollut paikalla, mielellään siirsi sukulaiselta toiselle. Tuskin sillä mitään eläkkeitäkään ole, koska ei ole koskaan töissä ollut.. jne.

Edes äitini ei ottanut tosissaan tuota metsään kärräämistä. Vitsinä, mutta samalla ymmärtäen, että asia on käsitelty mun kohdalla.

Mä teen paljon vapaaehtoistyötä mielenterveyskuntoutujien kanssa, äitiäni en hössää yhtään sen enempää kun hänkään mua. Sitä saa mitä tilaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä olen saanut lukea, että henkilökohtaisenavustajan työ on vihonviimeinen homma ja josta oikein varoitellaan. Ja pitäisi olla etukäteen selvää mitä työhön kuuluu ja mitä ei. On se nyt kauheeta, jos joutuu jakkaralla seisoen vaihtamaan palovaroittimeen patterin tai että pitäis omalla kustannuksella hommata hautajaisvaatteet.

aiheesta oli viime viikolla ketju, kun naapurin mummo oli pyytänyt patterinvaihto apua, pyykin ripustamista  yms. Ei edes joka viikko.

Se oli aivan kamalaa suomalaiselle. Tuommoinen lähimmäisen auttaminen. Ohjeet oli, että lapsiin tai sossuun yhteyttä. Eihän tuo mummo noin saa ketään häiritä jatkuvasti.

Mummon kunto heikkenee ja hän muutenkin huomaa, että apua saa aina pyytäessä. Avunpyynnöt lisivät ajan myötä, kohta siinä huomaa olevansa toiselle kuskina ja apulaisena. Näin noissa tuppaa käymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 75v äiti ei halua enää opetella mitään uutta, vihaa kaikkea tietotekniikkaan liittyvää ja suuttuu, jos joku asia muuttuu, esim viimeksi verkkopankki muuttui erinäköiseksi.

Vihaa ja suuttuu. Kai ymmärrät miksi? Koska hän kokee sen ylivoimaiseksi ja stressaavaksi tilanteessa, jossa oma riittämättömyys on muutenkin jo päivänselvää.

Minäkin ahdistun joka kerta, kun huomaan, että tutussa kaupassa tavaroiden paikat on yllättäen muutettu.

Minäkään en ole vielä neljääkymmentä, mutta ärsyttää ja turhauttaa aina kun joku nettipalvelu päivittyy erilaiseksi, voin vain kuvitella millaista se on silloin kun muutenkin kokee että maailma muuttuu ympärillä eikä itse enää oikein pysy perässä, voi olla jo alkavia muistihäiriöitä tai muuten vaan väsyttää muutokset.

Niin, sinulle muutokset ovat inhottavia ja se tekee elämästäsi vaikeaa. Itse taas innostun uusista nettipalveluista ja kokeilen aina uutta versiota kun sitä mahdollisuutta tarjotaan. Asenne tuossa on ongelma, ei ikä.

Näin ehtoopuolelle ehtineenä eläkeläisenä en välitä uusista nettipalveluista enkä tykkää, että ne muuttuvat koko ajan. Se, että sinä "innostut" ei tarkoita, että kaikki innostuvat. Pankkipalvelut kuten myös terveyspalvelut ovat peruspalveluita ja ne pitäisi jo ihan demokratian takia pitää mahdollisimman yksinkertaisina ja selkeinä. Mikään "nörttien" muutosvimma ei saa monimutkaistaa palveluita turhan takia.

Joskus ajattelin noin itsekin, mutta kyse on vain muutosvastarinnasta ja asian voi ottaa myös aivojumppana.

Pää pysyy toimivana kun sitä käyttää, eikä se tietokone/puhelin edelleenkään räjähdä silmille.

Vierailija kirjoitti:

Mites nää ystäväpalvelut toimii näin korona-aikana?

Omakohtaista kokemusta ei ole, mutta keväällä luin juttua nuoresta opiskelijasta, jota ei ennen pandemiaakaan kiinnostanut bileet ja baareissa riekkumiset. Hän eli siis omaehtoisessa karanteenissa muuten, mutta kerran viikossa kävi tapaamassa jotain vanhusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täältä olen saanut lukea, että henkilökohtaisenavustajan työ on vihonviimeinen homma ja josta oikein varoitellaan. Ja pitäisi olla etukäteen selvää mitä työhön kuuluu ja mitä ei. On se nyt kauheeta, jos joutuu jakkaralla seisoen vaihtamaan palovaroittimeen patterin tai että pitäis omalla kustannuksella hommata hautajaisvaatteet.

aiheesta oli viime viikolla ketju, kun naapurin mummo oli pyytänyt patterinvaihto apua, pyykin ripustamista  yms. Ei edes joka viikko.

Se oli aivan kamalaa suomalaiselle. Tuommoinen lähimmäisen auttaminen. Ohjeet oli, että lapsiin tai sossuun yhteyttä. Eihän tuo mummo noin saa ketään häiritä jatkuvasti.

Mummon kunto heikkenee ja hän muutenkin huomaa, että apua saa aina pyytäessä. Avunpyynnöt lisivät ajan myötä, kohta siinä huomaa olevansa toiselle kuskina ja apulaisena. Näin noissa tuppaa käymään.

Pitäähän sitä sen verran olla aikuisella ihmisellä olla pelisilmää, että näkee milloin pyyntö on vielä aivan harmitonta ja milloin alkaa olemaan itsenäisen ihmisen ylläpitoa.