Mitä te tekisitte tilanteessani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauaa en nyt hiljaa malttanut olla, lähden kohta käymään ulkona vähän laavulla makkaranpaistossa, niin tulee edes hetken tauko osaltani ja ehdin miettimään hyviä huomioitanne ja henkilökohtaisia kokemuksianne joita olette rohkeasti jakaneet.

Luin kommentin, jossa puitiin alkoholiaddiktion vaikutusta kumppaniin ja huomasin itsessäni hirvittävän paljon samaa. Huomaan että hätkähdän heti jos televisiossa on jokin sukuelimiin/seksiin viittava mainos, radion seksilelurallatukset ovat kaikista pahimpia. Myös tietyt realitysarjat ja paljas iho on minulle kova pala. En ennen tosiaankaan ollut tälläinen.

En haluaisi olla tälläinen, varsinkin kun viesti ulkopuolelta tuntuu olevan kaikenlainen vapautuminen ja avoimuus seksin suhteen.

Nyt on siis mennyt noin vuosi siten että seksi on enemmän ongelma minun osaltani. Mies kykenisi, mutta kun minä en millään. Jähmetyn, purskahdan itkuun, koen pakottavaa tarvetta pahoitella alapääni löysyyttä ja omaa kehoani sekä koen syyllisyyttä jos en suostu/pysty seksiin. Minähän oikein ajan miestäni takaisin pornon pariin?

Ymmärrän järjellä, että nuo ajatukset eivät ehkä vastaa tosiasioita, mutta tunne sanoo toista. Pelkään myös että täällä mielipiteet yhtäkkiä muuttuisivatkin mitä enemmän valotan tilannetta ja lopulta selviäisikin että myös muiden mielestä tilanne on epäviehättävyyteni ja estyneisyyteni syytä.

Edellinen oli ehkä jo toiston puolelle menemistä, minun on vaikea luopua ajatuksesta että tilanne on vikani. Yritän parhaani.

Ap

Kyllä pystyt, ellei sinulla ole vaginismia! - Odota, että miehesi saa sinut syttymään. Ohjaa miestä, kerro mistä pidät, mistä et. - Onko kyse oikeasti siitä, ettei mies teekään mitään?

Mene he lvettiin typerien "neuvojesi" kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Niin ja ap:n ei nyt todellakaan tarvitse miettiä sitä mikä olisi hänen miehensä elämän kannalta tärkeää. Ap on jo ihan liikaa laittanut oman miehensä itsensä edelle.

T. 160

Kiireessä kirjoitit oma viestini enkä ehtinyt sitä ihan tarpeeksi avata, mutta siis tarkoitin ehkä enemmän ap:n kumppanin tulevien puolisoiden kannalta, jos ap päättää erota. Ei toki ole ap:n velvollisuus ketään pelastaa, mutta aina voi yrittää auttaa muita, kun vain pystyy. Minulla ei ole omakohtaista kokemusta narsisteista, enkä voi siis kertoa mikä on paras tapa heidän kanssaan toimia, mutta tiedän että harva ihminen satuttaa toista vain satuttamisen ilosta, vaikka heitäkin valitettavasti on. Jotain ongelmiahan noin käyttäytyvällä miehellä on ja on kaikkien etu jos hän saa niihin apua.

Joka tapauksessa, paljon rakkautta aloittajalle ja pidä tietysti itsesi kaikista tärkeimpänä tässä

Vierailija kirjoitti:

Äsh. Unohdin vielä vastata erään kommentoijan mainintaan lapsista. Meillä ei ole lapsia.

Mies on erittäin lapsirakas ja hänen toiveisiinsa kuuluvat lapset tulevaisuudessa. Itse häpeäkseni olen luopunut omista lapsihaaveista pinnallisten syiden vuoksi. Jos olen löysä ja epäkiihottava jo nyt, niin ei tilanne varmasti paranisi lasten teon myötä.

Myös ajatus omasta raskausvartalosta ja miehen huomiosta timmien ja nuorten naisren kehoissa ei ajatuksena herätä minussa lämpimiä tunteita.

Luultavasti henkinen nuoruuteni paistaa näissä ajatuksissa erityisesti, mutta näin minä ajattelen.

Ap

Ihan hirveetä. Tollasen miehen takia ei kyllä kannata lapsihaaveistaan luopua. Nyt äkkiä oikeasti eroon tuosta ukosta, tulet vielä kiittämään itseäsi, vaikka nyt siihen tuntuu vaikealta uskoa. Olen 100% varma että sun kropassa tai rööreissä ei ole mitään vikaa ja tulet sen vielä paremman miehen kanssa huomaamaan. Ansaitset tuntea itsesi hyväksi ja haluttavaksi, sekä sellaisena kuin nyt olet että myöhemmin raskaana ja synnyttäneenä.

Suosittelen AP että eroat, löydät vielä jonkun ihmisen joka oikeasti arvostaa sinua, eikä tarvitse aloittaa koko suhdetta sillä että toinen on pornoriippuvainen arvostelija, ja sen jälkeen siihen että yrittää päästä tuosta yli. Säästä itsesi. Ansaitset parempaa. 

Ja addikteja ilman narsismia kyllä tunnen, ja he ainakin voivat oppia ja muuttua. On paljon esimerkkejä alkoholisteista, jotka ovat päässeet kuiville ja aina hekin ovat jonkun apua siihen pisteeseen pääsemiseen tarvinneet. On vain tietysti tärkeä kysymys, että olisiko aloittajalla kapasiteettia olla se auttaja nyt, kun hän itsekin on avun tarpeessa. Mutta jos päätät jatkaa suhdetta etkä erota, niin siinä tapauksessa pysyn edellisessä neuvossani ja sanon, että ketju kannattaa näyttää miehelle. Ei parisuhteessa tällaisia tuntemuksia pidä salata. Jos taas päädyt eroon, niin harkintaa kannattaa tietty tehdä kunnolla, riippuen omasta voinnistasi ja siitä miten mies ylipäänsä suhtautuu tilanteeseen. Terveisin se, joka ehdotti ketjun näyttämistä miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äsh. Unohdin vielä vastata erään kommentoijan mainintaan lapsista. Meillä ei ole lapsia.

Mies on erittäin lapsirakas ja hänen toiveisiinsa kuuluvat lapset tulevaisuudessa. Itse häpeäkseni olen luopunut omista lapsihaaveista pinnallisten syiden vuoksi. Jos olen löysä ja epäkiihottava jo nyt, niin ei tilanne varmasti paranisi lasten teon myötä.

Myös ajatus omasta raskausvartalosta ja miehen huomiosta timmien ja nuorten naisren kehoissa ei ajatuksena herätä minussa lämpimiä tunteita.

Luultavasti henkinen nuoruuteni paistaa näissä ajatuksissa erityisesti, mutta näin minä ajattelen.

Ap

Ihan hirveetä. Tollasen miehen takia ei kyllä kannata lapsihaaveistaan luopua. Nyt äkkiä oikeasti eroon tuosta ukosta, tulet vielä kiittämään itseäsi, vaikka nyt siihen tuntuu vaikealta uskoa. Olen 100% varma että sun kropassa tai rööreissä ei ole mitään vikaa ja tulet sen vielä paremman miehen kanssa huomaamaan. Ansaitset tuntea itsesi hyväksi ja haluttavaksi, sekä sellaisena kuin nyt olet että myöhemmin raskaana ja synnyttäneenä. <3 Se on kaikki täysin mahdollista, kunhan hankkiudut nyt äkkiä eroon tuosta miehestä mieltäsi myrkyttämässä.

Tämä. Mä en antaisi tuollaisen miehen enää tulla lähelleni. Hän latistaa sinua omista vajavuuksistaan ja kaiken kukkuraksi kieltää sinulta muut ihmissuhteet. Ja sinä mietit mikä kaikki sinussa on vikana. Lopeta käyttämastä miehen puheita peilinäsi. Lähde ja löydä uusi, todellinen elämä, itsekunnioitus ja sinua kunnioittava, välittävä kumppani!

En ole psykologi, mutta kuulostaa siltä että iso tekijä ongelmissa on mies, joka on lytännyt itsetuntosi. Itse tuossa tilanteessa ottaisin aikalisän suhteessa, hoitaisin itseni kuntoon ja katsoisin sen jälkeen, haluanko olla suhteessa jossa voin huonosti. Riippumatta miehen muista mahdollisista hyvistä ominaisuuksista kuvaamasi toiminta on mielestäni henkistä väkivaltaa, eikä kenenkään tarvitse kestää tuollaista toisen taholta. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä, itse ainakin olisin mieluummin yksin.

Luultavasti kun saat oman mielesi parempaan järjestykseen ja itsetuntosi kohenee, et enää halua olla suhteessa, jossa sinua kohdellaan huonosti. Itsetunnon parantuessa myös uusiin ihmisiin tutustuminen helpottuu. Olen aivan varma, ettet ole loppuelämääsi sinkku, vaikka lähtisikin nykyisestä suhteesta. Vaikutat fiksulta pohdiskelijalta ja kivalta ihmiseltä, ja sellaisille löytyy aina joku samanlainen.

Ei tätä ketjua todellakaan kannata näyttää miehelle. Ihan jo siksi, että emme voi tietää, mitä tuollainen mies tekee jos raivostuu siitä, että aloittaja on puhunut suhteesta täällä. Ihan aloittajan turvallisuuden vuoksi tämä keskustelu on syytä pitää mieheltä salassa, kuten myös eroaikeet niin kauan kunnes aloittaja pääsee lähtemään välittömästi miehen luota.

Mies on myös jo valmiiksi saanut aloittajan uskomaan, että vika on hänessä eikä miehessä. Tämän ketjun mies todennäköisesti selittäisi niin, että seksikielteiset naiset vain yrittävät kääntää aloittajan miestä vastaan.

Hei! Tämä lienee toinen kerta koskaan, kun kommentoin tälle palstalle. Luulen, että pornon katsominen ja jatkuva itsensä tyydyttäminen on johtanut siihen, ettei kumppanisi pysty enää tyydytystä muualta saamaan kuin omasta kädestä (joka totta kai mahdollistaa kovan stimulaation) ja hyvinkin rankan pornokuvaston matkimisesta. Häntä tuskin enää muu auttaa kuin se, ettei katso pornoa pitkään aikaan ja totuttautuisi erilaiseen stimulaatioon. Sinussa ei ole mitään vikaa, kukaan tai mikään ei häntä tyydytä omaa kättä lukuunottamatta. Ja häpeän siitä ettei hän pysty tulemaan hän kääntää sinun syyksesi.

Jotta hänen ei tarvitse kohdata oman addiktion seurauksia. Tässä vaiheessa ero tuntuu vähemmän huonolta vaihtoehdolta. Se satuttaa, mutta pidemmän päälle nykyinen suhde rikkoo sinua vain lisää ja lisää. Ero mahdollistaa toipumisprosessin. Ansaitset miehen, joka kohtelee sinua hyvin, ainutlaatuisena ja tasavertaisena naisena, ei lihanpalana. Mies voi luvata muuttua, mutta en jäisi odottamaan.

Pariterapiaan.

Näin tämän näkisin, se että käyt yksin terapiassa, ei ehkä auta.

"Minua myös hämmentää paljon suhteessani se, että mieheni ei tunnu muistavan näitä loukkauksia jotka minä muistan tapahtuneen. Siitä minulle jää epätodellinen olo, että tapahtuiko niin sitten todella."

Tämä muistamattomuus tuntuu olevan yhteinen piirre näillä luonnehäiriöisillä. Uskon, että kyse on enemmän haluttomuudesta kohdata itsessään se paha/keskeneräisyys, mitä vastuunottaminen vaatii. Asian käsittely vaatii myös oman käytöksen tunnistamisen. Minä kirjoitin myrkyllisessä suhteessa ollessani päiväkirjaa. Kun mies ei "muistanut", mitä oli tarkalleen ottaen sanonut. Sanoin, että olen kaiken heti verekseltään kirjoittanut, joten voin antaa päiväkirjastani lukea tapahtumasta, miten minä sen koin. Ei halunnut lukea eikä kaivella vanhoja. Hän alkoi naljailemaan "kirjoitatko tämänkin päiväkirjaan" yms. Aloin häpeämään sitä ja uskomatonta kyllä, lopetin kokonaan kirjoittamisen. Ja menin pahemmin solmuun itseni kanssa.

Joku kirjoitti häpeästä. Minuunkin tuli suhteessa uskomaton määrä häpeää. Kun mies haukkui minua ensimmäisen kerran, tajusin heti ettei kyse ole minusta vaan jotakin omaa pahaa oloaan purkaa. Silti en kehdannut puhua kenellekään tapahtuneesta, en edes terapeutille silloin. Se oli totaalisen hämmentävää, miten sydämellinen mies saattoi yhtäkkiä käyttäytyä täysin kylmästi. Yritin eroa monta kertaa, mutta lopullinen ero vaati paljon henkistä työtä. Aloin käyttäytymään itsekin siinä suhteessa tasapainottomasti. Olen sen verran enemmän elämää nähnyt, etten tunnistanut siitä käytöksestä enää itseäni. Se oli yksi painava syy eroon. 

Myös epäonnistuneet eroyritykset lisäsivät häpeää ja hämmennystä päässäni. Siksi suosittelen ap:lle ja muille, että pyrkivät työstämään asiaa kunnolla. Eroaminen ei ole helppoa ristiriitaisesta parisuhteesta, jossa kaltoinkohtelija tarjoaa myös hellyyttä musertuneelle. Sen jälkeen kun vahvistuin, en ole suhteeseen kaivannut enkä osannut kaivata edes niitä hyviä aikoja, aika kovan hinnan niistä joutui maksamaan. Tuntuu kuin synkkä pilvi olisi poistunut pään päältä. Sekin on ihanaa, kun ei päässä ei pyöri koko ajan parisuhteeseen liittyvät epämääräiset kysymykset, jotka ei tunnu ratkeavan. Se vapauttaa valtavasti energiaa muuhun. Hyvä parisuhde ei ole mutkikas, vaan tuntuu hyvältä ja helpolta.

Vielä häpeästä ap:lle. Et ole mitenkään voinut ennalta varoa miehesi käytöstä sinua kohtaan. Sellaista ei osaa varoa, mistä ei ole kokemusta. Toinen saattaa tehdä sellaisia asioita, joita ei itse ole voinut kuvitella olevan olemassakaan. Siinä menee kompassi täysin sekaisin ja tulee hölmistynyt olo. Aika moni rakkautta etsiessään on joutunut tilanteeseen, jossa sitä ei ole. Mieti, miksi sinulla on kova tarve miellyttää miestä, jolla on esineellistävä suhtautuminen sinuun/naisiin. Voisitko sinä pitää itsestäsi hyvää huolta ja tarjota itsellesi juuri sellaisen elämän, jota haluat. 

Kamala elämä joka pyörii sairaan miehen tyydyttämisen ympärillä. Entä sinä ap? Oletko koskaan saanut orgasmia miehesi kanssa? Sinunkin haluamiset ja tarpeet ovat tärkeitä, mutta älä yritä enää tuon miehen kanssa. Ei tule ikinä onnistumaan. Toistelet miehesi sulle opettamia fraaseja "porno on maailman luonnollisin asia". Nyt olisi herätyksen paikka. Toivottavasti se tapahtuu pian.

Mies kuulostaa aika tyypilliseltä ikäiseltään, joka on kasvanut hc-pornon keskellä ja toksisen lautakulttuurin vaikutuspiirissä.

Veikkaan ettei miehellä ole oikeasti seksikokemuksia ennen ap:tä ja hänen impotenssinsa on psykologista. Mies vain valehtelee ja kanavoi ahdistustaan naisystäväänsä.

Ap, onko miehesi sinua vanhempi? Ja oletteko tavanneet uskonnollisissa yhteyksissä? Jos olette, niin hän saattaa olla todellisuudessa homo ja taistelee tätä häpeää vastaan sinun kauttasi.

Iltaa kaikille. Olin ulkoilemassa ja paistoin nakkeja laavulla. Minulla oli mukavaa ja sain vähän etäisyyttä aiheeseen sen sijaan että olisin vain neljän seinän sisällä istunut ja ahdistellut.

Kävimme miehen vanhempien luona ja sain kortin ja kukkia. Huomasin olevani tavallista poissaolevampi ja surullinen siitä, että en suhteen alkuaikoina uskaltanut puhua kenellekään tästä.

Tuntuu ettei tämä aihe ole oikein esillä missään eikä siitä puhuta. Addiktioista mainitaan yleensä vain alkoholismi ja peliriippuvuus jos jotain. En oikeasti tiennyt että tälläinen ongelma on olemassa ja että se voisi kohdata minua. En tiennyt mitä tehdä tai että olisi mahdollista puhua tästä jollekin.

Alunperin tutustuin mieheen ihan kaveripohjalta. Olin yksinäinen ja löysin hänet netin kautta ihan kaverisivustolta. Seurustelemaan päädyimme hänen aloitteestaan/painostuksesta. Luulin että menetän hänen seuransa, josta niin kovin pidin, jos en ryhtyisi parisuhteeseen.

Jo ensimmäisenä päivänä kun tapasimme, hän otti minusta salaa kuvia. Kuulemma esitelläkseen miten nätin tytön seurassa on ollut. En suuttunut, olin imarreltu. Nyt jälkikäteen tuntuu oudolta enkä olisi ok jos joku tekisi minulle nyt niin.

Te olette auttaneet minua oikeasti kommenteillanne, vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa, kun en ole suinpäin pystynyt tekemään päätöksiä mihinkään suuntaan.

Saitte minut kyseenalaistamaan ajatuksiani siitä, että minä olen outo ja estoinen ja mieheni käytös normaalia. Minä luulin että koen negatiivisia tunteita ilman oikeaa syytä, te saitte minut ajattelemaan että saan olla pettynyt ja että on ihan luonnollista, kun seksi ahdistaa tuon kaiken jälkeen.

Konkreettisin asia mikä suhteessani tapahtui eilisen ihanien ja ymmärtävien kommenttien johdosta, on se että en ole suostunut harrastamaan enää seksiä velvollisuudesta ja pelosta, että mies katsoo heti muita, jos minä en anna. Seksi on tuntunut minusta pahalle, mutta olen pitänyt lähestulkoon velvollisuutenani harrastaa sitä kaikesta huolimatta. Olen myös todella vahvasti ottanut itseeni lausahdukset, että ei nainen voi yksin päättää parisuhteen seksistä ja ei yksin voi seksiä lopettaa parisuhteessa.

Ymmärsin; että mikään minun ominaisuuteni tai tekoni ei voi vaikuttaa hänen päätöksiinsä toimia miten ikinä nyt aikookaan.

Tarvitsen aikaa ajatella. Ilman seksiä.

Ap

Mies kuulostaa misogyynilta, seksiaddiktiiviselta kaappihomolta. Ota itsesi irti ap.

Mahtavaa ap!! Olen tosi iloinen sun edistyksestä :) Harmi etten ehdi enempää kirjoittaa sulle, mutta jään seuraamaan. Toivottavasti osaat suodattaa noi sekopäiden kommentit ohi...

Osa teistä näköjään tarttui siihen, kun kerroin kasvaneeni hyvin uskonnollisessa ympäristössä. Uskonto ei oikeastaan millään tavalla kuulu minun tai mieheni elämään. En sitä vihaa, mutta se ei herätä minussa sen suurempia tunteita. Jokainen saa olla ja uskoa siihen mihin haluaa.

Tarkoitukseni oli valaista sillä, että miksi minusta on tullut niin mukautuva. Minut kasvatettiin olemaan ystävällinen ja kiltti muille, koska jos ei ollut niin seurasi jotakin pahaa (helvetti).

Vanhempieni uskonto on myös osin varmasti vaikuttanut siihen, miksi alotin seksielämäni aika myöhään ikäluokkaani verrattuna. Kasvatukseeni ei ole kuulunut edes kuukautisista kertominen, joten seksistä ja tunteista sekä rajoista olen oppinut sen mitä koulussa on kerrottu.

Toki myöhemmin olen etsinyt tietoa, mutta en tiedä miksen silti osannut omasta suhteestani lähteä heti, kun minua vaivaavat asiat tulivat ilmi.

Minäkin olen käyttäytynyt kamalasti miestäni kohtaan. Olen kokenut niin suurta ahdistusta alapäästäni, että olen viillellyt itseäni sieltä. Olen usein myös vihannut kehoani niin paljon, että olen satuttanut itseäni. Mies on joutunut tämän käytöksen/lopputuloksen näkemään.

En suhteen ensimmäisenä vuotena osannut näyttää pahaa oloani tervein tavoin. Koen häpeää ja syyllisyyttä omalta osaltani manipuloivasta käytöksestä. Tuntuu että tämän paljastuksen myötä romutan mielikuvan minusta asiallisena ihmisenä.

Haluan silti olla rehellinen siitä, ettei myöskään oma käytökseni suhteessa ole ollut sen vähempää traumatisoivaa toiselle.

Nyt en ole muutamaan vuoteen satuttanut itseäni enkä aio enää niin tehdä. Olen ollut tuolloin tätäkin epäkypsempi ja nuori.

Ap

Ap, mulla oli tuollainen poikaystävä. 14-vuotiaana. Ekoilla treffeillä painosti mut seurustelemaan ja halus puristella tissejä julkisella paikalla. Ja myöhemmin ihan liian rajuja seksijuttuja sen ikäiselle. Uhkasi tappaa itsensä jos jätän. Lopulta kun uskalsin repäistä itseni irti, toteutti uhkauksensa. Jäi tosin henkiin.

Neuvoni on, puhu suhteestanne ja sen tuottamasta ahdistuksesta jollekin vanhemmalle ihmiselle johon luotat. Jos sellaista ei ole, puhu terapeutillesi. Tämä palsta ei ole riittävästi tukea.

Parempaa huomista, muista arvosi! ☀️

Minustakin Ap vaikuttaa fiksulta ja herkältä ihmiseltä, jonka ympärille on rakennettu vain kullattu häkki minkä läpi maailma näyttää negatiivisesti värittyneeltä. Heti kun hän yrittää raottaa kantta, kumppani sulkee kannen uudelleen. Kamalaa! 

Olen ollut itse aivan vastaavassa tilanteessa. Pääsin siitä irti vain lähtemällä ja nostamalla vuosisadan riidan. Tsemiä Ap, sinusta kuullaan vielä.