Lue keskustelun säännöt.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Olen ollut muutaman vuoden riitaisassa parisuhteessa. Suhde on minulle ensimmäinen. Ongelmat johtuvat pääosin vain minusta ja huonosta itsetunnostani.
Mieheni on ainoa ihmissuhteeni ellei lasketa lapsuudenperheitämme.
Olen todella väsynyt tilanteeseen ja suhteemme ongelmien ajattelu saa minut voimaan pahoin. Mies ei halua erota ja minä en uskalla. Mies on kaikesta huolimatta paras ystäväni ja meillä on välillä oikein mukavaa yhdessä.
Olen erittäin yksinäinen ja epätoinen.
Miten voisin lähteä parantamaan elämääni/mahdollisesti pelastaa parisuhteemme?
Tähän mennessä olen aloittanut terapian, olen jatkanut opintojani pitkän tauon jälkeen ja valmistun pian. Koulussa olen turvavälien rajoissa yrittänyt olla sosiaalinen ja puhua muille. Ajoittain lamaannuttava epätoivo valtaa mieleni, mutta en ole vielä täysin luovuttanut. Tuntuu että olen pahinta saastaa mitä tämä maa kantaa.
Kommentit (487)
Huolestuttavaa, kun kirjoitit olevasi itse riippuvainen por... ,! Mieti miksi nyt on näin?
Joko mies on manipuloinut sinutkin por... orjuuteen?
Ymmärrätkö mihin tuo kaikki johtaa?
Sinulla on myös syömishäiriö, saatko siihen mitään apua, terapiaa?
Minkälainen terapeutti sinua hoitaa, kun mitään todellisia ratkaisuja et vieläkään ole saanut tehtyä? Etsi uusi terapeutti ja pelasta itsesi tuosta kierteestä.
Haluatko elää turvallista elämää, vai oletko jo niin turtunut ja tottunut sairaan ihmisen manipuloivaan otteeseen?
Hätkähdytti myös se, että mies hyvittelee ostamalla kukkia, lahjoja....siis tyypillistä addiktin toimintaa, houkuttelee sinua pysymään sairaassa suhteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksiä: Elätkö miestäsi vai itseäsi varten? Kumman onnellisuus on vaa'assa painavampaa? Vaikuttaa siltä, että miehen sijaan tarvitset uusia ystäviä ja perhettäsi. Harrastuksia. Terapiaa. Oman vapauden. Ehkä sitten kun aika on oikea on uuden puolison aika. En rupea sulle tätä asiaa sokeroimaan. Ota vastuu omasta elämästäsi ja älä anna muiden määrittää sitä minkälainen sen pitäisi olla. Mitä sinä oikeasti haluat?
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin viimeisimmistä viesteistä. Varoitan erittäin yksityiskohtaisesta kuvailusta seuraavissa kappaleissa..
Suhde on tosiaan ensimmäiseni enkä ole seksinkään osalta sen kokeneempi. Ajattelin ennen mieheeni tutustumista olevani ihan nätti nuori nainen. Toki oli minullakin epävarmuuksia, mutta niitä varmasti on ihan kaikilla välillä.
Käsitykseni itsestäni viehättävänä ja haluttavana romuttui heti alkuunsa. Mies ei kyennyt kiihottumaan minusta, vaikka yritti/ehdotti seksiä monia kertoja päivässä kun olimme yhdessä. Hän usein poistui itsetyydyttämään salaa/lähelläni turhauduttuaan siihen etten saa häntä kiihottumaan. Hänen täytyi saada itsetyydyttää riippumatta minun tunnetilastani eli olin sitten surullinen tai vihainen..
Hän kehui paljon muiden naisten ulkonäköä minulle ja ajattelin että minun pitää olla se rento tyttöystävä eikä mikään hikipinko. Myös puheet aiemmista seksikokemuksista ja yhden yön jutuista olivat toistuvia. Tuntui pahalta ajatella että hän kykenee olemaan kyllä muiden kanssa, mutta minussa on jokin niin iso vika etten kelpaa.
Lopulta kun seksi onnistui niin hän syytti minua useasti löysyydestä sen vuoksi ettei kyennyt saamaan siemensyöksyä/orgasmia. Sen jälkeen seksi on lähinnä aiheuttanut minussa ahdistusta ja panikointia.
Asiaan liittyy toki muunkinlaista ei niin mukavaa käytöstä, mutta en näe mielekkäänä niiden kuvailua.
Olen ajatellut että minun kuuluu hyväksyä muiden naisten katselu ja heille itsetyydytys, koska se on normaalia ja terveet miehet tekevät niin.
Kommentit ulkonäöstäni ja alapäästäni ovat saaneet minut uskomaan että olen niin viallinen että pitäisi vain olla kiitollinen että mieheni ylipäätään on kanssani.
Avautumiseni saattoi mennä jo turhankin dramaattiseksi, toisaalta en halua vähätelläkään sitä häpeää jota olen kokenut asian vuoksi.
Ap
Luota itseesi ja siihen että tiedät ITSE mikä on sinulle hyväksi. Älä lue/usko/kuuntele mitään muttia siitä millainen sinun pitäisi olla. On olemassa kasoittain hyviä miehiä joille ei tulisi mieleenkään mikään tuollainen. Miehesi on haistanut sinusta heikkoutesi ja pallottelee sinun mielenterveytesi kustannuksella. Ei hän tietenkään halua erota kun saa sinua luvan kanssa kiusata. Sinä tiedät mitä sinä haluat, ja tuon ymmärtäminen vei minut ensimmäistä kertaa hyvään ja tasapainoiseen suhteeseen. Yksinkertaisesti vaadin sellaista kohtelua jota itse haluan. Lopputulema on viimeiset 6 vuotta ollut se että minulla on komea, ihana, hyvä mies, joka ei vilkuile muiden perään, ja joka kunnioittaa ja arvostaa sekä minua, itseään että parisuhdettamme. Älä jää tuohon sontaan yksinäisyyden pelkosi takia. Takaan että ero kannattaa.
Hei väkivaltaisessa parisuhteessa Ei Tarvi Olla Kukaan Ei Ole Pakottanut Sinua siihen.
Ei, Kukaan.
Minä Kyllä Omani Henkeni ja Terveyteni vuoksi erilaisin HETI moisesta enkä asuisi Sydän Pelosta Syrjällään milloin saa taas nyrkistä tai naljaillaan. Haastetaan riitaa.
Mutta Hei Voimia Sinulle ja Hyvää Naisten Päivää.🌹🌼🌻
Kuulehan ap.
1. Sinussa EI OLE MITÄÄN VIKAA.
2. Miehesi on toiminnallaan ja puheillaan saanut sinut uskomaan, että sinä olet suhteen ongelmiin syyllinen, vaikka näin ei ole.
3. Sinä olet henkisen väkivallan ja manipuloinnin uhri tässä suhteessa.
Sanon tämän täydellä varmuudella, sillä olen itse ollut samassa tilanteessa, ja tunnistin heti aloitusviestistäsi, että mistä on kyse, vaikket aluksi miehesi törppöilystä puhunutkaan. Sitä ei uskoisikaan, millaiseen loukkuun manipuloiva, itsekäs ihminen voi toisen saada. Itse vietin vuosikausia samanlaisessa suhteessa ensimmäisen poikaystäväni kanssa: tuntui pahalta, luin kaiken maailman itsetunto-oppaita ja kävin psykologilla, koska uskoin aivan oikeasti, että ongelmamme johtuivat siitä, että minä itse olin liian nuori ja epäkypsä/liian mustasukkainen/liian tunteellinen. Omaksuin tämän ajattelumallin exältäni, joka jatkuvasti syytti minua em. asioista, vaikka hän itse oli se joka käyttäytyi huonosti. Samaan aikaan koin, että olimme hyviä kavereita ja pidin hänen seurastaan, joten jätin huomiotta suhteen varjopuolen.
Olisin varmaan vieläkin tuossa suhteessa, jos eräs ystäväni ei olisi ymmärtänyt tilannetta ja sanonut minulle, että suhteemme ei ollut missään nimessä normaali. Minulla meni vuosia vielä eronkin jälkeen sisäistää tapahtunut täysin, koska moisen toiminnan uhriksi joutumista voi olla vaikeaa myöntää.
Minä sanon nyt sinulle kuten tuo ystäväni aikoinaan minulle, että miehesi käytös EI ole normaalia, vaan henkistä väkivaltaa, ja HÄN on syypää siihen, että sinusta tuntuu pahalta. En oleta, että sisäistäisit tämän ja osaisit toimia välittömästi, mutta toivon, että alat miettimään asiaa. Kuten myös sitä, että lähdet tuosta suhteesta pikimmiten. Etsi netistä tietoa hakusanoilla emotionaalinen manipulointi, gaslighting jne. Jatka ihmeessä terapiassa käymistä, mutta muuta fokus sinuun itseesi ja siihen, että miksi siedät huonoa kohtelua. Itselläni on taustalla kaltoinkohtelua lapsuudessa, mikä selittää sen, etten osannut olla muuta kuin kynnysmatto.
Tässä vielä esimerkkinä gaslightingin määritelmä Wikipediasta, siinä siis manipuloija syyttää omista virheistään/puutteistaan toista ja saa tämän uskomaan, että vika on tämän toisen ihmisen ylireagoinnissa/mustasukkaisuudessa jne. eikä manipuloijassa itsessään. Oma exäni harrasti tätä ja selkeästi niin myös sinun miehesi:
"Gaslighting on harhauttamisesta käytetty termi, joka on saanut alkunsa Patrick Hamiltonin näytelmästä Kaasuvalo ja sen elokuvaversioista vuosilta 1940 ja 1944. Tarkemmin siinä pyritään saattamaan kohdehenkilö pois tolaltaan tai uskottelemaan, että hän on mieleltään sekaisin, niin ettei kohdehenkilö ymmärrä harhauttajan toimivan häntä vastaan.
Alkuperäisessä näytelmässä kaasuvalot vilkkuivat päähenkilön toiminnan takia, ja hän vakuutti vastanäyttelijälle ilmiön olevan tämän itse keksimää harhaa."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on joskus oma-aloitteisesti puuskahtanut että pitäisiköhän hänen mennä johonkin puhumaan tästä.
Hän myös sekoitti päätäni puhumalla "omasta ongelmastaan" ja että ei vika ole minussa vaan hänen omissa kovissa otteissaan itsetyydytyksessä. Kuitenkin hän saattoi näiden jälkeen heittää loukkaavia kommentteja, jotka olivat luokkaa onko se edes sisällä..
Olen menossa seksuaaliterapeutin vastaanotolle ja sinne on mahdollista mennä myös yhteiskäynnille kumppanin kanssa. Mieheni on avoin ajatukselle. Minua asia hävettää, tuntuu ylitsepääsemättömälle mennä porukalla puimaan alapääni löysyyttä ja riittämättömyyttä sekä sitä etten pysty antamaan mieheni aivoille riittävää stimulaatiota että hän kykenisi kiihottumaan.
Koen paljon syyllisyyttä siitä että etten siedä enää mieheni itsetyydytystä. En halua olla läsnä kun tekee niin. En myöskään halua nähdä kodissani minkäänlaista pornoon viittavaa materiaalia. Seksin harrastaminen on minulle nykyisin todella ahdistavaa ja välttelen sitä. Tuntuu että tukahdutan mieheni tarpeet ja olen huono kumppani.
Joskus koitin lukea samantapaisista ongelmista keskusteluja, mutta se mitä sain niistä irti oli lähinnä ilkeät neuvot laihduttamisen ja uusien alusvaatteiden suhteen.
Ap
Kuulostat ammattisairastajalta. Se on sellainen joka puhuu ja jäsentelee hyvin omia haasteitaan ja ongelmiaan, ramppaa terapiassa, toisessa terapiassa, kolmannessa, lukee itsehoitokirjoja, ja tekee paljon sairautensa eteen. Tai siis on tekevinään. Kirjoittelee myös palstoille ongelmistaan ja haluaa kovasti apua, mutta sama jatkuu ja jatkuu vuodesta toiseen, eikä olo ikinä parane. Tällainen henkilö tarvitsisi sellaisen tarapetuin, ystävän, puolison kenet vaan, joka saisi ymmärtämään että nyt pitää alkaa tehdä, eikä enää vatvoa. Pidä huoli ettet ala ammattisairastajaksi, ja voit aloittaa siitä että alat tekemään asioita, ja asetat vuorokauteen yhden aikarajoitetun pätkän, esim. klo 13-14, jolloin saat miettiä ja vatvoa. Muu aika pitää tehdä jotain muuta. Liikunta on todella hyvä keino tähän.
Minä luin eilen viestejäsi tässä ketjussa ap (olen 47v. nainen) ja aloin vuolaasti itkeä eikä se todallakaan ole minulle tyypillistä. Sinä et ole tyhmä, huono tai viallinen vaan älykäs, ihastuttava, analyyttinen nuori nainen. Vaikutat olevan sisältäsi hyvin terve ja vahva, vaikka uskon kyllä että itsetuntosi on huono. Lisäksi en usko, että sinulla on mitään tunnesäätelyn ongelmia. Sinulla kuullostaa olevan täysin normaaleja tunteita, joita ilmaiset ja sinua on satutettu. Ei meistä sinua vanhemmistakaan kukaan ole täydellinen ja vaikeissa tilanteissa reagoimme monella tapaa ilman että olisi kyse mistään mielenterveysongelmasta.
Miehelläsi sen sijaan tuntuu kyllä olevan ongelmia. En osaa sanoa, voisiko hän toipua ja kykenisikö tasapainoiseen suhteeseen, mutta apua hänen olisi kyettävä hakemaan. Jos jatkat hänen kanssaan, menkään ainakin pariterapiaan.
Ilmiselvästi sinäkin kaipaat apua löytääksesi sen vahvuuden, joka sinussa on jo. Olet täydellinen ja hyvä juuri noin ja varmasti löydät arvoisiasi ystäviä ja parisuhteen. Niiden kautta voit todeta, että muilla on ihan vastaavia ongelmia etkä ole mikään outo tai friikki. Toivon niin sydämeni pohjasta sinulle hyvää. Olet ihastuttava persoona. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan neuvoisin samassa tilanteessa olevaa läheistäni lähtemään suhteessa. Vaikea sanoa.
Mies on paljon muuttanut käytöstään ja siksi minulla on kohtuuton olo sen suhteen etten kykene esimerkiksi seksiin hänen kanssaan ja saan outoja tunteenpurkauksia jos hän vaikka katselee kaupassa nuoria tyttöjä. Yhdistän kaiken päässäni siihen etten kelpaa.
Vasta vähän aikaa sitten löysin hänen säilömänsä erotiikkakuvaston kun purimme yhteisiä tavaroitamme. Mieleni valtasi järkyttävä pettymys, sillä hän oli sanonut ettei enää katsele sellaisia. Eniten sattui valehtelu.
Tunnen itseni lapselliseksi, tiedänhän minä että miehet katsovat seksikkäitä naisia. Miksi sen hyväksyminen tuntuu niin vaikealta?
Yritin terapeutille kertoa näistä asioista, mutta ei hän tietenkään pysty antamaan mitään suoraa mielipidettä mihinkään. Hän sanoi ettei itse tiedä mitä oikein ajattelisi jos omassa parisuhteessa olisi samoja piirteitä.
Ap
Turha olla tuollaisen kansa. Paljon mukavampi on sinkkuna, niin voi itse rauhassa katsella hyvännäköisiä miehiä ja tehdä niiden kanssa mitä itse haluaa ;) Tarvitset kokemusta että olet haluttav nainen, ja sitä saat muualta kuin tuolta mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitten pornosta riippuvainen haluaa parisuhteen? Oma mieheni etsi pari vuotta ennen minua kumppania.
Haluaisin luovuttaa suhteen osalta, vaikka asiat ovatkin parantuneet siltä osin että mies ei enää itsetyydytä seurassani pakonomaisesti. Tekee sitä kyllä yksin sitten senkin edestä. Hän myös kehuu minua paljon ja yrittää näyttää että haluaa minua.
Itse olen kiinni hänen sanomissaan loukkaavissa sanoissa, häpeässä siitä kun seksi ei onnistu ja en saa häntä kiihottumaan/tulemaan millään, siinä miten yritin tehdä kaikkea pornomaista ja ahdistus siitä ettei se tuntunut omalta jutulta.
Ap
Aloita vaikka siitä että lopetat tuon jatkuvan miehen ajattelun, ja alat ajatella itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nro 127 jatkaa vielä, unohtui sanoa se, että minua ei valitettavasti vakuuta se, että mies on mielestäsi muuttunut. Ensinnäkin on vaikea uskoa, että joku noin kamalalla tavalla toista joskus kohdellut voisi muuttua merkittävästi. Ehkä hän voi jonkin aikaa käyttäytyä paremmin, mutta miten käy pitkällä aikavälillä? Sinuna en luottaisi häneen. Toisekseen, jotkut asiat ovat vain sellaisia, mistä ei parisuhteessa pääse yli, eikä tarvitsekaan. Mies on aiheuttanut sinulle seksuaalisuuteen ja seksiin liittyvän trauman ja murskannut itsetuntosi. Jatkaisitko kaveruutta kaverin kanssa joka aiheuttaa sinulle trauman? Tuskin. Ei parisuhde ole yhtään sen kummempi asia enää nykyaikana, sinun ei ole mikään pakko kärvistellä, koittaa päästä yli ja jatkaa suhdetta. Pääset toipumisessa paremmin eteenpäin, kun eroat!
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lohdulliselle, että kyllä tästä voi selvitä. Juuri nyt on todella vaikeaa ja tuntuu käsittämättömälle ajatella parempaa tulevaisuutta.
Olen onnellinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Hyvä että olet nyt onnellinen ja pääsit vaikeista nuoruusvuosista yli! Kiitos kun halusit rohkaista minua.
Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseeni, mietin että onko muitakin ikäisiäni naisia joilla kumppanin itsetyydytys olisi parisuhdetta haittaava tekijä?
Onko se syy erota? Kipuilen paljon ajatuksen kanssa että jos vartaloni, alapääni tai vaikkapa pukeutumiseni vastaisi miehen ihannetta niin ei olisi koskaan ollutkaan mitään seksiongelmia. Jos olisin ollut tarpeeksi seksikäs, tiukka, viettelevä, niin ehkä mieheni ei olisi sanonut minusta mitään pahaa?
Lähden käymään iltalenkillä, mutta palaan vielä ketjun pariin.
Ap
Ero ei tarvitse syytä, se tarvitsee vain eropäätöksen. Et ole tilivelvollinen kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin viimeisimmistä viesteistä. Varoitan erittäin yksityiskohtaisesta kuvailusta seuraavissa kappaleissa..
Suhde on tosiaan ensimmäiseni enkä ole seksinkään osalta sen kokeneempi. Ajattelin ennen mieheeni tutustumista olevani ihan nätti nuori nainen. Toki oli minullakin epävarmuuksia, mutta niitä varmasti on ihan kaikilla välillä.
Käsitykseni itsestäni viehättävänä ja haluttavana romuttui heti alkuunsa. Mies ei kyennyt kiihottumaan minusta, vaikka yritti/ehdotti seksiä monia kertoja päivässä kun olimme yhdessä. Hän usein poistui itsetyydyttämään salaa/lähelläni turhauduttuaan siihen etten saa häntä kiihottumaan. Hänen täytyi saada itsetyydyttää riippumatta minun tunnetilastani eli olin sitten surullinen tai vihainen..
Hän kehui paljon muiden naisten ulkonäköä minulle ja ajattelin että minun pitää olla se rento tyttöystävä eikä mikään hikipinko. Myös puheet aiemmista seksikokemuksista ja yhden yön jutuista olivat toistuvia. Tuntui pahalta ajatella että hän kykenee olemaan kyllä muiden kanssa, mutta minussa on jokin niin iso vika etten kelpaa.
Lopulta kun seksi onnistui niin hän syytti minua useasti löysyydestä sen vuoksi ettei kyennyt saamaan siemensyöksyä/orgasmia. Sen jälkeen seksi on lähinnä aiheuttanut minussa ahdistusta ja panikointia.
Asiaan liittyy toki muunkinlaista ei niin mukavaa käytöstä, mutta en näe mielekkäänä niiden kuvailua.
Olen ajatellut että minun kuuluu hyväksyä muiden naisten katselu ja heille itsetyydytys, koska se on normaalia ja terveet miehet tekevät niin.
Kommentit ulkonäöstäni ja alapäästäni ovat saaneet minut uskomaan että olen niin viallinen että pitäisi vain olla kiitollinen että mieheni ylipäätään on kanssani.
Avautumiseni saattoi mennä jo turhankin dramaattiseksi, toisaalta en halua vähätelläkään sitä häpeää jota olen kokenut asian vuoksi.
Ap
Luota itseesi ja siihen että tiedät ITSE mikä on sinulle hyväksi. Älä lue/usko/kuuntele mitään muttia siitä millainen sinun pitäisi olla. On olemassa kasoittain hyviä miehiä joille ei tulisi mieleenkään mikään tuollainen. Miehesi on haistanut sinusta heikkoutesi ja pallottelee sinun mielenterveytesi kustannuksella. Ei hän tietenkään halua erota kun saa sinua luvan kanssa kiusata. Sinä tiedät mitä sinä haluat, ja tuon ymmärtäminen vei minut ensimmäistä kertaa hyvään ja tasapainoiseen suhteeseen. Yksinkertaisesti vaadin sellaista kohtelua jota itse haluan. Lopputulema on viimeiset 6 vuotta ollut se että minulla on komea, ihana, hyvä mies, joka ei vilkuile muiden perään, ja joka kunnioittaa ja arvostaa sekä minua, itseään että parisuhdettamme. Älä jää tuohon sontaan yksinäisyyden pelkosi takia. Takaan että ero kannattaa.
Jaa nyt luin vasta tuon että mies on parantanut toimintaansa kuin sika jouksua. Vastaukseni ei silti muutu. Jos suhteessa on ikinä ollut mitään noin kamalaa, ei auta vaikka mies muuttuisi naiseksi. Eroa.
Ap, tässä sinulle vakava, mutta sydämestä lähtevä kysymys:
Mitä vielä pitää tapahtua, mikä on se viimeinen miehesi temppu, että ymmärrät oman turvallisuutesi vuoksi lähteä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuten muutkin ovat jo kommentoineet, on suhteessasi kertomasi perusteella useampia henkisen väkivallan piirteitä, kuten mitätöintiä, syyllistämistä ja pukeutumisen kontrollointia. Henkinen väkivalta ei tarkoita sitä, etteikö suhteessa voisi olla paljon hyviäkin puolia. Kerroit, että haluaisit jutella tilanteestasi jonkun kanssa. Suosittelen lämpimästi Naisten Linjan ilmaista puhelinta, jonne voi soittaa arkisin kello 16-20. Voit kertoa anonyymisti suhteestasi, omista tuntemuksistasi ja pohtia tilannetta yhdessä koulutetun vapaaehtoisen kanssa. Juttelu väkivallan eri muotoihin perehtyneen henkilön kanssa voisi tuoda sinulle perspektiiviä, ja voisit saada myös ehdotuksia siihen, miten toimia tilanteessasi. Naisten Linjalle voi kirjoittaa myös netissä kirjeen, jos se tuntuu miellyttävämmältä vaihtoehdolta. Vaikutat mukavalta, fiksulta ja analyyttiseltä tyypiltä, kannattaa hakea apua <3 Sinun ei tarvitse jäädä yksin tuntemustesi kanssa.
Sinulla tulee ahdistavia ajatuksia pornosta johtuen miehen addiktiosta. Olin itse alkoholistin kanssa suhteessa. Monet alkoholistin kanssa olevat kuvailivat sitä inhoa/ahdistusta/kauhua, minkä pelkkä kaljatölkin avaamisesta tuleva ääni sai aikaiseksi. Minullakin kaikki alkoholiin liittyvä ahdistus liittyi täysin tuohon suhteeseen. Sen jälkeen olen osannut nauttia itse alkoholista eikä muidenkaan alkoholin käyttö ole elämääni vaivannut. Addiktin kanssa eläessä alkaa itse sairastumaan, siitä tulee termi läheisriippuvuus (englanniksi codependency). Sinullakin ajatukset pyörivät enemmän miehen asioiden kuin oman hyvinvointisi ympärillä.
Sinulla on niin vähän kokemusta seksistä, ettet voi tietää miltä tuntuu rakastavan ihmisen kanssa rakastelu. Uskoisin, että sen jälkeen et kaipaa tuota irvokasta maailmaa, mihin miehen addiktio on teidät vienyt. Normaalisti seksi on iloa ja hyvinvointia tuova asia elämässä. Seksuaalisuus on niin herkkä osa-alue, että se ei kestä minkäänlaisia loukkauksia.
Teidän suhteessa miehesi on pettänyt luottamuksesi pahasti rikkoessaan rajojasi. Ainakin oman kantapää-kokemuksen kautta olen oppinut, ettei niitä liian syvälle menneitä loukkauksia pysty ikinä antamaan anteeksi ja unohtamaan kokonaan. Ne menettävät merkityksen vasta sitten kun parisuhde on päättynyt. Muutenkin monet asiat asettuvat silloin oikealle paikalleen. Esim. tällä hetkellä et oikeasti tiedä, kuinka paljon pahoinvoinnistasi on parisuhteestasi johtuvaa.
En olisi ajatuksissa ihan niin jyrkkä miestä kohtaan kuin monet kirjoittajat. Usein ihmiset eivät ole tarkoituksella "pahoja", vaikka käyttäytyvät huonosti. Ongelma tulee siinä, kun sama henkilö on kyvytön kantamaan vastuuta käytöksestään ja hakemaan apua. Addiktioissaan ihmiset käyttäytyvät itsekkäästi ja rikkovat usein omaakin moraaliaan vastaan. Silloin olisi hyvä luovuttaa parisuhteen kanssa, ongelmat ovat sitä luokkaa että on parempi olla yksin. On muistettava, että jokainen voi auttaa vain itseään. Voi olla vaikea kohdata totuutta kun toisen kanssa on kuitenkin paljon hyvää ja koettua elämää, myös pohjalla on oltu yhdessä. On hyvä miettiä onko suhteessa aitoa välittämistä ja rakkautta, vai voiko kyseessä olla esim. traumaattinen side. Kannattaa ap tutustua myös tähän termiin. https://www.healthline.com/health/mental-health/trauma-bonding
Vaikka suhde olisikin ollut paranemaan päin, joitain asioita vaan ei saa tekemättömiksi. Mies on jo tehnyt vahinkoa sinuun ja se oleellinen kysymys kuuluu: Pystytkö unohtamaan, antamaan anteeksi ja olemaan oikeasti onnellinen tämän miehen kanssa? Ja kuinka kauan olet valmis odottamaan sitä että olet päässyt yli hänen aiemmista teoistaan? Mitä jos et koskaan pääsekään? Jos odotat suhteessa vaikka viisi tai kymmenenkin vuotta ja lopulta toteat ettet ole edelleenkään päässyt siitä yli, katuisitko menetettyä aikaa, jonka olisit voinut viettää jonkun kanssa suhteessa missä kaikki on kunnossa?
Rajoittaako mies edelleen pukeutumistasi ja meikkaamistasi? Mitä muuta hän rajoittaa?
Hei taas. Luen teidän kaikkien viestit ajatuksella, vaikka en ihan kaikkiin pysty kommentoimaan takaisin. Minut on yllättänyt se miten paljon keskustelua tämä on herättänyt. Valitettavasti väärinymmäryksiltä ei olla voitu välttyä, johtuen varmasti puutteellisesta kertomisestani.
Olen paininut ajatuksieni kanssa yksin todella kauan ja kuten aiemmin mainitsin niin se on varmaan osasyy miksi ylianalysoin ja minulla on niin paljon asiaa. Minusta on myös hyvin vapauttavaa uskaltaa kertoa ajatuksistani ja saada palautetta muilta.
Olen yrittänyt aiemmin etsiä olisiko jollain muulla samankaltaista ongelmaa ja googletellut asiasta, kuitenkaan samoihin ajatuksiin ja ongelmiin törmäämättä. Päätin siis rohkaistua ja aloittaa oman keskustelun. Toiveenani oli herättää keskustelua ja saada kuulla muiden mielipide asiaani.
En ole terapiassa parisuhdeongelmien vuoksi, eikä minulla ole vuosikausien terapiaputkea takana. Olen dialektiivisessa käyttäytymisterapiassa tunnesäätelyongelmien vuoksi ja tämä terapia lopetettaisiin terapiatiimin toimesta, jos he arvioisivat minun käyvän vain valittamisen ilosta.
Uskalsin vasta noin viikko sitten kertoa terapeutilleni asioiden oikean laidan suhteessani, joten ei ole hänen vikansa etten ole oman nolosteluni vuoksi avautunut aiemmin.
Turvaudun paljon järkimieleen, koska tunnepuoli minulla ei rehellisesti sanoen oikein pelitä. Saatan siksi kuulostaa siltä kuin puhuisin ongelmista vain siitä ilosta, että saa valittaa. Järjellä en ole saanut tätä tilannetta ratkeamaan.
Taustaani kuuluu erittäin uskovaiset vanhemmat ja vanhempien mielenterveysongelmat. Aikuisena olemme kaikki itse vastuussa itsestämme, mutta lähtökohtani hyvän itsetunnon rakentumiseen ovat olleet vaikeat.
Olen myös lapsena ja nuorena ollut ylipainoinen, joten kehosuhteeni on ollut aina huono kiusaamisen takia. Myöhemmin laihduttuani en ole pystynyt oikein uskomaan kehuihin itsestäni.
Minua myös hämmentää paljon suhteessani se, että mieheni ei tunnu muistavan näitä loukkauksia jotka minä muistan tapahtuneen. Siitä minulle jää epätodellinen olo, että tapahtuiko niin sitten todella.
Miestäni on hänen itsensä kertomana loukattu hänen entisissä suhteissaan. Hänen sukuelintään on arvosteltu ikävään sävyyn ja hän on kokenut paljon häpeää. Itse päätin tästä kuultuani, että tekisin kaikkeni jotta hänen itsetuntonsa paranisi, ei noin voi sanoa toiselle.
Siksi tuntuu todella ristiriitaiselle, että jos hän tietää miten pahalta ikävät sanat voivat tuntua, niin miksi hän halusi sanoa samoja juttuja minulle?
En haluaisi ärsyttää ketään pohdinnoillani. Haluaisin keskustella asiasta, joka on saanut epäterveet mittasuhteet päässäni, kun olen yksin vatvonut ja pyöritellyt näitä päässäni. Tiedän että yleinen mielipide on ero ja mietin asiaa parhaillaan. Toivoisin siinä myötätuntoa minua kohtaan, harva mielestäni pystyy yhtäkkiä tekemään noin suurta päätöstä ilman harkitsemista.
Ap
Unohdin vielä viestini lopusta sanoa että jos kommentointini ketjuun vaikuttaa turhalta ja jankkaamiselta niin voin lopettaa sen. Olette jo vastanneet minulle paljon syvällisemmin kuin olisin edes uskaltanut toivoa.
Tarkoituksenani ei ole muuttua palstasekopääksi joka ei ymmärrä hiljentyä hyvän sään aikaan.
Ap
Mä hoppaisin Björre Walhroossin Benukan kyytiin.
Mitä tulee mieleen miehestä joka loukkaa ja hyvittelee, loukkaa ja hyvittelee jos kumppani alkaa lipua poispäin? Toivottavasti ei ainakaan lapsi sido tuohon rulettiin.