Lue keskustelun säännöt.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Olen ollut muutaman vuoden riitaisassa parisuhteessa. Suhde on minulle ensimmäinen. Ongelmat johtuvat pääosin vain minusta ja huonosta itsetunnostani.
Mieheni on ainoa ihmissuhteeni ellei lasketa lapsuudenperheitämme.
Olen todella väsynyt tilanteeseen ja suhteemme ongelmien ajattelu saa minut voimaan pahoin. Mies ei halua erota ja minä en uskalla. Mies on kaikesta huolimatta paras ystäväni ja meillä on välillä oikein mukavaa yhdessä.
Olen erittäin yksinäinen ja epätoinen.
Miten voisin lähteä parantamaan elämääni/mahdollisesti pelastaa parisuhteemme?
Tähän mennessä olen aloittanut terapian, olen jatkanut opintojani pitkän tauon jälkeen ja valmistun pian. Koulussa olen turvavälien rajoissa yrittänyt olla sosiaalinen ja puhua muille. Ajoittain lamaannuttava epätoivo valtaa mieleni, mutta en ole vielä täysin luovuttanut. Tuntuu että olen pahinta saastaa mitä tämä maa kantaa.
Kommentit (487)
Eroa nyt hyvän sään aikana.! Tuo julmuri vie ajan myöten viimeisetkin itsetuntosi rippeet! Saat kyllä paremmankin miehen ja löydät itsesi vielä. Tuo mitä mieheksi sanot, ei ansaitse noin hyvää naista!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kamalaa minkälainen mies. Voimia kultainen ja fiksu ap.
Todennäköisesti kyselisin neuvoja vauva.fi:stä...
Olin aikoinaan samanlainen, yksinäinen, läheisriippuvainen, yksinäisyys pelotti. Terapian avulla muutuin, huomasin että en välttämättä tarvitse ketään. Elämäni muuttui onnelliseksi aloin saada ystäviä, pääsin eroon läheisriippuvuudesta.
Aloita terapia sitten päätät haluatko jatkaa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Olen aluksi ennen parisuhdettani ja vielä sen alkuaikoina ollut vahvasti sitä mieltä että kumppanilta ei kuulu ottaa vastaan asiattomia kommentteja missään nimessä ja kaikenlainen kehon negatiivinen arvosteleminen ei kuulu kunnioittavaan suhteeseen.
Muistan suhteemme alkuaikoina hämärästi loukkaantuneeni joistain miehen kehuskeluista seksin ja muiden naisten osalta ja tästä olen myös hänelle sanonut. Ajattelin että hän pitää minua pilkkanaan, kun kertoo missä ja miten on harrastanut seksiä muiden kanssa. Hän oli todella pahoillaan, mutta jäiväthän ne silti mieltäni painamaan. Tuolloin pistin käytöksen nuoruuden tyhmyyden piikkiin.
Myöhemmin hän saattoi kehua vaikka televisiossa näkyvän naisen takapuolta ja ilmoittaa minulle että peppuni voisi olla isompikin. Nämä hävettivät minua jostain syystä niin paljon, etten oikein osannut sanoa mitään kuin vasta paljon myöhemmin.
Seksin suhteen luulin olevani sen verran hyväitsetuntoinen että en antaisi kenekään loukata minua. Tilanne oli kumminkin hyvin hämmentävä, kun mitään loukkausta ei tullut, mieheni ei vain fyysisesti kiihottunut minusta.
Aluksi pistin tämän jännityksen ja uuden parisuhteen piikkiin, mutta kuukausien kuluessa aloin pohtia että onko tämä normaalia. Miehen kanssa emme oikeastaan asiasta puhuneet. Tällöin en vielä ollut täysin perillä hänen itsetyydytysmääristään, sillä emme olleet joka päivä yhdessä.
Lopulta kun yhteiselomme muuttui tiiviimmäksi, mies kai turhautui kun ei kehdannut minun läsnäollessani katsoa pornoa ja jäi ilman seksuaalista tyydytystä.
Sitten alkoi kommentointi seksitaidoistani, toiveet pornossa yleisistä ja vähemmän yleisistä jutuista ja lopulta hän vitsaili että olen löysä tai saattoi sanoa että ei millään pahalla, mutta olet liian märkä yms.
En tiedä miksi, mutta olin nämä kommentit rehellisyytenä. Että hän vain kertoi minulle syyn, miksi ei kiihotu ja seksi kanssani ei onnistu. Itsetuntoni mureni enkä oikein osannut muuta kuin pyytää anteeksi huonouttani.
En osannut tehdä mitään oikein, jos koskin häneen käsin niin ote oli väärä enkä jaksanut puristaa tarpeeksi kovaa, en osannut tehdä mitään häntä kiihottavia liikkeitä, ei hän varmaan edes nähnyt minua naisena.
Toki välissä tapahtui paljon muutakin, mutta ei ole tarkoitus sivukaupalla elämäntarinaa kirjoittaa sentään. Mielestäni tilanne vain päätyi tähän kutakuinkin noin.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, naputtelin pienessä kiireessä kokkaamisen lomassa.
Ap
Nämä kirjoitukset pitäisi lähettää niille tietyille "asiantuntijoille" joiden mielestä pornossa ei ole mitään pahaa, sen vastustaminen on seksikielteisyyttä eikä kumppanin pornonkulutukseen saa puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi palsta aukesi taas. Minulla on yksi neuvo sinulle ap: LÄHDE, ihan oikeasti lähde heti. Tuo mies tuhoaa sinut, hän ei rakasta sinua. Se, ettei hän kiihotu sinusta tai laukea kanssasi ei johdu sinusta, vaan miehen päässä on vikaa, hän on kirjaimellisesti pilannut päänsä pornolla eikä pysty enää oikean seksiin oikean naisen kanssa. Olen 100% varma, ettet ole mitenkään löysä, epäseksikäs tai tyhmä - kirjoituksistasi paistaa aivan päinvastainen: selvästi älykäs, herkkä, empaattinen mutta miellyttämisenhaluinen nuori nainen, joka on joutunut sairaan, pornoon addiktoituneen miehen saaliiksi. Jos sinulla on hyvät välit vanhempiisi, mene heidän luokseen asumaan kunnes olet löytänyt uuden asunnon, älä jää tuon miehen kanssa. Tuo mies on se OIKEA SYY pahoinvointiisi, ihmettelen eikö terapeuttisi ole huomannut asiaa. Toivotan sinulle kaikkea hyvää ap, pidä meidät ajan tasalla, ok? Pyydän, että näet miten asiat oikeasti ovat ja kuuntelet niitä hyviä neuvoja mitä sinulle on annettu täällä. Sinä ansaitset parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin viimeisimmistä viesteistä. Varoitan erittäin yksityiskohtaisesta kuvailusta seuraavissa kappaleissa..
Suhde on tosiaan ensimmäiseni enkä ole seksinkään osalta sen kokeneempi. Ajattelin ennen mieheeni tutustumista olevani ihan nätti nuori nainen. Toki oli minullakin epävarmuuksia, mutta niitä varmasti on ihan kaikilla välillä.
Käsitykseni itsestäni viehättävänä ja haluttavana romuttui heti alkuunsa. Mies ei kyennyt kiihottumaan minusta, vaikka yritti/ehdotti seksiä monia kertoja päivässä kun olimme yhdessä. Hän usein poistui itsetyydyttämään salaa/lähelläni turhauduttuaan siihen etten saa häntä kiihottumaan. Hänen täytyi saada itsetyydyttää riippumatta minun tunnetilastani eli olin sitten surullinen tai vihainen..
Hän kehui paljon muiden naisten ulkonäköä minulle ja ajattelin että minun pitää olla se rento tyttöystävä eikä mikään hikipinko. Myös puheet aiemmista seksikokemuksista ja yhden yön jutuista olivat toistuvia. Tuntui pahalta ajatella että hän kykenee olemaan kyllä muiden kanssa, mutta minussa on jokin niin iso vika etten kelpaa.
Lopulta kun seksi onnistui niin hän syytti minua useasti löysyydestä sen vuoksi ettei kyennyt saamaan siemensyöksyä/orgasmia. Sen jälkeen seksi on lähinnä aiheuttanut minussa ahdistusta ja panikointia.
Asiaan liittyy toki muunkinlaista ei niin mukavaa käytöstä, mutta en näe mielekkäänä niiden kuvailua.
Olen ajatellut että minun kuuluu hyväksyä muiden naisten katselu ja heille itsetyydytys, koska se on normaalia ja terveet miehet tekevät niin.
Kommentit ulkonäöstäni ja alapäästäni ovat saaneet minut uskomaan että olen niin viallinen että pitäisi vain olla kiitollinen että mieheni ylipäätään on kanssani.
Avautumiseni saattoi mennä jo turhankin dramaattiseksi, toisaalta en halua vähätelläkään sitä häpeää jota olen kokenut asian vuoksi.
Ap
Sanonpa nyt mihenä että EROA! Itse olen naimisissa hyvän naisen kanssa (lapsiakin on) ja meilläkin on ollut ongelmat. Nyt esim. ei enää minkäänlaista seksiä ole vuosiin ollut. Silti en koskaan aiemmin enkä nykyäänkään ole tuonut enkä tuo mitään arvosteluita muka naisen vioista. Ei ole sen enempi syyllinen tilanteeseen kuin minäkään. Minulla jöpöttää kyllä ja tekee mieli. Naisellani ei enää mitään mielenkiintoa asiaan. En minä silti häntä siitä syytä. Me olemme yksilöitä ja kaikella on aikansa eli se ensimmäinen ja viimeinen kerta. Onhan se kertakaikkisen v-mäistä kun rakastaa ja haluaa mutta ei saa. Osaan rakastaa halaillenkin - mutta en saa sitäkään. Ei silti riidoissa olla. Oikeasti sinua rakastava mies ei vaadi tommosia pakonalaisuuksia! En tiedä olenko poikkeus mutta tämä on minun ajatusmaailmani.
Sanon nyt vain sen, että joka paikassa ei varmaan kasva niitä miehiä mitkä arvostaa naista sellaisen kuin se on. Sellaisen löydät kyllä muta et sitten vissiin mistään kapakasta. Meitä tapaa erikoisimmissa paikoissa. En koe ryyppäämistä miksikään enkä saa siitä yhtään itään enkä siten sitä harrasta. Eli nyt vain etsimään uutta parempaa ukkoa joka ei kommentoi joutavia. Vanha kiertoon ja äkkiä! Se ei muuten elämä sulla siitä paranee kun aika rientää... Tiedän kokemuksesta... Mulla nimittäin on ollut muutamia niitä "ongelmanaisia"... Olitpa miten kiltti ja hyvätapainen, niin vika on aina miehessä - kaikissa asioissa... Nyt on reilu kumppani. Ollut jo yli 25 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyyppi 89 jatkaa. Ja piti sanomani, että kirjoitustyyliltäsi et todellakaan tunnu tyhmältä ihmiseltä! Erittäin asialliselta ja viisaalta. Mutta näyttää pahasti siltä, että ukkosi tuhoaa sinut henkisesti! Voin kertoa tuosta "löysyydestä" ja laukeamisesta (vaikka ei minulla ukkona ole siihen pätevyyttä) että jo pari kertaa synnyttänyt naiseni ei "löystynyt" mitenkään orgasmikelvottomaksi! Mielestäni yhdynnät parani vaan. Ainakin orgasmit lisäänty 1. synnytyksen jälkeen hänellä ihan tramaattisesti ja muutenkin seksi parani huomattavasti. Mutta aikaa myöten sitten - en tiedämiksi - lopahti. Pikkuhiljaa nuutu pois. Rumasti voisi sanoa, että ikä kun tulee niin menee sinä muutakin kuin nuoruus... Kummallakin.
Ja tosiaan. Tuo viimeine lauseeni ed. kirjoitukseni lopussa tarkoittaa sitä, ettei ukkosi luulatavsti tule sinua paremmin käsittelemään kun aikaa kuluu. Luultavasti vaatimustaso lisääntyy enkä sulje pois väkivaltaakaan kun jos noin estoton on tommoisiakin jo tekemään. Minä en ikinä kehtaisi naisen "tavaraa" haukkua... En ikinä. Se on sellainen kun sen on syntymästään saanut! Kullakin. Kaikilla niillä pystyy kuitenkin hoitamaan sen asian mihin ne on tarkoitettu.
Älä siis anna kenenkään pahoinpidelllä itseäsi - ei henkisesti ja vielä vähemmän ruumiillisesti! Ei sellaisen henkilön aivot ole oikealla tolalla, joka sitä harrastaa! Ei todellakaan.
Näin kansainvälisenä naistenpäivänä toivoin onnellisempaa elämää meille kaikille naisille🌸🌼🌺 Myös Sinulle Ap!
Luettuani kirjoituksiasi, kannustan sinua nyt ottamaan omat rajasi haltuun.
Sinun elämäsi on nyt likakaivon osa, johon mies suoltaa kaiken hirveän, jolla sinua vain voi loukata.
Lähde suhteesta. Sinun elämällesi on olemassa onnellisempi suunta, kun uskot siihen. Nyt sinut on manipuloitu olemaan miehesi alainen, alistuja ja hänen seksuaalisten mielihalujen toteuttaja. Se on väärin.
Kerroit, että sinulla ei ole muita ihmisiä, joilta saisit apua. Jos terapeuttisi ei todellakaan näe tilanteesi järkyttävää vakavuutta, etsi toinen terapeutti. Ota yhteyttä esim. turvakotiin, jonne voit mennä vaikka heti, ilmoittamatta. Netistä löydät paikkakuntasi turvakodin/talon puhelinnumeron, jonne voit soittaa.
Muista kuitenkin, älä kerto miehelle, jos päätät lähteä esim. turvakotiin. Hän yrittää
vastustaa tätä varmasti, manipuloi sinut takaisin alistettavaksi. Lähde siis silloin kun hän ei siitä tiedä mitään. Se ei ole väärin, vaan sinun terveytesi takia välttämätöntä, että voisit elää tasapainoista elämää!🌸
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap! Olet kokenut kamalia asioita parisuhteessasi. Onneksi aloitit tämän keskustelun, vaikka me ei pystytäkään sua pelastamaan niin toivottavasti saat täältä vertaistukea ja perspektiiviä asiaan. :)
Mä olen elämäni aikana ollut suhteessa addiktin kanssa ja lähipiirissä ihmisillä on ollut addikteja kumppaneina. Näiden kokemusten perusteella voin todeta seuraavaa:
1) Suhde addiktin kanssa on aina myrkyllinen ja tuhoisa toiselle osapuolelle. Ihminen, jolla on hoitamaton addiktio, elää omassa harhaisessa todellisuudessaan johon kuuluu kaiken maailman epäloogisuudet ja johon keskivertoihmisen on vaikea päästä sisään (onneksi). Addiktille addiktion kohde menee aina kaiken muun, myös oman rakkaan, yli. Usein addikti kuitenkin yrittää uskotella muuta. Hiljalleen suhteeseen tulee mukaan manipulointi ja toisen tahdon nujertaminen.
2) Addiktit ovat mustasukkaisia. Se, miten kuvailit kumppanisi mustasukkaisuutta, kuulosti hyvin tutulta. Oma addiktieksäni oli sairaalloisen mustasukkainen ja mustasukkaisuus paheni koko ajan ja sai uusia piirteitä. Myös hän koki aivan totaalisen kammottavan hirveänä ja lamaannuttavana sen ajatuksen, että joku toinen mies saattaa kiihottua nähdessään minut kaupassa, lenkillä, harrastuksissa jne. Lopulta tuntui että olisi pitänyt kulkea jätesäkki päällä miehen holhottavana kaikkialla ja sekään ei olisi riittänyt. Eikä oman eksäni riippuvuus edes liittynyt pornoon tai seksuaalisuuteen vaan päihteisiin.
3) Addikti ei halua erota. Miksi haluaisi, kun on päässyt suhteeseen jossa voi ylläpitää addiktiotaan ja saada kaikki parisuhteen hyvät puolet samaan aikaan? Addikti saa suhteesta aina enemmän kuin toinen osapuoli. Lisäksi addikti kokee sisimmässään syvää arvottomuuden tunnetta ja hylätyksi/jätetyksi tuleminen voi olla addiktille aivan sietämätön kokemus. Oma eksäni yritti eron jälkeen anella minua takaisin, itki ja mateli polvillaan ja vannoi muuttuvansa ja teki kaikki temput että voitaisiin palata yhteen. Lopulta käytös muuttui jopa stalkkerimaiseksi. Tällaisissa tilanteissa pitää vain pysyä kovana ja muistaa että addikti ei oikeasti muutu. Lupaukset muutoksesta ja suuret siirappiset puheet ovat vain silmänlumetta jolla yritetään saada kumppani jäämään suhteeseen.
4) Suhde addiktin kanssa tekee ihmisen yksinäiseksi. Minulla on vilkas sosiaalinen elämä ja paljon ystäviä mutta seurustellessani addiktin kanssa muutuin hyvin yksinäiseksi. Suhde vei niin paljon voimia, etten enää jaksanut pitää yhteyttä ystäviin ja iloita heidän näkemisestään. Minusta tuli iloton haamu joka kuvitteli olevansa täysin yksin tässä maailmassa. Onneksi erosin ja sain huomata että asia ei ole niin, sairas parisuhde vaan vetää ajatusmaailman helposti ihan väärille urille.
Selviät kyllä, ap. Älä anna yksinäisyytesi estää sinua hakemasta itsellesi mieluista elämää. Olen kärsinyt nuorempana pahasta yksinäisyydestä ja voin sanoa että et todellakaan ole vielä liian vanha löytämään ihmissuhteita ja sydänystäviä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko keskustelua kiireessä, halusin vain tulla sanomaan, että erotkaa. Miehesi on tuhonnut sinua älyttömästi. Ja tuo tuho vain jatkuu. Ystävinähän jatkaa, kunhan mies on tajunnut mitä jotkut puheet tekevät, eli kunhan hän on lopettanut tuon sinua tuhoavan käytöksensä. Parisuhteessa ei ole järkeä koska seksuaalinen suhteenne on miehesi vuoksi ihan pilattu.
ps. Useimmat miehet eivät edes vilkuile kaupoissa kauniita naisia, käytöstavat. Baarit jne eri asia
Mun ymmärtääkseni olet ap itsenäinen ihminen ja sinun ei tarvitse kuunnella miehen mielipidettä erosta. Kuten joku jo sanoikin, addikti saa tästä suhteesta enemmän kuin sinä saat. Sä saat terapialaskut. Kumma jos et ole terapeutin kanssa ottanut tuota addiktiota puheeksi?
Eroa. Se on ihan järkiratkaisu. Kun ei kerran ole lapsia, niin ero ei ole kovin vaikea juttu. Turha tuossa on jäädä liukastelemaan paskaan, koska suhde on paska. Ei siinä sinä ole sen, jonka pitää muuttua, vaan pornoaddiktimies taitaa olla itse kipeästi terapeutin tarpeessa. Sua kohdellaan huonosti ja kuvittelet tuon olevan rakkautta. Ei se ole.
Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 24 vuotta, lihonut ja laihtunut tässä välissä, saanut 4 lasta, eikä ikinä mies ole haukkunut kroppaani tai "tavaraani", läpsii persauksille (ja se on levinnyt vuosien saatossa). Seksiä meillä on kerran kaksi viikossa, riippuen siitä onko nuoriso kotona/umpiunessa vai ei.
Älä jää tuohon suhteeseen itseäsi hajottamaan. ja sitten kun olet eronnut, niin älä ota uutta ukkoa pariin vuoteen. Kokoat itsesi ja löydät itsesi, ja itsetuntosi. Kaikkea hyvää sulle, sä olet kelpo ihminen ja ihan upea tyyppi, älä usko mitä paskaa susta nyt jauhetaan.
N51 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole miestäni syyttänyt huonosta olostani vaan olen yrittänyt muokata itseäni parempaan suuntaan siinä toivossa että asiat paranisivat. En halua olla vaivaksi kenellekään.
Kun olen yrittänyt ottaa eroa puheeksi niin mies ei oikeastaan ymmärrä että miksi meidän pitäisi erota eikä halua keskustella asiasta. Jos puhumme huonosta olostani niin aihe yleensä liittyy suhteeseemme ja keinoihin saada se toimimaan.
Ap
Onkohan se mahdollisesti niin, että haluat vaan erota, vaikka miehessä ei ole mitään vikaa? Millä tavalla huono itsetuntosi tulee esille suhteessanne? Ymmärrän sinua.
Itsetunnon kehittäminen? Terapia? Ei ole minusta syitä erota mikäli suhde on hyvä.
N-43
No tuota... ei se porno haittaa jos on oikeanlaisen naisen kanssa. Eikä vääränlaisen naisen kanssa mikään auta. Jotkut vaan menee yhteen vääristä syistä ja ottaa kumppanin joka ei ole omaan makuun. Toki voi olla että miehellä on myös pornoaddiktio ja normiseksi ei kiihota, mutta epäilen että olisi siitä kyse kun seksi ei ole onnistunut edes suhteen alkuvaiheessa.
Ja tämä voi nyt tuntua kylmältä kun sanon näin. Ymmärtäkää kuitenkin että elätte utopiassa jos luulette löytävänne miehen, joka ei katsoa pornoa ja masturboi. Miettikää nyt jos mies odottaisi samaa naiselta ja syyllistäisi satisfyerin käytöstä. Muuten hyvä suhde kestää sen, että runkataan ja fantasioidaan muista. Pitkässä suhteessa sitä tulee tapahtumaan joka tapauksessa, sukupuolesta riippumatta.
Voi ap! Kuulostat ihanalta ja fiksulta naiselta. Pohdit ja kirjoitat hyvin. Mulle tuli surullinen mieli sun puolesta. Sä ansaitset parempaa. Eroa heti. Me täällä kannustamme sinua ❤️
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin viimeisimmistä viesteistä. Varoitan erittäin yksityiskohtaisesta kuvailusta seuraavissa kappaleissa..
Suhde on tosiaan ensimmäiseni enkä ole seksinkään osalta sen kokeneempi. Ajattelin ennen mieheeni tutustumista olevani ihan nätti nuori nainen. Toki oli minullakin epävarmuuksia, mutta niitä varmasti on ihan kaikilla välillä.
Käsitykseni itsestäni viehättävänä ja haluttavana romuttui heti alkuunsa. Mies ei kyennyt kiihottumaan minusta, vaikka yritti/ehdotti seksiä monia kertoja päivässä kun olimme yhdessä. Hän usein poistui itsetyydyttämään salaa/lähelläni turhauduttuaan siihen etten saa häntä kiihottumaan. Hänen täytyi saada itsetyydyttää riippumatta minun tunnetilastani eli olin sitten surullinen tai vihainen..
Hän kehui paljon muiden naisten ulkonäköä minulle ja ajattelin että minun pitää olla se rento tyttöystävä eikä mikään hikipinko. Myös puheet aiemmista seksikokemuksista ja yhden yön jutuista olivat toistuvia. Tuntui pahalta ajatella että hän kykenee olemaan kyllä muiden kanssa, mutta minussa on jokin niin iso vika etten kelpaa.
Lopulta kun seksi onnistui niin hän syytti minua useasti löysyydestä sen vuoksi ettei kyennyt saamaan siemensyöksyä/orgasmia. Sen jälkeen seksi on lähinnä aiheuttanut minussa ahdistusta ja panikointia.
Asiaan liittyy toki muunkinlaista ei niin mukavaa käytöstä, mutta en näe mielekkäänä niiden kuvailua.
Olen ajatellut että minun kuuluu hyväksyä muiden naisten katselu ja heille itsetyydytys, koska se on normaalia ja terveet miehet tekevät niin.
Kommentit ulkonäöstäni ja alapäästäni ovat saaneet minut uskomaan että olen niin viallinen että pitäisi vain olla kiitollinen että mieheni ylipäätään on kanssani.
Avautumiseni saattoi mennä jo turhankin dramaattiseksi, toisaalta en halua vähätelläkään sitä häpeää jota olen kokenut asian vuoksi.
Ap
En lukenut ketjua tämän pidemmälle enkä siis tiedä että käytkö täällä lukemassa vastauksia enää. Mutta siis tämä minkä tässä kerroit, voi luoja. Mua ihan fyysisesti kauhistuttaa tämä, sinuna olisin ottanut jalat alle jo aikaa sitten. Miehesi käytös kertoo aika pahasta henkisestä epäkypsyydestä. En pysty kuvitellakaan että jäisin tämmöiseen suhteeseen, noita miehesi sanoja ei vain saa takaisin. Anteeksi voi pyytää mutta vahinkoa ei saa tekemättömäksi. Sinuna miettisin tarkaan onko kannatusta jäädä tähän tilanteeseen. Jos jäät, myös miehesi kuuluisi käydä jossakin keskustelemassa. Ei naisystävää kohdella noin. Se että haluat seuraa/et halua olla yksin ei ole mikään syy olla jonkun keskenkasvuisen "miehen" kusitolppana.
Vierailija kirjoitti:
Yritän kovasti kuntoutua. Haasteita aiheuttaa toki sosiaalisten kontaktien vähyys ja päänsisäiset ongelmani.
Yksinäisyys vaikeuttaa ajatteluani siten, että koen jääväni omiin ajatusumpikuujini jumiin. Pelkään haasteideni vuoksi että kaikki mitä ajattelen on väärin ja että huono oloni suhteessa johtuu vain ja ainoastaan mielenterveyssyistä ja että minun pitää korjata aivoni ja ulkonäköni että voisin voida hyvin parisuhteessani. Toista kun ei voi muuttaa.
Mieheni on erittäin mustasukkainen ajatuksesta että muut miehet pitäisivät minua haluttavana/ajattelisivat seksuaalisia ajatuksia minusta. Pidän tätä itse outona siihen nähden miten paljon hän katselee muita naisia täysin alasti, mutta muut ihmiset eivät saisi nähdä minua vaatteet päällä..
Ristiriidat myös hämmentävät minua paljon. Mieheni ei kykene kiihottumaan minusta ja "joutuu" katsomaan muita viehättävämpiä naisia. Hän kumminkin ajattelee että muut ihmiset kiihottuvat minusta, jos vaikka laitan kauniin mekon päälle jonka helmat eivät ylitä polvia..
Nykyään mieheni sanoo ettei katso pornoa, mutta en usko häntä. En asiasta tivaa, mutta pahoitan mieleni jos esimerkiksi löydän häneltä eroottisia kuvia. Hän on myös salakuvannut minua kerran ilman vaatteita itsetyydytystään varten.
Tuntuu että muuttuu sokeaksi omalle tilanteelleen, koska harvoin suhteet mustavalkoisia ovat.
Koen että vointini olisi paljon huonompi ellei mieheni olisi tuomassa hyvää sisältöä elämääni. Ilman hänen tukeaan en olisi välttämättä pystynyt jatkamaan koulunkäyntiä, hän tsemppaa minua paljon opiskelemisessa ja tukee kaikin tavoin terapian ja muun suhteen olematta kuitenkaan mikään omaishoitaja. Minä myös tsemppaan häntä stressaavissa jutuissa ja tuen asioissa joissa olen häntä parempi.
Meillä on samankaltainen huumorintaju ja tuntuu että hänen kanssaan pystyn olemaan oma itseni. Hän aina kehuu minua siitä että olen saanut hänet näkemään elämän hyvät asiat taas.
Mutta olenko vain sokea omalle tilanteelleni? Kenties kehitän itse ongelmia tai sitten vähättelen olemassa olevia asioita joiden pitäisi olla huolestuttavia?
Tuntuu toisaalta lohdulliselle kuulla etten ole ainoa epävarmuudesta kärsivä. Monesti mietin kun mies on älylaitteillaan että ketähän hän tänään katselee. Tuntuu pahalta.
Ap
Onnelliset parisuhteet eivät ole tuollaisia missä sinä elät. Niin kauan kun elät tuossa suljet itseltäsi mahdollisuuden sellaiseen. Et ole yksin ehkä, mutta et tule koskaan olemaan niin onnellinen kuin voisit olla. Seksi muuttuu aina jossain vaiheessa suhdetta laimeammaksi. Himo toiseen vähenee, vaikka ehkä moni pitää siitä toisaalta. Se toisaalta sinun kohdallasi todennäköisesti tarkoittaa, että miehesi siirtyy yhä enemmän taas uusien naisien pariin. Netissä ehkä, mutta siirtyy kuitenkin, koska hän on seksiaddikti. Ei hänestä tule aseksuaali sen takia, että te olette olleet yhdessä 10 vuotta. Kohde vaan muuttuu. Etkä se tule olemaan sinä todennäköisesti. Vaan joki random näyttelijä netissä.
Olet nuori ja maailma on täynnä ihmisiä ja siten ihmissuhteita. Turhaan kulutat aikaasi huonoihin asioihin.
Vaikka se tuntuu oudolta, niin on miehiä jotka eivät edes surffaa netissä ja katsele pornoa sieltä.
Eroaminen on vaikeaa. Ehkä jos pääsisit irtautumaan menemällä vaikka jonnekin toiselle paikkakunnalle tai jopa ulkomaille harjoitteluun, kun korona on ohi? Alat suunnittelemaan elämää jonka haluat ja ne jotka pysyvät mukana jatkavat kanssasi matkaa, muuten heidän tilalle tulee uusia ihmisiä ja asioita.
Pidä miehesi ystävänä, mutta älä puolisona.
Kurjaa, että ensimmäinen parisuhteesi osoittautui tuollaiseksi. Vika ei ole sinussa, todellakaan. Ymmärrän, että sitä on ehkä vaikea hahmottaa ja uskoa kun ainoa kokemusesi on tuo p*rnolla seksuaalisuutensa pilannut mies. Mutta usko pois, hän tässä on se ongelmainen ja muutoinkin käyttäytyy sinua kohtaan ala-arvoisesti.