Lue keskustelun säännöt.
Mitä te tekisitte tilanteessani?
Olen ollut muutaman vuoden riitaisassa parisuhteessa. Suhde on minulle ensimmäinen. Ongelmat johtuvat pääosin vain minusta ja huonosta itsetunnostani.
Mieheni on ainoa ihmissuhteeni ellei lasketa lapsuudenperheitämme.
Olen todella väsynyt tilanteeseen ja suhteemme ongelmien ajattelu saa minut voimaan pahoin. Mies ei halua erota ja minä en uskalla. Mies on kaikesta huolimatta paras ystäväni ja meillä on välillä oikein mukavaa yhdessä.
Olen erittäin yksinäinen ja epätoinen.
Miten voisin lähteä parantamaan elämääni/mahdollisesti pelastaa parisuhteemme?
Tähän mennessä olen aloittanut terapian, olen jatkanut opintojani pitkän tauon jälkeen ja valmistun pian. Koulussa olen turvavälien rajoissa yrittänyt olla sosiaalinen ja puhua muille. Ajoittain lamaannuttava epätoivo valtaa mieleni, mutta en ole vielä täysin luovuttanut. Tuntuu että olen pahinta saastaa mitä tämä maa kantaa.
Kommentit (487)
Minun eräs läheiseni on narsisti (diagnoosi on oikeasti olemassa) ja tiedän varsin paljon aiheesta. Minä en ole pätevä antamaan kenellekään diagnoosia, mutta sanotaan niin että luetun perusteella etsisin ap:n sijassa nyt kaiken aiheesta: manipulointi, narsismi, gaslighting, kaksoissidosviestintä jne.
Tuo suhde on joka tapauksessa hälyttävä, epäterve ja ylläpitää ap:n väärää mielikuvaa itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitihulluko se tässä horisee uudella jutulla
Oletpa ilkeä. Selvää on ettei Ap ole se joksi luulet. Koita opetella edes vähän myötätuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsarikommentin jälkeen haluaisin vain luovuttaa tämän keskusteluyrityksen osalta. En aivan kamalasti keskustelupalstoilla viihdy näiden takia ja silti vaikka pitäisi osata aikuisen ihmisen suodattaa tälläiset niin tuntuu pahalta.
Olen kertonut puolisolleni mitä haluan ja hän on muuttanut käytöstään. Mistä päästään ongelmaani. Olen antanut anteeksi, mutta en kykene unohtamaan hänen loukkauksiaan ja aiemman addiktionsa aiheuttamaa minua alentavaa käytöstä.
Ap
Ettei nyt vaan olisi niin, että puoliso itse asiassa ylläpitää ap:n itsetunto-ongelmia? Jotkut onnistuvat tekemään sitä niin salakavalasti, että ulospäin vaikuttaa siltä että se pyhimys onkin oikeasti se väärintekijä. Kannattaa pitää vaihtoehto ainakin korvan takana, etenkin jos olet luonteeltasi muutenkin herkkä ja estynyt. Se voi olla manipuloijalle polttoainetta. Minusta ap:n tekstissä ei mikään viittaa siihen että hän olisi tyhmä tms.
Jep, juuri näin. Ap vaikuttaa älykkäältä. Todennäköisesti olet ap ollut jonkinlaisen henkisen väkivallan tai laiminlyömisen kohteena jo lapsuudenkodissasi tms. ja siksi olet narsistin herkkuruokaa. Tunnistaako terapeuttisi narsistisen väkivallan? Moni ei tunnista.
Kiitos kauniista kehuista! Ihan herkistyin täällä näytön toisella puolella. Olen nyt vuoden verran pyöritellyt ahdistavia mietteitä itsestäni, enkä ole ongelman arkaluonteisuuden takia uskaltanut aiemmin yrittää puhua siitä muiden kanssa.
Joku kysyi tunteidensäätelyongelmistani. Ettei liikaa mentäisi aiheen viereen, niin kerron vain lyhyesti, että ne ovat olleet läsnä elämässäni käytännössä siitä asti kun niitä nyt ihmisessä voi aikaisintaan huomata.
Mielenterveysongelmieni alku on sukupolvien yli ulottuvissa traumoissa ja niiden siirtämisestä aina seuraavalle sukupolvelle.
Ongelmani ovat varmasti vaikuttaneet päätökseeni pysyä tässä suhteessa näinkin pitkään selkeistä ongelmista huolimatta, mutta suhde ei ole niitä aiheuttanut. Toki joitain oirehdintojani parisuhde on pahentanut.
Olen erittäin ymmärtäväinen muita kohtaan, sillä olen itse hyvin kaukana täydellisyydestä. Tämä tarpeeni ymmärtää on varmaan ollut osasyy miksi olen katsellut mieheni käytöstä ja no.. yrittänyt ymmärtää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kauniista kehuista! Ihan herkistyin täällä näytön toisella puolella. Olen nyt vuoden verran pyöritellyt ahdistavia mietteitä itsestäni, enkä ole ongelman arkaluonteisuuden takia uskaltanut aiemmin yrittää puhua siitä muiden kanssa.
Joku kysyi tunteidensäätelyongelmistani. Ettei liikaa mentäisi aiheen viereen, niin kerron vain lyhyesti, että ne ovat olleet läsnä elämässäni käytännössä siitä asti kun niitä nyt ihmisessä voi aikaisintaan huomata.
Mielenterveysongelmieni alku on sukupolvien yli ulottuvissa traumoissa ja niiden siirtämisestä aina seuraavalle sukupolvelle.
Ongelmani ovat varmasti vaikuttaneet päätökseeni pysyä tässä suhteessa näinkin pitkään selkeistä ongelmista huolimatta, mutta suhde ei ole niitä aiheuttanut. Toki joitain oirehdintojani parisuhde on pahentanut.
Olen erittäin ymmärtäväinen muita kohtaan, sillä olen itse hyvin kaukana täydellisyydestä. Tämä tarpeeni ymmärtää on varmaan ollut osasyy miksi olen katsellut mieheni käytöstä ja no.. yrittänyt ymmärtää.
Ap
Kun luen tekstejäsi, tunnistan paljon itseäni. Niin epäedullisen parisuhteen, entisen yksinäisyyden, lapsuuden ylisukupolvisten traumojen ja niiden aikaansaamien tunnesäätelyn pulmien suhteen. Nyt olen 40 v ja paljon vahvempi ja onnellisempi kuin koskaan aiemmin, vaikka en terapiaan ymmärtänyt hakeutuakaan. Yritysten ja erehdysten kautta vuosien varrella paljon oppinut. Sinä olet nuori ja sinulla on paljon aikaa tulla sellaiseksi mitä haluat olla. Mitään ei ole menetetty aiemmista vaikeuksista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kauniista kehuista! Ihan herkistyin täällä näytön toisella puolella. Olen nyt vuoden verran pyöritellyt ahdistavia mietteitä itsestäni, enkä ole ongelman arkaluonteisuuden takia uskaltanut aiemmin yrittää puhua siitä muiden kanssa.
Joku kysyi tunteidensäätelyongelmistani. Ettei liikaa mentäisi aiheen viereen, niin kerron vain lyhyesti, että ne ovat olleet läsnä elämässäni käytännössä siitä asti kun niitä nyt ihmisessä voi aikaisintaan huomata.
Mielenterveysongelmieni alku on sukupolvien yli ulottuvissa traumoissa ja niiden siirtämisestä aina seuraavalle sukupolvelle.
Ongelmani ovat varmasti vaikuttaneet päätökseeni pysyä tässä suhteessa näinkin pitkään selkeistä ongelmista huolimatta, mutta suhde ei ole niitä aiheuttanut. Toki joitain oirehdintojani parisuhde on pahentanut.
Olen erittäin ymmärtäväinen muita kohtaan, sillä olen itse hyvin kaukana täydellisyydestä. Tämä tarpeeni ymmärtää on varmaan ollut osasyy miksi olen katsellut mieheni käytöstä ja no.. yrittänyt ymmärtää.
Ap
Kuulostat aivan ihanalta ihmiseltä Ap. Sellaiselta jonka kanssa haluaisi ystävystyä. Toivon kovasti että googlaat myös siitä narsismista ja opiskelet sitä aihetta. Kaltaisesi ihana, fiksu ja ymmärtäväinen ihminen on narsistien lempikohde.
Jokainen meistä on kaukana täydellisyydestä, nekin joista sitä ei päälle päin näe, usko pois! Lupaisitko Ap että alat puhumaan itsestäsi arvostavammin? Toivon niin. Tee vaikka lista pelkästään hyvistä ominaisuuksistasi, vahvuuksistasi. Ja ala keskittymään sitten niihin listalla oleviin piirteisiisi joka päivä. Todella mietin, voisiko sinulle olla parasta ottaa etäisyyttä kumppaniisi, tavalla tai toisella. Ihan kokeeksi aluksi, jotta voit tunnustella miten voit kun et ole hänen kanssaan. Tarvitset tietenkin muita ystäviä tilalle, eikä hyvien ystävien löytäminen ole ihan helppoa.
Kuulostaa lohdulliselle, että kyllä tästä voi selvitä. Juuri nyt on todella vaikeaa ja tuntuu käsittämättömälle ajatella parempaa tulevaisuutta.
Olen onnellinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Hyvä että olet nyt onnellinen ja pääsit vaikeista nuoruusvuosista yli! Kiitos kun halusit rohkaista minua.
Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseeni, mietin että onko muitakin ikäisiäni naisia joilla kumppanin itsetyydytys olisi parisuhdetta haittaava tekijä?
Onko se syy erota? Kipuilen paljon ajatuksen kanssa että jos vartaloni, alapääni tai vaikkapa pukeutumiseni vastaisi miehen ihannetta niin ei olisi koskaan ollutkaan mitään seksiongelmia. Jos olisin ollut tarpeeksi seksikäs, tiukka, viettelevä, niin ehkä mieheni ei olisi sanonut minusta mitään pahaa?
Lähden käymään iltalenkillä, mutta palaan vielä ketjun pariin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut tunteiden ylisäätelystä ja saatan hyvinkin sortua käytökseni ylianalysointiin yrittäessäni olla mahdollisimman normaali.
Sorrun myös ajattelemaan että olen liian vanha tälläisiin parisuhdeongelmiin ja että kyllä aikuisen naisen pitäisi itsekin tajuta miten tälläiset tilanteet ratkotaan. Tuntuu helpolle neuvoa muita ongelmatilanteissa, mutta sitten kun pitäisi omia haasteita miettiä niin..
Minulla ei tosiaan ole juttuseuraa jonka kanssa voisin jakaa ajatuksiani ja peilata mietteitäni. Tavallaan perustan kaiken pohdintani keskustelupalstojen antiin ja viikottaisen terapian palautteeseen.
Jos mieheni olisi kaikilta osa-alueiltaan kamala, niin toki olisin jo heti alkumetreillä häipynyt kuvioista, saatan olla hieman yksinkertainen, mutta en itsetuhoinen.
Ap
Tietyt huonot puolet toisessa ihmisessä ovat sen verran huonoja, että sillä ei ole enää merkitystä mitä hyviä puolia tässä henkilössä mahdollisesti on.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lohdulliselle, että kyllä tästä voi selvitä. Juuri nyt on todella vaikeaa ja tuntuu käsittämättömälle ajatella parempaa tulevaisuutta.
Olen onnellinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Hyvä että olet nyt onnellinen ja pääsit vaikeista nuoruusvuosista yli! Kiitos kun halusit rohkaista minua.
Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseeni, mietin että onko muitakin ikäisiäni naisia joilla kumppanin itsetyydytys olisi parisuhdetta haittaava tekijä?
Onko se syy erota? Kipuilen paljon ajatuksen kanssa että jos vartaloni, alapääni tai vaikkapa pukeutumiseni vastaisi miehen ihannetta niin ei olisi koskaan ollutkaan mitään seksiongelmia. Jos olisin ollut tarpeeksi seksikäs, tiukka, viettelevä, niin ehkä mieheni ei olisi sanonut minusta mitään pahaa?
Lähden käymään iltalenkillä, mutta palaan vielä ketjun pariin.
Ap
Parisuhdetta haittaava, itse asiassa parisuhteen tuhoava, tekijä, on miehesi asenne seksiin ja naisiin. Siinä ei ole kyse sinusta. Ja kyllä, se on syy erota. Eroamiseen ei ylipäänsä tarvita mitään lupaa mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lohdulliselle, että kyllä tästä voi selvitä. Juuri nyt on todella vaikeaa ja tuntuu käsittämättömälle ajatella parempaa tulevaisuutta.
Olen onnellinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Hyvä että olet nyt onnellinen ja pääsit vaikeista nuoruusvuosista yli! Kiitos kun halusit rohkaista minua.
Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseeni, mietin että onko muitakin ikäisiäni naisia joilla kumppanin itsetyydytys olisi parisuhdetta haittaava tekijä?
Onko se syy erota? Kipuilen paljon ajatuksen kanssa että jos vartaloni, alapääni tai vaikkapa pukeutumiseni vastaisi miehen ihannetta niin ei olisi koskaan ollutkaan mitään seksiongelmia. Jos olisin ollut tarpeeksi seksikäs, tiukka, viettelevä, niin ehkä mieheni ei olisi sanonut minusta mitään pahaa?
Lähden käymään iltalenkillä, mutta palaan vielä ketjun pariin.
Ap
Täällä yksi nuori nainen joka koki riittämättömyyttä kun poikaystävä katsoi paljon pornoa ja tyydytti itseään. Luin sun kirjoituksia ja musta vaikuttaa siltä, että sun kumppani on paljon satuttavampi kuin mun. Sun poikaystävä vaikuttaa kontrolloivalta ja muutenkin henkisesti väkivaltaiselta. Jos hän on antanut ymmärtää, että sä et ole tarpeeksi seksikäs ja tiukka, niin se on henkistä väkivaltaa.
Eli syy erota ei ole toi itsetyydytys, vaan sun kumppanin suhun kohdistama henkinen väkivalta. Älä suostu enää henkisen väkivallan kohteeksi! Sulla on täysi syy olla hänelle vihainen. Seurustelukumppanin homma on ihailla ja kehua kumppaniaan. Helliä häntä sanoin, katsein, kosketuksin. Sun mies on tehnyt tosi väärin sua kohtaan, kun on antanut ymmärtää että et ole riittävän hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lohdulliselle, että kyllä tästä voi selvitä. Juuri nyt on todella vaikeaa ja tuntuu käsittämättömälle ajatella parempaa tulevaisuutta.
Olen onnellinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Hyvä että olet nyt onnellinen ja pääsit vaikeista nuoruusvuosista yli! Kiitos kun halusit rohkaista minua.
Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseeni, mietin että onko muitakin ikäisiäni naisia joilla kumppanin itsetyydytys olisi parisuhdetta haittaava tekijä?
Onko se syy erota? Kipuilen paljon ajatuksen kanssa että jos vartaloni, alapääni tai vaikkapa pukeutumiseni vastaisi miehen ihannetta niin ei olisi koskaan ollutkaan mitään seksiongelmia. Jos olisin ollut tarpeeksi seksikäs, tiukka, viettelevä, niin ehkä mieheni ei olisi sanonut minusta mitään pahaa?
Lähden käymään iltalenkillä, mutta palaan vielä ketjun pariin.
Ap
Noin yleisesti ottaen, kumppanisi vaikuttaa ihmiseltä jonka kanssa on vaikea muodostaa tervettä ja tasavertaista suhdetta, se on se perimmäinen ongelma. On äärimmäisen julmaa jos kumppanisi on saanut sinut tuntemaan, saati sitten sanonut suoraan ettet ole vartaloltasi, alapäältäsi, pukeutumiseltasi jne. hänen ihanteensa. Se on henkistä väkivaltaa. Sellaisen ihmisen kanssa et voi koskaan olla riittävän hyvä ja seksikäs, sinut nujerrettaisiin vaikka olisit Miss Maailma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et todellakaan ole tyhmä. Tekstistäsi saa jopa älykkään vaikutelman, vaikkakin olet jotenkin todella alistettu ja itseluottamuksesi poljettu jonnekin maanrakoon.
Ihan kaikkia ketjun kommentteja en ehtinyt lukea. Mutta tuo miehesi seksuaalinen käytös ei missään nimessä ole normaalia eikä todellakaan johdu siitä että sinussa olisi seksuaalisessa mielessä jotain vikaa! Jos ongelmana olisi oikeasti löysä alapää, niin mies ei käyttäytyisi noin. Mies tässä terapiaa tarvitsee. Toki se voi sinullekin tehdä hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lohdulliselle, että kyllä tästä voi selvitä. Juuri nyt on todella vaikeaa ja tuntuu käsittämättömälle ajatella parempaa tulevaisuutta.
Olen onnellinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Hyvä että olet nyt onnellinen ja pääsit vaikeista nuoruusvuosista yli! Kiitos kun halusit rohkaista minua.
Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseeni, mietin että onko muitakin ikäisiäni naisia joilla kumppanin itsetyydytys olisi parisuhdetta haittaava tekijä?
Onko se syy erota? Kipuilen paljon ajatuksen kanssa että jos vartaloni, alapääni tai vaikkapa pukeutumiseni vastaisi miehen ihannetta niin ei olisi koskaan ollutkaan mitään seksiongelmia. Jos olisin ollut tarpeeksi seksikäs, tiukka, viettelevä, niin ehkä mieheni ei olisi sanonut minusta mitään pahaa?
Lähden käymään iltalenkillä, mutta palaan vielä ketjun pariin.
Ap
Parisuhdetta haittaava, itse asiassa parisuhteen tuhoava, tekijä, on miehesi asenne seksiin ja naisiin. Siinä ei ole kyse sinusta. Ja kyllä, se on syy erota. Eroamiseen ei ylipäänsä tarvita mitään lupaa mistään.
Olen tämän kirjoittajan kanssa 100% samaa mieltä. Elämme nykyään sellaisessa kulttuurissa, jossa tietyllä tavalla tulee viestiä ja painetta siihen suuntaan, että porno on ok, livepornon seuraaminen on ok, onlyfans on ok, luonnottoman tiukat/isot seksilelut ok ok, oman seksuaalisuuden toteuttaminen melkein tyylillä millä hyvänsä on ok, itsetyydytys se vasta ok onkin ja parisuhteessakin on hyvä masturboida jne jne. Mutta kolikon ihan oikea kääntöpuoli on juurikin etenkin miehillä seksuaalisen halukkuuden väheneminen aidon kumppanin kanssa. Siitä pitäisi puhua julkisuudessa enemmän.
Tuosta "löysyydestä" tuli mieleen, että masturboikohan miesystäväsi jonkun fleshlightin kanssa? Mitä olen niistä ymmärtänyt, niin ne ovat niin tiukkoja, että niillä masturboiminen pitkän aikaa, etenkin yhdistettynä pornon katseluun, voi johtaa miehen kyvyttömyyteen normaaliin seksielämään. Tavallinen nainen ei enää sen jälkeen tunnu riittävän tiukalta ja kiihottavalta jos on tottunut luonnottomaan fleshlightiin ja (extreme)pornoon. Voi naisillakin toki käydä niin. Minä joudin esim. heittämään vibraattorin roskiin, kun tajusin että se muuttaa erogeenisten alueiden tuntemuksia niin, ettei miehen kosketus enää tunnu riittävältä.
En usko, että miehesi on päässyt eroon tai edes edes halunnutkaan päästä eroon porno/masturbaatioriippuvuudestaan. Yleensähän tuollaiset addiktit eivät pääse kuiville heti ensimmäisestä yrityksestä ja pitkään salaavat todellista tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kommenteista.
Olen aluksi ennen parisuhdettani ja vielä sen alkuaikoina ollut vahvasti sitä mieltä että kumppanilta ei kuulu ottaa vastaan asiattomia kommentteja missään nimessä ja kaikenlainen kehon negatiivinen arvosteleminen ei kuulu kunnioittavaan suhteeseen.
Muistan suhteemme alkuaikoina hämärästi loukkaantuneeni joistain miehen kehuskeluista seksin ja muiden naisten osalta ja tästä olen myös hänelle sanonut. Ajattelin että hän pitää minua pilkkanaan, kun kertoo missä ja miten on harrastanut seksiä muiden kanssa. Hän oli todella pahoillaan, mutta jäiväthän ne silti mieltäni painamaan. Tuolloin pistin käytöksen nuoruuden tyhmyyden piikkiin.
Myöhemmin hän saattoi kehua vaikka televisiossa näkyvän naisen takapuolta ja ilmoittaa minulle että peppuni voisi olla isompikin. Nämä hävettivät minua jostain syystä niin paljon, etten oikein osannut sanoa mitään kuin vasta paljon myöhemmin.
Seksin suhteen luulin olevani sen verran hyväitsetuntoinen että en antaisi kenekään loukata minua. Tilanne oli kumminkin hyvin hämmentävä, kun mitään loukkausta ei tullut, mieheni ei vain fyysisesti kiihottunut minusta.
Aluksi pistin tämän jännityksen ja uuden parisuhteen piikkiin, mutta kuukausien kuluessa aloin pohtia että onko tämä normaalia. Miehen kanssa emme oikeastaan asiasta puhuneet. Tällöin en vielä ollut täysin perillä hänen itsetyydytysmääristään, sillä emme olleet joka päivä yhdessä.
Lopulta kun yhteiselomme muuttui tiiviimmäksi, mies kai turhautui kun ei kehdannut minun läsnäollessani katsoa pornoa ja jäi ilman seksuaalista tyydytystä.
Sitten alkoi kommentointi seksitaidoistani, toiveet pornossa yleisistä ja vähemmän yleisistä jutuista ja lopulta hän vitsaili että olen löysä tai saattoi sanoa että ei millään pahalla, mutta olet liian märkä yms.
En tiedä miksi, mutta olin nämä kommentit rehellisyytenä. Että hän vain kertoi minulle syyn, miksi ei kiihotu ja seksi kanssani ei onnistu. Itsetuntoni mureni enkä oikein osannut muuta kuin pyytää anteeksi huonouttani.
En osannut tehdä mitään oikein, jos koskin häneen käsin niin ote oli väärä enkä jaksanut puristaa tarpeeksi kovaa, en osannut tehdä mitään häntä kiihottavia liikkeitä, ei hän varmaan edes nähnyt minua naisena.
Toki välissä tapahtui paljon muutakin, mutta ei ole tarkoitus sivukaupalla elämäntarinaa kirjoittaa sentään. Mielestäni tilanne vain päätyi tähän kutakuinkin noin.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, naputtelin pienessä kiireessä kokkaamisen lomassa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa lohdulliselle, että kyllä tästä voi selvitä. Juuri nyt on todella vaikeaa ja tuntuu käsittämättömälle ajatella parempaa tulevaisuutta.
Olen onnellinen puolestasi, vaikken sinua tunnekaan. Hyvä että olet nyt onnellinen ja pääsit vaikeista nuoruusvuosista yli! Kiitos kun halusit rohkaista minua.
Palatakseni vielä alkuperäiseen aiheeseeni, mietin että onko muitakin ikäisiäni naisia joilla kumppanin itsetyydytys olisi parisuhdetta haittaava tekijä?
Onko se syy erota? Kipuilen paljon ajatuksen kanssa että jos vartaloni, alapääni tai vaikkapa pukeutumiseni vastaisi miehen ihannetta niin ei olisi koskaan ollutkaan mitään seksiongelmia. Jos olisin ollut tarpeeksi seksikäs, tiukka, viettelevä, niin ehkä mieheni ei olisi sanonut minusta mitään pahaa?
Lähden käymään iltalenkillä, mutta palaan vielä ketjun pariin.
Ap
Parisuhdetta haittaava, itse asiassa parisuhteen tuhoava, tekijä, on miehesi asenne seksiin ja naisiin. Siinä ei ole kyse sinusta. Ja kyllä, se on syy erota. Eroamiseen ei ylipäänsä tarvita mitään lupaa mistään.
Olen tämän kirjoittajan kanssa 100% samaa mieltä. Elämme nykyään sellaisessa kulttuurissa, jossa tietyllä tavalla tulee viestiä ja painetta siihen suuntaan, että porno on ok, livepornon seuraaminen on ok, onlyfans on ok, luonnottoman tiukat/isot seksilelut ok ok, oman seksuaalisuuden toteuttaminen melkein tyylillä millä hyvänsä on ok, itsetyydytys se vasta ok onkin ja parisuhteessakin on hyvä masturboida jne jne. Mutta kolikon ihan oikea kääntöpuoli on juurikin etenkin miehillä seksuaalisen halukkuuden väheneminen aidon kumppanin kanssa. Siitä pitäisi puhua julkisuudessa enemmän.
Tuosta "löysyydestä" tuli mieleen, että masturboikohan miesystäväsi jonkun fleshlightin kanssa? Mitä olen niistä ymmärtänyt, niin ne ovat niin tiukkoja, että niillä masturboiminen pitkän aikaa, etenkin yhdistettynä pornon katseluun, voi johtaa miehen kyvyttömyyteen normaaliin seksielämään. Tavallinen nainen ei enää sen jälkeen tunnu riittävän tiukalta ja kiihottavalta jos on tottunut luonnottomaan fleshlightiin ja (extreme)pornoon. Voi naisillakin toki käydä niin. Minä joudin esim. heittämään vibraattorin roskiin, kun tajusin että se muuttaa erogeenisten alueiden tuntemuksia niin, ettei miehen kosketus enää tunnu riittävältä.
En usko, että miehesi on päässyt eroon tai edes edes halunnutkaan päästä eroon porno/masturbaatioriippuvuudestaan. Yleensähän tuollaiset addiktit eivät pääse kuiville heti ensimmäisestä yrityksestä ja pitkään salaavat todellista tilannetta.
Sulla on tosi hyvät tiedot aiheesta. Opin sulta paljon uutta! Tärkeä näkökulma Ap:n tilanteeseen ja muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
En pysty muodostamaan ihmissuhteita, siksi ainoa kontaktini on parisuhde. Syitä tähän ovat varmaan huonot sosiaaliset taitoni ja syrjäänvetäytyvä luonteeni. Osaan ehkä normaalit käytöstavat, mutta esimerkiksi small talk ja muu syventävä keskusteleminen ei kuulu vahvimpiin osa-alueisiini. Saatan olla myös muita tyhmempi ja se näkyy tavoissani kommunikoida.
Nykyisen suhteen ongelmakohdat ahdistavat, mutta muuten nautin mieheni seurasta ja pidän yhteisistä harrastuksistamme ja keskusteluhetkistä.
En valmistu vielä ammattiin ja opislelua on edessä jokunen vuosi. Haluan kovasti kuntoutua takaisin työelämään, mutta näen (kenties liian kapealla näköalla?) että en tule siihen takaisin pääsemään tällä historialla ilman tarpeeksi työllistävää koulutusta joka mahdollistaisi yksityisenä toimimisen.
Ap
Oletko koskaan ajatellut että olisit autismin spektrumilla?
Ihan tuli mieleen kun kerroit sosiaalisista tilanteista / kokemuksista. Olen itse spektrumilla ja osin samanalaisia kokemusia ollut elamassa myos suhteessa kumppaniin, kuulostaa tutulta.
Halaukset.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kommenteista.
Olen aluksi ennen parisuhdettani ja vielä sen alkuaikoina ollut vahvasti sitä mieltä että kumppanilta ei kuulu ottaa vastaan asiattomia kommentteja missään nimessä ja kaikenlainen kehon negatiivinen arvosteleminen ei kuulu kunnioittavaan suhteeseen.
Muistan suhteemme alkuaikoina hämärästi loukkaantuneeni joistain miehen kehuskeluista seksin ja muiden naisten osalta ja tästä olen myös hänelle sanonut. Ajattelin että hän pitää minua pilkkanaan, kun kertoo missä ja miten on harrastanut seksiä muiden kanssa. Hän oli todella pahoillaan, mutta jäiväthän ne silti mieltäni painamaan. Tuolloin pistin käytöksen nuoruuden tyhmyyden piikkiin.
Myöhemmin hän saattoi kehua vaikka televisiossa näkyvän naisen takapuolta ja ilmoittaa minulle että peppuni voisi olla isompikin. Nämä hävettivät minua jostain syystä niin paljon, etten oikein osannut sanoa mitään kuin vasta paljon myöhemmin.
Seksin suhteen luulin olevani sen verran hyväitsetuntoinen että en antaisi kenekään loukata minua. Tilanne oli kumminkin hyvin hämmentävä, kun mitään loukkausta ei tullut, mieheni ei vain fyysisesti kiihottunut minusta.
Aluksi pistin tämän jännityksen ja uuden parisuhteen piikkiin, mutta kuukausien kuluessa aloin pohtia että onko tämä normaalia. Miehen kanssa emme oikeastaan asiasta puhuneet. Tällöin en vielä ollut täysin perillä hänen itsetyydytysmääristään, sillä emme olleet joka päivä yhdessä.
Lopulta kun yhteiselomme muuttui tiiviimmäksi, mies kai turhautui kun ei kehdannut minun läsnäollessani katsoa pornoa ja jäi ilman seksuaalista tyydytystä.
Sitten alkoi kommentointi seksitaidoistani, toiveet pornossa yleisistä ja vähemmän yleisistä jutuista ja lopulta hän vitsaili että olen löysä tai saattoi sanoa että ei millään pahalla, mutta olet liian märkä yms.
En tiedä miksi, mutta olin nämä kommentit rehellisyytenä. Että hän vain kertoi minulle syyn, miksi ei kiihotu ja seksi kanssani ei onnistu. Itsetuntoni mureni enkä oikein osannut muuta kuin pyytää anteeksi huonouttani.
En osannut tehdä mitään oikein, jos koskin häneen käsin niin ote oli väärä enkä jaksanut puristaa tarpeeksi kovaa, en osannut tehdä mitään häntä kiihottavia liikkeitä, ei hän varmaan edes nähnyt minua naisena.
Toki välissä tapahtui paljon muutakin, mutta ei ole tarkoitus sivukaupalla elämäntarinaa kirjoittaa sentään. Mielestäni tilanne vain päätyi tähän kutakuinkin noin.
Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, naputtelin pienessä kiireessä kokkaamisen lomassa.
Ap
En ihmettele jos itsetuntosi on maassa, koska miehesi vaikuttaa p0rn0 ja seksiaddiktilta, mutta on lisäksi epäkunnioittava.
Mies on tuhonnut elimensä nyrkkikyllikillä, sinun kehossasi ei ole mitään vikaa.
Pornoadditi ei kiihotu enaa kuin sen feikkiseksin puitteissa. Sinussa ei ole mitään vikaa.
Harkitse onko mahdollisuutta jatkaa, jos mies ei halua hoitoa, miksi jatkaisit hänen kanssaan?
Kiitos huomiosta, en usko että sosiaaliset ongelmani liittyvät autismiin vaan tunteiden säätelyn vaikeuteen. Toki voin olla väärässä, mutta tässä uskossa ainakin tähän asti olen ollut.
Miten voin luottaa siihen että oma kehoni olisi hyvä sellaisenaan, kun kaikki ulkopuoliset viestit mitä olen saanut (mieheltäni) ovat kertoneet päinvastaista? Tiedän ettei itsetunto saa rakentua toisen varaan, mutta jos toinen antaa ymmärtää etten ole hyvä niin kuinka itse voisin pitää itseäni hyvänä?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Yllätyin viimeisimmistä viesteistä. Varoitan erittäin yksityiskohtaisesta kuvailusta seuraavissa kappaleissa..
Suhde on tosiaan ensimmäiseni enkä ole seksinkään osalta sen kokeneempi. Ajattelin ennen mieheeni tutustumista olevani ihan nätti nuori nainen. Toki oli minullakin epävarmuuksia, mutta niitä varmasti on ihan kaikilla välillä.
Käsitykseni itsestäni viehättävänä ja haluttavana romuttui heti alkuunsa. Mies ei kyennyt kiihottumaan minusta, vaikka yritti/ehdotti seksiä monia kertoja päivässä kun olimme yhdessä. Hän usein poistui itsetyydyttämään salaa/lähelläni turhauduttuaan siihen etten saa häntä kiihottumaan. Hänen täytyi saada itsetyydyttää riippumatta minun tunnetilastani eli olin sitten surullinen tai vihainen..
Hän kehui paljon muiden naisten ulkonäköä minulle ja ajattelin että minun pitää olla se rento tyttöystävä eikä mikään hikipinko. Myös puheet aiemmista seksikokemuksista ja yhden yön jutuista olivat toistuvia. Tuntui pahalta ajatella että hän kykenee olemaan kyllä muiden kanssa, mutta minussa on jokin niin iso vika etten kelpaa.
Lopulta kun seksi onnistui niin hän syytti minua useasti löysyydestä sen vuoksi ettei kyennyt saamaan siemensyöksyä/orgasmia. Sen jälkeen seksi on lähinnä aiheuttanut minussa ahdistusta ja panikointia.
Asiaan liittyy toki muunkinlaista ei niin mukavaa käytöstä, mutta en näe mielekkäänä niiden kuvailua.
Olen ajatellut että minun kuuluu hyväksyä muiden naisten katselu ja heille itsetyydytys, koska se on normaalia ja terveet miehet tekevät niin.
Kommentit ulkonäöstäni ja alapäästäni ovat saaneet minut uskomaan että olen niin viallinen että pitäisi vain olla kiitollinen että mieheni ylipäätään on kanssani.
Avautumiseni saattoi mennä jo turhankin dramaattiseksi, toisaalta en halua vähätelläkään sitä häpeää jota olen kokenut asian vuoksi.
Ap
Voi hyvä ihme mitä olet joutunut kestämään. Kyllä terveet miehet harrastaa itsetyydytystä Mutta Ei noin että syyllistetään puoliso! Hyvänen Aika. Olen sanaton.
Oletko tästä kertonut terapiassa?
Vaikuttaa nyt kuvauksesi perusteella siltä että miehen ongelmainen käytös on vienyt sinulta itsetunnon ja rikkonut sinua pahasti.
Olisiko aika löytää oma arvosi. Olet hyvä noin, löydät kyllä paremman miehen joka arvostaa sinua.
Mitä Ap tarkoitat sillä että sulla on "tunteiden säätelyn ongelmia", joita käsittelet siellä terapiassa? Kuka sulle on sanonut että sulla on sellaisia?