Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pakonomainen tarve syödä liikaa, pelata rahojaan tai juoda. En saa itseäni kontrolliin. Olen jo sairas sekä pahoissa veloissa.
31.10.2023 |
Ei tästä elämästä tule mitään. Olen 28v.
Ylipainoa on todella paljon, 40 kiloa. Velkaa on paljon, kallista sellaista. Alkoholi taas on muuten yksi paska rasite, jota inhoan. Olen sitä vähentänyt.
En yksinkertaisesti pysty kontrolloimaan itseäni. Olen nyt sairaslomalla ja olen pysyvästi ollut masentunut jo pitkän aikaa, vuosia. Olen menettänyt kaiken oikeastaan. Itsearvostusta ei ole, ei mitään oikeastaan. Halu siihen, että menehdyn on suuri. Tulisi sairaus ja veisi mennessään.
En vaan tästä ole noussut. 3-4 vuotta sitten olin velaton, normaalipainoinen, jolla halua ja intoa vaikka mihin, uskoa itseensä ja töitä paljon. Sitten asiat meni todella todella huonoksi. Kaikki menneetkin asiat romahti päälle. Menin sekaisin ja olen nykyään tällainen yksinäinen ällöttävä valas, joka ei kykene enää mihinkään.
Eilen olin esimerkiksi taas humalassa. Tänään olen syönyt ihan hirveästi, niin, että kohta oksennan. Pelannut olen paljon.
Olen yrittänyt löytää elämälle uutta suuntaa, laihduttanut vuoden alussa, käynyt töissä jne. Kaikki vain leviää. En pysty pitämään itsestäni huolta
Kommentit (43)
ozembic, se kuulemma vähentää ruokahalua ja alkoholin himoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En moo rahojani hukkahan pannu. Moon ne kortilla pelannu ja juonu...
Otan osaa. Vähän sama mulla. Mutta mulla alkaa olla nyt toivoa, kun jätin ilkeilevän masentavan mieheni. Alkaa tuntua siltä että haluan sittenkin elää, ja varmaan perässä seuraa muutakin positiivista.
Mieti sinäkin, että mikä sinut lannistaa. Tee muutoksia elinympäristöösi ja tekemisiisi? Mikä sinua innostaisi ja saisi elämänhalusi palaamaan?
Suosittelen hakemaan ihan ammattiapua ennen kuin olet sen syvemmällä suossa. Tuossa on jo niin paljon kaikkea taakkaa, että yhden ihmisen on taatusti todella hankala kantaa tuota kaikkea. Sitä paitsi kaikki haasteet ja ongelmat on helpompi ratkoa kun ne jakaa jonkun kanssa.
Olet hierarkiassa ylimpänä. Uhrien uhri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina ollut myös suuria ongelmia itsekurin kanssa ja annoinkin mennä suunnilleen sun ikään saakka. Oon nyt 33. Olin vuorotellen kokenut voimattomuutta sen kanssa ja vuoroin ajatellut että toisaalta ihan sama, elämä on merkityksetöntä kuitenkin, joten menköön. Mielihaluja oli loputtomasti liittyen päihtymiseen, seksiin, ruokaan, ihan mihin tahansa.
En ollut koskaan oppimaan säätelemään itseäni tai elämään järjellä muutenkaan. Ilman työtä olisin varmasti jo tappanut itseni tai olisin täyspäiväinen sekakäyttäjänisti. Ymmärrän että kyvyttömyys ohjata itseä millään muulla tavoin kuin impulsiivisten halujen tyydyttelyllä on opittu kotoa. Me lapset olimme siinä mielessä oman onnemme nojassa.
En osaa sanoa yhtä tiettyä asiaa mikä toi muutoksen. Aloin jossain vaiheessa tiedostaa miten obsessiivinen tai pakkomielteinen ja kyltymätön olin tavallaan kaikessa muussakin.
Luulen että tässä muutoksessa oli muutamiakin avaintekijöitä, aloin lopulta kärsiä fyysisesti jonkin verran addiktioistani ja tekojeni seuraukset alkoivat niinsanotusti konkretisoitua ja aloin nähdä enemmänkin syy-seuraussuhteita tulevaisuuteni suhteen. Toinen asia on se, että vaikken ole koskaan tuntenut olevani masentunut, olin ollut jo nuorena kyvytön hahmottamaan sitä että minulla on tulevaisuus. Ja tulevaisuus tapahtuu oikeasti. Olin ehkä depression vuoksi nuorena kokenut etten elä kauan enää kuitenkaan.
Tulevaisuus muodostuu pienistä hetkistä. Suorastaan maagisella tavalla, ajan tajuaminen ja kuluminen ei ole lineaarista vaan rakentuu kirjaimellisesti sekunti sekuntilta. Ymmärsin tämän kun täytin 30 ja olin ollut vasta hetki sitten 20. Kun kärsin pitkittyneestä keuhkoputkentulehduksesta mikä ei vain mennyt ohi, sillä tupakoin pakkomielteisesti, kuten tein pakkomielteisesti kaikkea muutakin, oli helpompi hahmottaa oma tuskallinen tulevaisuus. Oli helpompi alkaa vähitellen kipuilla sen kanssa, mitä valitseminen on ja joka kerta kun annan impulsiivisen mielihalun tehdä valinnan puolestani, on sekin valinta, mutta voin myös valita toisin. Jouduin lopulta käyttämään korvikkeita mutta opin vähitellen jarruttelemaan niin tässä kuin muissakin asioissa ja punnitsemaan jokaisen tekoni seurausta. Ja vähitellen itseni pysäyttämisestä ja järjellisen pohditun valinnan tekeminen muuttui rutiiniksi. Itsensä täytyy opettaa siihen erikseen, kuten kaikkeen muuhunkin rutinoituneeseen käytökseen, jos ei ole saanut tähän ohjausta tai esimerkkiä.
Se pohjasyy hedonistiselle käytöksellä on yhä olemassa, olen tylsistynyt. Tunnen tyhjyyttä. Uskon ettei se katoa mihinkään, mutta kun oppii olemaan sen kanssa, se ei tunnu niin pahalta eikä sitä tarvitse juosta pakoon. Olen jatkuvasti tylsistynyt ja joudun elämään tunteitteni ja ajatusteni kanssa, mutta olen fyysisesti terve. Tämä sinulle vain antamaan ajatuksia, muut menevät varmaan terapiaan tai jotain mutta myös itsekurista voi kehittää itselleen kiinnostavan ja ihmeellisen asian. Minulle on ollut tuossa aiemmassa elämässä oleellista uutudenviehätyksen ja voimakkaiden kokemusten ja elämysten hakeminen, mielestäni itsekuri tuntuu edelleen niin uudelta ja ihmeelliseltä asialta että se kiehtoo minua varmasti yhtä kauan kuin mitä kokemus- ja aistimushakuisuus veti puoleensa käyttäessäni vuosia elämästäni kännissä ja soseessa sekoiluun. Kirjoituksestasi paistaa se että olet älykäs ihminen, käytä se hyväksesi.
Koskaan ei ole liian myöhäistä. Ei koskaan.
- Olet ehkä menettänyt rahaa, mutta mitä sitten. Voit aina tehdä rahaa jatkossa (mietipä vaikka amerikkalaisia konkurssin tehneitä, jotka ovat menettäneet kaiken ja aloittaneet alusta. Sinäkin voit tehdä niin)
- Okei, olet lihonut, mutta mitä sitten. Onneksi läskejä voi aina laihduttaa. Ihan koska tahansa.
- Olet menettänyt itsekontrollin, mitä sitten? Jokainen aamu on uusi alku. Tee yksi pieni muutos joka päivä. Ole inspiraatio muille.
Pystyt siihen!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä päästä johonkin laihdutus ryhmään. Se voisi auttaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mulla on aina ollut myös suuria ongelmia itsekurin kanssa ja annoinkin mennä suunnilleen sun ikään saakka. Oon nyt 33. Olin vuorotellen kokenut voimattomuutta sen kanssa ja vuoroin ajatellut että toisaalta ihan sama, elämä on merkityksetöntä kuitenkin, joten menköön. Mielihaluja oli loputtomasti liittyen päihtymiseen, seksiin, ruokaan, ihan mihin tahansa.
En ollut koskaan oppimaan säätelemään itseäni tai elämään järjellä muutenkaan. Ilman työtä olisin varmasti jo tappanut itseni tai olisin täyspäiväinen sekakäyttäjänisti. Ymmärrän että kyvyttömyys ohjata itseä millään muulla tavoin kuin impulsiivisten halujen tyydyttelyllä on opittu kotoa. Me lapset olimme siinä mielessä oman onnemme nojassa.
En osaa sanoa yhtä tiettyä asiaa mikä toi muutoksen. Aloin jossain vaiheessa tiedostaa miten obsessiivinen tai pakkomielteinen ja kyltymätön olin tavallaan kaikessa muussakin.
Luulen että tässä muutoksessa oli m
Nämä on näitä harvoja kommentteja, joista oikeasti saa itselleen jotain. Toki tsempitkin ovat ihan mukavia mutta tässä on omakohtaista kokemusta ja konkretiaa. Kiitän todella paljon tästä viestistä.
Tuo on hyvä, tavallaan ajatus, että tänään luon huomiseni. Minä olen myös valitettavasti sellainen, että on ollut hankalaa tai on hankalaa nähdä tulevaisuutta. On niin pimeää mutta haluan tästä nousta.
Luen kommenttisi vielä huomenna uudelleen.
Ap
Oletko koskaan miettinyt uskonasioita? Näin kristittynä ajattelen, että ehkä Jumala vetää sinua nyt puoleensa ja olet ns etsikkoajassa.
Toivon sinulle parempaa jatkoa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Oletko koskaan miettinyt uskonasioita? Näin kristittynä ajattelen, että ehkä Jumala vetää sinua nyt puoleensa ja olet ns etsikkoajassa.
Toivon sinulle parempaa jatkoa <3
Olen nyt runsaasti joutunut miettimään tuotakin. Kun tuntuu ettei enää elämän suuntaa ole ollut, olen rukoillut ja jopa itkenyt kädet ristissä, pyytänyt. Tiedän, että vastaukset ovat sisälläni ja että minun on itse tehtävä muutokset, en vain ymmärrä miksi en saa itseäni oikein siihen muutoksen tilaan kunnolla kiinni.
Kiitos tästäkin. Mistä sinä sait tuollaisen ajatuksen?
Rukoilin erästä asiaa, se toteutui ja sain näin ollen jatkoa elämässäni sen suhteen, että pystyn muuttamaan vielä suuntaa. Se antoi toivoa. Tiedä oliko sattumaa vai ei mutta merkityksellinen asia kuitenkin.
Ap
Mitä pakoilet syömisellä ja jatkuvalla humaltumisella ja kulutuksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielialalääkitys. Ei sulla ole muuta vaihtoehtoa.
Onko sulla tutkittu koskaan adhdta?
Vierailija wrote:
Mulla on aina ollut myös suuria ongelmia itsekurin kanssa ja annoinkin mennä suunnilleen sun ikään saakka. Oon nyt 33. Olin vuorotellen kokenut voimattomuutta sen kanssa ja vuoroin ajatellut että toisaalta ihan sama, elämä on merkityksetöntä kuitenkin, joten menköön. Mielihaluja oli loputtomasti liittyen päihtymiseen, seksiin, ruokaan, ihan mihin tahansa.
En ollut koskaan oppimaan säätelemään itseäni tai elämään järjellä muutenkaan. Ilman työtä olisin varmasti jo tappanut itseni tai olisin täyspäiväinen sekakäyttäjänisti. Ymmärrän että kyvyttömyys ohjata itseä millään muulla tavoin kuin impulsiivisten halujen tyydyttelyllä on opittu kotoa. Me lapset olimme siinä mielessä oman onnemme nojassa.
En osaa sanoa yhtä tiettyä asiaa mikä toi muutoksen. Aloin jossain vaiheessa tiedostaa miten obsessiivinen tai pakkomielteinen ja kyltymätön olin tavallaan kaikessa muussakin.
Luulen että tässä muutoksessa oli m
Adhd boreout?
Kai tämä joku impulssikontrollin häiriö on...mulla ongelmana olleet mm.nikotiini, pakkoliikunta, imppaaminen, paastoaminen nälkäkuoleman partaalle, pelaaminen...
Aina kun yhdestä addiktiosta pääsee eroon, tulee tilalle joku toinen.
Vierailija wrote: Mitä pakoilet syömisellä ja jatkuvalla humaltumisella ja kulutuksella?
Tämähän se ydinkysymys on. Mitä tunnetta tai tunteita pakenet noihin riippuvaisuuksiin? Terapiasta olisi sulle varmaa apua, ei tarvitsisi yksin näitä asioita miettiä. Pystyisitkö löytämään jotain korvaavaa tekemistä noille addiktioille? Menisit vaikka kävelylle, kun tekee mieli pelata. Ala joogaamaan, kun tekee mieli syödä hillittömästi. Mitä tahansa. Ala kasaamaan vaikka vaikeita palapelejä. Lue kirjoja. Mitä vaan terveempää.
Terapiaan selvittelemään, että mitä pakenet tuolla käytökselläsi. Myös päihteiden lopettaminen kannattaa, muuten et koskaan ole riittävän läsnä voidaksesi käsitellä asioita omassa päässäsi.
Alue: Aihe vapaa
:(