Mitä te tekisitte tilanteessani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä ketjuissa on aina tää "eroa" heti ensimmäinen asia ja neuvo? Ei ole ihme ettei nykyään parisuhteet onnistu kun on tällainen asenne. Suhteita solmitaan ja erotaan sitten heti. Etsitään jotain täydellistä ihmistä itselle vaikka itsekin ollaan keskeneräisiä. Ei tällainen meno mihinkään johda.

Kyllä, tuhoisasta suhteesta kannattaa erota. Tässäkään ei ole kyse siitä, että olisi normaaliin parisuhteeseen kuuluvia erimielisyyksiä, vaan siitä, että toinen osapuoli alistaa toista henkisesti ja fyysisesti ja on haluton näkemään vikaa itsessään. Mikä siihen olisi ratkaisu, sekö, että kaltoinkohdeltu osapuoli yrittää vain venyä lisää ja lisää toisen mielihalujen mukaiseksi?

Yleinen asenne näyttää olevan se, että vika on aina vain siinä toisessa.

Tällainen on liian helppo asetelma. Pitäisi ylipäänsä pystyä aikuismaisempaan käyttäytymiseen molemmin puolin.

En tunne aluetta mutta olen varma siitä että pornon katsominen ei ole normaalia eikä tervettä.olen kuullut entisiltä toimijoilta.Aiheesta on myös kirjallisuutta Pia Rendik.

Nimellä on enemmän tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä ketjuissa on aina tää "eroa" heti ensimmäinen asia ja neuvo? Ei ole ihme ettei nykyään parisuhteet onnistu kun on tällainen asenne. Suhteita solmitaan ja erotaan sitten heti. Etsitään jotain täydellistä ihmistä itselle vaikka itsekin ollaan keskeneräisiä. Ei tällainen meno mihinkään johda.

Täällähän oli alkuun monta neuvoa, että ap:n pitää itsensä muuttua, jos hänen riittämättömyytensä aiheuttaa riitoja. Ongelmat eivät katoa eroamalla.

MUTTA sitten alkoi paljastua se todellinen ongelma: se olikin miehen p-addiktio ja siitä tuleva puolison esineellistäminen. Siihen auttaa ap:n kohdalla muuttaminen ja miehen kohdalla muuttuminen, mitä mies ei aio tehdä.

Minua kiinnostaa kovasti kuinka olisin voinut käyttäytyä aikuismaisemmin tilanteessani?

Suhteemme on nyt kestänyt muutaman vuoden ja vasta nyt olen alkanut oireilemaan kaikesta tapahtuneesta.

Ratkaisukeinoina on ollut käytössä mielestäni niin kypsiä kuin epäkypsiäkin keinoja. Kypsinä keinoina pidän itse yrityksiäni puhua miehelle siitä, miksi muiden naisten pakonomainen katsominen ja itsetyytys tuntuu pahalle, varsinkin kun seksi meidän välillämme ei onnistu.

Olen myös yrittänyt ymmärtää että sinkkuvuosinaan mies on uppoutunut pornon maailmaan ja ei välttämättä ole ymmärtänyt miten suuri vaikutus sillä voi olla parisuhteen intiimielämään.

Olen myös koittanut saada hänet näkemään oma puoleni asiaan kysymällä että eikö hänestä tuntuisi pahalle jos en kykenisi seksiin hänen kanssaan itsetyydytyksen vuoksi.

Epäkypsästi olen käyttäytynyt syyttelemällä, itkemällä että hän ei varmasti pidä minua viehättävänä ja toistamalla usein hänen sanomiaan loukkaavia asioita riitojemme aikana.

Mikään näistä ei ole auttanut tilanteessa.

Ap

Äitihulluko se tässä horisee uudella jutulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä ketjuissa on aina tää "eroa" heti ensimmäinen asia ja neuvo? Ei ole ihme ettei nykyään parisuhteet onnistu kun on tällainen asenne. Suhteita solmitaan ja erotaan sitten heti. Etsitään jotain täydellistä ihmistä itselle vaikka itsekin ollaan keskeneräisiä. Ei tällainen meno mihinkään johda.

Kyllä, tuhoisasta suhteesta kannattaa erota. Tässäkään ei ole kyse siitä, että olisi normaaliin parisuhteeseen kuuluvia erimielisyyksiä, vaan siitä, että toinen osapuoli alistaa toista henkisesti ja fyysisesti ja on haluton näkemään vikaa itsessään. Mikä siihen olisi ratkaisu, sekö, että kaltoinkohdeltu osapuoli yrittää vain venyä lisää ja lisää toisen mielihalujen mukaiseksi?

Yleinen asenne näyttää olevan se, että vika on aina vain siinä toisessa.

Tällainen on liian helppo asetelma. Pitäisi ylipäänsä pystyä aikuismaisempaan käyttäytymiseen molemmin puolin.

Miksi?

Sano loukkaavalle poikaystävälle ja äidille terkkuja

Vierailija kirjoitti:

Itsarikommentin jälkeen haluaisin vain luovuttaa tämän keskusteluyrityksen osalta. En aivan kamalasti keskustelupalstoilla viihdy näiden takia ja silti vaikka pitäisi osata aikuisen ihmisen suodattaa tälläiset niin tuntuu pahalta.

Olen kertonut puolisolleni mitä haluan ja hän on muuttanut käytöstään. Mistä päästään ongelmaani. Olen antanut anteeksi, mutta en kykene unohtamaan hänen loukkauksiaan ja aiemman addiktionsa aiheuttamaa minua alentavaa käytöstä.

Ap

Ettei nyt vaan olisi niin, että puoliso itse asiassa ylläpitää ap:n itsetunto-ongelmia? Jotkut onnistuvat tekemään sitä niin salakavalasti, että ulospäin vaikuttaa siltä että se pyhimys onkin oikeasti se väärintekijä. Kannattaa pitää vaihtoehto ainakin korvan takana, etenkin jos olet luonteeltasi muutenkin herkkä ja estynyt. Se voi olla manipuloijalle polttoainetta. Minusta ap:n tekstissä ei mikään viittaa siihen että hän olisi tyhmä tms.

Hyh, kylläpä on myrkyllinen suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsarikommentin jälkeen haluaisin vain luovuttaa tämän keskusteluyrityksen osalta. En aivan kamalasti keskustelupalstoilla viihdy näiden takia ja silti vaikka pitäisi osata aikuisen ihmisen suodattaa tälläiset niin tuntuu pahalta.

Olen kertonut puolisolleni mitä haluan ja hän on muuttanut käytöstään. Mistä päästään ongelmaani. Olen antanut anteeksi, mutta en kykene unohtamaan hänen loukkauksiaan ja aiemman addiktionsa aiheuttamaa minua alentavaa käytöstä.

Ap

Ettei nyt vaan olisi niin, että puoliso itse asiassa ylläpitää ap:n itsetunto-ongelmia? Jotkut onnistuvat tekemään sitä niin salakavalasti, että ulospäin vaikuttaa siltä että se pyhimys onkin oikeasti se väärintekijä. Kannattaa pitää vaihtoehto ainakin korvan takana, etenkin jos olet luonteeltasi muutenkin herkkä ja estynyt. Se voi olla manipuloijalle polttoainetta. Minusta ap:n tekstissä ei mikään viittaa siihen että hän olisi tyhmä tms.

Huh, jatkan vielä nyt kun luin lisää ap:n kommentteja. Suhteenne ongelmat eivät todellakaan johdu ap sinusta! Olet hyvä ja ihana, kaikkine piirteinesi. Itsekin olen introvertti ja vähän kömpelö sosiaalisesti muutenkin, mutta rakastavassa suhteessa se otetaan hyvällä/huumorilla kaikki. Kumppanisi rikkoo sinut, on jo tehnyt sitä kun luulet että ongelmanne johtuu sinusta ja huonosta itsetunnostasi.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnostaa kovasti kuinka olisin voinut käyttäytyä aikuismaisemmin tilanteessani?

Suhteemme on nyt kestänyt muutaman vuoden ja vasta nyt olen alkanut oireilemaan kaikesta tapahtuneesta.

Ratkaisukeinoina on ollut käytössä mielestäni niin kypsiä kuin epäkypsiäkin keinoja. Kypsinä keinoina pidän itse yrityksiäni puhua miehelle siitä, miksi muiden naisten pakonomainen katsominen ja itsetyytys tuntuu pahalle, varsinkin kun seksi meidän välillämme ei onnistu.

Olen myös yrittänyt ymmärtää että sinkkuvuosinaan mies on uppoutunut pornon maailmaan ja ei välttämättä ole ymmärtänyt miten suuri vaikutus sillä voi olla parisuhteen intiimielämään.

Olen myös koittanut saada hänet näkemään oma puoleni asiaan kysymällä että eikö hänestä tuntuisi pahalle jos en kykenisi seksiin hänen kanssaan itsetyydytyksen vuoksi.

Epäkypsästi olen käyttäytynyt syyttelemällä, itkemällä että hän ei varmasti pidä minua viehättävänä ja toistamalla usein hänen sanomiaan loukkaavia asioita riitojemme aikana.

Mikään näistä ei ole auttanut tilanteessa.

Ap

Älä nyt hyvä tyttö syytä itseäsi. Kirjoituksesi perusteella vaikutat herkältä, fiksulta mutta kovin yksinäiseltä, hauraalta ja haavoittuvalta ja noiden ominaisuuksien takia olet ajautunut väärän miehen seuraan. Siinä ei ole mitään vikaa eikä väärää, jos reagoit miehen pakonomaiseen riippuvuuteen, joka lisäksi vaikuttaa teidän suhteenne fyysiseen läheisyyteen noin rajusti! 

Kuulostaa, että yrität ylianalysoida käytöstäsi, näet itsessäsi vikaa siellä missä ei ole. Koitat selvästi muuttaa tunnesäätelykeinojasi mikä on varmasti hienoa, mutta tässä tapauksessa ole tarkkana ettei mene yli. Sinulla on kaikki oikeus olla vihainen, ärsyyntynyt, turhautunut, pettynyt jne. jos kumppanillasi on kuvailemasi pornoaddiktio. 

Kumppanisi aiheuttaa ja ylläpitää noita itsetunto-ongelmiasi. Lapsikulta, sinussa ei ole kertakaikkiaan mitään vikaa, oli sinulla sitten omia mt-ongelmia tai ei. Tuo on tuhoisa suhde ja nimenomaan kumppanisi vuoksi.

Jäin kuitenkin lukemaan ketjua, koska minua kiinnostaa kovasti mitä te muut ajattelette tilanteestani.

Ei ole sellainen aihe mistä haluaisin omalla naamallani keskustella yhtään missään, niin olen erittäin kiitollinen siitä että olette asiallisesti pohtineet ongelmaani kanssani.

En ole aiemmin palstalle kirjoittanut mistään omasta asiastani, vaikka huomasin jonkun epäilevän että joku vanha sekopää taas asialla. On totta että kärsin mielenterveysongelmista ja ne varmasti paistavat läpi tekstistäni.

En ole aivan niin tönkkö luonteeltani, kuin mitä kirjoitustyylini antaa ymmärtää. Haluan vain ilmaista itseäni niin selkeästi kuin vain osaan. Toivon myös että kirjoittamalla itse asiallisesti saisin samanlaisia vastauksia ajatuksia herättävään ongelmaani.

Ap

Ap täällä toinen entinen yksinäinen. Olin parikymppisenä uudella opiskelupaikalla totaalisen yksin. Lukioaikanakin yksin, ja silloin olin odottanut uuteen kaupunkiin muuttamista uusien ystävien toivossa. Introverttiys ja ujous kuitenkin teki ystävien saamisesta tosi vaikeaa. Löysin lopulta poikaystävän, kenen kanssa minulla ei ollut erityisen hyvä olla, mutta meni sen vuoksi kun olin yksinäinen. Myöhemmin tajusin, että tietyllä tavalla tuo poikaystävä ylläpiti yksinäisyyttäni. Hän eri tavoin lyttäsi itsetuntoani, sai minut epäilemään omaa mielenterveyttäni ja uskomaan, etten tule löytämään ikinä ystäviä. Oli onneksi väärässä. 

Omana nuoruusaikana ei ollut internetiä samassa mittakaavassa mitä nykyään (silloin nettiyhteydet oli tosi kalliita, itselläni ei ollut varaa ja yliopistolla en kehdannut käyttää nettiä omiin asioihin kun vieruskaveri näki millä sivuilla liikuin, koin sen kiusallisena) ja uskon, että nykyään yksinäisillä nuorilla ja aikuisillakin on siinä mielessä parempi tilanne, että netin kautta voi löytää seuraa ja vertaistukea. Löytäisitköhän sinäkin esim. vaikka  virtuaalisen tukiryhmän naisille, joiden miehillä on samanlaista nettiporno ja itsetyydytysongelmaa mitä kumppanillasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi näissä ketjuissa on aina tää "eroa" heti ensimmäinen asia ja neuvo? Ei ole ihme ettei nykyään parisuhteet onnistu kun on tällainen asenne. Suhteita solmitaan ja erotaan sitten heti. Etsitään jotain täydellistä ihmistä itselle vaikka itsekin ollaan keskeneräisiä. Ei tällainen meno mihinkään johda.

Kyllä, tuhoisasta suhteesta kannattaa erota. Tässäkään ei ole kyse siitä, että olisi normaaliin parisuhteeseen kuuluvia erimielisyyksiä, vaan siitä, että toinen osapuoli alistaa toista henkisesti ja fyysisesti ja on haluton näkemään vikaa itsessään. Mikä siihen olisi ratkaisu, sekö, että kaltoinkohdeltu osapuoli yrittää vain venyä lisää ja lisää toisen mielihalujen mukaiseksi?

Yleinen asenne näyttää olevan se, että vika on aina vain siinä toisessa.

Tällainen on liian helppo asetelma. Pitäisi ylipäänsä pystyä aikuismaisempaan käyttäytymiseen molemmin puolin.

Tämä on juuri hyvin vahingollinen neuvo jota paljon nuorille tytöille annetaan. On todellakin ihmissuhteita, joissa se vika ON toisessa eikä siinä auta vaikka kuinka yrittäisi itse käyttäytyä aikuismaisesti.

Olen kuullut tunteiden ylisäätelystä ja saatan hyvinkin sortua käytökseni ylianalysointiin yrittäessäni olla mahdollisimman normaali.

Sorrun myös ajattelemaan että olen liian vanha tälläisiin parisuhdeongelmiin ja että kyllä aikuisen naisen pitäisi itsekin tajuta miten tälläiset tilanteet ratkotaan. Tuntuu helpolle neuvoa muita ongelmatilanteissa, mutta sitten kun pitäisi omia haasteita miettiä niin..

Minulla ei tosiaan ole juttuseuraa jonka kanssa voisin jakaa ajatuksiani ja peilata mietteitäni. Tavallaan perustan kaiken pohdintani keskustelupalstojen antiin ja viikottaisen terapian palautteeseen.

Jos mieheni olisi kaikilta osa-alueiltaan kamala, niin toki olisin jo heti alkumetreillä häipynyt kuvioista, saatan olla hieman yksinkertainen, mutta en itsetuhoinen.

Ap

Ajatuksia herätti myös entisen yksinäisen kommentti. Ehkä parisuhteeni myös ruokkii yksinäisyyttäni, vaikka saan siitä seuraa ja mielekästä tekemistä.

Olemme mieheni kanssa aina yhdessä, paitsi silloin kun hän on töissä ja minä koulussa. Joskus yritin tutustua erääseen ikäiseeni tyttöön, mutta mieheni halusi usein mukaamme ja lopulta sekin ihmissuhteen alku lopahti. Se tosin oli täysin omaa syytäni, en ollut siinä kunnossa että olisin jaksanut hoitaa ystävyyssuhdetta ja parisuhde tuntui vievän kaiken ajan ja energian.

Kun mieheni on töissä hän laittaa niin usein kun vaan voi viestejä ja mahdollisuuksien mukaan soittaa minulle tauoilla. En yleensä vastaa, koska nautin hetken omasta ajasta yksin kotona.

Tuntuu välillä ettei minulla edes olisi parisuhteelta aikaa ystäville jos sellaisia olisi..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos erittäin paljon asiallisesta kommentista!

Minulla on tunteiden säätelyyn liittyviä ongelmia joita työstän käyttäytymistetapiassa. Olen myös puhunut suhteeseen liittyvistä asioista siellä jonkin verran sekä olemme mieheni kanssa käyneet yhdessä terapiakäynnilläni.

Terapia kuitenkin keskittyy enemmän priorisoimaan henkeä/terveyttä uhkaavan käytöksen käsittelyn ensimmäiseksi ja sitten vasta mietitään keinoja parantaa elämänlaatua/muita ongelmia. Kyllä, olen ehta aito mt-tapaus..

En ole varma siitä lasketaanko minua enää nuoreksi. Olen kumminkin yli parikymppinen (täytän tänä vuonna 25). Mieleni ei ehkä ihan vastaa ikätasoani?

Tunteisiini liittyvien ongelmien takia en osaa sanoa onko suhteessa tällä hetkellä enemmän plussia kuin miinuksia.

Pelkään välillä etten ole suhteessa oikeista syistä. Yksinäisyyden pelko on raastava. Toisaalta eivätkö ihmiset ole yhdessä juuri sen vuoksi että saisivat jakaa elämäänsä toisen kanssa?

Koen että annan parisuhteessamme seuraa, keskustelutoverin, harrastuskaverin, huomiota, kosketusta ja rakkautta. Saan näitä asioita myös itse.

Huonoina puolina ovat häpeä itsestäni jota en kokenut ennen suhdetta (lähinnä kehooni liittyvä, mutta myös henkiset ominaisuuteni tuottavat minulle tuskallisia tunteita) sekä mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne. En myöskään pidä siitä että minua yritetään rajoittaa rakkauden varjolla. (Esim. Pukeutumista)

Ap

Voi ei... kuulostaa siltä että saatat seurustella narsistisesti häiriintyneen ihmisen kanssa...

Opettele tuntemaan itsesi ja arvostamaan sitä kuka olet. Hommaa joku ihan oma harrastus, juttele mukaville ihmisille, ehkä tapaat jonkun jolle myös tutustuminen vaikeaa. Ala rakentaa elämääsi parisuhteen ulkopuolella. Ja sitten jos mies on sinua rajoittava ja väheksyvä, kannattaa todella ottaa häneen etäisyyttä. Tunnistaako terapeuttisi narsismin?

Tsemppiä! :)

Vierailija kirjoitti:

Jäin kuitenkin lukemaan ketjua, koska minua kiinnostaa kovasti mitä te muut ajattelette tilanteestani.

Ei ole sellainen aihe mistä haluaisin omalla naamallani keskustella yhtään missään, niin olen erittäin kiitollinen siitä että olette asiallisesti pohtineet ongelmaani kanssani.

En ole aiemmin palstalle kirjoittanut mistään omasta asiastani, vaikka huomasin jonkun epäilevän että joku vanha sekopää taas asialla. On totta että kärsin mielenterveysongelmista ja ne varmasti paistavat läpi tekstistäni.

En ole aivan niin tönkkö luonteeltani, kuin mitä kirjoitustyylini antaa ymmärtää. Haluan vain ilmaista itseäni niin selkeästi kuin vain osaan. Toivon myös että kirjoittamalla itse asiallisesti saisin samanlaisia vastauksia ajatuksia herättävään ongelmaani.

Ap

Ap, kirjoitinkin sinulle äsken, että vaikutat oikeasti fiksulta ja herkältä ihmiseltä. Älä vähättele itseäsi. Lue uudelleen nuo boldaamani lauseet ja koita ihan oikeasti kyseenalaistaa ne. Sinun kirjoituksessasi tai tavassasi ilmaista itseäsi ei ole mitään vikaa. Kirjoitat paljon paremmin kuin esim minä, jolla kaksi maisterintutkintoa. Luonteesi on varmasti oikein miellyttävä, kunhan ihmiset pääsevät tutustumaan sinuun. 

Vaikutat ap todella, todella fiksulta ja lämpimältä ihmiseltä, et vähääkään tönköltä tai ongelmaiselta. Näin ulkopuolisen, hieman vanhemman ja tilanteita eläneen ja työnsäkin puolesta nähneen naisen korvaan tilanne vaikuttaa siltä, että tämänhetkisen tilanteesi / ongelmasi juurisyy ei todellakaan ole luonteenpiirteesi, vaan kumppanisi tapa manipuloida ja ylläpitää tilannetta sen kaltaisena, että sinä luulet olevasi syypää tilanteeseenne.

Tuohon vielä että miehesi ei ole kaikilta osa-alueiltaan kamala - se on ansa. Ei kukaan pelkästään paha ole, ihmisissä on erilaisia puolia ja ominaisuuksia. Siksi siihen lankaan meneekin kun liikaa yrittää vaalia sitä ajatusta mikä on hyvää toisessa. Älä anna sen hämärtää kokonaiskuvaa: kumppanisi on sinulle ja mielenterveydellesi vahingoksi.