Mitä te tekisitte tilanteessani?

Kuule, millään muulla ei ole mitään väliä kuin sillä että:

Arvostaako ja kunnioittaako mies sinua ja sinä häntä.

Nyt näin ei ole, eikä se asia tule koskaan muuttumaan vaikka juoksisit kuinka terapiassa.

Hyvän parisuhteen paras perusta on se, että kunnioittaa toista kaikin tavoin, ei loukkaa, ei nälvi, ei kiusaa eikä aliarvosta. Vaikka sinä tekisit näin, niin jos sinua kohtaan ei tehdä niin

EROA.

HETI.

Löytyy myös miehiä jotka kunnioittavat ja ihailevat naistaan. Häntä myös sinun on helppo ihailla vaikka olisi kuinka "ruma" ja "tavallinen" ja vaikka "roskakuski" kun se sisäinen komeus tulee juuri sitä kautta.

Terveisin, onnellisesti naimisissa

En jaksanut lukea kun otsikon, mutta ei kai tuossa muuta mahdollisuutta kun erota. JSS

Tunnistan myös itseäni nuorena sinun kirjoituksista. Löysin terapian avulla voiman erota raskaasta parisuhteesta, vaikka minullakaan ei ollut paljon muita ihmiskontakteja. Luin kirjallisuutta läheisriippuvuudesta. Kävin vuosia terapiassa, sinnittelin opinnoissa eteenpäin, vaikka kärsin valtavasti itseluottamuksen puutteesta ja masennuksesta. Olen nyt 40+, en ole ikinä katunut suhteesta lähtöäni tai mitään niitä ratkaisuja, joilla olen vienyt elämääni eteenpäin. Nykyään uskallan jopa nauttia saavutuksistani ja ikä tuo tullessaan rohkeutta koko ajan lisää.

Tsemppiä sinulle. Opettele vetämään rajoja ja puolustamaan niitä, jos joku yrittää kävellä yli. Opettele arvostamaan itseäsi ja vaadi muiltakin kunnioittavaa kohtelua. Ota tavoitteeksi rohkeasti ero parisuhteestasi, vaikka se onkin kivuliasta. Tuo dynamiikka sitoo sinua paljon ja todennäköisesti estää löytämästä itseäsi. Ole myötätuntoinen itseäsi kohtaan, olet todella nuori vielä ja kaikki ovet ovat auki. Ja kuten huomaat, maailma on täynnä myötätuntoisia ihmisiä, jotka haluavat auttaa sinua eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Yritän kovasti kuntoutua. Haasteita aiheuttaa toki sosiaalisten kontaktien vähyys ja päänsisäiset ongelmani.

Yksinäisyys vaikeuttaa ajatteluani siten, että koen jääväni omiin ajatusumpikuujini jumiin. Pelkään haasteideni vuoksi että kaikki mitä ajattelen on väärin ja että huono oloni suhteessa johtuu vain ja ainoastaan mielenterveyssyistä ja että minun pitää korjata aivoni ja ulkonäköni että voisin voida hyvin parisuhteessani. Toista kun ei voi muuttaa.

Mieheni on erittäin mustasukkainen ajatuksesta että muut miehet pitäisivät minua haluttavana/ajattelisivat seksuaalisia ajatuksia minusta. Pidän tätä itse outona siihen nähden miten paljon hän katselee muita naisia täysin alasti, mutta muut ihmiset eivät saisi nähdä minua vaatteet päällä..

Ristiriidat myös hämmentävät minua paljon. Mieheni ei kykene kiihottumaan minusta ja "joutuu" katsomaan muita viehättävämpiä naisia. Hän kumminkin ajattelee että muut ihmiset kiihottuvat minusta, jos vaikka laitan kauniin mekon päälle jonka helmat eivät ylitä polvia..

Nykyään mieheni sanoo ettei katso pornoa, mutta en usko häntä. En asiasta tivaa, mutta pahoitan mieleni jos esimerkiksi löydän häneltä eroottisia kuvia. Hän on myös salakuvannut minua kerran ilman vaatteita itsetyydytystään varten.

Tuntuu että muuttuu sokeaksi omalle tilanteelleen, koska harvoin suhteet mustavalkoisia ovat.

Koen että vointini olisi paljon huonompi ellei mieheni olisi tuomassa hyvää sisältöä elämääni. Ilman hänen tukeaan en olisi välttämättä pystynyt jatkamaan koulunkäyntiä, hän tsemppaa minua paljon opiskelemisessa ja tukee kaikin tavoin terapian ja muun suhteen olematta kuitenkaan mikään omaishoitaja. Minä myös tsemppaan häntä stressaavissa jutuissa ja tuen asioissa joissa olen häntä parempi.

Meillä on samankaltainen huumorintaju ja tuntuu että hänen kanssaan pystyn olemaan oma itseni. Hän aina kehuu minua siitä että olen saanut hänet näkemään elämän hyvät asiat taas.

Mutta olenko vain sokea omalle tilanteelleni? Kenties kehitän itse ongelmia tai sitten vähättelen olemassa olevia asioita joiden pitäisi olla huolestuttavia?

Tuntuu toisaalta lohdulliselle kuulla etten ole ainoa epävarmuudesta kärsivä. Monesti mietin kun mies on älylaitteillaan että ketähän hän tänään katselee. Tuntuu pahalta.

Ap

Ap, heti kun sanoit ensimmäisessä viestissäsi, että ongelmanne johtuvat sinusta ja sinun ongelmistasi, ajattelin, että olet varmaankin suhteessa ihmisen kanssa, joka manipuloi ja aiheuttaa sinua uskomaan ikäviä asioita itsestäsi. Tämä viestisi vahvistaa epäilykseni.

Kaikissa alistavissa suhteissa on aina jotain hyvää, ja tämä on syy, miksi alistettu osapuoli jää suhteeseen - ajatellaan virheellisesti, että suhde ei voi olla alistava, koska puoliso on toisinaan kiva. Kuulostaa siltä, että olet tällaisessa suhteessa.

Miehen pornoaddiktio ei ole normaali juttu, eikä tilanne johon puolison tulee jäädä tai tyytyä. Etenkään, jos siihen liittyen ulkonäköäsi arvostellaan. Esim. kommentit "löysyydestäsi" ovat aivan kammottavan loukkaavia, ja on todella epänormaalia että miehesi sanoo tällaisia asioita ääneen - koska kuka normaali ihminen sanoo toiselle tuollaista? Puolison sukupuolielimiä ei vaan voi arvostella, oli kyse miehestä tai naisesta, se on syvästi haavoittavaa, ja jos kykenee rakastamaan toista ihmistä, tuollaista ei sano. (Tiedoksi myös, että todennäköisesti hänen sanomansa asia ei ole edes "totta". Löysyys/tiukkuus on suhteessa puolison kokoon eikä objektiivinen määre, ja se on saatettu sanoa tarkotuksena vahingoittaa sinua.)

Myös mustasukkaisuus sinusta yhdistetynä haukkumiseen siitä ettei voi kiihottua sinusta kuulostaa todella kammottavalta.

Kuulostaa siltä, että olit ihan tavallinen, ehkä vähän ujo tyttö, ennen miehesi tapaamista, ja että paha olosi on tullut suhteen myötä. Nyt miehesi on saanut sinut uskomaan (vähitellen ja huomaamattaa) että olet viallinen, vaikka reagoit täysin normaalisti hänen verbaaliseen pahoinpitelyynsä ja siihen että hän kohtelee sinua jonkinlaisena lihanpalana jonka saa vielä omistaakin. (Ymmärrän, että samassa suhteessa on myös hyvi asioita, kuten huumorintajua ja yhdessä vietetty aika jne!) Ongelmasi johtuvat siitä, että pysyt suhteessa, joka syö itsetuntoasi. Terapeuttisi todennäköisesti ajattelee samalla tavalla, mutta ei ole vielä voinut sanoa sitä ääneen, koska et ole valmis kuulemaan asiaa vaan sinun pitää se itse oivaltaa, koska muuten et pysty tekemään muutosta. Mutta kyllä, sinun on ehdottomasti erottava miehestäsi, lopulta. Kun olet päässyt hänestä eroon, niin mielialasi nousee vähitellen ja pystyt taas arvostamaan itseäsi ja hankkimaan uusia ystäviä jne. Kun et kuule itseäsi haukkuvaa puhetta ("kaikki sinun vikaasi, sinulla on ongelmia tunnneilmaisussa") niin tajuat, että kaikki ei todellakaan ole sinun vikaasi. 

25-vuotiaana olet aivan elämäsi alussa. Ehdit moneen kertaan tavata uusia ihmisiä ja uuden miehen!

Vierailija kirjoitti:

Konkreettisena ongelmana suhteesaamme on seksi. Mies on ollut tavatessamme erittäin pakonomaisesti addiktoitunut pornoon ja itsetyydytykseen (myös hänen omien sanojensa mukaan). Hän ei ole kyennyt yhdistämään minua/parisuhdettamme seksiin ja on kokenut tarpeelliseksi arvostella kehoani.

Tästä kaikesta minulle on jäänyt riittämätön olo ja ahdistun kovin kaikesta läheisyydestä, mikä taas aiheuttaa riitoja ja mielipahaa suhteessamme.

Mies on muuttanut käytöstään, mutta minusta on tullut sulkeutunut ja ahdistunut.

Muita ongelmia ovat mustasukkaisuus ja ajoittaiset komminikointivaikeudet.

Ap

No niin. Tulihan se sieltä.  Syy on miehen käytöksessä ja sulla on kuin onkin sen verran tervettä järkeä ja itsetuntoa että olet loukkaantunut.  Syy ei ole sinussa.  Ei ihme ettei mies halua erota, olisi vaikea löytää toista samanlaista kuin sinä hänen tarpeisiinsa.  Jos olet oikea introvertti, pärjäät yksin, jos et, opit helposti smalltalkit ja muut ihmissuhteita varten.  Kunhan eroat loukkaavasta suhteesta.  Olet vain liian kiltti.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan neuvoisin samassa tilanteessa olevaa läheistäni lähtemään suhteessa. Vaikea sanoa.

Mies on paljon muuttanut käytöstään ja siksi minulla on kohtuuton olo sen suhteen etten kykene esimerkiksi seksiin hänen kanssaan ja saan outoja tunteenpurkauksia jos hän vaikka katselee kaupassa nuoria tyttöjä. Yhdistän kaiken päässäni siihen etten kelpaa.

Vasta vähän aikaa sitten löysin hänen säilömänsä erotiikkakuvaston kun purimme yhteisiä tavaroitamme. Mieleni valtasi järkyttävä pettymys, sillä hän oli sanonut ettei enää katsele sellaisia. Eniten sattui valehtelu.

Tunnen itseni lapselliseksi, tiedänhän minä että miehet katsovat seksikkäitä naisia. Miksi sen hyväksyminen tuntuu niin vaikealta?

Yritin terapeutille kertoa näistä asioista, mutta ei hän tietenkään pysty antamaan mitään suoraa mielipidettä mihinkään. Hän sanoi ettei itse tiedä mitä oikein ajattelisi jos omassa parisuhteessa olisi samoja piirteitä.

Ap

Tunteenpurkauksesi eivät olet outoja, vaan normaaleja ja oikeutettuja. Miksi sanot niitä oudoksi? Kuulostaa ainoalta järkevältä tavalta reagoida tuohon kauheaan tilanteeseen. Ei ole "lapsellista" pahastua siitä että miehesi katsoo seksikkäitä naisia. Onko miehesi syöttänyt sinulle ajatuksen tästä, että se olisi lapsellista? Sopii hyvin hänen itsekkäisiin tarkoitusperiinsä.

Vaikka miehesi olisi muuttanut käytöstään, sinulla ei ole pienintäkään syytä tai velvollisuutta jäädä kuvailemaasi suhteeseen. Se kuulostaa todella ahdistavalta ja kammottavalta kenenkään korviin, jolla on normaali itsetunto. Miehesi kanssa oleminen on syönyt itsetuntosi siihen pisteeseen, että ajattelet että  normaalit, terveet tunnereaktiosi olisivat kohtuuttomia. 

Nyt alat valmistelemaan elämääsi lähtökuntoon hiljalleen, hoidat raha-asioita jne. niin että pystyt lähtemään tuosta suhteesta. Mitä pikemmin sen parempi, toivottavasti kuitenkin jo 1-3kk päästä, jos lähtö pelottaa. Jokainen suhteessa vietetty hetki kuulostaa helvetiltä (niistä kivoista yhteisistä jutuista huolimatta) ja mitä pikemmin pääset pois, sen nopeammin voit alkaa normalisoitumaan. Parempi mennä vaikka vanhempien luo asumaan kuin jäädä tuohon loukkuun.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hankalalle ajatukselle ettei vika olisi minussa.

En ole ennen tätä suhdetta ollut edes tietoinen siitä, että on mahdollista olla kiihottumatta itse valitsemastaan kumppanista pornon takia. En myöskään tiennyt että mies ei välttämättä saa mitään irti yhdynnästä/kykene tulemaan.

Tuntuu että olen ainoa nainen maailmassa joka ei pysty tyydyttämään miestään ja että kehoni on viallinen.

On vaikea pitää kiinni itsekunnioituksesta, kun ainoa kokemus on siitä että kumppani valitsee muut naiset mieluummin ja yhdyntä kanssani ei ole tyydyttävää. Hän kuitenkin on kertonut ettei ongelmia ole ollut muiden kanssa, paitsi ehkä joidenkin ei niin viehättävien yhden yön juttujen.

Koen häpeää myös siitä että tästä on muodostunut niin iso asia päässäni. Pelkään että minulle nauretaan jos kerron nämä asiat esim. seksuaaliterapeutille.

Ap

Hyvässä ihmissuhteessa ei koskaan koe tällaisia asioita, joita kuvailet. Ei koskaan. Syy EI ole sinussa. Mies todennäköisesti myös valehtelee siitä, että ongelmia ei ole ollut muiden kanssa.

Myöskään kaikkien ihmisten kanssa ei ole seksuaalista kemiaa, esim. itse seurustelin miehen kanssa joka oli todella komea ja kiva, mutta kehoni ei reagoinut häneen, joku kemia puuttui. Lopetin suhteen 6kk jälkeen, koska asia ei parantunut. En haukkunut miestä millään tavalla, koska kyse ei ollut siitä että kummassakaan olisi vikaa, kaikki eivät ole oikeita toisilleen.

Tässä tapauksessa kyse on kuitenkin selvästi miehesi pornoaddiktion aiheuttamasta seksuaalisesta ongelmastaan (HÄNEN ongelmastaan), ja todennäköisesti hänellä olisi sama ongelma kenen tahansa naisen kanssa, johon hänellä on intiimi suhde. Pornoaddiktio muuttaa aivojen dopamiinituotantoa ja addikti tarvitsee aina vaan isompia impulsseja ympäristöstään. Tästä on vaikea toipua. Se lisäksi hän kohtelee puolisoaan huonosti ja epäkunnioittavasti (eli sinua), mikä ei liity pornoaddiktioon.

Sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin lähteä suhteesta. Älä tuhlaa enää aikaasi suhteeseen, jossa tule aina olemaan ahdistunut ja onneton. Tilanne ei tule muuttumaan tuon miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos huomiosta, en usko että sosiaaliset ongelmani liittyvät autismiin vaan tunteiden säätelyn vaikeuteen. Toki voin olla väärässä, mutta tässä uskossa ainakin tähän asti olen ollut.

Miten voin luottaa siihen että oma kehoni olisi hyvä sellaisenaan, kun kaikki ulkopuoliset viestit mitä olen saanut (mieheltäni) ovat kertoneet päinvastaista? Tiedän ettei itsetunto saa rakentua toisen varaan, mutta jos toinen antaa ymmärtää etten ole hyvä niin kuinka itse voisin pitää itseäni hyvänä?

Ap

Kurjaa, että ensimmäinen parisuhteesi osoittautui tuollaiseksi. Vika ei ole sinussa, todellakaan. Ymmärrän, että sitä on ehkä vaikea hahmottaa ja uskoa kun ainoa kokemusesi on tuo p*rnolla seksuaalisuutensa pilannut mies. Mutta usko pois, hän tässä on se ongelmainen ja muutoinkin käyttäytyy sinua kohtaan ala-arvoisesti.

Mies tuossa tarvitsisi terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä muunlaiset miehet ovat?

Luultavasti jos parisuhteeni päättyy niin tervein vaihtoehto kohdallani olisi etsiä ystävyyssuhteisi parisuhteen sijasta.

Tuntuu että kaikki (todella yleistävä toteamus joka havainnolistaa havainnointikykyni rajallisuutta) ikäiseni miehet pitävät hyvää ulkonäköä, rajatonta pornovalikoimaa ja erittäin monipuolista seksiä välttämättömyytenä.

En ole aiemmin seurustellut tai harrastanut seksiä, sillä minut on säikäyttänyt erittäin suorat ja nopeat ehdotukset seksiin ja erilaisiin..no asioihin mitä voi nähdä hiukan rankemmissa aikuisviihdemateriaaleissa.

Mielikuvani on että nuoremmassa polvessa on vartuttu nettipornon nousukautena ja moni on kasvanut ja kehittynyt sitä katsoessa. Koen ettei tässä asiassa päde "vaihtamalla paranee"

Kumppaniani on petetty hänen aiemmissa parisuhteissaan. Hänen ajoittain hiukan liiallinen mustasukkaisuutensa varmaankin johtuu siitä.

Mustasukkaisuuksissaan hän ei pidä siitä jos pukeudun tiukkoihin vaatteisiin. Hän ei pidä shortseista eikä alle polven yltävistä hameista. Meikkaan harvoin, mutta silloin kun niin teen niin hän ei pidä siitä. Joskus hän toivoi minun lihovan (että en olisi muiden mielestä niin viehättävä?).

Ap

Herranjumala. Todellakin on muunlaisia miehiä! Jokainen jonka kanssa olen seurustellut on ollut aivan ihana tyyppi, ei ikinä olisi pakottanut minua mihinkään tai nimitellyt minua. Olen kyllä todella valikoiva myös suhteissani, ja ollut välillä vuosikin yksin, koska kusipäiden mukaan en lähde. Suhteen pitää tuottaa iloa, ja ruma puhe ei kuulu siihen. En myöskään lähde miesten mukaan, jotka ovat niin kuutamolla naisten tunne-elämästä, että ehdottelevat suorasukaisesti jotain pornokäyttäytymistä. Tämä selvästi liittyy miehesi pornoaddiktioon. Mutta sinun tehtäväsi on olla suostumatta mihinkään mikä loukkaa itseäsi, ja tässä sinun tulee olla tiukkana - kukaan ei sinua puolusta kuin sinä itse. Etkä saa haluamaasi suhdetta koskaan jos suostut huonoon. Olet oikeassa siinä, että moni parikymppinen katsoo liikaa pornoa, mutta sinun tehtäväsi on etsiä itsellesi suhde niistä ihmisistä, jotka eivät ole kusipäitä. Niitä on jokaisessa sukupolvessa! Ehkä aiemmissa sukupolvissa porno ei ollut niin ison ongelma, mutta niissä oli muita ongelmia sitten, joiden seasta piti valikoida ne hyvät tyypit. 

Mutta normaalissa suhteessa puhutaan toiselle kivasti ja kauniisti, sanotaan sinua kauniiksi, eikä pakoteta mihinkään. Kun saat erottua nykyisestä ja nostettua itsetuntosi, voi vähitellen tutustua ihmisiin ja alkaa katselemaan uutta suhdetta, mutta hyvin tietoisena siitä, että olet tottunut normaalia huonompaan kohteluun, ja että sinun pitää olla todella tarkkana sen suhteen, kenen kelkkaan lähdet, ettet toista tilannetta.

Hei kaikille! Kiitos uusista viesteistä. Ajattelin jo ettei keskustelu enää etenisi mihinkään, mutta väärässä näköjään olin!

Varoitan taas yksityiskohtaisesta kuvailusta seksiin liittyen!

Yksi kommenteista (anteeksi, en ole palstaa niin paljon käyttänyt että osaisin lainata viestiä..) jäi vähän kalvamaan mieltäni.

Siinä kirjoittaja antoi ymmärtää, että ehken vain oikeasti ole mieheni mieleen ja että naisten nyt pitää hyväksyä muiden katselu ja itsetyydytys.

En ole edes viestini uudelleen luettuani huomannut, että olisin ollut suhteemme alussa pornoa tai itsetyydytystä millään kieltämässä.

Nimenomaan ajattelin samalla tavalla, että miehet katsovat muita ja jos hän haluaa itsetyydyttää jatkuvasti niin hän saa niin tehdä.

Ongelmana ei myöskään ollut se, että olisin ehdotellut hänelle seksiä ja hän ei olisi kyennyt siihen, vaan se että hän itse useita kertoja päivässä, joka ikinen päivä, olisi halunnut harrastaa seksiä kanssani, siihen kuitenkaan kykenemättä.

Nykyään porno sitten on minulle ongelma, vaikka sen ääneen sanominen hävettää ja aiheuttaa varmasti muissa ajatuksia että olen estoinen ja en ymmärrä elämän realiteetteja.

Porno (ja sitä katsoessa tapahtuva itsetyydytys) on minulle ongelma, koska mieheni ei pitkään (vuosia) aikaan kyennyt kiihottumaan/tulemaan kanssani, ei halunnut muuta kuin hyvin pornomaista seksiä ja ehkä jopa oletti että näyttäisin samalta.(tämä viimeinen on täysin oma oletukseni)

Pornon myötä hän sai käsityksen että mihinkään pornossa nähtyyn ei tarvitse pyytää lupaa ja kaikki siellä oleva kuuluu ihan perusseksiin. (Kärjistetty, mutta ehti hän silti itsemääräämisrajojani joissain asioissa ylittämään)

Salakuvaus itsetyydytystarkoituksiin, ilman lupaa (=tai keskustelematta ensin vaikka mitä mieltä olen, jos peppuun työntää jotain yllättäen, kuuluu mielestäni ihan käytöstapoihin jo) asioiden tekeminen keholleni, toivoi asioita meidän väliseen seksiin kertomalla mitä oli tehnyt muiden kanssa ja missä.

Ehkä mieheni jossain määrin yhdisti seksin näytöltä katsottavaan toimintaan. Miellyttämisen haluisena kuvasin paljon itseäni eroottisessa mielessä hänelle ja niistä kuvista ja videoista hän tuntui pitävän. Jopa niin paljon että tyydytti itsensä mieluummin kuvalleni/videolle minusta kuin että olisi harrastanut seksiä kanssani.

Huomaan sortuvani siihen, että havaitsen sen yhen inhottavalta tuntuvan kommentin ja koen tarpeelliseksi selitellä miksi minusta maailman luonnollisin asia (porno) tuntuu pahalta. Yritän nyt ajatuksella lukea muut kommenttinne ja vastata parhaani mukaan.

HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ KAIKILLE!

Vierailija kirjoitti:

Jäin kuitenkin lukemaan ketjua, koska minua kiinnostaa kovasti mitä te muut ajattelette tilanteestani.

Ei ole sellainen aihe mistä haluaisin omalla naamallani keskustella yhtään missään, niin olen erittäin kiitollinen siitä että olette asiallisesti pohtineet ongelmaani kanssani.

En ole aiemmin palstalle kirjoittanut mistään omasta asiastani, vaikka huomasin jonkun epäilevän että joku vanha sekopää taas asialla. On totta että kärsin mielenterveysongelmista ja ne varmasti paistavat läpi tekstistäni.

En ole aivan niin tönkkö luonteeltani, kuin mitä kirjoitustyylini antaa ymmärtää. Haluan vain ilmaista itseäni niin selkeästi kuin vain osaan. Toivon myös että kirjoittamalla itse asiallisesti saisin samanlaisia vastauksia ajatuksia herättävään ongelmaani.

Ap

En usko, että sinulla on mielenterveysongelmia. Ollenkaan. Olet vain suhteessa, jossa toinen osapuoli käyttää ujouttasi ja kilttiyttäsi hyväksi, ja on saanut uskomaan, että olet "hullu" ja kohtuuton - vaikka olet normaali ja kuka vain tuntisi noita tunteita tuossa kauheassa tilanteessa.

Viestisi ovat selkeitä ja hyvin ja asiallisesti kirjoitettuja. Ainoa "erikoinen" piirre niissä on, miten paljon häpeilet puhua pahoista asioista, joita puolisosi tekee sinulle. Tämä ei tee sinusta mieleterveysongelmaista, vaan kertoo surullista tarinaa siitä, että olet suhteessa todella ongelmaisen ihmisen kanssa, joka alistaa sinua ja on saanut sinut uskomaan itsestäsi totaalisia valheita. Siis ihan oikeasti aloitit keskustelun kertomalla, että sinulla on ongelmia, kun selvästi vain miehelläsi ongelmia, joista sinä joudut kärsimään. Lähde suhteesta niin pian kuin voit! 

Vierailija kirjoitti:

En ole miestäni syyttänyt huonosta olostani vaan olen yrittänyt muokata itseäni parempaan suuntaan siinä toivossa että asiat paranisivat. En halua olla vaivaksi kenellekään.

Kun olen yrittänyt ottaa eroa puheeksi niin mies ei oikeastaan ymmärrä että miksi meidän pitäisi erota eikä halua keskustella asiasta. Jos puhumme huonosta olostani niin aihe yleensä liittyy suhteeseemme ja keinoihin saada se toimimaan.

Ap

Jos mielisit itsellesi sellaisen parisuhteen joka jatkuu, parisuhteessa molempien täytyisi olla sitä mieltä että todellakin sitä suhdetta jatketaan, kunhan siihen suhteeseen ollaan alunperin sitouduttu sellaisella mentaliteetilla. Tämä "en halua olla vaivaksi kenellekään" ei ole realistinen ajattelutapa. Ihminen on nyt alustavasti vaivaksi aika monelle. Parisuhteessa sitä vaan joskus ollaan välillä enemmän vaivaksi toiselle. On hyvä että yrität kasvaa ihmisenä, mutta tämä itsetunto ongelma taitaa myös vaikuttaa kykyysi puolustaa itseäsi, omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Jos olet tullut siihen päätökseen että olet jo eron puolella, niin sitä ei kannata enää edes yrittää ottaa puheeksi. Hoida vaan käytännön asiat sellaiseen kuntoon että pääset pois, ja lähde ja ilmoita että lähdet suhteesta joka ei ole hyvinvoiva, ja jonka hyvinvointia ei nähtävästi pysty parantamaan. Toivottavasti löydät itsellesi sellaisia ihmissuhteita, eikä välttämättä romanttisia, joista huomaat/opit/saat järkeviä tapoja/neuvoja asioiden kohtaamiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Ajatuksia herätti myös entisen yksinäisen kommentti. Ehkä parisuhteeni myös ruokkii yksinäisyyttäni, vaikka saan siitä seuraa ja mielekästä tekemistä.

Olemme mieheni kanssa aina yhdessä, paitsi silloin kun hän on töissä ja minä koulussa. Joskus yritin tutustua erääseen ikäiseeni tyttöön, mutta mieheni halusi usein mukaamme ja lopulta sekin ihmissuhteen alku lopahti. Se tosin oli täysin omaa syytäni, en ollut siinä kunnossa että olisin jaksanut hoitaa ystävyyssuhdetta ja parisuhde tuntui vievän kaiken ajan ja energian.

Kun mieheni on töissä hän laittaa niin usein kun vaan voi viestejä ja mahdollisuuksien mukaan soittaa minulle tauoilla. En yleensä vastaa, koska nautin hetken omasta ajasta yksin kotona.

Tuntuu välillä ettei minulla edes olisi parisuhteelta aikaa ystäville jos sellaisia olisi..

Ap

Apua, miehesi ei ole vain pornoaddiksi, vaan hän pyrkii myös kontrolloimaan sinua. Anteeksi vain että sanon näin ikävän asian, mutta miehesi kuulostaa aika vaaralliselta, koska hän koittaa rajoittaa sinua näin paljon, ettei anna sinun edes muodostaa ystävyyssuhteita. On todella outoa, että mies haluaa tunkea tyttöjen seuraan, koska yleensä nämä jutut eivät miehiä kiinnosta. Eli kyse on ollut siitä, että on halunnut estää sinun olevan kenenkään toisen kanssa lähisuhteessa. Hän tietää, että jos saat kontaktin normaaleihin ihmisiin, sinulle valkenee, miten järkyttävää vallankäyttöä hän harrastaa.

Toinen hälyttävä merkki on, että sanot itseäsi kuin ohimennen "yksinkertaiseksi". Ensinnäkin, itsestään ei ole ok puhua näin rumasti, kukaan ei ansaitse tällaista kohtelua, ei itseltä eikä toiselta. Sitäpaitsi kirjoitat hyvin, tarkasti ja älykkäästi, eli selvästikään ET ole yksinkertainen. Kuka siis sinulle on esitellyt tämän ajatuksen siitä, että olisit tyhmä tai yksinkertainen? Ettei vain olisi miehesi...?

Lukisin sinuna Narsistien uhrien tuki ry:n nettisivuja, koska miehelläsi saattaa olla voimakkaita narsistisia piirteitä. Siellä on myös numero, johon soittaa. Toisinaan, jos menet tavalliseen terapiaan narsistin kanssa, narsisti saattaa puhua myös terapeutin ympäri. Eli kuulostaa siltä, että sinun olisi hyvä puhua ihmisille, jotka tietävät miten narsistit toimivat. Vaikea sanoa varmuudella, mutta miehesi kontrollointi ei ole normaalia, eli saattaa hyvin osua tähän kategoriaan.

Kiitos, kiitos niin paljon tsemppaavista kommenteistanne ja erityisen kiitollinen olen teille, jotka halusitte jakaa myös omia kokemuksianne.

Huomasin että olen ollut epäselkeä, kun tunnemyllerrysten vallassa olen avautunut pitkään sisälläni olleesta möykystä.

Mies on muuttunut paljon pahimmista addiktioajoistaan. Hän kehuu minua paljon ja ilmeisesti on vähentänyt aikuisviihteen katsomista. Tällä hetkellä seksi hänen osaltaan onnistuisi kyllä, mutta minä en pysty. En saa mielestäni aiempia sanottuja sanoja.

Hän ei enää itsetyydytä seurassani salaa ja jos meillä on vaikka riita, niin hän ei pakene toisaalle koskettelemaan itseään.

Mies on kovin pahoillaan siitä millainen hän on ollut ja on lähes aina valmis keskustelemaan aiheesta kanssani jos koen sille tarvetta.

Näiden lisäksi hän on erityisen huomioiva, ostaa lahjoja ja kukkia, haluaa kantaa painavat kantamukset jne.

Minusta tuntuu että minä olen tässä se paha nykyään, kun en voi antaa menneiden olla.

Mietin lähes pakonomaisesti omaa viehättävyyttäni ja lantionpohjalihasten jumppaamista. Usein kun minulla on paha olla, niin tuon riidoissa esiin asiat, joita hän on minulle sanonut tai tehnyt. Siitäkin huolimatta että hän on pyytänyt anteeksi.

Olen myös ahdistunut paikoissa, joissa on muita naisia, koska itsetuntoni on pohjamudissa.

Tunnesäätelyyn liittyissä ongelmissani on ollut kestämistä myös miehelläni. Olen erittäin itkuherkkä ja välillä ehkä estän häntä tuntemasta normaaleja tunteita, kun alan itkemään, jos hän vaikka on todella kiukkuinen. Loukkaanun myös todella helposti (usein seksiin tai muihin naisiin liittyvissä asioissa).

Olen itse välillä niin mahdoton, niin tuntuu että maailmassa, missä kukaan ei ole täydellinen, pitäisi ymmärtää toisten ongelmia.

Kärsin myös itse addiktiosta (syömishäiriö, en käytä päihteitä) niin tuntuu että ymmärrän miksi on niin vaikea ollut päästää irti asiasta, joka tuottaa paljon mielihyvää. Toki hänen addiktionsa on pahentanut minun omaani, ilmiselvästä syystä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

No tuota... ei se porno haittaa jos on oikeanlaisen naisen kanssa. Eikä vääränlaisen naisen kanssa mikään auta. Jotkut vaan menee yhteen vääristä syistä ja ottaa kumppanin joka ei ole omaan makuun. Toki voi olla että miehellä on myös pornoaddiktio ja normiseksi ei kiihota, mutta epäilen että olisi siitä kyse kun seksi ei ole onnistunut edes suhteen alkuvaiheessa.

Ja tämä voi nyt tuntua kylmältä kun sanon näin. Ymmärtäkää kuitenkin että elätte utopiassa jos luulette löytävänne miehen, joka ei katsoa pornoa ja masturboi. Miettikää nyt jos mies odottaisi samaa naiselta ja syyllistäisi satisfyerin käytöstä. Muuten hyvä suhde kestää sen, että runkataan ja fantasioidaan muista. Pitkässä suhteessa sitä tulee tapahtumaan joka tapauksessa, sukupuolesta riippumatta.

Et ole lukenut puoliakaan viesteistä, joten älä kommentoi tuollaista huttua. Totta, kaikki miehet masturboivat ja suurin osa katsoo joskus pornoa, mutta kaikilla ei ole addiktiota ja kyvyttömyyttä harrastaa seksiä tosielämässä sen takia. Ja etenkään kaikki eivät hauku naistaan ja koita kontrolloida tämän käytöstä. Eli kun et kerran lukenut noita viestejä välistä, joissa kuvaillaan tämän tytön suhteen ikävät puolet, niin älä pliis kommentoi.

Vierailija kirjoitti:

En ole miestäni syyttänyt huonosta olostani vaan olen yrittänyt muokata itseäni parempaan suuntaan siinä toivossa että asiat paranisivat. En halua olla vaivaksi kenellekään.

Kun olen yrittänyt ottaa eroa puheeksi niin mies ei oikeastaan ymmärrä että miksi meidän pitäisi erota eikä halua keskustella asiasta. Jos puhumme huonosta olostani niin aihe yleensä liittyy suhteeseemme ja keinoihin saada se toimimaan.

Ap

Kerrotko esimerkin miten huono olosi liittyy suhteeseenne, ja mitä keinoja olette kokeilleet saadaksenne suhteenne toimimaan?

Vaikuttaa nimittäin nyt siltä että tässä on muutakin kuin täydellinen mies ja huono nainen hänen kumppaninaan...

Vierailija kirjoitti:

Pornon myötä hän sai käsityksen että mihinkään pornossa nähtyyn ei tarvitse pyytää lupaa ja kaikki siellä oleva kuuluu ihan perusseksiin. (Kärjistetty, mutta ehti hän silti itsemääräämisrajojani joissain asioissa ylittämään)

Salakuvaus itsetyydytystarkoituksiin, ilman lupaa (=tai keskustelematta ensin vaikka mitä mieltä olen, jos peppuun työntää jotain yllättäen, kuuluu mielestäni ihan käytöstapoihin jo) asioiden tekeminen keholleni, toivoi asioita meidän väliseen seksiin kertomalla mitä oli tehnyt muiden kanssa ja missä.

Salakuvaus tai anaaliseksi ilman lupaa ovat seksuaalista väkivaltaa - ihmisen itsemääräämisen rajat on ylitetty. Nämä eivät ole asioita, joista sinun tulee päästä yli ja joiden suhteen sinun tulisi "koittaa olla ajattelematta menneitä". Todennäköisesti tulet oireilemaan niin kauan kuin jäät tähän suhteeseen, koska kehosi kyllä tietää, että teet koko ajan itseäsi vastaan. Seksuaalinen väkivalta voi myös aiheuttaa tai pahentaa syömishäiriötä.

Oletan, että et ole kehdannut kertoa kaikista näistä seksuaalisista asioista terapeutillesi? Olen itse käynyt terapiassa ja tiedän että on kiusaus parannella tilannetta ja väittää terapeutille että asiat ovat paremmin kuin ovat ja olla kertomatta asioita joita eniten häpeää.

Mutta olisi tärkeää, että kerrot nämä seksuaaliset väkivallat, sekä nämä kehosi haukkumiset terapeutille, sekä sen että mies rajoittaa ystävystymistäsi muihin ihmisiin. Muuten terapeutti ei osaa auttaa sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Syömishäiriöstä hän varmaan tietää, olet varmaan sen takia terapiassa?

Muistathan, että jos olette eroamassa, sinun on pakko ennen eroilmoitusta etsiä käsiisi nuo salakuvaustiedostot ja tuhota ne. Mieheesi ei voi luottaa, hän on sairaalloisen mustasukkainen ja narsistinen, eli et halua että nämä tiedostot jäävät hänen käsiinsä, jotta ne eivät päädy kenenkään muun katsottavaksi, tai jotta hän ei kiristä niillä sinua. Jos olisin sinä, puhuisin näistä yhdessä miehen kanssa terapiassa ja vaatisin ne tuhottavaksi jos suhteen aikana. Sitten kun ne on tuhottu, eroaisin.

Joka ilta tunniksi metsään kävelemään ilman kiirettä, ei muita, ei kännykän näpertelyä. Ei mihinkään polulle, vaan metsään. Toistetaan riittävän monta kertaa, mielellään loppuelämän. Massiivinen henkinen vaikutus.

Vierailija kirjoitti:

Itsarikommentin jälkeen haluaisin vain luovuttaa tämän keskusteluyrityksen osalta. En aivan kamalasti keskustelupalstoilla viihdy näiden takia ja silti vaikka pitäisi osata aikuisen ihmisen suodattaa tälläiset niin tuntuu pahalta.

Olen kertonut puolisolleni mitä haluan ja hän on muuttanut käytöstään. Mistä päästään ongelmaani. Olen antanut anteeksi, mutta en kykene unohtamaan hänen loukkauksiaan ja aiemman addiktionsa aiheuttamaa minua alentavaa käytöstä.

Ap

Olen omalla kohdallani todennut että en voi olla tiettyjen tapahtumien/sanomisten jälkeen enää kumppani, ja olen päätynyt eroon aina tällaisissa tapauksissa. En usko "yhteen ainoaan oikeaan" joten minulle on kyllä löytynyt parempi suhde. Olen ollut suhteessa jossa toinen sai minusta esiin pahimmat puoleni, ja se parani oikeasti vain eroamalla. Mielestäni on turha yrittää väkisin terapioiden kautta pysyä suhteessa joka ei ole hyvä. Sinulla on vain yksi elämä, elä se niin että itselläsi on hyvä olla. Myrkylliset ihmissuhteet saattavat näyttäytyä läheisimpänä, ja eron huomaa vasta kun on niistä ihmisistä erossa tarpeeksi pitkään joka tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos erittäin paljon asiallisesta kommentista!

Minulla on tunteiden säätelyyn liittyviä ongelmia joita työstän käyttäytymistetapiassa. Olen myös puhunut suhteeseen liittyvistä asioista siellä jonkin verran sekä olemme mieheni kanssa käyneet yhdessä terapiakäynnilläni.

Terapia kuitenkin keskittyy enemmän priorisoimaan henkeä/terveyttä uhkaavan käytöksen käsittelyn ensimmäiseksi ja sitten vasta mietitään keinoja parantaa elämänlaatua/muita ongelmia. Kyllä, olen ehta aito mt-tapaus..

En ole varma siitä lasketaanko minua enää nuoreksi. Olen kumminkin yli parikymppinen (täytän tänä vuonna 25). Mieleni ei ehkä ihan vastaa ikätasoani?

Tunteisiini liittyvien ongelmien takia en osaa sanoa onko suhteessa tällä hetkellä enemmän plussia kuin miinuksia.

Pelkään välillä etten ole suhteessa oikeista syistä. Yksinäisyyden pelko on raastava. Toisaalta eivätkö ihmiset ole yhdessä juuri sen vuoksi että saisivat jakaa elämäänsä toisen kanssa?

Koen että annan parisuhteessamme seuraa, keskustelutoverin, harrastuskaverin, huomiota, kosketusta ja rakkautta. Saan näitä asioita myös itse.

Huonoina puolina ovat häpeä itsestäni jota en kokenut ennen suhdetta (lähinnä kehooni liittyvä, mutta myös henkiset ominaisuuteni tuottavat minulle tuskallisia tunteita) sekä mustasukkaisuus ja riittämättömyyden tunne. En myöskään pidä siitä että minua yritetään rajoittaa rakkauden varjolla. (Esim. Pukeutumista)

Ap

Ota huomioon että tuo parisuhde saattaa myös olla esteenä muille, paremmille ihmissuhteille. Kun pääset tuosta eroon, on sinulla energiaa tarvetta ja mahdollisuus parempiin suhteisiin. Vaikutat olevan väsynyt tuohon suhteeseen, etkä välttämättä näe mitä muuta olisi tarjolla.