Parisuhde.Mikä ärsyttää eniten?
Mikä on parisuhteessa asia joka ärsyttää sinua eniten? Mikä on asia jota sinun on vaikeaa sietää?
Kommentit (215)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syvällinen yhteys puuttuu, kaikista asioista, eli niistä tärkeimmistä, mies ei halua keskustella. Asioiden maton alle lakaiseminen ei vie meidän suhdetta eteenpäin. Mies on sitten aivan yllättynyt, kun joskus vaadin puhumaan vaikeista asioista, että miksi otan semmoisia asioita esille, kun meillä on kaikki hyvin???
En tiedä kauanko jaksan.
Mikä on se kuuluisa "eteenpäin" mihin suhteen pitäisi mennä? Naisten mielestä suhteen pitää aina edetä, eli ei saa polkea paikallaan, mutta onko jossain piste mistä ei voi enää mennä eteenpäin (avioliitto)? Seköhän nykyajan suhteissa on ongelmana...
Jos ollaan yhdessä puhuttu tulevaisuudesta esimerkiksi lapsista ja avioliitosta ja mitään ei tapahdu vuosienkaan päästä, niin se on paikoillaan junnaamista. Aina tulee vastaus "kyllä haluan, mutta...". Asiat ei siis etene. Toki jokainen on vapaa päättämään, kuinka kauan suostuu odottelemaan.
Olen vähän kotiorjan asemassa jolla ei juuri ole sananvaltaa. Tarkoittaa sitä että teen kaikki kotityöt ja mies vähän määräilee ja ohjailee toimintaa muttei itse laita rikkaa juuri ristiin. Lisäksi minulla ei ole juuri merkitystä paitsi jos miehellä ei ole parempaa tekemistä niin sitten saattaa hakea seuraa minusta eli jutella jne. Lisäksi mies kuvittelee että tekee kaiken vaikkei mitään esim. tee kotona, siivoa, tiskaa tai saati petaisi omaa sänkyään. Eli sellaisia marttyyrisävyjä löytyy. Välillä on huumori todella koetuksella.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä avioliitossa ärsytti se, että kaikki piti aina tehdä yhdessä.
Tässä toisessa avioliitossa ärsyttää, kun kaikki itseäni kiinnostavat asiat pitää tehdä yksin.Itsehän viehätyin tämän toisen miehen kohdalla hänen antamaansa vapauteen, kun eka oli ollut kontrolloiva. Vapautta antava mies myös sallii itselleen vapauden tehdä asiat niin kuin haluaa. Ei sillä - hän on ihana mies, mutta voisi lähteä useammin kanssani kävelylle.
eli mikään ei ole ikinä hyvin. eka piti kaikki tehdä yhdessä ja sitten kun saa tehdä yksin, niin ei riitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisessä avioliitossa ärsytti se, että kaikki piti aina tehdä yhdessä.
Tässä toisessa avioliitossa ärsyttää, kun kaikki itseäni kiinnostavat asiat pitää tehdä yksin.Itsehän viehätyin tämän toisen miehen kohdalla hänen antamaansa vapauteen, kun eka oli ollut kontrolloiva. Vapautta antava mies myös sallii itselleen vapauden tehdä asiat niin kuin haluaa. Ei sillä - hän on ihana mies, mutta voisi lähteä useammin kanssani kävelylle.
eli mikään ei ole ikinä hyvin. eka piti kaikki tehdä yhdessä ja sitten kun saa tehdä yksin, niin ei riitä
Ei, vaan joko-tai-asenne rasittää. Joustaminen on parisuhteessa äärimmäisen tärkeä taito.
Vaimon empatian ja kommunikointikykyjen puute.
Vierailija kirjoitti:
Olen vähän kotiorjan asemassa jolla ei juuri ole sananvaltaa. Tarkoittaa sitä että teen kaikki kotityöt ja mies vähän määräilee ja ohjailee toimintaa muttei itse laita rikkaa juuri ristiin. Lisäksi minulla ei ole juuri merkitystä paitsi jos miehellä ei ole parempaa tekemistä niin sitten saattaa hakea seuraa minusta eli jutella jne. Lisäksi mies kuvittelee että tekee kaiken vaikkei mitään esim. tee kotona, siivoa, tiskaa tai saati petaisi omaa sänkyään. Eli sellaisia marttyyrisävyjä löytyy. Välillä on huumori todella koetuksella.
Ja mikä pitää kynnysmaton tuollaisessa suhteessa ? Korjaan ,eihän tuota suhteeksi edes voi sanoa.
Sinkku. Harmittaisi jos mies katsoisi ** filmejä tai lukisi kauhukirjallisuutta. Hevin kuuntelu, alkoholin juominen ja urheiluselostus.
Ukko muistuttaa liian paljon mursua.
Kommunikaatiovaikeudet sekä seksin puute. Sinkkuna seksiä oli enemmän eikä partnereiden kanssa tarvinnut kommunikoida samalla tasolla kuin parisuhteessa.
Joskus vaan tekisi mieli sanoa se on moro kiitos ja näkemiin.
Että ilman niitä muutamia hyviä juttuja parisuhteessa ei olisi mitään järkeä. Ja onko ne jutut sitten lopulta sen muun kärsimyksen arvoista.
Pari miehen sukulaista, joita minun on vaikea sietää. Kuitenkin pakko kutsua perhejuhliin ja olla muutenkin silloin tällöin tekemisissä, kun ovat kuitenkin miehen perhettä, eivätkä ole tehneet mitään semmoista että voisi katkaista välit, ovat vain minusta aivan h*lvetin ärsyttäviä ihmisiä. Itseltäni menee juhlat vähän pilalle sen takia kun on pakko kutsua paikalle.
Joo, pitää vain sietää, mutta kyllä on monesti v*tuttanut niin että tuntuu ettei veri kierrä.
Miehessä itsessään ei ole vikaa, valitettavasti vain hänen mukanaan tulee muutakin sekalaista sakkia omaan elämään. Muiden miehen sukulaisten tai kavereiden kanssa ei ole mitään ongelmia tai angstia.
Se, ettei voi puolison (mies) muutaman "tempun" takia enää luottaa häneen. No, tiedänpähän ainakin nyt ettei ole mikään loppuelämän suhde tämä ja on ihan ok lähteä.
Nyt en sano pahasti sanon hyvästi.
Se, kun mies jättää käytettyjä hammastikkuja pitkin kämppää, eikä voi laittaa niitä roskikseen. Yököttää, kun niitä löytyy millon mistäkin.
Ja se, kun laittaa tyhjät maitopurkit (tai huomatessaan tyhjenevän, jättää sinne pienen taktisen lirun) jne. takasin jääkaappiin, jotta ei tarvis itse huuhdella ja taitella sitä purkkia.
Ja, kun olen kertonut, että kyseiset tavat ällöttää/ärsyttää niin se on nalkutusta ja sama meno jatkuu, vaikka muistetaan aina julistaa, että hänelle ei tarvi kuin kerran sanoa. Mut aina vaan löytyy niitä pirun hammastikkuja joka nurkasta, myös meidän yksivuotiaan suusta kaivanut yhden käytetyn hammastikkunsa palasia, ilmeisesti olohuoneen sohvalta oli hän sen löytänyt. Ei kiva.
Ja juu, on varmasti mullakin ärsyttävät tapani. Mies voi sitten vuorostaan tulla palstalle avautumaan niistä, ni ei tarvi meidän keskenämme tapella :)
Mikä on se kuuluisa "eteenpäin" mihin suhteen pitäisi mennä? Naisten mielestä suhteen pitää aina edetä, eli ei saa polkea paikallaan, mutta onko jossain piste mistä ei voi enää mennä eteenpäin (avioliitto)? Seköhän nykyajan suhteissa on ongelmana...