Hirveintä mitä sinulle on sanottu läheisen kuoleman jälkeen?

"Älä viitsi kiukutella" sanottiin, kun olin saanut kuulla isoisäni kuolemasta ja olin surullinen.

Äitini kuoli nuorena ja yllättävästi kun olin parikymppinen. Kun soitin pätkätyön pomolle, etten pääsekkään huomenna töihin (olin raskaana ja tein nollasopparilla hommia), tämä sanoi sen sopivan, mutta odotti minun palaavan töihin noin 5 päivän sairasloman jälkeen. Ei tajunnut kun yritin selittää tilannetta ja etten nyt pysty.

Olin siis monta tuntia yrittänyt ensin yksin pelastaa kituvaa äitiä, joka itki apua ja lopulta sitten yrittänyt helpottaa oloa ja hoitaa kunnes kuoli.

Teini teki itsemurhan. Eräs 'henkevä' tuttu lohdutti sanomalla, että kaikella on tarkoituksensa.

Sisko teki Terhokodissa kuolemaa ja oksenteli viimeisenä päivänään. Koulutettu tukihenkilö totesi siihen, että pahaa tulee ulos. Katsoin häntä tyrmistyneenä ja selitti jotain, että on savolainen sanonta. Puristin siskoani kädestä ja pyysin tukihenkilöä poistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Sisko teki Terhokodissa kuolemaa ja oksenteli viimeisenä päivänään. Koulutettu tukihenkilö totesi siihen, että pahaa tulee ulos. Katsoin häntä tyrmistyneenä ja selitti jotain, että on savolainen sanonta. Puristin siskoani kädestä ja pyysin tukihenkilöä poistumaan.

*paha tulee ulos

Vierailija kirjoitti:

"Näin oli varmasti tarkoitettu". No ei ollut. Menetin läheisen isän yhtäkkiä parikymppisenä. Menettäjiä oli paljon muitakin, kuten usein.

Vakaassa uskossa elävälle se olisi kai lohdullinen lause, sopisi hänen ajatusmaailmaansa.

Mä olen alle parikymppinen ja isäni kuoli äskettäin. Naispappi sanoi hautajaisissa juuri noin ja voin sanoa että särähti ikävästi korvaan. Kuolema oli tullut yllättäen.

Onneksi kukaan ei sanonut mitään ikävää sen jälkeen, kun mieheni kuoli.

"Elämä jatkuu"... No, kenellä jatkuu ja kenellä ei.....

Vierailija kirjoitti:

Mummi kuoli koronaan.

Miespuolinen kaveri (viestillä): ”voi voi, ☹️”

Mikä tässä oli mielestäsi kamalaa? Viesteissä on vähän se ongelma, että kun sävyä ei kuule, niin tuonkin voi surun keskellä tulkita sarkastisesti "no voivoi"-tyyppiseksi, mutta uskon, että ystäväsi oli vilpitön, eikä oikein tiennyt, mitä sanoa. Ainakaan ei ollut ilkeyksiä/asiattomuuksia, kuten muuten ketjussa.

Naapuri totesi isäni hautajaissa, kun tuli kohdalleni tervehtimisvuoroon: "Kylläpä näytät vanhalta." Muut ilmaisivat samassa tilanteessa osanottonsa. Ei tuo mitenkään pahimmasta päästä ollut, mitä voisi tilanteessa kuulla, mutta tuntui kuitekin hieman erikoiselta kommentilta.

Anoppi oli sitä mieltä, että en sure mummoni kuolemaa ollenkaan ja oli siitä minulle vihainen. Minusta on aika loukkaavaa mennä pätemään muille mikä olisi oikea tapa surra. Kuvitteli varmaan, että alkaisin hänelle tuntojani vuodattamaan ja otti nokkiinsa, kun en näin tehnyt.

Minulta kysyttiin, voisiko tämä onnettomuudesta johtuva kuolema johtua siitä, että ole tehnyt elämässäni jotain pahoja tekoja.

"Se ois kuollu kuitenki kohta johonkin syyhyyn." :(

Kerroin facebookissa mieheni kuolemasta. Kaverin kommentti "nauti nyt elämästäsi"

Äitini hautajaisissa seŕkkuni sanoi, että hyvä kun kävi näin.

Mieheni kuoleman jälkeen puolituttu henkilö sanoi:"  Ai sinullako on mies kuollut?  No, ei se mitään, kaikki me kuollaan joskus"

Oli kyllä niin tökerö kommentti, että mykistyin.

Lapseni oli kuollut ja kerroin isälleni. Hän totesi; 'en ota kantaa.' 

Sanottu tää perus "eikö olisi jo aika päästä yli ja jatkaa elämää". Hyvä ystäväni sanoi 2kk äitini kuoleman jälkeen. Asiasta ei olisi saanut siis keskustella yhtään.

Kerroin esimiehelleni, että minun pitää lentää ulkomaille, koska siellä asuva isäni on kuollut. Hän kysyi, että "kai se on lähellä lentokenttää, että pääset nopeasti takaisin".

Vierailija kirjoitti:

No tämä nyt ei ollut kovin hirveää, mutta jäi erikoisena mieleen.

Tapasin kassajonossa yllättäen entisiä naapureita. He kysyivät isästäni. Kerroin hänen kuolleen. Odotin, että naapurit sanoisivat jotain osanottoon viittaavaa mutta sen sijaan he sanaakaan sanomatta kääntyivät poispäin. Ei mitään kommenttia. Ei siis todellakaan sanaakaan tämän jälkeen. Olin siitä eteenpäin kuin ilmaa.

Minusta on ihan turha väheksyä perinteisiä kliseitä kuten ikävä kuulla, otan osaa tms. Ne ovat ihan paikallaan ja ainakin parempi kuin täydellinen jäätyminen.

Tämä. Äitini kuoli ollessani 17 vuotias. Tätini eli äitini sisko tokaisi minulle tuikea ilme naamallaan "äiti on kuollut". Sen jälkeen jatkoimuihin puheisiin eikä "asiasta" enää koskaan puhuttu. Tunteeton p.ska.