Lue keskustelun säännöt.
Hirveintä mitä sinulle on sanottu läheisen kuoleman jälkeen?
Kommentit (465)
Ihanaa että hän kuoli 😊
Sain tällaisen tekstarin hymiöineen nykyisin entiseltä ystävältä joka hoiti sairaanhoitajana vanhempaani sairaalassa. Vanhempani kuoli 56v. iässä hoitovirheeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitini kuoleman jälkeen pari työkaveriani tuli käymään ja toivat kukkia. Toinen tokaisi jotain että "siinä on kukkia vaikka mulla ei niin olis ollu rahaa niihin laittaa" ja "tällästä sattuu" tms. Oli niin hämmentävää kun itseäni alkoi harmittaa että ei olis tarvinnu tuoda kukkia. Toista työkaveria näytti hävettävän.
Isäni oli kuollut täysin yllättäen ja ennalta-arvaamatta kolme päivää aiemmin ja olimme shokissa tapahtuneesta. Sisareni mies soitti aiheenaan isäni vene ja että joko ollaan päätetty mitä sille tehdään, että aiotaanko pitää itse vai myydäänkö. Hänellä olisi kuulemma ollut jo ostaja valmiina ja hintakin sovittuna. Se puhelu päättyi nopeasti ja välit meni pitkäksi aikaa.
Äitini kuoli syöpään kun olin parikymppinen. Työnantajani totesi että surulliset/onnettomat ihmiset saa syövän, eli jos on tyytyväinen elämäänsä ei saa. Sanoin että olipa ilkeästi sanottu.
Ei kovin kamalaa, mutta jäi mieleen kun exän hautajaisissa varmasti pelkkää hyvää tarkoittava pappi tuli hölisemään jotain sekavaa Jumalan kaarisilloista. Exä oli hypännyt sillalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa että hän kuoli 😊
Sain tällaisen tekstarin hymiöineen nykyisin entiseltä ystävältä joka hoiti sairaanhoitajana vanhempaani sairaalassa. Vanhempani kuoli 56v. iässä hoitovirheeseen
Aika psykosettiä, onko arvausta miksi hän lähetti tuollaisen viestin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Setä kuoli maksakirroosiin, kaveri oli sitä mieltä ettei kannata surra, kun setä kerran itse halusi ryypätä.
Kukaan ei voi kuvitella miltä tuntuu menettää lapsensa, samaan hengenvetoon surevat sitä, kun eivät ole saaneet heihin yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Vanhat kuoloo” sanoi esimieheni mulle kun kerroin aamulla töissä että isoisäni on kuollut.
Joo totta kyllä mutta kyllä vähän hätkähdytti.
Äitiskö heitti veivinsä? kysäisi työkaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sellaista se on. Elämä jatkuu. Käytätkö mua kaupassa?"
-sanoi äitini kun kerroin että paras ystäväni oli saanut sairaskohtauksen ja kuollut. En käyttänyt. Enää ikinä.
Tuo, että näin oli tarkoitettu riipii mielen hajalle. Mitenkähän mahtaisi sanojalle itselleen luonnistua noin niinkuin omalle kohdalle laitettuna.
Mummi kuoli koronaan.
Miespuolinen kaveri (viestillä): ”voi voi, ☹️”
Sitä menee sekaisin, jos ei pysty ajattelemaan muuta kuin kuollutta.
Jehovan todistajatuttavani totesi veljeni kuoleman jälkeen että : miten se oikein eli kun liian aikaisin kuoli. ( veli oli 33 )
"Ei siitä tarvii kaikille puhua", moitteena juuri siitä puhumisen tarpeesta.
"Näin oli varmasti tarkoitettu". No ei ollut. Menetin läheisen isän yhtäkkiä parikymppisenä. Menettäjiä oli paljon muitakin, kuten usein.
Vakaassa uskossa elävälle se olisi kai lohdullinen lause, sopisi hänen ajatusmaailmaansa.