Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Alkoi ihan naurattaa ap:n aloitus, niin tutulta kuulosti. Tälläkin hetkellä äitini ja hänen siskonsa ovat ilmiriidoissa, kun siskon mielestä äitini on juhlissa vaihtanut pari omaa huonokuntoista Myrna kippoa siskon hyväkuntoisiin. Nuo Myrnat tuntuu olevan vanhemmalle sukupolvelle henki ja elämä. Varmaan on tehty testamentitkin Myrna-kipoista, vaikka kukaan perillisistä ei varmaan niitä kippoja edes halua, itsellä nousee verenpaine kun kuulenkin sanan Myrna. Kirpputorille menisi, en halua säilöä mitään astiastoja kodissani, vaikka joskus varmasti hyvin arvokkaita ovatkin olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama tilanne mummini kanssa (88- vuotias). Asui viime syksyyn asti omakotitalossa. Muutti sieltä tuettuun asumiseen ja nyt pitäisi myydä talo pois. Talo on rakennettu 50-luvulla, osittain alkuperäisessä kunnossa, mummin mukaan vasta remontoitu (katto uusittu 90-luvulla). Talo sijaitsee muuttotappiopaikkakunnalla Länsi-Suomessa. Mummilla on kovat odotukset, että talo menee hyvällä hinnalla nopeasti kaupaksi. Nyt kun sitä taloa on tyhjentänyt, niin vastaan tulee tosiaan Valittujen Palojen vuosikertoja yms aarteita. Mitään ei saisi heittää pois, koska ”ovat niin arvokkaita”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinua ilmeisesti harmittaa tulevan perinnön vähäinen arvo. Häpeä lokki, sinä et niitä tarvitsisi.
Häh? Ei harmita, olen nuoresta pitäen tiennyt, ettei mitään perintöä ole tulossa enkä siten ole perintöä ikinä odottanut enkä toivonutkaan. Enemmänkin minua harmittaa se, että vanhempani asuvat rapistuvassa mörskässä eivätkä remppaa asuntoaan kivaksi, josta olisi heille itselleen iloa. Kyllä heillä olisi ihan säästössä rahaa remonttiin, sen sijaan että makuuttavat matalakorkoisilla säästötileillä rahaa pankissa.
ap
No sittenhän perinnöksi jää käteistäkin,se on helppoa perittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ymmärrä, miten suuri säästäminen vanhemmille oli tuohon asuntoon aikoinaan.
Teiltä puuttuu empatia täysin. He ovat jättämässä sen teille perinnöksi. Ajattelevat teille hyvää. Te vaan halveksitte ja ilkeilette.
Ai kiristäminen ja uhkailu on yhtä kuin hyvän ajattelua? Omat vanhempani tuntien tod.näk. käytännössä jollakin lailla tuhoavat omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Tämä! Mun narsisti-isäni, myöskin 70+, on vihannut minua vauvasta saakka, olen ollut siis kiltein lapsista mutta silti narsistin syntipukkilapsi. Isäni on jo siirrellyt todella paljon omaisuutta suosikkilapselle ja on sanonut ihan päin naamaa, että ”aion pitää huolen että sinä et saa perinnöstä pennin latia”.
Tämä onnistuu siten että pitää huolen että kuoleman hetkellä ei ole mitään perintöä mistä voisi vaatia lakiosaa. Asunnot, mökit, sijoitusasunto, autot ym muuta on jo annettu sille suosikkilapselle lahjana.
Mä en tule todellakaan saamaan lakiosaa.Kyllä nuo ennakkoperinnöt on mahdollista sitten selvittää. Jos viitsit.
Ne nimenomaan eivät ole ennakkoperintöä. Ovela isä teki lahjakirjat joissa luki että tämä on lahja, ei ennakkoperintö.
En usko kyllä saavani mitään vaikka alkaisin riitelemään, sehän vaatisi silloin sitä että mun pitäisi yrittää karhuta sisaruksen saamaa omaisuutta.
T. Se narsistin lapsi
Ennen kuolemaa annetulla lahjalla ei voi kiertää lakiosaa. Ikävää kyllä joutua riitelemään sisarusten kanssa, mutta onhan toi superkurja ja epäreilu tilanne. T. Juristi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ymmärrä, miten suuri säästäminen vanhemmille oli tuohon asuntoon aikoinaan.
Teiltä puuttuu empatia täysin. He ovat jättämässä sen teille perinnöksi. Ajattelevat teille hyvää. Te vaan halveksitte ja ilkeilette.
Ai kiristäminen ja uhkailu on yhtä kuin hyvän ajattelua? Omat vanhempani tuntien tod.näk. käytännössä jollakin lailla tuhoavat omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Tämä! Mun narsisti-isäni, myöskin 70+, on vihannut minua vauvasta saakka, olen ollut siis kiltein lapsista mutta silti narsistin syntipukkilapsi. Isäni on jo siirrellyt todella paljon omaisuutta suosikkilapselle ja on sanonut ihan päin naamaa, että ”aion pitää huolen että sinä et saa perinnöstä pennin latia”.
Tämä onnistuu siten että pitää huolen että kuoleman hetkellä ei ole mitään perintöä mistä voisi vaatia lakiosaa. Asunnot, mökit, sijoitusasunto, autot ym muuta on jo annettu sille suosikkilapselle lahjana.
Mä en tule todellakaan saamaan lakiosaa.Kyllä nuo ennakkoperinnöt on mahdollista sitten selvittää. Jos viitsit.
Ne nimenomaan eivät ole ennakkoperintöä. Ovela isä teki lahjakirjat joissa luki että tämä on lahja, ei ennakkoperintö.
En usko kyllä saavani mitään vaikka alkaisin riitelemään, sehän vaatisi silloin sitä että mun pitäisi yrittää karhuta sisaruksen saamaa omaisuutta.
T. Se narsistin lapsiEnnen kuolemaa annetulla lahjalla ei voi kiertää lakiosaa. Ikävää kyllä joutua riitelemään sisarusten kanssa, mutta onhan toi superkurja ja epäreilu tilanne. T. Juristi
Eikös tässä skenaariossa olisi hyvinkin mahdollista, että riitelyssä menisivät perinnöt juristeille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.
Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).
Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.
Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.
Käsittämätöntä miten joku voi puhua näin toisista ihmisistä "rupusakkia" ja vielä omat vanhemmat. Eri hieno akateeminen ihminen olet. En öitäni nukkuisi, jos sinä olisin.
"Muita ihmisiä haukutaan." No, jotain olet jo päässyt perimään.
Olen itse 7-kymppinen ja Myrnat olivat kyllä omien vanhempieni aikalaisten kuppeja. Meidän perheessämme ei niitä ollut, joten onneksi en ole joutunut niitä perimään.
Ihmettelen kyllä, että jotkut seitsemänkymppiset olisivat noin tietämättömiä esim. asuntojen ja muun omaisuuden arvoista. Minä kyllä tiedän tarkkaan asuinkaupunkini eri kaupunginosien asuntojen hintatason. Olen myös havainnut, että joskus aikoinaan kalliilla (tuloihini nähden) ostamieni Aalto-maljakoiden, Mari-skoolien yms. hinnat ovat aivan sulaneet viime aikoina, eikä niillä ole enää juuri mitään rahallista arvoa. Siitä huolimatta olen alkanut myydä niitä, etteivät ne jää lasteni riesaksi. Tiedän, että minun jälkeeni he tulevat ottamaan pihaan roskalavan ja kaikki lentää sinne.
Jokaisella sukupolvella on omat juttunsa, ei kannata kauheasti haalia tavaraa ja kuvitella, että seuraava sukupolvi arvostaisi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen täysin samaa mieltä. En tajua että joku vanha hyväkuntoinen alunperin hyvälaatuinen revitään vain siksi että tilalle saadaan se joku just tänä vuonna trendikäs juttu. Ahdistaa se kamamäärä mikä kaatseille kärrätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin yleistä tuollainen. Olen työskennellyt käytetyn tavaran parissa ja varsin usein etenkin kuolinpesät ovat tällaisia. Jos arvotavaraa on, niin siitä kyllä toimeksiantaja saa korvauksen, mutta lastulevyinen kirjahylly, tietosanakirjat - vaikka olisivat nahkaselkäisiä ja naarmuiset Arabian peruslautaset ovat valitettavasti kaatopaikkakamaa. Sama kohtalo on vanhoilla sohvaryhmillä, matkamuistoviuhkoilla ja osmankäämeillä.
Eivät ole Arabian peruslautasetkaan kaatopaikkakamaa.
Ja kaikki tämän trollin mainitsema on arvostettua. Itse asiassa nyt jos löytää 60- tai 70-luvun asunnon jossa on siisti alkuperäinen keittiö, se kannattaa ehdottomasti säästää ja kunnostaa.
Niin, jos se keittiö on alun alkaenkin ollut laadukas. Ei silloinkaan saanut halvalla huippulaatua.
Kyllä, tätä tarkoitin. Alunperinhyvälaatuinen ja huolella pidetty. Todella arvostaisin jos löytäisin tällaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luoja tämäkin ketju on ahdistavaa luettavaa. Taas ihan hirveä esimerkki siitä kuinka sairas ihmiskunta on. Pääni hajoaa!
Vierailija kirjoitti:
Olen itse 7-kymppinen ja Myrnat olivat kyllä omien vanhempieni aikalaisten kuppeja. Meidän perheessämme ei niitä ollut, joten onneksi en ole joutunut niitä perimään.
Ihmettelen kyllä, että jotkut seitsemänkymppiset olisivat noin tietämättömiä esim. asuntojen ja muun omaisuuden arvoista. Minä kyllä tiedän tarkkaan asuinkaupunkini eri kaupunginosien asuntojen hintatason. Olen myös havainnut, että joskus aikoinaan kalliilla (tuloihini nähden) ostamieni Aalto-maljakoiden, Mari-skoolien yms. hinnat ovat aivan sulaneet viime aikoina, eikä niillä ole enää juuri mitään rahallista arvoa. Siitä huolimatta olen alkanut myydä niitä, etteivät ne jää lasteni riesaksi. Tiedän, että minun jälkeeni he tulevat ottamaan pihaan roskalavan ja kaikki lentää sinne.
Jokaisella sukupolvella on omat juttunsa, ei kannata kauheasti haalia tavaraa ja kuvitella, että seuraava sukupolvi arvostaisi sitä.
Kirjoitat fiksusti. Haluan vielä täsmentään, että en missään nimessä ajattele, että kaikki tai edes suurin osa vanhempieni ikäluokasta on tuollaisia kuin he ovat. Päinvastoin, esim. tätini ja setäni ovat ihan erilaisia. Täti sijoittanut mm. osakkeisiin, sedällä metsäomaisuutta josta pitää hyvää huolta. He eivät pidä Valittujen Palojen kirjavalioiden kokoelmaa tms minään suurena rahallisena tai kulttuurisena investointina. He ovat remontoineen kotejaan laadukkailla mutta budjettiin sopivilla materiaaleilla ammattilaisten toteuttamina aina tarpeen mukaan siten, ettei kodissa repsota. Huonekalutkin on uusittu ja kierrätetty sitä mukaan kun niistä on aika jättänyt, eikä paikattu pikaliimalla tai jeesusteipillä.
En tiedä, miten juuri minun vanhempani ovat saaneet muista sisaruksistaan poiketen juuri tuollaisen mielenlaadun mutta ainakin heidän kohdallaan vakka on kantensa löytänyt ja molemmilla sama asenne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja on ikävä ja kiittämätön ihminen.
Ei minkäänlaista kunnioitusta ja ymmärrystä vanhempiaan kohtaan.
Kovin surullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen täysin samaa mieltä. En tajua että joku vanha hyväkuntoinen alunperin hyvälaatuinen revitään vain siksi että tilalle saadaan se joku just tänä vuonna trendikäs juttu. Ahdistaa se kamamäärä mikä kaatseille kärrätään.
En minäkään missään nimessä hyväksy kertakäyttökulttuuria ja sitä, että joka vuosi tai edes viiden vuoden välein pitää laittaa kaikki uusiksi. Omassa kodissani suosin laadukkaita ja kestäviä materiaaleja, kuitenkin omaan budjettiini sopien. Jos varaa olisi, ostaisin vielä kestävämpää ja laadukkaampaa, mutta on kuitenkin elettävä tulojen mukaan.
Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että vaikka olisi rahaa, ei korjata kunnolla/ammattilaisten toimesta vaan itse paikataan tyyliin jesarilla tai jollain muilla ihme viritelmillä. Tai jos jotain on pakko uusia, ostetaan se mahdollisimman huonolaatuisena (esim. kaapin ovet, lattiapinnat), jolloin paikat jo repsottaa tai on naarmuilla jo parin vuoden jälkeen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeä! kirjoitti:
Aloittaja on ikävä ja kiittämätön ihminen.
Ei minkäänlaista kunnioitusta ja ymmärrystä vanhempiaan kohtaan.
Kovin surullista.
Heippa taas boomeritrolli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla iäkkäämmillä ihmisillä ei ole käsitystä siitä, miten halpaa tavara on nykyään. Omilla sukulaisillani huomaan tämän esimerkiksi vaatteiden yliarvostamisessa ja paikkailussa. No, onpahan ekologista :D
Ap:n tapauksessa kyllä vähän ihmettelen, että eikö ne vanhemmat ole yhtään huvikseen seurailleet asuntojen myynti-ilmoituksia?
Toivoisin myös, että kyseessä olisi ekologinen elämäntapa mutta ei ole oikein sitäkään. Kun sitten samaan aikaan ostetaan jotain Saiturinpörssin muoviroskaa kun on niin halpaa ja kämppä on täynnä turhaa tilpehööriä.
En tiedä, lukevatko vanhemmat aktiivisesti asunto-ilmoituksia kyseisen asuinalueen osalta, tuskinpa, sillä ko. asuinalueen remontoimattomista kolmioista pyydetään noin 120k, remontoiduistakin alle 200k. Veikkaan, että vanhempani perustavat tuon puolen miljoonan hinnan ajatukseen, että asuntojen arvonnousu on ikuista ja vääjäämätöntä, ja kun ostivat kämpän 40 vuotta sitten, on siinä ajassa ollut väistämättä hurja arvonnousu.
ap
Outoa, en tunnista ikätovereitani ollenkaan tuosta, mutta yli 90 v appivanhemapni ovat tuota tyyliä.
Meillä on ainakin rempat tehty ja moderni koko koti samoin juuri valmistunut kakkoskoti.
T.mummeli 70+
Jännästi saman tekstin voi lukea kovin eri tavalla, kun tätä keskustelua seuraa. Tietenkin on hienoa, että ihmiset arvostavat omaansa ja alkuperäiskuntoinen asunto on tavallaan hieno löytö: kohtuullisella remontilla saattaa saada suurenkin arvonnousun. Tosin jos perusasiat on jäänyt rästiin, niin vika on yhtiön hallituksessa joka ei ymmärrä arvon säilyttämiseen kuuluvia kuluja....
Mun eksä, joka vanhoilla päivillään (eli neljäkymmentä täytettyään) yritti pitää perheen koossa sillä, että lupaili perintöä ja sitä, että kaikki kituuttaminen on se arvoista.
Yhä vielä hän jaksaa sanella ehtojaan ja pelotella sillä, että tekee lapset perinnöttömiksi (minä lähdin suhteesta ihan tuulenhuuhtoman pebani ja itsetehtyjen lasten kanssa) jollei mukulat tee kuten hän sanoo.
Omaisuutta on, enkä usko että kaikkea ehtii tärvätä elonpäiviensä aikana, mutta todella ikävä on tämä asenne että hän jotenkin voisi ostaa kunnioituksen lapsiltaan.
Ps. Aikani yritin tukea häntä vanhemmiudessaan, vaan turhaksi totesin. Istukoon omaisuutensa päällä sitten.
Täällä on kyllä kummallinen käsitys 70-vuotiaista ihmisistä. Omat vanhemmat ja ystävieni ja tuttujen vanhemmat ovat tuon ikäisiä, enkä kyllä löydä heistä yhtään ap:n vanhempien kaltaista. Siksi en usko koko juttua - ja vielä pääkaupunkiseudulla!
Sikke Sumari on 70v tänä vuonna kuten oma äitini. Eivät taatusti ole Myrna-sukupolvea. Molemmat leidit kehittelevät uutta, toinen ravintoloita, toinen tekstiilitaidetta.
Yli 90v isoäitikin on modernimpi kuin ap:n jeesusteippivanhemmat.
Keskustelun alussa oli tyyppejä, jotka sanoivat aloittajaa trolliksi ja keskustelua provoksi. Voin todeta, että aloittaja ei sitten ole varmaan ainoa ihminen joka teidän mielestänne on trolli, sillä minun vanhempani (myös 70v) luulevat istuvansa miljoonan päällä vaikka koko mökki on täysin purkukunnossa ja ensin siitäkin rahasta mitä siitä saa, menee täysin velkojen maksuun koska se paikka on todella velkainenkin kaikenlisäksi.
Ja kaiken huippu, että minä ja minun sisarukseni emme saa tästä mitään, vaan ovat järjestäneet asian niin, että tämän toisen lapset saa koko "mahtavan omaisuuden".
No eipä ainakaan tartte tapella mitä niitten tavaroiden ja töllin kanssa tehdään, mutta todella epäreilua.
Juuri näin! Minullekin ovat vanhemmat ihan pokkana sanoneet, että minun pitäisi elää heidän valitsemassaan kaupungissa, asunnossa (heidän omistamassaan, jotta pääsevät omilla avaimillaan halutessaan sisään) ja myös puolison, ystävät, työn, harrastukset ja tunteeni haluaisivat päättää puolestani. Esim. minun pitäisi haluta viettää vapaa-aikaani heidän kanssaan heidän talossaan ja mökillään ja kaiken lisäksi näyttää vakuuttavasti, että haluan itsekin sitä. Kyllä, luit oikein. Pokkana juttelevat tällaisia.