Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Minulla samanlaiset vanhemmat. Asuvat pienessä kaksiossa lähiössä, johon kukaan ei halua muuttaa. Ovat asuneet 40v siellä. Ymmärrän, että korot olivat muinoin kovat jne, mutta kun asunnot tuolla ovat luokkaa 50 000 ja vanhemmat laittaisivat tuohon ykkösen eteen. Asunto lievästi sanoen omintakeisesti remontoitu ja esim kylppäri suoraan 80-luvulta. Säälittää, naurattaa ja välillä suututtaa kun vaalivat suurena aarteina lasivitriinin Silja Line lasituoppikokoelmia tai kissapatsas rykelmää. Hyvin tuttua on lause ”tämä jää sitten sinulle perinnöksi”. Kyseessä joku 90- luvun arvoton lautanen. Jippii.
Ai tämä Silja Linen tuoppikokoemat jne. kuulostaa niin tutuilta. Vanhemmillani on vastaavasti jotain "aarteita" 80-luvun Rodoksen matkoilta, sellaista turisteille ylihinnalla myytävää keramiikkaa vitriinin täydeltä. Ei siinä mitään jos he itse tykkäävät mutta hassua, kun uskovat niillä olevan ihan oikeaa rahallista arvoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myrnat on kyllä kivoja. Tykkään.
Oma lukunsa ovat 70- / 80-luvuilla Vaasa Lappeenranta linjan pohjoispuolelta pääkaupunki seudulle muuttaneet ja siellä ikänsä asuneet. Nyt kun tehdään vanhempien perukirjoituksia, niin asunnon arvostaminen on ainainen riesa ja kiistanaihe.
Eihän sen sotien jälkeen rakennetun rintamiestalon hinta voi olla niin alhainen kuin 20.000. Johan tonttikin maksaa lähemmäs sataa tuhatta, vaikka on umpi korvessa.
Näihin uskomuksiin törmää toistuvasti. Kyllähän sillä nyt vähintään kaksion arvo on. tähän voin vastata; niin onkin - käydään tekemässä kaupat tuossa kylällä olevasta kaksiosta. Hintapyyntö 17000, eikä kukaan ole vuoteen edes käynyt katsomassa.
Yhä enemmän osaan arvostaa omia vaatimattomia vanhempiani. Sanovat aina, että eihän näillä taloilla täällä muuttotappiokunnissa mitään arvoa ole, mutta hoitavat nätisti ja viihtyvät itse.
Rakastan sitä pysähtynyttä tunnelmaa siellä. 80-luvun kirjahyllyä ja möhkösohvia.
Kukaan ei puhu perintöhommista ja rahallisista arvoista mitään. Sen verran oon sanonut heille, että eläkää niin kuin teidän mukavinta on, aatelkaa juuri itseänne.
Ovat 73 ja 76.
Vanhempani möivät kaksionsa. Isä muikisteli kiinteistövälittäjälle kuinka asunto on uudelle omistajalle lottovoitto: Valmiiksi remontoitu ja muuttovalmis. Remppa oli tehty vuonna 1991 ja keittiön kaapit näyttävätkin olevan roskalavalla viikko kaupanteon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhoilla ihmisillä on aivan ihmeelliset käsitykset arvosta ja rahasta. Kävi niin, että isovanhemmat olivat arvioineet tilansa olevan puolen miljoonan euron arvoinen, vaan välittäjä tuumasi, että ihan max 180te. Heille shokki, eivätkä nyt enää voi mihinkään sieltä muuttaa, kun ei sillä rahalla mitään saa. Myös eläkkeistä jaksavat ruikuttaa kun on niin pientä ja köyhää, vaikka todellisuudessa saavat enemmän kuin me kaksi koulutettua työssäkäyvää. Semmosta.
No älä. Meillä arvioi pikku paikkakunnan välittäkin autiomökin hinnan kolminkertaiseksi todelliseen arvoon nähden. Ja nyt ei mene perikunnalla kaupaksi kun se ainoa tarjous oli alle puolet tuosta. Tästä se vielä soppa syntyy, kun samalla paikkakunnalla asuvat perilliset tietysti kuvittelee, että saavat tuon hinnan.
Meille kolmelle lapselle tulee jäämään kerrostaloneliö 60-luvulla rakennetusta talosta, jossa putkiremppa tekemättä, mutta vastikkeet silti tapissa. Asunto remontoitu osittain 2004. Täältä myytiin vastikään kaksio vastaavasta talosta viidellä tonnilla, että kovin huikeaa perintöä ei ole odotettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhä enemmän osaan arvostaa omia vaatimattomia vanhempiani. Sanovat aina, että eihän näillä taloilla täällä muuttotappiokunnissa mitään arvoa ole, mutta hoitavat nätisti ja viihtyvät itse.
Rakastan sitä pysähtynyttä tunnelmaa siellä. 80-luvun kirjahyllyä ja möhkösohvia.
Kukaan ei puhu perintöhommista ja rahallisista arvoista mitään. Sen verran oon sanonut heille, että eläkää niin kuin teidän mukavinta on, aatelkaa juuri itseänne.Ovat 73 ja 76.
Tuo kuulostaa varsin mukavalta ja tärkeintä, että itse viihtyvät. Omissa vanhemmissani minua triggeröi tietynlainen uho ja ylimielisyys, esim. remonttifirmoja kohtaan. "Paha putkiremonttifirma pakotti ostamaan uudet kylppärinkaapit, eivätkä suostuneet alentamaan hintaa ja asentamaan vanhoja risaisia kalusteita".
ap
Kuulostaa siltä, että vanhempasi ovat tyytyväisiä asuntoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani möivät kaksionsa. Isä muikisteli kiinteistövälittäjälle kuinka asunto on uudelle omistajalle lottovoitto: Valmiiksi remontoitu ja muuttovalmis. Remppa oli tehty vuonna 1991 ja keittiön kaapit näyttävätkin olevan roskalavalla viikko kaupanteon jälkeen.
Ai että, tämäkin kuulostaa jollain tavalla niin tutulta ja tuntuu hyvältä saada vertaistukea! :)
ap
Kunhan putkiremonttirumba kunnolla alkaa pääkaupunkiseudulla, niin kyllä menee uusiksi monen ihmisen talous.
On myös huvittavaa, että moni ajattelee kun ostaa asunnon velalla, niin se on automaattisesti sen asunnon verran omaisuutta heille. Moni nuori ei mieti, että ennenkuin se velka on kokonaan maksettu tulee siihen vielä ainakin yksi iso remontti hintaan mukaan. Jos ei ole uutta asuntoa ostanut, jota sitten toki myös maksetaan pidempään.
Mahdollisesti vanhempien sukupolvien omakotitaloinnostuksesta tulee vielä riippakivi perijöille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ymmärrä, miten suuri säästäminen vanhemmille oli tuohon asuntoon aikoinaan.
Teiltä puuttuu empatia täysin. He ovat jättämässä sen teille perinnöksi. Ajattelevat teille hyvää. Te vaan halveksitte ja ilkeilette.
Ai kiristäminen ja uhkailu on yhtä kuin hyvän ajattelua? Omat vanhempani tuntien tod.näk. käytännössä jollakin lailla tuhoavat omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Tämä. He, joilla on itsellä kivat vanhemmat eivät voi tajuta että kaikki vanhemmat eivät ole sellaisia "Hei, kiva kun tulit käymään, miten sinulla menee?", vaan "Jaaha, vihdoinkin tulit, sinähän et ikinä käy, sinun täytyy auttaa tässä ja tässä [tähän pitkä litania kaikkea, mitä vaatisi, että jättäisi oman työn je elämän ja ryhtyisi heille orjaksi].
Vierailija kirjoitti:
Mun isällä oli kaksi puhelinosaketta ja veli sanoi niistä isän kuollessa noin 15 vuotta sitten, että hän ei niitä huoli, arvottomia papereita. Kukaan ei tee lankapuhelimella mitään.
Nyt niistä osakkeista maksettaisiin yli 2000 e/kpl.
Mietipä, että 90-luvun lopulla noista maksettiin jopa 40000 markkaa. Oisko vähän kannattanut myydä silloin...
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vanhemmilla on ihan päinvastainen käsitys talonsa arvosta. -90 rakennettu, lainaa ollut 500 000markkaa. Ovat taloa rempanneet pikkuhiljaa huone kerralla. Uusittu kaikki sähkötyöt, käytetty laadukkaita materiaaleja, kylppärit on juuri uusittu ja katto myös. Pihaa on laitettu hyvin, ja sekin kalliilla ratkaisuilla. Hyvällä alueella lähellä pk seutua. Itse arvioivat ehkä 100 000 € kerran oli puoli miljoonaa markkaa lainaa. Selasin vastavia taloja, ainakin 200 000 eteenpäin arvo, voi olla jopa enemmän. Mietin mielessäni, koittakaa oikeasti elää pitkään. Ei mulla ole varaa perintöveroon 😄
Vierailija kirjoitti:
Myrnat on kyllä kivoja. Tykkään.
Täällä myös Myrnafani. :)
No hei, kuitenkin pk-seutu eikä joku Mynämäki. Kyllä se asunto jonkun arvoinen on.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah Myrna astiasto, pyhä Myrna astiasto❤️ joo ei kiitos, mutta sieltä se tulee. Ja niitä on paljon. On mummin myrnat ja äidin Myrnat, sitten on jotain keräilyastiastoja johon tungettiin tuhansi markkoja aikoinaan. Ihme hamsterisukupolvi joka omisti pyhä astiat ja arkiastiat.
Minä olen boomereiden lapsi, nelivitonen ja minulla on myös arki- ja pyhäastiat. Lisäksi signeraattua designia. Niitä on noin 15k arvosta, nykyisillä kauppahinnoilla. Tämä nyt sattuu olemaan harrastukseni.
Mä oon sua yli 10v vanhempi. Mulla on venäjänsininen, 24k kullattu 12 hengen astiasto. Sain sen häälahjaksi vanhemmiltani ( meillä on venäläiset juuret). Koko astiasto on edelleen pahvilaatikoissa, eihän niillä tee mitään. Liian arvokkaita käytettäviksi ja en ole ajatellut myöskään myydä. Jää lapsille hyväksi riitakapulaksi perinnönjaossa 😂
Oi, se on varmasti kaunis astiasto. Toivottavasti nautit siitä edes katselemalla.
Toivottavasti myös sormus oli 24k kultaa, kuten itselläni isovanhempieni perintösormus.
Mielenkiintoinen ketju. Mulle on tuttua lähinnä päinvastainen ongelma: puolidementoitunut isovanhempi halusi myydä kesämökkinsä sukulaiselle itse määrittämällään hinnalla "50 tuhatta Suomen markkaa" (toki euroiksi muutettuna kaupantekoa varten), vaikka omaiset olivat sitä mieltä, että 50 tonnia olisi euroinakin ollut pieni hinta kyseisestä rantatontista - 70-luvun mukavuudeton mökki ei tietenkään itsessään ollut juuri minkään arvoinen. En tiedä minkä vuosikymmenen markan arvossa ajatteli asian.
Kaffepulla kirjoitti:
No hei, kuitenkin pk-seutu eikä joku Mynämäki. Kyllä se asunto jonkun arvoinen on.
En asu mynämäellä, mutta mikäs vika kyseisessä paikassa on? Käsittääkseni bussi kulkee Turkuun ja Intercityllä pääsee Helsinkiin.
On se varmaan matkana kivempi kuin kulkea Rinkebyssä.
Muutenkin kiinnostavampaa ympäristöä kuin joku kehökolmosen sisältö.
Osa kommentoijista haukkuu aloittajan ja joidenkin kommentoijien tekstin, perusteella että he olisivat näköjään väärässä.
Voin sanoa omasta kokemuksestani että oma sukulaiseni arvotti pientilaansa maalla että on arvokas. Ja paskat. Purkukuntoinen rötiskö jota ei osta kukaan ja ainoa toivo on onnistua myymään vähän peltoa.