Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Ai että, tähän ketjuun kulminoituu nuorempien sukupolvien kiittämättömyys elämässä. Ap:n vanhemmatkin on tehneet kaikkensa aikanaan, että ap:llä olisi hyvä olla, mutta ruikuttaja vaan valittaa. Nuo vanhemmat polvet on tän hyvinvoinnin pohjan rakentaneet. Hyi hitto että mun tekee pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin vanhemmat ihmiset kuvittelevat että he ovat varakkaita. Siitähän tuli joku asiaohjelma jokunen aika sitten. Vanhemmat ihmiset kuvittelevat että heidän omaisuutensa on noussut arvoltaan moninkertaiseksi siihen verrattuna mitä itse ovat siitä maksaneet. Se on ihan ymmärrettävää sillä näin heille on aikanaan kaupattu asioita. Suomi on täynnä vanhuksia jotka asuvat arvottomissa asunnoissa, taloissa ja huoneistoissa. Ovat hillonneet joitakin asioita joilla joskus aikaa sitten oli jotakin arvoa mutta nykyään ei minkäänlaista. Ja ovat juuri sitä sukupolvea että tuhoavat tavaran mieluummin kuin myyvät halvemmalla mitä itse ovat ajatelleet sen arvoksi. Mutta nuorempikin sukupolvi osaa.
Tulee mieleen miten äiti ja tädit tappelivat mummun tavaroista. Kaikilla oli joku ajatus mikä niiden arvo on. No eivät ne oikeasti olleet kovin arvokkaita, arvokalusteet olivat kaikki rikkinäisiä jos ei muuten niin kangas tai jousitus tms. Niin ne sitten sieltä tätien nurkista pikkuhiljaa löysivät tiensä kaatopaikoille kun eivät halunneet maksaa niiden kunnostuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.
Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).
Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.
Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.
on näköjään periytynyt tuo "ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia"
kalliita tietosanakirjasarjojakin myytiin aikoinaan sillä perusteella, että niiden arvo nousee ja tulevat sukupolvet saavat niistä arvokkaita perintöjä
On näköjään samassa ikäpolvessa monenlaisia tyyppejä. Todennäköisesti heidän lapsensakin ovat perineet vanhempiensa piirteet ja voin vain kuvitella keskustelua 20 vuoden päästä, kun aloittajan lapset haukkuvat 70vuotiaista äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piti selvittää mikä on myrna-astiasto. Opin uutta. Kuuluu varmaan yleissivistykseen tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monilla iäkkäämmillä ihmisillä ei ole käsitystä siitä, miten halpaa tavara on nykyään. Omilla sukulaisillani huomaan tämän esimerkiksi vaatteiden yliarvostamisessa ja paikkailussa. No, onpahan ekologista :D
Ap:n tapauksessa kyllä vähän ihmettelen, että eikö ne vanhemmat ole yhtään huvikseen seurailleet asuntojen myynti-ilmoituksia?
Toivoisin myös, että kyseessä olisi ekologinen elämäntapa mutta ei ole oikein sitäkään. Kun sitten samaan aikaan ostetaan jotain Saiturinpörssin muoviroskaa kun on niin halpaa ja kämppä on täynnä turhaa tilpehööriä.
En tiedä, lukevatko vanhemmat aktiivisesti asunto-ilmoituksia kyseisen asuinalueen osalta, tuskinpa, sillä ko. asuinalueen remontoimattomista kolmioista pyydetään noin 120k, remontoiduistakin alle 200k. Veikkaan, että vanhempani perustavat tuon puolen miljoonan hinnan ajatukseen, että asuntojen arvonnousu on ikuista ja vääjäämätöntä, ja kun ostivat kämpän 40 vuotta sitten, on siinä ajassa ollut väistämättä hurja arvonnousu.
ap
120 kruunua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On näköjään samassa ikäpolvessa monenlaisia tyyppejä. Todennäköisesti heidän lapsensakin ovat perineet vanhempiensa piirteet ja voin vain kuvitella keskustelua 20 vuoden päästä, kun aloittajan lapset haukkuvat 70vuotiaista äitiään.
Tai sitten me toimitaan ihan eri lailla. Itse en halua lapsilleni samaa läpikäytäväksi mitä minulle tulee.
Äläs nyt, mun vanhemmat teki mielestään fiksun tempauksen, noin niin kuin perintöämme ajatellen! Myivät pilkkahinnalla maat ja metsät, ja rakensivat miljoonatalon muuttotappiokunnalle vesistön varteen(toki niin jyrkälle törmälle että vesistön käyttäminen mitenkään mukavasti on mahdotonta). Laitettiin hienot helevetin kalliit kalliolämmöt, hienot keskuspölynimurit ja muut härpäkkeet. On teetetty niin viimeisen päälle kaikki, ja rahaa on mennyt. Mitään ei tehty itse vaan kaikesta maksettiin ulkopuolisille, että saatiin varmasti laadukasta ja hyvää. Nyt miettivät siellä että millainen tappelu meille kolmelle lapselle mahtaa tullakaan kun perinnön aika koittaa! Niin, millainenhan! Jos olisivat perintöä meille ajatelleet jättää, niin paljon järkevämpää olisi ollut elellä siinä jo aikaa sitten maksetussa ihan ok talossa loppuun asti. Vielä olisi maat ja mannut jäljellä lapsille antaa, ne joiden arvo oikeasti kohoaa. Mutta ei, työnnettin viimeiset roposet, ja perintömaat joutotaloon, koska se on nyt niin arvokas sitten jättää perinnöksi :D
Uskon kyllä että tuo oli vanhempien oma unelma jonka halusivat toteuttaa ihan itselleen vain, ja koittavat vaan verhota tämän sukupolvien ajan suvussa olleiden maiden myymisen(jotka siis oli tarkoitettu kulkevan suvussa, ei myytävän, tämä oli isovanhempien tahto) meidän lasten etuun. Jännintä tässä on se että me olemme kaikki lapset laskettavissa suurituloisiksi, joten kukaan ei tarvitse penniäkään perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samanlaiset vanhemmat mulla, iältään 70-75, lisänä vaan se että ne kiristää ja uhkailee sillä mahtiomaisuudellaan. Siis ”mahti”.
Uhkailu on sitä että välillä mut on tehty perinnöttömäksi kun olen ”kiittämätön”, välillä taas sisarus koska on ”uhmakas”, ja tällä perintökiristyksellö yrittävät ojentaa ja kouluttaa nulikkamaisia lapsia. Siis ”lapsia”, iältä 42 ja 44.Öykkäreitä ovat. Luulevat olevansa muita ylempänä ja luulevat että heitä kadehditaan. Kouluttamatonta rupusakkia ovat (me lapset olemme akateemisia, joita vanhemmat sitten halveksii, eihän asiantuntijan työ ole oikeaa työtä ollenkaan).
Tunnistan siis saman ihmistyypin omissa vanhemmissa, eli uho, ylpeily, rehvastelu. Lisänä sellainen ilkeämielinen ylimielisyys ja luull että ovat parempaa sakkia. Muita ihmisiä haukutaan ja ylenkatsotaan.
Epäilen että yleistä ns ”boomeri” ikäisissä.
Ikävä kuulla että teillä on näin. Itse olen samanikäinen kanssasi ja vanhempani myös 7-kymppisiä. Meillä on meno aivan päinvastainen onneksi.
Minä en ainakaan hauku omia vanhempiani ja toivon, etteivät omat kaksikymppisetkään kyseenalaista omaa elämäntyyliäni.
Ja toivon todella olevani 70 -vuotiaana yhtä innovatiivinen kuin täällä mainittu Sikke Sumari. Hyvä roolimalli meille nuoremmillekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
Meillä sama, lisänä vaan vielä se että talo on vielä syrjäkylillä.
Vanhempien mielestä talo on huippuarvokas, koska se on niin hyvä ja mukava talo :) Lisäksi asuntojen hinnat nousee kuulemma. Tämä talo on siis luvattu minulle perinnöksi, koska muille sisaruksille on annettu isot ennakkoperinnöt rahana. Minä olen kolmesta sisaruksesta ainoa köyhä, ja nyt minua kuulemma onnisti, kun moinen jättipotti on minua odottamassa sitten aikanaan :)
Toivottavasti sitä saa sitten paremmin toimeentulevilta sisaruksilta jotain avustusta moisen talovanhuksen ylläpitokuluihin, koska myytyä sitä tuskin saa enkä voi itse kyseiselle paikkakunnalle työni ja perheeni takia muuttaa.
Lähinnä tämä kertoo mielestäni siitä, miten itse rakennettu ja pitkään asuttu talo saa aivan kohtuuttoman tunnearvon. Ymmärrettävää kyllä, kun talo on itselle mieluinen ja rakas.
Täällä aika sama, tosin kyseessä mieheni perintö. Kamala vanha mörskä, appiukon rakentama 60-luvulla, kituvassa pikku-kaupungissa satojen kilometrien päässä. Itara appi käyttänyt halvimpia mahdollisia materiaaleja kautta koko talon, sisällä ja ulkona, eikä yhtään kunnon remonttia tehty. Perintövero napsahtaa vielä joku päivä maksettavaksi purkukuntoisesta talosta. Perintöä odotellessa 😰
Vaikka kuinka yrität ap. mitätöidä ja halveksia vanhempasi omaisuutta ja kotia, niin kuitenkin heidän sukupolvensa ovat mahdollistaneet sinulle korkeamman elintason, laadukkaammat tuotteet ja yltäkylläisemmän elämän, kun jotakin Myrna kuppia pidän mitättlmänä, kun tosiasiassa yhden Myrna kupin ostamiseen ovat joutuneet tekemämään lukemattomia työtunteja.
Ja mitä tulee sisustukseen, ihan samalla tavalla teinit naureskelevat sinun sisistustyylilläsi ja pitävät sitä mauttomana.
Ja olisit ap. kertonut millaisen lukaalin ja sisustustyylin olet onnistunut hankkimaan omalla työlläsi, vai asutko edelleen jossaakin vuokrakämpässä ja sisustus on Ikean halppiskamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistelisin että kun - 90 muutettiin havukoskelta -70 luvun lopussa valmistuneesta kerrostalo kolmiosta, sen hinta olisi ollut 500000mk, samalla rahalla sai maalta ison 3kerroksisen täyskivi ok-talon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
Meillä sama, lisänä vaan vielä se että talo on vielä syrjäkylillä.
Vanhempien mielestä talo on huippuarvokas, koska se on niin hyvä ja mukava talo :) Lisäksi asuntojen hinnat nousee kuulemma. Tämä talo on siis luvattu minulle perinnöksi, koska muille sisaruksille on annettu isot ennakkoperinnöt rahana. Minä olen kolmesta sisaruksesta ainoa köyhä, ja nyt minua kuulemma onnisti, kun moinen jättipotti on minua odottamassa sitten aikanaan :)
Toivottavasti sitä saa sitten paremmin toimeentulevilta sisaruksilta jotain avustusta moisen talovanhuksen ylläpitokuluihin, koska myytyä sitä tuskin saa enkä voi itse kyseiselle paikkakunnalle työni ja perheeni takia muuttaa.
Lähinnä tämä kertoo mielestäni siitä, miten itse rakennettu ja pitkään asuttu talo saa aivan kohtuuttoman tunnearvon. Ymmärrettävää kyllä, kun talo on itselle mieluinen ja rakas.
Täällä aika sama, tosin kyseessä mieheni perintö. Kamala vanha mörskä, appiukon rakentama 60-luvulla, kituvassa pikku-kaupungissa satojen kilometrien päässä. Itara appi käyttänyt halvimpia mahdollisia materiaaleja kautta koko talon, sisällä ja ulkona, eikä yhtään kunnon remonttia tehty. Perintövero napsahtaa vielä joku päivä maksettavaksi purkukuntoisesta talosta. Perintöä odotellessa 😰
Ei niistä arvottomista ja purkukuntoisista tönöistä mitään perintöveroa makseta, vaan se määrääntyy arvon mukaan.
Appivanhempani olivat tehneet testamentin, jonka mukaan lasten eikä lastenlasten puolisoilla ollut avio-oikeutta heiltä tulevaan perintöön. Olihan heillä arvokas paritalon puolikas pikkukaupungin keskustan liepeillä ja talon sisällä posliinikuppeja käsin maalattuine talvioineen.
Anoppi kuoli ensin, jolloin ko. testamentti esitettiin. Apen kuoltua talon sisältö kannettiin kuormalavalle. Kun taloa yritettiin kaupata, se paljastui hometaloksi, jonka arvo 0. Tontista saatiin 20000€, josta meni kuluihin noin 9000€ ja eli kahdelle pojalle jäi jaettavaa 11000€ eli 5500€/nuppi. Johan tuosta kannattikin testamentteja laatia.
Niinhän sitä sanotaan, ystävät voi aina valita, mutta sukua ei.
Eikä tuo kerro yleisesti 70v vaan omasta sukutaustasi, olet vain sattunut syntymään sukuun, miten sen kauniisti sanoisi...
Omat vanhempani ovat 74v ja lapsuuden kodissa on tehty koko ajan remppaa ja heillä on parempi tyylitaju ja maku kuin minulla. Ja mieluusti otan kaikkea mahdollista, kun minulla ei ikipäivänä ole varaa niin kalliiseen makuun ja tyyliin. Suosivat vain aitoja materiaaleja ja designiä.
Ihanaa, että muillakin on näin!
Mun appivanhemmat on just tollasia. Asuvat kaukana kaikesta muuttotappiokunnassa, jossa ei mitään palveluja lähellä pikkukauppaa lukuunottamatta. Talo on -84 täysin alkuperäiskunnossa. Kylppärissä alkuperäiset 37 vuotta vanhat muovimatot seinissä. Ja tämähän siis on palatsi appivanhempieni puheissa. Mieheni on yrittänyt sanoa, ettei talosta ole aikanaan hänelle kuin riesaa kun pitää purkukustannukset maksaa, eikä tontti huonossa paikassa teiden risteyksessä ole minkään arvoinen.
Hetken jo iloittiin kun appivanhemmat ilmoittivat aloittaneensa keittiörempan. Vihdoinkin ne ruskeakukalliset välitilalaatat päivitetään nykyaikaan. Mitä vielä. Heidän kielellään keittiöremontti tarkoitti vain keittiön kaapinovien maalausta🙈
Onneksi tuo mahtava palatsi ei ole minun riesanani aikoinaan!
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Olen 58v ja ivaan vanhempieni kultamunaa, 70-luvun paritalon puolikasta Espoossa ja Ultima Thule laseja. Tiedän jo nyt että tyttäreni, 31v, tulee pistämään koko irtaimistoni Tori.fi myyntiin ja annetaan-osioon, heti kun minusta aika jättää. Ei minun kipot ja kupit, sun muut, ole tärkeitä kenellekään muulle kuin minulle. 0
Oma äitini on tosin jo päälle kasikymppinen, mutta hänkin kuvittelee kaiken omistamansa olevan arvokasta. Meitä on kaksi sisarusta, aletaan lähestyä kuuttakymppiä ja meillä on omat asunnot olleet vuosikymmeniä. Ei meillä ole tilaa vanhemmilta perinnöksi jääville huonekaluille. Osan saa ehkä jonnekin ilmaiseksi, mutta suurin osa on kaatopaikkakamaa. Ja vaikka se Fokus-tietokirjasarja oli minusta kiva 70-luvulla, en tahdo sitä enää. Heidän omakotitaloon ei ole tehty remonttia ikinä ja talo on kuitenkin yli 40 vuotta vanha. Kyllä aika näkyy ihan kaikessa astioista keittiönkaappeihin. Jotkut haikailevat, miten hyvälaatuista kannattaa säilyttää, mutta kun ne eivät ole hyvälaatuista. Astiatkin säilyvät hyvinä vain, jos niitä ei käytä.