Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ah Myrna astiasto, pyhä Myrna astiasto❤️ joo ei kiitos, mutta sieltä se tulee. Ja niitä on paljon. On mummin myrnat ja äidin Myrnat, sitten on jotain keräilyastiastoja johon tungettiin tuhansi markkoja aikoinaan. Ihme hamsterisukupolvi joka omisti pyhä astiat ja arkiastiat.
Minä olen boomereiden lapsi, nelivitonen ja minulla on myös arki- ja pyhäastiat. Lisäksi signeraattua designia. Niitä on noin 15k arvosta, nykyisillä kauppahinnoilla. Tämä nyt sattuu olemaan harrastukseni.
Mä oon sua yli 10v vanhempi. Mulla on venäjänsininen, 24k kullattu 12 hengen astiasto. Sain sen häälahjaksi vanhemmiltani ( meillä on venäläiset juuret). Koko astiasto on edelleen pahvilaatikoissa, eihän niillä tee mitään. Liian arvokkaita käytettäviksi ja en ole ajatellut myöskään myydä. Jää lapsille hyväksi riitakapulaksi perinnönjaossa 😂
Oi, se on varmasti kaunis astiasto. Toivottavasti nautit siitä edes katselemalla.
Juu, kyllä. Keräilen itsekin kristallia ja jtn. Olen sokerikon ja kermakon ottanut sieltä, koska ne tekevät parin, vitriiniin jossa mulla muitakin ( esim japanilaisia) vastaavia settejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
No sitten kannattaa käydä auttamassa. Mitä väliä saako myytyä, se on vanhempiesi koti ja heille rakas sitä kautta. Kunnioita sitä.
En käy auttamassa, minulla on syyni kuten että en tiedä talotekniikasta enkä halua kiivetä katolle pudottamaan lunta. Olen ehdottanut, että ostaisivat palveluja, mutta eivät halua maksaa mistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
Meillä sama, lisänä vaan vielä se että talo on vielä syrjäkylillä.
Vanhempien mielestä talo on huippuarvokas, koska se on niin hyvä ja mukava talo :) Lisäksi asuntojen hinnat nousee kuulemma. Tämä talo on siis luvattu minulle perinnöksi, koska muille sisaruksille on annettu isot ennakkoperinnöt rahana. Minä olen kolmesta sisaruksesta ainoa köyhä, ja nyt minua kuulemma onnisti, kun moinen jättipotti on minua odottamassa sitten aikanaan :)
Toivottavasti sitä saa sitten paremmin toimeentulevilta sisaruksilta jotain avustusta moisen talovanhuksen ylläpitokuluihin, koska myytyä sitä tuskin saa enkä voi itse kyseiselle paikkakunnalle työni ja perheeni takia muuttaa.
Lähinnä tämä kertoo mielestäni siitä, miten itse rakennettu ja pitkään asuttu talo saa aivan kohtuuttoman tunnearvon. Ymmärrettävää kyllä, kun talo on itselle mieluinen ja rakas.
Voi itku, kuulostaa tosi epäreilulta sinua kohtaan. Sisaruksille ennakkoperintö ja sinulle talo, josta tulee vain kuluja. :( Itse sinun asemassa ehkä selvittäisin, onko kuitenkin mahdollista myydä taloa tyyliin vaikka kymppitonnilla ja jos ei, niin sitten vaikka kieltäytyä perinnöstä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette ymmärrä, miten suuri säästäminen vanhemmille oli tuohon asuntoon aikoinaan.
Teiltä puuttuu empatia täysin. He ovat jättämässä sen teille perinnöksi. Ajattelevat teille hyvää. Te vaan halveksitte ja ilkeilette.
Ai kiristäminen ja uhkailu on yhtä kuin hyvän ajattelua? Omat vanhempani tuntien tod.näk. käytännössä jollakin lailla tuhoavat omaisuutensa ennen kuolemaansa.
Tämä! Mun narsisti-isäni, myöskin 70+, on vihannut minua vauvasta saakka, olen ollut siis kiltein lapsista mutta silti narsistin syntipukkilapsi. Isäni on jo siirrellyt todella paljon omaisuutta suosikkilapselle ja on sanonut ihan päin naamaa, että ”aion pitää huolen että sinä et saa perinnöstä pennin latia”.
Tämä onnistuu siten että pitää huolen että kuoleman hetkellä ei ole mitään perintöä mistä voisi vaatia lakiosaa. Asunnot, mökit, sijoitusasunto, autot ym muuta on jo annettu sille suosikkilapselle lahjana.
Mä en tule todellakaan saamaan lakiosaa.Kyllä nuo ennakkoperinnöt on mahdollista sitten selvittää. Jos viitsit.
Ne nimenomaan eivät ole ennakkoperintöä. Ovela isä teki lahjakirjat joissa luki että tämä on lahja, ei ennakkoperintö.
En usko kyllä saavani mitään vaikka alkaisin riitelemään, sehän vaatisi silloin sitä että mun pitäisi yrittää karhuta sisaruksen saamaa omaisuutta.
T. Se narsistin lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä millä alueella?
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Olen itse myös lähtöisin Itä-Vantaan Itä-Hakkilasta. Mistä sinä? ;)
Ei ole Itä-Hakkila mutta lähellä. :)
ap
Veikkaan siinä tapauksessa Hakunilaa ;o)
No nyt osui oikeaan :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keski-ikäiset ihmiset ivaavat vanhempiaan, sillä lailla. Mitähän 20 vuoden päästä teidän lapset sanovat teistä? Ehkä näin: ”idiootit remontoivat joka toinen vuosi koko kämppänsä ja uusivat keittiönsä ja kylppärinsä vain siksi että haluavat uudet, kun vanhat ei nappaa. Sisustuskin pitää vaihtaa parin vuoden välein. Eipä ihme että luonnonvarat loppuivat noiden ääliöiden takia.”
Omat lapset sanovat, että onpa hyvä, kun vanhemmat muuttivat kaupungin keskustaan hissitaloon kaupan viereen ja ostavat tarvitsemiaan palveluja. Tuskin ovat pahoillaan.
Vanhempani päättivät 60-vuotiaina ostaa isän lapsuuden kesämökkinä olleen omakotitalon keskeltä ei mitään. Siihen erilaisten remonttien vuoksi laittaneet siihen ainakin 200.000, tästä he sitten kuvittelevat saavansa ainakin 500.000. Nytkään eivät jaksa mm. lumitöitä ja jatkuvaa remonttia (jota kestänyt 10 v). Talo on hieno ja vanhempani rakkaita, mutta a tuosta talosta ei sijainnin takia saa kuin 150.000, millä he eivät pääse omilleen ja b molemmat ovat nyt 70-vuotiaita ja tarvitsevat hyvin pian palveluita etc, joita tuonne ei saa. Useasti sanoin, että ei kannata muuttaa vanhana maalle vaan kaupunkiin palveluiden ääreen, mutta ei mennyt eikä mene perille. Perinnöstä en välitä, mutta ei minulla ole varaa heille kaupunkikämppää ostaa eivätkä he tuota myy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, saanko kysyä millä alueella?
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Olen itse myös lähtöisin Itä-Vantaan Itä-Hakkilasta. Mistä sinä? ;)
Ei ole Itä-Hakkila mutta lähellä. :)
ap
Veikkaan siinä tapauksessa Hakunilaa ;o)
No nyt osui oikeaan :)
ap
Ollaan sitten saatettu törmäillä lapsuuden maisemissa silloin joskus 🤗
Vierailija kirjoitti:
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Koivukylä? Hiekkaharju?
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt oli ihan pakko käydä katsomassa, minkälainen on Myrna.
Minulla samanlaiset vanhemmat. Asuvat pienessä kaksiossa lähiössä, johon kukaan ei halua muuttaa. Ovat asuneet 40v siellä. Ymmärrän, että korot olivat muinoin kovat jne, mutta kun asunnot tuolla ovat luokkaa 50 000 ja vanhemmat laittaisivat tuohon ykkösen eteen. Asunto lievästi sanoen omintakeisesti remontoitu ja esim kylppäri suoraan 80-luvulta. Säälittää, naurattaa ja välillä suututtaa kun vaalivat suurena aarteina lasivitriinin Silja Line lasituoppikokoelmia tai kissapatsas rykelmää. Hyvin tuttua on lause ”tämä jää sitten sinulle perinnöksi”. Kyseessä joku 90- luvun arvoton lautanen. Jippii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo oman asunnon arvo on tosi monella tapana arvioida reilusti ylöspäin. Ja varsinkin niillä joilla remontit tekemättä eli yleensä vanhemmilla ihmisillä. Juuri noita peruskuntoisia 60-luvun asuntoja joihin olisi pitänyt vuosien saatossa tehdä kunnon pintaremppa jo n. kuusi kertaa (eli kymmenen vuoden välein) mutta mitään ei ole tehty ja kuvitellaan että oma sisustus ja pinnat on "ajattomat". No ei ole. Sitten kun halutaan myydä olla kauhuissaan kuinka välittäjät yrittävät kusettaa ja vetää välistä kun väittävät arvon niin pieneksi.
Ei niistä kuudesta tekemättömästä pintaremontista ole mitään haittaa. Kun tekee nyt täyden pinta-remontin niin asunto on kuin uusi riippumatta siitä onko sitä matkan varrrella remontoitu vai ei.
Ja jos myy asunnon, niin ostaja tekee joka tapauksessa oman makunsa mukaisen pintaremontin ennen muuttoaan vaikka asunto olisi suoraan täydellisen remontin jäljiltä. Toki remontilla on suurikin vaikutus myytävyyteen ja hintaan.
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annoin jo aika hyvät vihjeet. :) Itä-Vantaa, ei arvostettu asuinalue, huonot julkiset yhteydet. Talokanta pääosin 60 ja 70-luvuilta.
Koivukylä? Hiekkaharju?
Koivukylästä ja Hiekkaharjulta on vantaalaisittain poikkeuksellisen hyvät julkiset yhteydet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin yleistä tuollainen. Olen työskennellyt käytetyn tavaran parissa ja varsin usein etenkin kuolinpesät ovat tällaisia. Jos arvotavaraa on, niin siitä kyllä toimeksiantaja saa korvauksen, mutta lastulevyinen kirjahylly, tietosanakirjat - vaikka olisivat nahkaselkäisiä ja naarmuiset Arabian peruslautaset ovat valitettavasti kaatopaikkakamaa. Sama kohtalo on vanhoilla sohvaryhmillä, matkamuistoviuhkoilla ja osmankäämeillä.
Eivät ole Arabian peruslautasetkaan kaatopaikkakamaa.
Ja kaikki tämän trollin mainitsema on arvostettua. Itse asiassa nyt jos löytää 60- tai 70-luvun asunnon jossa on siisti alkuperäinen keittiö, se kannattaa ehdottomasti säästää ja kunnostaa.
Naarmuiset ja kuluneet astiat eivät vaan yleisestiottaen myy. Tietenkin, jos Sinä haluat niitä ostaa, niin voin niitä Sinulle järjestää. Laitetaanko pientä arvioperusteista lisähintaa lautasten kautta kulkeneesta ruokamäärästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
Meillä sama, lisänä vaan vielä se että talo on vielä syrjäkylillä.
Vanhempien mielestä talo on huippuarvokas, koska se on niin hyvä ja mukava talo :) Lisäksi asuntojen hinnat nousee kuulemma. Tämä talo on siis luvattu minulle perinnöksi, koska muille sisaruksille on annettu isot ennakkoperinnöt rahana. Minä olen kolmesta sisaruksesta ainoa köyhä, ja nyt minua kuulemma onnisti, kun moinen jättipotti on minua odottamassa sitten aikanaan :)
Toivottavasti sitä saa sitten paremmin toimeentulevilta sisaruksilta jotain avustusta moisen talovanhuksen ylläpitokuluihin, koska myytyä sitä tuskin saa enkä voi itse kyseiselle paikkakunnalle työni ja perheeni takia muuttaa.
Lähinnä tämä kertoo mielestäni siitä, miten itse rakennettu ja pitkään asuttu talo saa aivan kohtuuttoman tunnearvon. Ymmärrettävää kyllä, kun talo on itselle mieluinen ja rakas.
Voi itku, kuulostaa tosi epäreilulta sinua kohtaan. Sisaruksille ennakkoperintö ja sinulle talo, josta tulee vain kuluja. :( Itse sinun asemassa ehkä selvittäisin, onko kuitenkin mahdollista myydä taloa tyyliin vaikka kymppitonnilla ja jos ei, niin sitten vaikka kieltäytyä perinnöstä.
ap
Kiitos ap, kuulostat tosi empaattiselta ihmiseltä :) Odotin että joku tulee moittimaan miten kärkyn perintöä, mutta en ole sillä asialla ollenkaan. Epäreiluus toki vähän harmittaa. Mutta pitää katsoa sitten aikanaan miten tästä selviää. Tuo on toki yksi mahdollisuus, jota en itse asiassa ole koskaan miettinytkään, että voisihan talon saada kaupaksi sitten aikanaan vaikka tyyliin kymppitonnilla. Itselleni sekin olisi iso raha ja ainakaan kuluja ei tarvitsisi maksaa. Ja toki perinnöstä kieltäytyminen yhtenä mahdollisuutena myös, vanhempien eläessä sitä ei tosin voi tehdä koska talo on heille niin rakas että kieltäytyminen loukkaisi heitä syvästi.
Vierailija kirjoitti:
Heidän lähtökohdistaan saattaa hyvinkin löytyä syitä miksi ajattelevat näin. Ja sota-ajan lapsille myrna-astiasto voi olla kultaakin kalliimpi aarre.
Onhan kuitenkin parempi omistaa kolmio Vantaalla kerrostalossa kuin vanha omakotitalo Pihtiputaalla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo oman asunnon arvo on tosi monella tapana arvioida reilusti ylöspäin. Ja varsinkin niillä joilla remontit tekemättä eli yleensä vanhemmilla ihmisillä. Juuri noita peruskuntoisia 60-luvun asuntoja joihin olisi pitänyt vuosien saatossa tehdä kunnon pintaremppa jo n. kuusi kertaa (eli kymmenen vuoden välein) mutta mitään ei ole tehty ja kuvitellaan että oma sisustus ja pinnat on "ajattomat". No ei ole. Sitten kun halutaan myydä olla kauhuissaan kuinka välittäjät yrittävät kusettaa ja vetää välistä kun väittävät arvon niin pieneksi.
Ei niistä kuudesta tekemättömästä pintaremontista ole mitään haittaa. Kun tekee nyt täyden pinta-remontin niin asunto on kuin uusi riippumatta siitä onko sitä matkan varrrella remontoitu vai ei.
Ja jos myy asunnon, niin ostaja tekee joka tapauksessa oman makunsa mukaisen pintaremontin ennen muuttoaan vaikka asunto olisi suoraan täydellisen remontin jäljiltä. Toki remontilla on suurikin vaikutus myytävyyteen ja hintaan.
Olisikin vain pintaremppa, mutta omakotitalossa remontoitavana ovat katto, putket, ikkunat ja lämmitysjärjestelmä pintarempan lisäksi.
Ei tuo myrna kovin kaunis ole (googlasin).
Ei voi laittaa astianpesukoneeseen kun ”kullitettu”. Ja sitten kun yksi hajoaa niin uusia ei saa mistään. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Nyt oli ihan pakko käydä katsomassa, minkälainen on Myrna.
Minun lapsuudessani ja nuoruudessani 80-luvulla ja 90-luvulla Myrna oli selvästi hienompi ja arvokkaampi kahvikuppi. Niitä pidettiin olohuoneen vitriinissä ja otettiin juhlallisesti esiin ehkä muutaman kerran vuodessa. Yksi kaverini muistelee, että heillä Myrna-kupeista juotiin sen sijaan sunnuntaisin kahvit, mutta meillä ei sunnuntainakaan. Vaikka lapsuudenkodissani Myrnat olivat hyvin vähällä käytöllä, piti niitä olla tusinan verran, ihan siltä varalta jos joskus olisi isommalle määrälle tarvetta. Muistaakseni rippi- ja yo-juhlissa olivat kaikki Myrnat käytössä mutta juhlia edeltävänä päivänä äiti jännitti, että mitä jos joku rikkoo jonkun Myrnan.
Vaikka jonkinlaisia tunnemuistoja selvästi minulla on noihin kuppeihin, en siltikään halua niitä vanhemmiltani perinnöksi. En tarvitse itselleni turhaa tavaraa muistojen ylläpitämiseen. Kahvia tykkään juoda isosta mukista, en hienosti sievistellen Myrnasta tai kaltaisistaan. En myöskään ole sellainen ihminen, joka hamstraisi varastokomeroon noita kippoja odotellakseen sitä päivää, jolloin niistä saisi jonkinlaista pientä arvonnousua nostalgiannälkäisten nettikirppareilla ehkä joskus 30 vuoden kuluttua.
ap
Meillä sama, lisänä vaan vielä se että talo on vielä syrjäkylillä.
Vanhempien mielestä talo on huippuarvokas, koska se on niin hyvä ja mukava talo :) Lisäksi asuntojen hinnat nousee kuulemma. Tämä talo on siis luvattu minulle perinnöksi, koska muille sisaruksille on annettu isot ennakkoperinnöt rahana. Minä olen kolmesta sisaruksesta ainoa köyhä, ja nyt minua kuulemma onnisti, kun moinen jättipotti on minua odottamassa sitten aikanaan :)
Toivottavasti sitä saa sitten paremmin toimeentulevilta sisaruksilta jotain avustusta moisen talovanhuksen ylläpitokuluihin, koska myytyä sitä tuskin saa enkä voi itse kyseiselle paikkakunnalle työni ja perheeni takia muuttaa.
Lähinnä tämä kertoo mielestäni siitä, miten itse rakennettu ja pitkään asuttu talo saa aivan kohtuuttoman tunnearvon. Ymmärrettävää kyllä, kun talo on itselle mieluinen ja rakas.