Lue keskustelun säännöt.
Naurattaa, kun 7-kymppiset vanhempani kuvittelevat omistavansa arvokasta tavaraa ja arvokkaan osakkeen
26.02.2021 |
Tänään kävin vanhemmilla siivoomassa ja taas oli niin kova uho vanhemmillani siitä, miten arvokasta omaisuutta ja tavaraa heillä on. 60-luvun puolenvälin neukkukuutiokolmio, itä-Vantaalla huonojen julkisten yhteyksien päässä ei-arvostetulla asuinalueella. Ostettu 80-luvun alussa ja vähän ennen myyntiä asuntoa on vähän pintarempattu edellisten asukkaiden toimesta myynnin edistämisen vuoksi. Sen jälkeen ei mitään remppaa, muuta kuin pari vuotta sitten putkiremppa, jossa vanhempani valitsivat vessaan mahdollisimman halvat materiaalit ja kalusteet. Eivät suostuneet tekemään muuta remppaa, koska "ei tarvetta" ja "remonttifirmat kusettaa". Käytännössä huoneessa kuin huoneessa lattialistat irti ja repsottaa, seinän maali rapissut, kaapinovet niin keittiössä, eteisessä kuin makkarissa rikki, saranat pois paikoiltaan, sieltä täältä paikkailtu jeesusteipillä. Vanhempien käsitys asunnon arvosta on ainakin puoli miljoonaa, perustuen siihen että "asuntojen arvo nousee".
Samoin vanhemmilla on älytön oletus siitä, että heidän tavaransa ovat jotain arvotavaraa, josta minä ja veljeni tulemme aikanaan tappelemaan perinnönjaossa. Isä uhosi, että pitää tehdä oikein etukäteen sopimus, ettei teille tule riitaa. Niin riitaa Myrna-kahviastiastosta, Valittujen Palojen kirjaklassikoista ja muista kirjoista, joita divarit ei ota ilmaiseksikaan, Kotilieden tms. keräily koristeposliinilautasista, Chippendale-pikkulusikoista ja ottimista, Askon 90-luvun alun nahkasohvakalustosta, pronssisista Kalevala-koruista jne.
Ihan kiva siis, että aikanaan pienituloiset vanhempani ovat tyytyväisiä kotiinsa ja tavaroihinsa mutta oikeasti jotain käsittämätöntä, miten arvokkaiksi he ne kuvittelevat. Puoli miljoonaa lähestulkoon peruskorjaamattomasta 60-luvun kolmiosta itä-Vantaalla? Tai ajatus siitä, että me veljien kanssa tapellaan siitä, kuka pääsee panemaan rahaksi Myrna-kupeilla sitten kun vanhempia ei enää ole? Please kertokaa, että teillä on myös samanlaisia kokemuksia!?
Kommentit (1400)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
Meillä sama, lisänä vaan vielä se että talo on vielä syrjäkylillä.
Vanhempien mielestä talo on huippuarvokas, koska se on niin hyvä ja mukava talo :) Lisäksi asuntojen hinnat nousee kuulemma. Tämä talo on siis luvattu minulle perinnöksi, koska muille sisaruksille on annettu isot ennakkoperinnöt rahana. Minä olen kolmesta sisaruksesta ainoa köyhä, ja nyt minua kuulemma onnisti, kun moinen jättipotti on minua odottamassa sitten aikanaan :)
Toivottavasti sitä saa sitten paremmin toimeentulevilta sisaruksilta jotain avustusta moisen talovanhuksen ylläpitokuluihin, koska myytyä sitä tuskin saa enkä voi itse kyseiselle paikkakunnalle työni ja perheeni takia muuttaa.
Lähinnä tämä kertoo mielestäni siitä, miten itse rakennettu ja pitkään asuttu talo saa aivan kohtuuttoman tunnearvon. Ymmärrettävää kyllä, kun talo on itselle mieluinen ja rakas.
Täällä aika sama, tosin kyseessä mieheni perintö. Kamala vanha mörskä, appiukon rakentama 60-luvulla, kituvassa pikku-kaupungissa satojen kilometrien päässä. Itara appi käyttänyt halvimpia mahdollisia materiaaleja kautta koko talon, sisällä ja ulkona, eikä yhtään kunnon remonttia tehty. Perintövero napsahtaa vielä joku päivä maksettavaksi purkukuntoisesta talosta. Perintöä odotellessa 😰
Ei niistä arvottomista ja purkukuntoisista tönöistä mitään perintöveroa makseta, vaan se määrääntyy arvon mukaan.
Tontti on kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä, sillä jonkin verran arvoa ja siitä joutuu maksamaan. Kaikki sen tontin myynnistä tuleva meneekin sitten sen talon purku-kustannuksiin, jos riittääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kullakin on oma elämä ja omat arvot. Ei toi niin pahalta kuulosta.
Olen 75 v, synnyin 1945, sota oli loppunut. Asun 10 vuotta vanhassa kaksiossa, kaupungin keskustassa..
Ymmärrän ap:tä siinä mielessä, että hänen vanhempiensa epärealistiset käsitykset omaisuutensa arvosta ovat ikävä juttu. Mutta sitä en ymmärrä, että hän otsikoi nauravansa asialle ja kirjoittaa heistä hyvinkin kylmästi ja ilkeästi. Jos vanhemmat ovatkin höppänöitä, niin tytär on kyllä ivallinen. Mikä sitten elämässä on tärkeää?
Kirpputoreilla näkyvät samat asiat.
Toisaalta on aivan älytöntä ylihinnoittelua.
Ihan hienojen esineiden ja roinan hinta on noin nelinkertainen käypään nähden.
Hintaa ei lasketa, vaikka kauppa ei käy ja lopulta ne heitetään arvottomina katkeran puhinan kanssa roskiin.
Olen myös ostanut kymmenkunta kahvi- ja ruoka-astiastoa, coctail-lasit, kattolampun ja pöytäkellon.
Jotenkin en vaan voi olla ostamatta kymmenen euron kaunista teeastiastoa, juomatta niistä kello viiden teen ja myymättä ne sitten 350 eurolla.
Mutta on tässä muutakin.
Lasten ja vanhempien välien ongelmat heijastuvat viattomaan sohvaparkaan ja sisarukset perkaavat välejään ankarassa taistossa kolmesta Savonia lusikasta.
Tämän lisäksi ajat ovat muuttuneet ja perusmaterian arvo on romahtanut.
No, veikkaan perusmaterian nousevan taas arvoon arvaamattomaan seuraavan viidentoista vuoden sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heidän kielellään keittiöremontti tarkoitti vain keittiön kaapinovien maalausta🙈
Ja nuorenpi polvi tekee keittiöremontin dx-fixillä. Anna mun kaikki kestää.
Jos vanhempasi elävät, niin pidän hyvin outona miettiä heidän omaisuuttaan tai Myrna kuppeja, mitä tulet niille tekemään, kun ei ole lainkaan harvinaista, että lapset kuolevat ennen vanhempiaan. Ja voihan olla, vanhempasi ovat tehneet testamentin vaikka SPR:lle irtaimistoneen ja sinä saat vain osakesalkun ja pankkitilin, niin kuin teki kummitätini. Oli jo sopinut eläessään, miten toimitaan hänen kuoleman jälkeen.
Ja onhan yrittäjiä, jotka maksua vastaan tyhjentävät kuolinpesiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä kummallinen käsitys 70-vuotiaista ihmisistä. Omat vanhemmat ja ystävieni ja tuttujen vanhemmat ovat tuon ikäisiä, enkä kyllä löydä heistä yhtään ap:n vanhempien kaltaista. Siksi en usko koko juttua - ja vielä pääkaupunkiseudulla!
Sikke Sumari on 70v tänä vuonna kuten oma äitini. Eivät taatusti ole Myrna-sukupolvea. Molemmat leidit kehittelevät uutta, toinen ravintoloita, toinen tekstiilitaidetta.
Yli 90v isoäitikin on modernimpi kuin ap:n jeesusteippivanhemmat.
Minä kyllä uskon, että ap:n vanhempien kaltaisia on edelleen. He ovat jämähtäneet oman aikansa tyyliin ja eivät ole käyneet esim asuntomessuilla katsomassa, mikä on nykyisin " muodissa" ja asumisen trendi.
Noille vanhemmille voi vinkata, että katsokaa vaikka televisiosta sisustus- ja remonttiohjelmia joissa näkyy millaista pitää olla nykyään pinnat ja kalusteet, jos haluaa asunnolle arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:tä siinä mielessä, että hänen vanhempiensa epärealistiset käsitykset omaisuutensa arvosta ovat ikävä juttu. Mutta sitä en ymmärrä, että hän otsikoi nauravansa asialle ja kirjoittaa heistä hyvinkin kylmästi ja ilkeästi. Jos vanhemmat ovatkin höppänöitä, niin tytär on kyllä ivallinen. Mikä sitten elämässä on tärkeää?
Mulle jäi sellainen kuva että nämä vanhemmat brassailevat aplle asialla. Ja että tämä ärsyttää apta, koska rikkaudet millä leuhotetaan eivät ole rikkauksia ensinkään,. Sellainen kuva että lapsen pitäisi nyt olla tyytyväinen kun näin hienoa ja arvokasta vanhemmat hänelle jättävät perinnöksi. Ettei kyseessä olisi höppänyys, vaan ehkä jo lapsuudesta asti mukana kulkenut oman lapsen alentaminen, joka jatkuu ja jatkuu, ja nyt aletaan mennä sen saralla jo naurettavuuksiin asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omilla vanhemmilla on isän 70-luvun lopulla rakentama omakotitalo. Siinä ei ole tehty mitään remonttia paitsi vaihdettu öljykattila 25 vuotta sitten ja joskus 90-luvulla vaihdettu olohuoneen tapetit. Talo ei onneksi ole missään syrjäkylillä, mutta ei tuota saa koskaan myytyä. He eivät nytkään selviä yksin vaan siellä pitäisi jonkun käydä lähes päivittäin jotain tekemässä.
Meillä sama, lisänä vaan vielä se että talo on vielä syrjäkylillä.
Vanhempien mielestä talo on huippuarvokas, koska se on niin hyvä ja mukava talo :) Lisäksi asuntojen hinnat nousee kuulemma. Tämä talo on siis luvattu minulle perinnöksi, koska muille sisaruksille on annettu isot ennakkoperinnöt rahana. Minä olen kolmesta sisaruksesta ainoa köyhä, ja nyt minua kuulemma onnisti, kun moinen jättipotti on minua odottamassa sitten aikanaan :)
Toivottavasti sitä saa sitten paremmin toimeentulevilta sisaruksilta jotain avustusta moisen talovanhuksen ylläpitokuluihin, koska myytyä sitä tuskin saa enkä voi itse kyseiselle paikkakunnalle työni ja perheeni takia muuttaa.
Lähinnä tämä kertoo mielestäni siitä, miten itse rakennettu ja pitkään asuttu talo saa aivan kohtuuttoman tunnearvon. Ymmärrettävää kyllä, kun talo on itselle mieluinen ja rakas.
Täällä aika sama, tosin kyseessä mieheni perintö. Kamala vanha mörskä, appiukon rakentama 60-luvulla, kituvassa pikku-kaupungissa satojen kilometrien päässä. Itara appi käyttänyt halvimpia mahdollisia materiaaleja kautta koko talon, sisällä ja ulkona, eikä yhtään kunnon remonttia tehty. Perintövero napsahtaa vielä joku päivä maksettavaksi purkukuntoisesta talosta. Perintöä odotellessa 😰
Ei niistä arvottomista ja purkukuntoisista tönöistä mitään perintöveroa makseta, vaan se määrääntyy arvon mukaan.
Tontti on kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä, sillä jonkin verran arvoa ja siitä joutuu maksamaan. Kaikki sen tontin myynnistä tuleva meneekin sitten sen talon purku-kustannuksiin, jos riittääkään.
Joo, mutta edellekään siitä ei makseta perintöveroa, jos tuotot pienemmät kuin kulut. Ihan hassuja veroja maalailet. Vainajan omaisuus katsotaan kokonaisuutena, eikä sitä pilkota perintöverossa pienempiin tai arvokkaampiin osiin.
Ja eikös tämä ole miehesi asia, miten tämä liittyy sinuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on kyllä kummallinen käsitys 70-vuotiaista ihmisistä. Omat vanhemmat ja ystävieni ja tuttujen vanhemmat ovat tuon ikäisiä, enkä kyllä löydä heistä yhtään ap:n vanhempien kaltaista. Siksi en usko koko juttua - ja vielä pääkaupunkiseudulla!
Sikke Sumari on 70v tänä vuonna kuten oma äitini. Eivät taatusti ole Myrna-sukupolvea. Molemmat leidit kehittelevät uutta, toinen ravintoloita, toinen tekstiilitaidetta.
Yli 90v isoäitikin on modernimpi kuin ap:n jeesusteippivanhemmat.
Minä kyllä uskon, että ap:n vanhempien kaltaisia on edelleen. He ovat jämähtäneet oman aikansa tyyliin ja eivät ole käyneet esim asuntomessuilla katsomassa, mikä on nykyisin " muodissa" ja asumisen trendi.
Noille vanhemmille voi vinkata, että katsokaa vaikka televisiosta sisustus- ja remonttiohjelmia joissa näkyy millaista pitää olla nykyään pinnat ja kalusteet, jos haluaa asunnolle arvoa.
Kyllä niitä on. Ja paljon. Toiset alkavat jämähtämään jo nelikymppisinä(kuten minä :D) ja toiset eivät koskaan. Appivanhempani reissaavat(ei korona-aikaan tietenkään) ympäri suomea, ja toinen heistä käy ulkomailla kaverin kanssa. Harrastavat tahoillaan, toinen joogaa, ja muita liikkuvuuslajeja, toinen kuntosalia ja jotain taistelulajia. Hiihtävät, lenkkeilevät, matustavat lastensa luokse suomen sisällä, vuorotellen, ihan vain olemaan lapsensa/lapsen lasten kanssa aikaa yhdessä viettääkseen. Jräkkäävät perhekokoontunisia, johon paikalle kutsutaan lapset puolisoineen ja lapsenlapset. Mökkeilevät, marjastavat, sienestävät, lukevat paljon kirjoja, ovat aktiivisia.
Omat vanhempani möllöttävät kotisohvalla ja käyvät kerran viikossa kaupassa. Lisäksi hoitavat siskoni lapsia, ja käyttävät heitä tekosyynä sille ettei tarvitse kotoa poistua eikä mitän elämällään muuta tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omilla, sota-aikana syntyneillä vanhemmillani ei ole suuria kuvitelmia omasta omaisuudestaan. Äitini on rikkaasta suvusta, joten hänellä on jonkinlainen käsitys siitä, mitä tarkoittaa iso omaisuus. Ränsistyvä omakotitalo ei siihen riitä, vaikka se onkin tavaraa täynnä. Muutama perinnöksi saatu arvoesine hänellä on, mutta ei mitään Myrna-astiastoja.
Anoppi kuuluu boomer-ikäluokkaan, on köyhistä oloista kotoisin ja pienehköistä tuloistaan omaisuutensa säästänyt. Ja hänellä on suuret luulot omaisuutensa arvosta. Hänellä on seinät täynnä harrastelijataiteilijalta ostettuja tauluja, joiden takana on laput, mikä taulu menee perinnönjaossa kenellekin. Hänen oma poikansa osaisi maalata saman tasoisia tauluja, jos haluaisi. On siellä yksi tämän ko. pojan tekemä taulukin seinällä, ja se on ehdottomasti paras kaikista. Tunnearvoa hänen omaisuudessaan varmasti on enemmän kuin todellista arvoa.
Kamalaa miten halveksivasti voi joku vanhemmistaan puhua 😪
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap on noin vihainen, jollei tavara merkitse mitään? Vanhemmat saavat pitää arvossa sitä mitä haluavat. Eihän se ole mikään ongelma. Itse suhtautuisin asiaan lempeydellä. Ap:llä on vielä vanhemmat, se on arvokasta.
Uskon, että ap:n vanhemmilla on täysin väörä kuva asuntonsa arvosta, mutta osittain ihmettelen ap:n argumentteja. Kerrostaloasunnossa asunnon arvon kannalta ratkaisevaa on se, missä kunnossa taloyhtiö on. Ovatko talon rakenteet kunnossa, onko putkiremppa tehty, jne. Sillä, ovatko keittiön kaapit nykymuotia ja repsottavatko listat ja tapetit jne. on vain pieni merkitys. Kerrostalokolmioon tekee perusteellisen remontin 30 000 eurolla ja silloin saa valita materiaalit ja sisustuksen täysin mieleisekseen. Ei asunnon hintaan tuota enempää vaikuta, jos sisustus on 1980-luvulta.
Ap tuntuu harmittelevan, että vanhemmat eivät käytä rahaa asunnon remontointiin. Oikeastaan tämä on ap:n taloudellinen etu. Kerrostaloasunnon sisustusreminttiin käytetyt rahat eivät yleensä nosta asunnon arvoa täydellä summalla (ainakaan, jos ei tee itse, vaan joutuu maksamaan tekijöille), koska ostaja haluaa yleensä muuttaa ainakin osan ratkaisuista. Rakennuksen kuntoon vaikuttavat remontit (esim. katto- tai putkiremontti) ovat kyllä olennaisia asunnon arvon kannalta, mutta kerrostalossa ne ovat taloyhtiön vastuulla.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, että muillakin on näin!
Mun appivanhemmat on just tollasia. Asuvat kaukana kaikesta muuttotappiokunnassa, jossa ei mitään palveluja lähellä pikkukauppaa lukuunottamatta. Talo on -84 täysin alkuperäiskunnossa. Kylppärissä alkuperäiset 37 vuotta vanhat muovimatot seinissä. Ja tämähän siis on palatsi appivanhempieni puheissa. Mieheni on yrittänyt sanoa, ettei talosta ole aikanaan hänelle kuin riesaa kun pitää purkukustannukset maksaa, eikä tontti huonossa paikassa teiden risteyksessä ole minkään arvoinen.Hetken jo iloittiin kun appivanhemmat ilmoittivat aloittaneensa keittiörempan. Vihdoinkin ne ruskeakukalliset välitilalaatat päivitetään nykyaikaan. Mitä vielä. Heidän kielellään keittiöremontti tarkoitti vain keittiön kaapinovien maalausta🙈
Onneksi tuo mahtava palatsi ei ole minun riesanani aikoinaan!
No mutta, se on arvokas heille. Viis siitä mitä sinä siitä ajattelet, ei sua kukaan pakota siellä asumaan ja perinnöstä voi myös kieltäytyä niin halutessaan.
Minä omistan yhden ok-talon muttei ole perillisiä, talo on nyt 16 vuotta vanha ja tuskin tulen asumaan tässä koko elämäni. Jos saan elää vanhaksi taidan viimeistän silloin myydä tai ehkä purkaa koko taloa ja muutan johonkin lähiöön kerrostalokyyläksi.
Vanhempasi on sitä ikäluokkaa että säästävät kaiken. Pihiydellä ei ollut minkäänlaista mittaa ennenkuin mieheni isoisä sai alkunsa. Vaatimaton herrasmies jätti perikunnalle lapsuuden aikaisesta kivikokoelmasta lähtien kaiken mahdollisen. Ainakin 100 paria parsittua sukkia ja viidet paikatut kumpparit.
Toki kaiken ryönän ja roinan lisäksi perikunta sai myös huomattavan rahallisen omaisuuden.
Anna heidän kuvitella, ja olla kivassa "kuplassa". Ei tuo ketään satuta.
60 luvunlapsi kirjoitti:
Olen 75 v, synnyin 1945, sota oli loppunut. Asun 10 vuotta vanhassa kaksiossa, kaupungin keskustassa..
Miten -45 syntynyt voi olla 60-luvun lapsi? Mun äiti syntynyt -42 ja se oli 20v -62, kun mä synnyin. Mä pidän itseäni 60-luvun lapsena.
Meidän äitimme on piilottanut kultakorunsa, ja kertoi ainoastaan minulle minne. T: juopposisaruksen sisko