Lue keskustelun säännöt.
Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Jantsa
26.02.2021 |
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Psykiatriina kirjoitti:
Aina välillä lapsella saattaa olla joitakin muistumia edellisestä elämästä. Yleensä ne häviävät tai haipuvat viimeistään kouluikään tullessa. Kannattaa kuunnella ja laittaa muistiin. Joskus voi yllättyä aika lailla. Harhojen kanssa noilla ei ole mitään tekemistä.
kETKÄ SYNTYY AFRIKKAAN SILVOTTAVAKSI TAI KUOLEMAAN NÄLKÄÄN?
pahat ihmisetkö?
Ovatko afrikkalaiset pahojen ihmisten uudestaan kärsimään syntyneitä poloja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lissää näitä past life memories! Parasta viihdettä
Vierailija kirjoitti:
barbro karlén vassoguu
vakuuttava
https://www.vauva.fi/keskustelu/4325252/ketju/onko_teilla_lapset_kerton…
Aikaisempi aloitus kiinnostuneille.
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4325252/ketju/onko_teilla_lapset_kerton…
Aikaisempi aloitus kiinnostuneille.
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siinähän sitten puhuu. Kirjoita puheet muistiin ja kuvaa lasta kamerakännykällä, kun hän itse kertoo omin sanoin siitä "entisestä elämästä".
Historiantutkijat varmasti ilahtuvat jos lapsi kykenee TODELLA kertomaan sellaisia faktoja, joita hän ei ole voinut saada selville mistään muualta (vanhempien puheet, sukulaisten puheet, televisiosta kuullut puheet).
Niin minäkin olin selittänyt lapsena äidilleni, että olen asunut edellisessä elämässäni Kiinassa. Muistan, että Kiina tuntui tutulta, kun olin lapsi. Vaikea tietää, mikä on totuus, kun näitä ei voi kukaan todistaa. Uskon kyllä, että sielunvaellus on ihan mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä näin varmaan pitkään liki aikuisikään saakka painajaisia ahtaasta ullakkohuoneesta (tai ainakin kuvittelin sen sellaiseksi, koska siellä oli vino katto ja se oli ahdas. Siellä oli tummuneet ja vanhat hirsiseinät ja jonkinlainen puuhella/kamiina tms ja pöytä, ei juuri mitään muuta. Siellä oli ainakin vanha mummo ja minä (pikkulapsi) ja piti olla hissunkissun, mitä en aina ymmärtänyt. Tunnelma oli pelon ja kauhun sekainen.
Kasvoin oikeasti isossa ja avarassa kaupunkitalossa, joka oli kaukana tästä uninäystä. Äitini kävi jossain välissä ompelijalla, jolla oli työhuone omakotitalon yläkerrassa, viistokattoisessa pienessä huoneessa, ja muistin pikkukakarana saaneeni täydellisen itkukohtauksen, kun minut vietiin sinne. En ollut kovinkaan vanha silloin, mutta tuo huone sai aikaan kauhän, enkä sinne halunnut toistamiseen mennä. Öitini ei voinut ymmärtää - enkä kai minäkään, vielä nykyäänkään.
Vauva-kirjaani on muuten kirjoitettu (olen oppinut todella pienenä puhumaan), että puhuin taukoamatta Opasta ja Mila-tädistä aina muutaman vuoden ikään asti. Vanhempani pitivät näitä alta vuoden ikäisen "satuina", mutta keksiikö tuon ikäinen noin omiaan? Meillä ei lähipiirissä tai suvussa tuon nimisiä ihmisiä ollut.
Kumma kyllä elämäni suurimpia kiinnostuksen kohteita ovat aina olleet Hitlerin Saksa ja juutalaisvainot.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
Monet meediothan puhuvat tästä, että sielu valitsisi vanhempansa. Että juuri heissä olisi jotain elämänpolun kannalta oleellista.
Suunnilleen kaikki "alan" ihmiset sanovat samaa, että sielu valitsee elämänsä, vanhempansa, olosuhteensa ja jopa nimensä ennen syntymäänsä tähän ulottuvuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin olin selittänyt lapsena äidilleni, että olen asunut edellisessä elämässäni Kiinassa. Muistan, että Kiina tuntui tutulta, kun olin lapsi. Vaikea tietää, mikä on totuus, kun näitä ei voi kukaan todistaa. Uskon kyllä, että sielunvaellus on ihan mahdollinen.
Olen tuo aiempi kirjoittaja. Olen pienenä lapsena sanonut äidilleni, että ystäviäni asuu kaukana meren toisella puolen ja maassa on suuri muuri. Olimme perheeni kanssa tuolloin rannalla, kun aloin puhumaan äidilleni kuinka maassa syödään puikoilla riisiä. Olen lapsesta saakka tunnistanut Kiinan lipun ja kertonut kuinka vartioin muuria ja tehtävä oli minulle erittäin tärkeä. Lapsuudessa päiväkodin täti kiusasi minua haukkumalla silmiäni ja katsetta vinoksi, vaikka olen tässä elämässä täysin suomalainen. Valitettavasti muistan tädin ilkeät sanat vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia ja tavallista, omista lapsista osa muisti myös ja kertoili ”entisestä äidistään”.
Minun poika kertoi myös pienenä, etten minä ole hänen oikea äiti vaan hänellä on jo äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin olin selittänyt lapsena äidilleni, että olen asunut edellisessä elämässäni Kiinassa. Muistan, että Kiina tuntui tutulta, kun olin lapsi. Vaikea tietää, mikä on totuus, kun näitä ei voi kukaan todistaa. Uskon kyllä, että sielunvaellus on ihan mahdollinen.
Olen tuo aiempi kirjoittaja. Olen pienenä lapsena sanonut äidilleni, että ystäviäni asuu kaukana meren toisella puolen ja maassa on suuri muuri. Olimme perheeni kanssa tuolloin rannalla, kun aloin puhumaan äidilleni kuinka maassa syödään puikoilla riisiä. Olen lapsesta saakka tunnistanut Kiinan lipun ja kertonut kuinka vartioin muuria ja tehtävä oli minulle erittäin tärkeä. Lapsuudessa päiväkodin täti kiusasi minua haukkumalla silmiäni ja katsetta vinoksi, vaikka olen tässä elämässä täysin suomalainen. Valitettavasti muistan tädin ilkeät sanat vieläkin.
Mielenkiintoista tuo, mitä kerrot. Erikoista on muuten se, että itsellänikin on silmät, jotka eivät ole suomalaiselle aivan tyypilliset. Etenkin tummatukkaisena näytän jopa hieman aasialaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
Mun samanikäinen on usein "valinnut" muita sukulaisia.
Minusta tarkoittaa sitä, että haluaa ilmaista tykkäävänsä, eikä löydä parempaa sanaa.
Vierailija kirjoitti:
Normaalia ja tavallista, omista lapsista osa muisti myös ja kertoili ”entisestä äidistään”.
Kaksivuotiaani kertoi toteavasti (ja toistuvasti), millä tavalla hän oli kuollut silloin kun hän asui jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko jonkinlainen selitys olla, että muisti kulkee geeneissä sukupolvelta toiselle, joskus hyvin kaukaakin.
Eläimilläkin kulkee niin miksei ihmisillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin minäkin olin selittänyt lapsena äidilleni, että olen asunut edellisessä elämässäni Kiinassa. Muistan, että Kiina tuntui tutulta, kun olin lapsi. Vaikea tietää, mikä on totuus, kun näitä ei voi kukaan todistaa. Uskon kyllä, että sielunvaellus on ihan mahdollinen.
Olen tuo aiempi kirjoittaja. Olen pienenä lapsena sanonut äidilleni, että ystäviäni asuu kaukana meren toisella puolen ja maassa on suuri muuri. Olimme perheeni kanssa tuolloin rannalla, kun aloin puhumaan äidilleni kuinka maassa syödään puikoilla riisiä. Olen lapsesta saakka tunnistanut Kiinan lipun ja kertonut kuinka vartioin muuria ja tehtävä oli minulle erittäin tärkeä. Lapsuudessa päiväkodin täti kiusasi minua haukkumalla silmiäni ja katsetta vinoksi, vaikka olen tässä elämässä täysin suomalainen. Valitettavasti muistan tädin ilkeät sanat vieläkin.
Mielenkiintoista tuo, mitä kerrot. Erikoista on muuten se, että itsellänikin on silmät, jotka eivät ole suomalaiselle aivan tyypilliset. Etenkin tummatukkaisena näytän jopa hieman aasialaiselta.
Minua luullaan usein aasialaiseksi ja monen monituista kertaa olen saanut kuulla niin koulussa kuin muuallakin, että olen syntynyt väärään aikaan ja paikkaan ilman että pidän itsestäni meteliä. Vedän puoleeni tietynlaisia esineitä ja ne kiehtovat minua suuresti. Edellisistä elämistä kertoo sekin seikka etten voi sietää nykyteknologiaa kännyköitä nyt esimerkiksi ja haluan kirjoittaa kaiken käsin ja soittaisin puhelutkin lankapuhelimella.
Meidänkin lapsi kertoi 5-vuotiaana kuinka on valinnut meidät vanhemmikseen henkimaailmassa! Kertoi vielä senkin miksi juuri tällaiset vanhemmat :)
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on selvä tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko näillä lasten aistimuksiin uskovilla muilta osin tieteellinen maailmankuva, ja uskovatko he esimerkiksi evoluutioteorian olevan luotettava.
Ns yliluonnoliset kokemukset ja evoluutioteoria eivät ole toisiaan poisulkevia.
Meidän poika puhui pienenä asioista joita vain aikuiset tietävät. Hän piirsi mm Euroopan kartan ja maiden päälle piirsi niiden liput, vaikka ei ollut mallia mistä ottaa. Tosin pari lippua meni väärin ja yhden maan kohdalle piirsi sen vanhan lipun.