Lapsi puhuu edellisestä elämästä
Onko teillä lapset puhunut edellisistä elämistä? Meillä 4-v yhtäkkiä alkoi puhumaan, enkä tiedä miten siihen suhtautua. Kertoo olleensa edesmennyt sukulainen. Ei kuulosta mielikuvitustarinoilta, eikä pitäisi osata edes päätellä että kyseinen sukulainen on kuollut. Jos kysyy jotain, sanoo ettei saa kertoa. Ei vastaa kuka kieltää kertomasta. Kyselee itse että milloin tänne tullut jne. Vähän kylmää nämä puheet.
Kommentit (657)
Itsekin uskoisin, että muistoja edellisiltä sukupolvilta voi tallentua geeneihin.
Toisaalta kyse voi olla esim. rinnakkaisista universumeista.
Henkilökohtaisesti en usko sielun siirtyvän seuraavaan ruumiiseen kuollessa.
Anna lapsen kertoa rauhassa kerrottavansa ja kirjaa ne ylös, jotta hän voi niitä aikuisena lueskella. Ei tuollaista ole ainakaan järkeä estää, ettei lapsi ala pelkäämään sanovansa jotain väärää.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko jonkinlainen selitys olla, että muisti kulkee geeneissä sukupolvelta toiselle, joskus hyvin kaukaakin.
Ei voi. Kannattaa olla hereillä silloin kun koulussa käsitellään biologian perusasioita niin ei tarvitse tämmöisiä miettiä.
Uskon siihen, että geeneissä kulkee menneiden sukupolvien kokemuksia, etenkin voimakkaasti elämään vaikuttaneita. Itselläkin on kokemuksia siitä, miten joku paikka on tuntunut oudon tutulta vaikka en ollut siellä koskaan käynyt ja myöhemmin on selvinnyt, että siellä on asunut esi-isäni.
Ihan normaalia.
Ei tuossa tarvi edes twilight zone musiikkia
Tästä on jo vuosia. Näin erittäin vahvan unen, siis luulin sitä uneksi. Nyt ajattelen oliko siirtymä menneiseen elämään.
Olin siinä jossain menneellä aikakaudella. Istuimme, minä ja muita ihmisiä, nuotion ympärillä piirissä. Olisiko ollut omaa perhettä tai kyläläisiä, en tiedä. Sen tunsin, että kuuluin siihen joukkoon. Tunnelma oli hyvä, ei pelottava.
Meillä oli nahkavaatteita, olimme ikäänkuin jotain paimentolaisia tms.
Muistan vieläkin elävästi sen tunnelman, nuotion ja savun.
Kun heräsin oli jotenkin outo tunne. Ikäänkuin edelleen eläisin siinä ajassa. Koko päivän olin ikäänkuin siinä unen maailmassa, oli vaikea siirtyä nykyiseen. En osaa selittää, mutta vaikka tajusin olevani nykyisessä elämässä, mennyt oli vahvempi tunne.
Oli hiukan pelottavaakin mitä tämä oikein on.
Pikkuhiljaa nykyisyys palasi.
Edelleen mietin olinko unessa tai yöllä siirtynyt menneeseen elämääni, johonkin niistä.
Muistan tämän varmaan niinkauan kuin muisti pelaa.
Epäilemättä lapsi on viettänyt aikaa sellaisen seurassa, joka noita humpuukeja pitää totena.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairas lapsi.
Ei mielisairas, vaan lapsi jolla on hyvä mielikuvitus.
Onko teillä tullut joskus jonkun tuntemattoman kohdatessa voimakasta oloa, että jostakin tunnette? Ja ei siis mitään tavallista "missä olen nähnyt aikaisemmin", vaan paljon voimakkaampaa, olette tuijottaneet ihan äimänkäkenä toisia. Eikä mitään salamaihastumista, vaan hitonmoista ihmettelyä.
Mietin, että voisiko liittyä ilmiöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on selvä tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko näillä lasten aistimuksiin uskovilla muilta osin tieteellinen maailmankuva, ja uskovatko he esimerkiksi evoluutioteorian olevan luotettava.
Ei kai siihen mitään yliluonnollista tarvita, että ihminen voisi muistaa vaikka 200v sitten eläneen isoisovanhemman kokemia asioita. Eri asia tapahtuuko niin.
Onhan todettu, että elinsiirtoja saaneet perivät myös elimen entisen omistajan muistoja ja tuntemuksia. Yksi ryhtyi harrastamaan uintia, vaikka ei ollut sitä aiemmin sietänyt. Luovuttaja oli ollut kilpauimari.
Tästä on omakohtaista kokemusta. Olen saanut elinsiirtoja, Suomessa et saa tietää luovuttajan henkilöllisyyttä eikä siirteen saanutta paljasteta luovuttajan omaisille, onneksi. Ekan siirteen jälkeen en enää voinut sietää kylmää vettä enkä esim jäätelöä, mutten usko siihen että siirron jälkeen luovuttajan muistoja tai tapoja olisi minuun siirtynyt, eikä toisen jälkeen huomaa tällaistsia juttuja yhtään, kylmää vettä en siedä vieläkään.
Työkaveri kyseli minulta joskus jos olen "muuttunut" jotenkin siirteen jälkeen, no totta helkkarissa ihminen muuttuu kun joutuu taistelemaan vaikean sairauden kanssa eikä tiedä jääkö henkiin, olin jo hyväksynyt että kuolen siihen. Kokemani asiat ja vaikeudet minut muutti henkisellä ja ruumiillisella tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen syntyy uudestaan, miksi se tapahtuisi samoilla kulmilla mitä aiemmin? Juuri tuo että synnytään uudelleen samassa maassa, saatikka samassa kaupungissa. Miksi kukaan ei muista entistä elämäänsä Afrikassa, Pohjois-Kanadassa tai Siperiassa? Tämä mielestäni jo puhuu sen puolesta, että korkeintaan kyse voi olla geenien mukana kulkevasta muistista eikä mistään sielun uudelleen syntymisestä.
Eiku se menee just niin että synnymme enimmäkseen samoihin piireihin tai maahan, samoja ihmisiä tavataan. Jos juuri kehitys vaatii toiselle mantereelle syntymistä niin sitten erikoistapauksessa. Ja synnymme myös samaan sukupuoleen, periaatteessa siis jos olet nainen, niin edustat ikiaikaista naiseutta koko ajan, paitsi jos kehityksesi vaatii että synnyt miehenä tai jotain muuta jännää tapahtuu matkalla maan päälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus ajatellut, että korkeanpaikankammo tai ahtaanpaikankammo johtuu siitä miten olemme kuolleet edellisessä elämässä.
näitä tulee unissani, putoan korkealta, useimmiten rapuista, raput on minulle unissani kauistus. Minulla on ollut korkeanpaikankammo jo lapsuudesta. En ihmettelisi jos siihen liittyy joitain muistoja edellisestä elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on selvä tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta. Olisi mielenkiintoista tutkia myös sitä, onko näillä lasten aistimuksiin uskovilla muilta osin tieteellinen maailmankuva, ja uskovatko he esimerkiksi evoluutioteorian olevan luotettava.
Evoluutioteoria on uskottava. Mutta mikä on tieteellinen maailmankuva? Tiede on vain väline hankkia tietoa, ei riitä kokonaiseksi maailmankuvaksi monille. Ethän snäkään voi tieteellisesti todistaa väittämääsi, että "ihmisellä on tarve nähdä todisteita yliluonnollisesta maailmasta".
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
Todellisuus on alkoholin puutteen aiheuttamaa harhaa.
Lisään vähän näkemyksiä tähän ketjuun. Sinällään pidän mahdollisena sitä, että syntyisi uudelleen, mutta kaikki eivät välttämättä niin tee.
Ne muistot voivat olla yhden kirjan mukaan edellisestä elämästä, mutta myöskin peräisin henkimaailmasta joltain hengeltä siellä.
Sitten on vielä ns oudompi vaihtoehto. Minulla on käsitys, että astraalimaailmassa on paikkoja, jotka muistuttavat tätä meidän maailmamme. Olen saanut paljon yliluonnollisia kokemuksia ja kokenut myös ruumiistairtautumisia, joissa olen matkannut jonnekin ihan muualle.
Raamatussakin on lisäksi kuvausta esim taivaasta ja osa kuolemanrajakokemuksen saaneista puhuu taivaasta joko kaupunkina, se missä on taloja ja missä Jumala asuu, sekä sen kaupungin ulkopuolisena alueena, joka on ns pastoraalimaisemaa, niittyjä, kukkia jne.
Yksi yliluonnollisen tutkimuksen ja ruumiistairtautumisten edelläkävijä Monroe on kuvannut astraalitodellisuudessa kokonaisia rinnakkaisia maailmoita, joissa eletään aika samoin arkea kuin täälläkin.
En tiedä, mikä on totuus, mutta se oma edellinen elämä maanpäällä ei ole välttämättä ihan ainoa selitys. Oletteko lukeneet Lorna Byrneä? Hänen mukaansa uudelleensyntymistä on kyllä, muttei kovin yleisesti
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 5-vuotias lapsi, mutten muista hänen puhuneen "edellisistä elämistä" mitään. Mutta se, mistä hän on useamman kerran puhunut, on se, miten hän on "valinnut" meidät vanhemmikseen.
Lorna Byrne on kirjoittanut, että sielu valitsee tulevat vanhempansa taivaassa yhdessä Jumalan kanssa ennen syntymistään tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus ajatellut, että korkeanpaikankammo tai ahtaanpaikankammo johtuu siitä miten olemme kuolleet edellisessä elämässä.
näitä tulee unissani, putoan korkealta, useimmiten rapuista, raput on minulle unissani kauistus. Minulla on ollut korkeanpaikankammo jo lapsuudesta. En ihmettelisi jos siihen liittyy joitain muistoja edellisestä elämästä.
Ei vaan tuo putoamiatunne tai tunne, että laskee lujaa liukumäkeä tms tulee siitä, kun olet ollut irtaantuneena ruumiista ja palaat siihen takaisin.
Nimim. Kokemusta on
Entisten elämien muistot unohtuvat kun ikää tulee. Kirjoita kaikki ylös ja yritä saada selvitettyä mahdollisimman paljon kun vielä voi