Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui kun olin noin 2-vuotias. Joka tapauksessa muistan ikkunasta näkyneen kesäisen maiseman eli tämän on täytynyt tapahtua sen vuoden kesällä kun täytin 2.

Olimme sukulaisilla perheeni kanssa ja siellä oli muitakin sukulaisia. Istuin äidin sylissä keinussa kun yllättäen toisen sukulaisperheen lapsi tuli luokseni ja antoi minulle karkkirasian. Se oli luultavasti ensimmäinen kerta kun sain karkkia ja jäi siksi mieleeni.

Ketään ei kiinnosta sinun lapsuudenmuistosi!

Sinä ikävä ihminen, poistu palstalta.

Nämä kommentit ovat aivan otsikon mukaisia!

En muista tarkalleen kuinka vanha olin. Ehkä kolme tai nuorempi. Olin äidin vieressä nukkumassa. (Yleensä nukuin omassa sängyssä.) Siinä oli niin turvallista olla. Pehmeä ja lämmin rinta poskeani vasten. Muistan miltä äiti tuoksui ja miten onnellinen olin.

Jouduin lukuisten angiinojen myötä nielurisaleikkaukseen jo hyvin pienenä ja piti jäädä yöksi sairaalaan. Muistan vilkuttaneeni pihalla kävelleelle äidilleni, jonka piti lähteä töihin. Olin jo tuolloin hyvin kiintynyt äitiini, joten olin kovin surullinen hänen lähtiessään. Äitini on omissa silmissäni maailman kultaisin ihminen. Olin tuolloin ehkä 2,5-vuotias.

Muistan, kun isäni kantoi minua saunasta sisälle. Muistan kun opettelin ajamaan pyörällä. Muistan kun näin tuttipulloni kuivauskaapissa, kun äiti avasi niitä ovia ja olisin halunnut pullon. Muistan kun Molla Maijani heitettiin palamaan, kun se oli niin rikki. Muistan kun olin hoitopaikassani. Ihan äkkiseltään hyvin paljon muistoja, joiden kaikkien tiedän tapahtuneen ollessani alle 5-vuotias. Jo esim.hoitopaikasta, talosta missä tapahtumat olivat jne. Muistan myös tiettyjä vaatteita ja tiettyjä hajuja, sohvan kankaan ja keittiötikkaiden keltaisen maalipinnan.

Vajaa 3 vuotias.  Istun mökillä tuntemattoman tytön kanssa pihakeinussa. Tästä on ollut kuva ja muistan kun katsoin tyttöä ja minusta hän oli nätti (suunnilleen saman ikäinen). Niin olikin, kuvan perusteella. Ensimmäinen ihastus! Jotain hämäriä muistikuvia on 3 vuotiaasta, mutta enimmäkseen vasta sitten kun olin 5.

Mä en muista mitään alle 9v. Olen usein ihmetellyt miksi muut muistavat niin paljon asioita ennen sitä ikää ja tajusin siis jo joskus teininä tämän asian. Kaverit muistivat todella varhaisesta lapsuudesta asti asioita ja mulla on kaikki pelkkää mustaa. Jossain vaiheessa jopa epäilin että onko mulle tehty jotain kamalaa, onko mua käytetty seksuaalisesti hyväksi tai jotain?

Se mitä tuohon aikaan elämässäni tapahtui niin vanhemmat erosivat. Joten ehkä se jollain tavalla traumatisoi minut. Ainahan ero traumatisoi lapset. Vaikka minusta kyllä hyvin huolehdittiin eron jälkeen suorastaan ylenpalttisesti aina ja minusta oli vain kivaa kun oli monta rakastavaa kotia (äippä, iskä ja isovanhemmat) mutta ehkäpä ennen eroa oli jotain huutoa kotona vanhempien välillä ennen eroa, koska jotain sellaista olen hämärästi aina muistanut. Siis sellaista että makaan sängyssä yrittäen nukkua ja vanhemmat huutavat ja kuuluu hakkaamisen ääntä. En tarkoita ihmisen hakkaamista, vaan yleisesti hakkaavaa ääntä, ehkäpä on hakattu vihapäissään pöytää, seinää, poljettu kiukuspäissään lattiaa? Mutta en muista siis mitään muuta lapsuudestani kuin tämän kohdan. Sehän onkin varmasti ollut lapselle traumatisoiva kokemus, mutta että niin paha jotta pyyhkii pois KAIKKI hyvät ajat muistista pois..? No näin se ilmeisesti on minulla ainakin mennyt.

Voin vain kuvitella kuinka kamalat traumat on oikeasti pahoista oloista pelastetuilla lapsilla.😟

Muistan kun äiti yritti hukuttaa minua ammeeseen, olin aika pieni.

Pitkähiuksinen hahmo kumartuu rattaiden ylle, oli isosisko. Saatoin olla 2v.

Istuin sukulaisen hartioilla. Minulla oli päälläni punavalkearuudulliset housut. Olimme menossa jonnekin. En tiedä minkä ikäinen olin. Toinen oli lemmikkipehmo. Se oli apina jolla oli punainen vyö. Ihastelin sitä. Sen muistan ja siksi kai punainen tai punaisen sävyt aina ollut lempivärini🐒 Olen niin harmistunut, että apina katosi. Muistan myös pienen pätkän kun olin( konttasin vielä) punaiseen melamiini lautaseen ihastunut😆. Myös kaikki purukumit valitsin punaista ja eka kerran tätini lakkasi kynteni punaisella kynsilakalla. Tädilläni oli myös pieni levysoitin joka oli kuin karamelli ja väri oli...

Punainen. Ehtaa 60 luvun tyyliä.

Todennököisesti ensimmäinen muisto on hieman alle 3 vuotiaana. Isäni remontoi kotimme yläkertaa, minä lakaisen harjalla sahanpuruja. Harja on minua huomattavasti pidempi.

Seuraava muisto on hieman yli kolme vuotiaana, kun olemme luontoretkellä, riippusillan ylittäminen jännittää.

Kolmas, näistä selkein, on myös kolme vuotiaana. Ihailin tiettyä lelua aina kauppareissuilla. Neljävuotis syntymäpäivillä sain sen lelun lahjaksi. Muistan sen ilon.

Lelusta tuli tosi rakas. Se on minulla edelleen, yli 30 vuotta myöhemmin.

Se kun mun sydän alkoi viimein sykkiä. Olin noin 22 päivää vanha ihmisen alku. Ehkä elämäni hienoin hetki

Vierailija kirjoitti:

Mä en muista mitään alle 9v. Olen usein ihmetellyt miksi muut muistavat niin paljon asioita ennen sitä ikää ja tajusin siis jo joskus teininä tämän asian. Kaverit muistivat todella varhaisesta lapsuudesta asti asioita ja mulla on kaikki pelkkää mustaa. Jossain vaiheessa jopa epäilin että onko mulle tehty jotain kamalaa, onko mua käytetty seksuaalisesti hyväksi tai jotain?

Se mitä tuohon aikaan elämässäni tapahtui niin vanhemmat erosivat. Joten ehkä se jollain tavalla traumatisoi minut. Ainahan ero traumatisoi lapset. Vaikka minusta kyllä hyvin huolehdittiin eron jälkeen suorastaan ylenpalttisesti aina ja minusta oli vain kivaa kun oli monta rakastavaa kotia (äippä, iskä ja isovanhemmat) mutta ehkäpä ennen eroa oli jotain huutoa kotona vanhempien välillä ennen eroa, koska jotain sellaista olen hämärästi aina muistanut. Siis sellaista että makaan sängyssä yrittäen nukkua ja vanhemmat huutavat ja kuuluu hakkaamisen ääntä. En tarkoita ihmisen hakkaamista, vaan yleisesti hakkaavaa ääntä, ehkäpä on hakattu vihapäissään pöytää, seinää, poljettu kiukuspäissään lattiaa? Mutta en muista siis mitään muuta lapsuudestani kuin tämän kohdan. Sehän onkin varmasti ollut lapselle traumatisoiva kokemus, mutta että niin paha jotta pyyhkii pois KAIKKI hyvät ajat muistista pois..? No näin se ilmeisesti on minulla ainakin mennyt.

Voin vain kuvitella kuinka kamalat traumat on oikeasti pahoista oloista pelastetuilla lapsilla.😟

Tämän takia ei saisi lasten kuullen riidellä. Se on lapsille todella pelottava kokemus kun omat vanhemmat riitelee. En itsekään muista lapsuudestani kuin vanhempieni riidat, vaikka heillä meni todella hyvin pitkän aikaa. En muista niistä hyvistä ajoista yhtiskä mitään. Pelkät riidat. Muistan kuinka tärisin sängyssä ja kuuntelin sitä pelon vallassa, vaikka he yrittivät muka olla hiljaa. Kaikki ennen sitä pyyhkiytyi muististani pois. Vain valokuvista voin nähdä ne hyvät ajat. 

Vierailija kirjoitti:

Mä en muista mitään alle 9v. Olen usein ihmetellyt miksi muut muistavat niin paljon asioita ennen sitä ikää ja tajusin siis jo joskus teininä tämän asian. Kaverit muistivat todella varhaisesta lapsuudesta asti asioita ja mulla on kaikki pelkkää mustaa. Jossain vaiheessa jopa epäilin että onko mulle tehty jotain kamalaa, onko mua käytetty seksuaalisesti hyväksi tai jotain?

Se mitä tuohon aikaan elämässäni tapahtui niin vanhemmat erosivat. Joten ehkä se jollain tavalla traumatisoi minut. Ainahan ero traumatisoi lapset. Vaikka minusta kyllä hyvin huolehdittiin eron jälkeen suorastaan ylenpalttisesti aina ja minusta oli vain kivaa kun oli monta rakastavaa kotia (äippä, iskä ja isovanhemmat) mutta ehkäpä ennen eroa oli jotain huutoa kotona vanhempien välillä ennen eroa, koska jotain sellaista olen hämärästi aina muistanut. Siis sellaista että makaan sängyssä yrittäen nukkua ja vanhemmat huutavat ja kuuluu hakkaamisen ääntä. En tarkoita ihmisen hakkaamista, vaan yleisesti hakkaavaa ääntä, ehkäpä on hakattu vihapäissään pöytää, seinää, poljettu kiukuspäissään lattiaa? Mutta en muista siis mitään muuta lapsuudestani kuin tämän kohdan. Sehän onkin varmasti ollut lapselle traumatisoiva kokemus, mutta että niin paha jotta pyyhkii pois KAIKKI hyvät ajat muistista pois..? No näin se ilmeisesti on minulla ainakin mennyt.

Voin vain kuvitella kuinka kamalat traumat on oikeasti pahoista oloista pelastetuilla lapsilla.😟

Kyllä se liittyy olikohan dissosisaatioon. Ihmiselle jää tyhjä aukko muistiin lapsuuden pahoista tapahtumista. Ne sitten palautuvat pätkittäin vanhemmiten esiin.. vaikea selittää, en ole ammattilainen mutta lue. Netissä paljon ammattilaisten tietoa

En tiedä onko aivan ensimmäinen, mutta aina päällimmäisenä tulee mieleen kun olin 4v, kiukuttelin nukkumaanmenosta ja sain selkääni. Melkein puolet lapsuusmuistoistani ovat muistoja väkivallasta. Enkä ole koskaan ymmärtänyt, miten aikuinen ihminen voi tahallaan satuttaa puolustuskyvytöntä lasta.

Muistan akvaariossa olevia kultakaloja ja pusukaloja, olin varmaan joku 2.v. Liukumäen josta tulin rappuset kuperkeikkaa alle 3.v ja veljeni syntymän kun olin 3.v.

Vierailija kirjoitti:

Varhaisin muistoni on 1,5 vuoden iästä. Muisto on tapahtumasta, jossa on osana suunnilleen noihin aikoihin kuollut henkilö, muistan sellaisia todellisia yksityiskohtia, joita läsnä olleet vanhempani eivät, eli tuskin on valemuisto tai myöhemmin syntynyt. Oli vähän poikkeuksellinen tilanne, ehkä se on siksi jäänyt mieleen. Tämä on kai aikaisempi muisto kuin mitä ihmisillä yleensä on.

Olen puhunut kavereiden kanssa, ja useampi on sanonut, että ei muista mitään esim. alle 6 vuoden iästä. Heillä kaikilla on vähän kompleksinen suhde itseensä, ja lapsuudessa on ollut joitain vaikeita juttuja, vaikka vaikea sanoa tietty jos ei ole muistoja.

Muistothan vahvistuvat muistelemisesta. Jos ei ajattele niitä koskaan, ne häviävät vähitellen. Pienenä lapsena varmaan vähän tuurista kiinni, että voiko jotain tarttua mukaan.

Dissosiaatio?

Puolivuotiaana istumassa valokuvaamossa. Valot häikäisivät ja tuoli oli kiinnostavampi kuin kuvaus. Seuraavaan muistoon onkin sitten melkein kaksi vuotta. 4-5 vuotiaana jäi mieleen useita asioita, sitten on taas monta vuotta lähes sumua, vain keskimäärin muisto per vuosi.

Olin varmaan noin 7 tai 8 kuukautta vanha. Vaipoissa oli torttu ja kukaan ei tullut vaihtamaan. Hetken mietittyäni vaihdoin itselleni vaipat.

Muutimme kerrostalon toisesta päästä toiseen kun olin vasta vuoden vanha tai paria kuukautta yli. Muistan kun kävellä taapersin äidin kanssa yhdyskäytävällä ja kannoin sinistä pottaa uuteen asuntoon. Se sama potta on edelleen vanhempieni luona. Sininen tavallisen mallinen potta. Siinä on leppäkerttu 🐞 tarra.

Muita tosi varhaisia häivähdys muistoja on mummolasta. Norjan harmaa hirvikoira Eppu joka nukkui vieressäni (vahti minua uskollisesti) ja nuoli naamaa ja kikatin sille. Pihasaunan tuoksu, mummo tai ukko kantoi minut tupaan pyyhkeeseen käärittynä. Valkoinen arkku ja itkevät ihmiset.

Muistan äitini sanat: äh puh Pentti, työnnä vielä sentti.