Mikä on varhaisin lapsuusmuistosi? Minkä ikäinen olit ja mitä silloin tapahtui?

Muistaa asioita sieltä kun nukkui vaunuissa. Tai ei nukkunut mutta vaunuissa. Jotain leluja muistaa puinen sorsa ja jotain juttuja. Pakkasen muistaa oli kovat pakkaset.Joulusta jotain ihan pienenä ja ihmisistä.Sekin on muistissa kun tuttia yritettiin ottaa pois ettei hampaat mene vinoon hirveetä luopua tutista.

Vierailija kirjoitti:

Muistan, kun isäni kantoi minua saunasta sisälle. Muistan kun opettelin ajamaan pyörällä. Muistan kun näin tuttipulloni kuivauskaapissa, kun äiti avasi niitä ovia ja olisin halunnut pullon. Muistan kun Molla Maijani heitettiin palamaan, kun se oli niin rikki. Muistan kun olin hoitopaikassani. Ihan äkkiseltään hyvin paljon muistoja, joiden kaikkien tiedän tapahtuneen ollessani alle 5-vuotias. Jo esim.hoitopaikasta, talosta missä tapahtumat olivat jne. Muistan myös tiettyjä vaatteita ja tiettyjä hajuja, sohvan kankaan ja keittiötikkaiden keltaisen maalipinnan.

Voi että miten meni syvälle sieluun tuo kun muistat isäsi kantaneen sinua. Mua niin harmittaa kun en muista isäni enkä äitini kantaneen minua. Enkä edes halanneen koskaan. Valokuvien mukaan niin on tapahtunut joskus. Mutta on se eri asia katsoa kuvista kuin MUISTAA.

Minulla on useita muistikuvia ajalta jolloin en vielä täysin ymmärrä puhetta, ja olen hämmentynyt kun minulle selitetään asioita ja toimintaani yritetään ohjailla. Yksi liittyy siihen että isot sisarukset pelaavat lautapeliä ja pelinappulat kiinnostavat minua valtavasti, yritän ottaa niitä käsiini mutta ne otetaan minulta heti pois ja asetetaan uudestaan pelilaudalle. Minut ohjataan ystävällisesti muualle.

En osaa sanoa mikä on varhaisin muistoni, koska en tiedä niin tarkkaan missä järjestyksessä ne ovat tapahtuneet. Muistan kuitenkin joitakin tapahtumia, joista tiedän varmasti että ne ovat tapahtuneet silloin, kun olin 2-vuotias.

Kaksi muistoa muistan, jossa olen alle 7-vuotias.

Toisessa olimme tulleet äitini kanssa muskarista ja sain reippaudesta palkinnoksi jäätelön, ei perinteinen vaan vohvelista tms. tehdyn ns. kuivajäätelön.

Toisessa olen päiväkodissa ja nukkarissa annan alapedin pojan katsoa uninukkeani. Hän sitoo sen kädet tiukkaan ja en saa niitä enää auki. Nousen ylös ja menen sanomaan hoitajalle, että auttaisiko. Hän tiuskaisee, että nyt ei ole sen aika, takaisin petiin. Menen sänkyyn ja itken hiljaa itsekseni, mutta sain kun sainkin nuken kädet auki. Harmitti enkä enää koskaan antanut kenenkään koskea nukkeen.

Äiti oli lähtenyt maalta kaupunkiin, ehkä joku lääkärikäynti.

Minua 5v ja pikkuveljeä 5kk oli tullut naapurin iso tyttö vahtimaan.

Istumme sängyllä tai sohvalla iso tyttö heijas vaunuja jossa pikkuveljeni nukkui, ja minä istuin vieressä, alkoi pelottamaan kun ulkona alkoi ukkostamaan.

Muistan myös kun livahdin ilman kenkiä hiekkalaatikolle oli sukkahousut ja mekko.

Mukana oli isoveljeni ja tuo samainen iso tyttö, hänellä ei ollut kaulaa. Aikuisena ajattelin että lapset ovat välittömiä ja ihania. Oli toinen miten erilainen niin silti.

Muistan olen 4v kävelen veljen kanssa kaupasta kotiin.. yhen talon luona oli yks ilkeä tyttö, pelättiin sitä kumpikin.

Tyttö heitti kivellä ja se osui mua päähän.

Se sattui.

Myös kun mulla oli lappuhaalarit, ikää 5v joku ötökkä lensi juurikin lappuhaalarin sisälle, alan kirkumaan ja itken, hiekkikseltä tulee äitejä kysymään mikä mulla on, mä vaan itken.

Äiti sitten ravistelee housuni.

Myös kun olin pihalla tulikin kakkahätä. Soitan ovikelloa mutta veli ei tule avaamaan vaan huutelee ikkunassa.

Kakka tuli ja putos pikkarien puntista rappuun, samassa yläkerrasta tulee hoitotäti, yritän peitellä seisomalla pökäleen edessä, ettei hän huomaa sitä.

Sitten äiti tulee kaupasta ja näytän hänelle pökäleeni ja itkien sanon syy oli isoveljen.

Äiti sitten pesee peppuni ja antaa vaaleanpunaista pectusta.

Varhaisia muistikuvia on vaikeaa sijoittaa aikajärjestykseen, mutta yksi vanhimmista on ehkä jopa vauva-ajalta, tai ainakin luulen, etten osannut silloin vielä kävellä. Muistan, että olin matalassa, hämärästi valaistussa huoneessa ja jonkun kiikkutuolissa istuvan ihmisen sylissä, rinnan päällä niin kuin vauvoja pidetään. Muistoon liittyy lämpimässä sylissä keinumisen, rauhallisen illan ja turvallisuuden kokemus. Muistikuva on sijoitettavissa mummolan kamariin ja olen ollut mummon sylissä.

Olin 3- vuotta ja juoksin sängyn alle piiloon joulupukkia. Muistan vieläkin miten sydän hakkasi. Muistan myös niistä ajoista hetken, kun naapurin lapset soittivat useamman kerran ovikelloa ja juoksivat piiloon. Silloinkin minua jännitti ja pelotti kun oma äiti kävi avaamassa ovea ja mietti kuka ovikellon soittaja on. Molemmat muistikuvat ovat tilanteita joissa pelkäsin.

Putosin korkealta ja satutin itseni aika pahasti ja vuosin verta jonkin verran. Ennen terveyskeskukseen menoa minut laitettiin keittiön pöydälle ja äiti katsoi kuinka pahasti kävi. Muistan äitini itkeneen samalla, ja muistan kuinka pahalta se minusta tuntui nähdä äiti surullisena.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Muistan, että terveyskeskuksesta tullessamme kotiin kävin potalla, eli olin aika nuori. Oli kesä, ja siskoni söi pihalla mummoni kanssa tuoreita herneitä. Minä sain terveyskeskuksessa fantaa limuautomaatista.

Jompi kumpi näistä on ensimmäinen, en ole varma kumpi. Molemmissa muistoissa olen kolmevuotias.

Päiväkodissa eräs poika raapi minua nenänvarteen niin, että veri valui, ei muistikuvaa mistä tilanne alkoi. Muistan parkuneeni ja hoitaja otti minut syliin kysyen todella vihaisesti "(Pojan nimi), miksi teit noin (nimeni)lle?" Toisessa muistossa olen uimarannalla isän ja isoveljen kanssa ja kahlaan kylmässä vedessä.

Covid-19 saapui Jyväskylään.

Olin noin kolmivuotias. Muistan kun saunassa tutkin papan kämmenselässä olevaa tatuointia. Ryppyistä ihoa piti 'oikoa'. Ristin tunsin ja pappa sanoi, että kaksi muuta kuvaa olivat sydän ja ankkuri.

Muutimme uudelle paikkakunnalle kun olin 6-vuotias ja muistan vain muutamia tapahtumia ajalta ennen tuota muuttoa. 

Toinen varhainen muistikuva:

Olemme saunassa, kiukaan yllä lämmitetään pyyhe tai ehkä lakana.

Minut kääritään siihen ja äiti nostaa minut syliinsä juoksee pihan halki tupaan, pakkanen nipistelee kasvojani.

Muutama muisto on n 2-3 v ikäisenä. Muistan elävästi isän työpaikan, mentiin isää vastaan ja hän veti minua ja siskoa pulkassa. Toinen samalta talvelta hiihtämiseen, käytiin tietyssä paikassa hiihtämässä ja suuren mäen isä laski meidän kanssa vuorotellen, mäen alla oli junaradan risteys ja jännittävä junavaara liikennemerkki. Myös pari elävää muistoa silloisesta kodista. Muutimme toiselle paikkakunnalle kun olin 3,5v joten nämä eivät voi olla valemuistoja tms kun kuviakaan ei noilta ajoilta oikein ole.

Seuraavassa kodissa asuttiin vain puoli vuotta ja sieltäkin on monta yksittäistä elävää hetkeä, jotka yhdistän nimenomaan kyseiseen kotiin ja ympäristöön. Varmaan siksi jäänyt paljon muistoja mieleen kun oli niin erilainen ympäristö kuin tuo aiempi paikkakunta. Myöhemmin ei muutettu usein niin tapahtumat sekoittuvat enemmän enkä pysty yhtä hyvin yhdistää tiettyyn aikaan kaikkia muistoja. Esim. välillä 4-6v muistan monta juttua mutta vain joillain niistä on selkeä aika, johon muisto liittyy.

Varhasin muistoni on sairaalasta, jonne jouduin ollessani 4- vuotias. Ikäväliltä 4-12v muistan hyvin vähän asioita ja tarvitsen muistin tueksi valokuvia.

Minulla oli lapsena sairaus, jonka lääkitys oli niin voimakas että se vaikutti aivotoimintaan.

Hyvä esimerkki on se, että ekaluokan oppilaista muistin yläasteella vain 5/22. Vaihdoin koulua toiselle luokalle mennessä. Kun yläasteella uudella luokallani olikin joku oppilas tuolta ala-asteen ensimmäiseltä luokalta, en tunnistanut häntä enkä muistanut häntä edes sen jälkeen kun hän esitteli itsensä. Minulla ei ollut yhtäkään muistoa hänestä.

Olin ehkä juuri ja juuri täyttänyt 3v ja setäni toi minulle lomareissultaan hotellista kaksi saippuaa. Muistan yhä sen ihanan tuoksun. Meillä oli kotona aina vaan jotain halpaa ei-minkään hajuista saippuaa. Varjelin niitä kuin mitäkin aarretta :D

Kotona oli savusauna ja lauantaina iltaisin myös saunottiin. Kun palasin saunasta, niin nukkumaan menon jälkeen oksensin puolilta öin sängyn päätyyn lattialle. Iskä siivosi jäljet. En tiedä, miksi pakotettin saunaan, kun melkein aina laatta lensi saunomisen jälkeen. Sauna oli kauempana asuinrakennusta ja ilmeisesti paloturvallisuus syistä. Toivoin, että sauna syttyisi palamaan, kun oli sitä buglaamista monesti. Olin ihan lapsi vielä, mutta kävelyn jo osasin. Kun sain jalkani oman pöydän alle, en ole saunassa käynyt. Armeijassa oli pakko käydä saunassa ja samaa rumpaa laatoitus asiassa. Myöhemmin tuli mukaan migreeni ja sese vasta "syletti" ja ihan sappinesteitä myöden, ihan puistatti aina.🤢🤮

Olin alle viisivuotias.meille tuli tv 60-luvun alussa.katsottiin mustavalkoista vanhaa lännenelokuvaa.siinä mies ampuu toisen.kommentoin jotain että nyt se kuoli oikeasti tossa elokuvassa.sukulaismies sanoi että kaikki ihmiset kuolevat.järkytyin tästä niin paljon että tämä muisto on vieläkin mielessäni.