Olen käyttänyt Ozempic-laihdutuslääkettä nyt puoli vuotta. Jatkokokemuksia?

Itse olen myös käyttänyt tuota laihdutukseen. Ei sitä voi loppuikää käyttää. Sun olisi pitänyt opetella tuona aikana ruokailutavat, että pystyt pitämään sen painon. Näin ainakin itse olen tehnyt. Ja aion kytätä painoa haukan lailla, ettei pääse taas nousemaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös käyttänyt tuota laihdutukseen. Ei sitä voi loppuikää käyttää. Sun olisi pitänyt opetella tuona aikana ruokailutavat, että pystyt pitämään sen painon. Näin ainakin itse olen tehnyt. Ja aion kytätä painoa haukan lailla, ettei pääse taas nousemaan.

Siis tämä nyt perustuu edelleen siihen, että kun on hieman paha olo koko ajan, ei tee mieli syödä juuri mitään. Ja mietin, että jos se paha olo katoaa, niin tuleeko sitten taas syötyä enemmän? -ap-

Eikö toi Ozempic ole aika kallis lääke? Diabetekseen käytetään myös.

Ozempiciä voi joutua käyttämään jopa vuosikymmenen ennenkuin oma kroppa tottuu normaalipainoon. Eli voi kyllä käyttää vaikka loppuiän. Se ei perustu siihen että on paha olo vaan siihen että se on suolistohormoni joka vähentää ruokahalua. Monelle siitä saattaa tulla pitkäksi aikaa sellainen kuvotus ja joillakin se kuvotus ei lähde pois ja tällöin on mielekästä miettiä lääkkeen vaihtoa tai lopetusta.

Numero neloselle kertoisin että veronmaksajat eivät maksa Ozempicistä senttiäkään jos sillä hoidetaan ylipainoa, vaan me maksamme 150e/kk ihan omasta pussistamme ilman kelakorvauksia ja lääkemaksukattoa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö toi Ozempic ole aika kallis lääke? Diabetekseen käytetään myös.

Diabeteksen hoitoon siitä saa kelakorvauksen, mutta jos se on pelkästään lihavuuden hoitoon, ei kelakorvauksia saa. Ja toisin kuin palstalaiset luulevat, lähellekään kaikilla lihavilla ei ole oheissairauksia kuten diabetestä.

Minä ainakin myönnän syöväni aina ja kokoajan ihan liikaa siihen nähden mitä teen, mikä olisi tarve. 

Opeteltu tapa hallita ahdistusta? Alan itkemään, kun väsyn, harmittaa, tulee takapakkia, vastoinkäymisiä, kun tulee oikea nälän tunne.

Rankaiseeko ihminen itseään laihdutuskuureilla, nälällä?

Nälkä ja nälkäkiukku, vihan takanahan on aina pelko.

Onkohan mua pidetty vauvana nälässä? Tai/ja sitten tuputettu lapsena ruokaa, syötetty väkisin; *hyvä ruoka parempi mieli* - lohdutettu ruualla, makeisilla? Ei ole ollut normaalia ruokailutottumusta?

Ja kaava toistuu ja toistuu aikuisena kera alkoholin?

Löytyisköhän tästä tutkimusta?

Eikö näissä laihdutusohjelmissa aina käydä terapeuttikeskusteluja ja sieltä löytyy traumatausta? Kyse onkin psyykkisestä oireesta?

Masennuslääke ahmimiseen, syömishäiriöön?  Kuka on kokeillut ja mitä?  (mirtazapin lisää ruokahalua, se ei siis hyvä)

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ymmärrä, että jotkut vaan on lihavia, jos ei ole itsekuria terveelliseen syömiseen?

Näin on aina ollut kautta historian. Itselleen ja muille valehtelu on taitolaji.

Silmät kirkkaina söpötettään jonkin laihdutusleikkauksen, ihmekapseleiden tai hel..kalliin lääkkeen perään. Omassa kehokuvassa ei tapahdu kuitenkaan mitään muutosta, lihotaan vaan, kun ei ole tahtoa tehdä ko-ko-nais-val-tais-ta elämäntapamuutosta. Se vaatii paljon ja kaikista siihen ei ole. Mitään ei kyetä itse tekemään. Avun pitää tulla ulkoa. Kun se kaikki lähtee omien korvien välistä.

Moni syö pelkästään ahdistukseen, mitä ei pysty myöntämään tai käsittelemään. Tai energiansaanti / vuorokausirytmi on ihan sekaisin. Täytyisi myös huomioida ikä; esim. alkavat vaihdevuosioireet?

Ja tiedän monia lihavia todella ilkeitä haisevia ihmisiä. Ruokavalio on oikeasti ihan mitä sattuu; einekset, liika alkoholi, tupakointi, lisäaieilla kyllstetyt tuotteet, valmiskastikkeet yms. Näytellään sitten jotain hoivaavaa parantajaa ja puhutaan asiakkaille pehmeitä muka tietävästi. Itse hoitajalla kunto ja habitus saattaa olla ihan retuperällä. 

t. suutarin lapsella ei ole kenkiä, tiedän sen itsestäni  :)  kokemus puhuu,

joten tsemppiä elämäntapamuutokseen tai sitten luovuta, mutta älä tunge itseesi lääkkeitä joiden pitkittäisajan haittavaikutuksista et tiedä.

Joten onko parempi olla ennemminkin vähän pullukka ja suht terve, jos olet aina ollut pullukka (ns. sukuvika) vai juosta ikuisesti laihuusihannekuvan perässä, mikä ei tule toteutumaan?

Sinulla nyt ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä aiheesta. Jos ihminen saa suolistohormonia ja laihtuu sillä esim 80kg ja näin ollen saa elämänsä takaisin, eikö silloin ole aika selvää ettei kyseessä ollut mikään itsekurin puute?

Mikä on suolistohormooni?

Serotoniini?  

Mihin se vaikuttaa?

Mä käytän Victozaa diabeteslääkkeenä. En oo laihtunut lainkaan. Mies käyttää Ozempicia, 18 kg lähtenyt

Laihtuu 80 kg, mikä on ruokavalio sitten jatkossa?  Onko palkintona laihtumisesta se itsekurin löytyminen, että pääsee laihtumisen alkuun helpolla tavalla? 

Eihän ne siinä lihavuusohjelmassakaan voi syödä kuitenkaan koskaan normaalisti, kun 

kilot tulee takasin tai kaksinkertasena?

Tai lihavuusleikkauksen käyneet, ei voi syödä juoda alkoholia kuten ennen kun kilot tulee takasin tai ryöstäytyy kuten ennen, maha venyy jne. 

Eli onko kyse kuitenkin ajatteluun vaikuttamisesta?  ---> syö terveemmin ja vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Laihtuu 80 kg, mikä on ruokavalio sitten jatkossa?  Onko palkintona laihtumisesta se itsekurin löytyminen, että pääsee laihtumisen alkuun helpolla tavalla? 

Eihän ne siinä lihavuusohjelmassakaan voi syödä kuitenkaan koskaan normaalisti, kun 

kilot tulee takasin tai kaksinkertasena?

Tai lihavuusleikkauksen käyneet, ei voi syödä juoda alkoholia kuten ennen kun kilot tulee takasin tai ryöstäytyy kuten ennen, maha venyy jne. 

Eli onko kyse kuitenkin ajatteluun vaikuttamisesta?  ---> syö terveemmin ja vähemmän.

Ei se ole kyse ajatteluun vaikuttamisesta vaan hormonista. Mikä mielestäsi on normaalisti syömistä? Kyllä lihavuusleikatut voivat syödä ihan normaalisti, pienempiä annoksia vain. Mutta se on usein huomattavasti helpompaa koska lihavuusleikkauksen myötä suolistosta erittyy enemmän samaa suolistohormonia se lisäksi että vatsalaukku ohitetaan jolloin ravinnosta imeytyy huonommin kaloreita.

Itselläni ainakin ilman tuota lisäsuolistohormonia mikään määrä ruokaa ei tunnu tyydyttävän sitä ruoanhimoa ja nälkää. Senkin jälkeen kun on ähkyssä niin vielä tekee mieli ottaa lisää. Jos alkaa tekemään mieli karkkia niin sitä kiipeilee seinille ja talsii lumihangessa 3km kauppaan keskellä yötä vain saadakseen sitä hiton karkkia koska on aivan hirvittävä tarve sille. Suolistohormoni tasapainotti itselläni nämä himot pois. Voin syödä aivan normaalia ruokaa, voin valita terveellisesti koska sitä pakottavaa himoa herkkuihin ei enää yksinkertaisesti ole. Voin kieltäytyä kakkupalasta vaikka vähän tekisi mieli, koska kykenen tekemään sen päätöksen. Ennen en kyennyt. Se himo oli liian pakottava. Olen kokeillut muita laihdutuslääkkeitä ilman sen kummempaa tulosta, joten en jaksa uskoa että kyse on placebo-efektistäkään. Itse olen laihtunut 42kg ozempicillä ja olen nyt onnellisesti normaalipainoinen. Tuttavani on laihtunut 80kg. En ole joutunut opettelemaan mitään uusia elintapoja, olen osannut ne jo ennestään. Olen ollut lapsesta asti ylipainoinen ja todennäköisesti joudun käyttämään ozempiciä vielä vuosia ennenkuin vartaloni tottuu muutokseen.

26 viikkoa ei ole vielä paljon, kannattaa jatkaa. Tietysti jos on paha olo koko ajan, se on ikävää. Minulle lääkäri kirjoitti suoraan kahden vuoden satsit vaikka pudotettavaa on "vain" n. 30 kiloa. Luulen sen tippuvan nopeammin mutta varmasti jatkan lääkitystä tuon kaksi vuotta.

Minulla ei ole ollut vielä mitään sivuvaikutuksia mutta takana onkin vasta viisi viikkoa (-4 kg). Makeaa ei ole tehnyt mieli yhtään, karkit on jääneet kauppaan. Syön nyt kolme ateriaa päivässä; aamiainen, lounas, päivällinen eikä yhtään mitään muuta, Finelin ruokapäiväkirjaa olen pitänyt - päivittäiset kalorit ovat 1000-1200 ja yhtään enempää en pysty syömään. Päivällinen klo 17-18 on päivän viimeinen ateria eikä sen jälkeen mieli mitään eikä ole nälkä. Lisäksi alkoholi ei oikein maistu. Entinen "herkku" valkkari lähinnä puistattaa. Muutama lonkero on mennyt sujuvasti.

Olen ollut ylipainoinen siitä lähtien kun ensimminen lapseni syntyi 32 v sitten. Muutama yritys laihduttaa ja paino putosikin 15-20 kg, mutta paluu vanhoihin tapoihin toi kilot takaisin ja lisää kertyi. Viimeiseen 10 vuoteen en ole yrittänytkään painoa pudottaa. Olin jo sairaalloisen lihava ja söin todella epäterveellisesti ja myös ruoka-annokset ja leivän määrä olivat isoja. Nyt alkoi terveys reistaamaan ja se herätti. Tämä oli ja on motivaationa. Ensin piti laittaa pääkoppa kuntoon, eli kävin tätä ajatustyötä huolella muutaman kuukauden. Lääkäriltä pyysin ja sain tueksi Ozempicin. Lähtökohta oli heti alkuun, että teen elämäntapamuutoksen ja opettelen syömään säännöllisesti, sopivia määriä ja terveellisemmin. Ruokavalioni oli hyvin yksipuolinen, siitä puuttui kasvikset, maitotuotteet, mutta suklaata, karkkia, keksiä ja pullaa sitäkin enemmän. Herkkuvarasto piti aina olla. Vaikka motivaatio on korkea, ei sokerikoukusta eroon pääseminen ole helppoa ja siksi koin tarvitsemani lääkkeestä tukea. 3 viikkoa oli iltaisin vaikeaa, mutta sitten helpotti. Nyt voin syödä satunnaisesti jotain makeaa, mutta ei karkaa lapasesta. Syöminen on nyt hallittua, tiedostavaa ja ruokavaliomuutos tuntuu jo luontevalta. Lääke ei itsessään laihduta, vaan elämäntapojen pitää muuttua. Sitä tässä opetellaan ja siksi lääkettä käytetään vielä pitkään. 8 kk ja -33kg ja vielä -7 kg tavoitteeseen. Olen senkin jälkeen vielä ylipainon puolella, mutta silti ihan hiton hyvä parannus. Nyt on kolesteroli-, sokeri- ja RR-arvot normaalit ja kummasti tules-vaivat helpottaneet. Vippaskonstiksi en lääkettä lue, mutta hyvä kainalosauva se minulle on. Olen todella ylpeä itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös käyttänyt tuota laihdutukseen. Ei sitä voi loppuikää käyttää. Sun olisi pitänyt opetella tuona aikana ruokailutavat, että pystyt pitämään sen painon. Näin ainakin itse olen tehnyt. Ja aion kytätä painoa haukan lailla, ettei pääse taas nousemaan.

Siis tämä nyt perustuu edelleen siihen, että kun on hieman paha olo koko ajan, ei tee mieli syödä juuri mitään. Ja mietin, että jos se paha olo katoaa, niin tuleeko sitten taas syötyä enemmän? -ap-

Aiheuttaako lääke edelleen sinulla pahoinvointia 6 kk:n jälkeenkin? Minulla ajoittaiset aaltomaiset kuvotuksen tunteet kestivät pari kuukautta ja kesken ruokailun tuleva täydentuntu muutaman kuukauden. Sen jälkeen olin vähän huolissani, kun tuota täydentuntua ei tullutkaan. Arvelen sen johtuvan siitä, että ruokamäärä on nyt sopiva. En jää nälkäiseksi, mutta ei tule myöskään ähkyä. Ensimmäiset 7 kk paino putosi n. 1 kg viikossa, nyt vähän vähemmän, mutta painokäyrä edelleen laskeva. Kesällä olen tavoitteessani ja ainakin itse ajattelen että vuoden verran tasapainottelussa lääkettä käyttäisin. Aion myös käydä jatkossakin vaa'alla 1 x vko, jotta osaan tehdä korjausliikkeen, mikäli salakavalasti ruokamäärät kasvaisivat. Toivon ja uskon, että uudet ruokailutapani ovat pysyviä ja herkut pysyvät maltillisina. Sitähän tässä lääkkeen kanssa opetellaan. Olen myös Hus:n painonhallintatalon nettivalmennuksessa.

Minä käyn joka aamu vaakalla. Paino putoaa mukavasti joka päivä vähän. Minulla myös Työterveyden tuki, viikottaiset tehtävät ja terveydenhoitajan vastaanotto joka 4. viikko Teamsin kautta. Ozempic on kyllä hyvä tuki ja pitää yllä motivaatiota kun paino koko ajan putoaa ja mieliteot ovat vähentyneet, vaikka ensi terveydenhoitaja lääkettä vähätteli. Lääkäri taas ei ollenkaan vaan piti hyvänä juttuna.

 

Minulla selvästi on ongelmana kasvisten ja hedelmien syönti. Kasviksia olen saanut lisättyä, pakastin on varoiksi täynnä pakastevihanneksia tuoreiden lisäksi. Mutta ei joka päivä mene sitä puolta kiloa, ellei ihan laskemalla laske. Mikään tapa siitä ei ole vielä tullut. 

Miten muutit ruokavaliota ?ja muita elintapoja?

Nehän ne pääasia.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ymmärrä, että jotkut vaan on lihavia, jos ei ole itsekuria terveelliseen syömiseen?

Näin on aina ollut kautta historian. Itselleen ja muille valehtelu on taitolaji.

Silmät kirkkaina söpötettään jonkin laihdutusleikkauksen, ihmekapseleiden tai hel..kalliin lääkkeen perään. Omassa kehokuvassa ei tapahdu kuitenkaan mitään muutosta, lihotaan vaan, kun ei ole tahtoa tehdä ko-ko-nais-val-tais-ta elämäntapamuutosta. Se vaatii paljon ja kaikista siihen ei ole. Mitään ei kyetä itse tekemään. Avun pitää tulla ulkoa. Kun se kaikki lähtee omien korvien välistä.

Moni syö pelkästään ahdistukseen, mitä ei pysty myöntämään tai käsittelemään. Tai energiansaanti / vuorokausirytmi on ihan sekaisin. Täytyisi myös huomioida ikä; esim. alkavat vaihdevuosioireet?

Ja tiedän monia lihavia todella ilkeitä haisevia ihmisiä. Ruokavalio on oikeasti ihan mitä sattuu; einekset, liika alkoholi, tupakointi, lisäaieilla kyllstetyt tuotteet, valmiskastikkeet yms. Näytellään sitten jotain hoivaavaa parantajaa ja puhutaan asiakkaille pehmeitä muka tietävästi. Itse hoitajalla kunto ja habitus saattaa olla ihan retuperällä. 

t. suutarin lapsella ei ole kenkiä, tiedän sen itsestäni  :)  kokemus puhuu,

joten tsemppiä elämäntapamuutokseen tai sitten luovuta, mutta älä tunge itseesi lääkkeitä joiden pitkittäisajan haittavaikutuksista et tiedä.

Joten onko parempi olla ennemminkin vähän pullukka ja suht terve, jos olet aina ollut pullukka (ns. sukuvika) vai juosta ikuisesti laihuusihannekuvan perässä, mikä ei tule toteutumaan?

Oletpa ilkeä!

Et voi sanoa noin, kun et tiedä. Katso areenalta ohjelma, Truth about fat.

Siinä käy ilmi, että osalla lihavia puuttuu eräs hormoni ja se saa syömään koko ajan. Vastaavasti oli mysö tikkulaiha,jolta puuttui radsva, ei hänkään voinut hyvin!

Eli ei kannata huudella asioista kun ja jos ei tiedä muuta kuin "mutkun mä kyllä tiedän".

Vierailija kirjoitti:

Minä käyn joka aamu vaakalla. Paino putoaa mukavasti joka päivä vähän. Minulla myös Työterveyden tuki, viikottaiset tehtävät ja terveydenhoitajan vastaanotto joka 4. viikko Teamsin kautta. Ozempic on kyllä hyvä tuki ja pitää yllä motivaatiota kun paino koko ajan putoaa ja mieliteot ovat vähentyneet, vaikka ensi terveydenhoitaja lääkettä vähätteli. Lääkäri taas ei ollenkaan vaan piti hyvänä juttuna.

 

Minulla selvästi on ongelmana kasvisten ja hedelmien syönti. Kasviksia olen saanut lisättyä, pakastin on varoiksi täynnä pakastevihanneksia tuoreiden lisäksi. Mutta ei joka päivä mene sitä puolta kiloa, ellei ihan laskemalla laske. Mikään tapa siitä ei ole vielä tullut. 

Olen saanut lisättyä kasviksia ja hedelmiä 0:sta useimpina päivinä 500 g tai 6 kouralliseen, joka myös jossain mainitaan, mutta proteiinin saanti ei ole riittävää. Kun ruokavalio on ollut ihan persiillään vuosikausia, on vaikea saada kaikkea suositusten mukaisia ruokavalioon kerrallaan. Ruokamäärät ovat myös sen verran pieniä, että tuntuu mahdottomalta nuo suositukset täyttää. Syön tavallista kotiruokaa, kuten myös tulevaisuudessa. Kaikki tekemäni muutokset ovat kuitenkin iso askel parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ymmärrä, että jotkut vaan on lihavia, jos ei ole itsekuria terveelliseen syömiseen?

Näin on aina ollut kautta historian. Itselleen ja muille valehtelu on taitolaji.

Silmät kirkkaina söpötettään jonkin laihdutusleikkauksen, ihmekapseleiden tai hel..kalliin lääkkeen perään. Omassa kehokuvassa ei tapahdu kuitenkaan mitään muutosta, lihotaan vaan, kun ei ole tahtoa tehdä ko-ko-nais-val-tais-ta elämäntapamuutosta. Se vaatii paljon ja kaikista siihen ei ole. Mitään ei kyetä itse tekemään. Avun pitää tulla ulkoa. Kun se kaikki lähtee omien korvien välistä.

Moni syö pelkästään ahdistukseen, mitä ei pysty myöntämään tai käsittelemään. Tai energiansaanti / vuorokausirytmi on ihan sekaisin. Täytyisi myös huomioida ikä; esim. alkavat vaihdevuosioireet?

Ja tiedän monia lihavia todella ilkeitä haisevia ihmisiä. Ruokavalio on oikeasti ihan mitä sattuu; einekset, liika alkoholi, tupakointi, lisäaieilla kyllstetyt tuotteet, valmiskastikkeet yms. Näytellään sitten jotain hoivaavaa parantajaa ja puhutaan asiakkaille pehmeitä muka tietävästi. Itse hoitajalla kunto ja habitus saattaa olla ihan retuperällä. 

t. suutarin lapsella ei ole kenkiä, tiedän sen itsestäni  :)  kokemus puhuu,

joten tsemppiä elämäntapamuutokseen tai sitten luovuta, mutta älä tunge itseesi lääkkeitä joiden pitkittäisajan haittavaikutuksista et tiedä.

Joten onko parempi olla ennemminkin vähän pullukka ja suht terve, jos olet aina ollut pullukka (ns. sukuvika) vai juosta ikuisesti laihuusihannekuvan perässä, mikä ei tule toteutumaan?

Oletpa ilkeä!

Et voi sanoa noin, kun et tiedä. Katso areenalta ohjelma, Truth about fat.

Siinä käy ilmi, että osalla lihavia puuttuu eräs hormoni ja se saa syömään koko ajan. Vastaavasti oli mysö tikkulaiha,jolta puuttui radsva, ei hänkään voinut hyvin!

Eli ei kannata huudella asioista kun ja jos ei tiedä muuta kuin "mutkun mä kyllä tiedän".

Tuo selitys ei päde koska lihavuus on nyt räjähtänyt, muuten se ois ollu aina.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen myös käyttänyt tuota laihdutukseen. Ei sitä voi loppuikää käyttää. Sun olisi pitänyt opetella tuona aikana ruokailutavat, että pystyt pitämään sen painon. Näin ainakin itse olen tehnyt. Ja aion kytätä painoa haukan lailla, ettei pääse taas nousemaan.

Ozempicia voi kyllä käyttää vaikka loppuikänsä.