Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
On aina vähän puistattanut meidän neiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erittäin paljon. ”Meidän prinsessa syntyi silloin ja silloin.” Voi oksetus.
Yleensä nuo vanhempiensa prinsessoiksi kutsumat ovat vielä pusikossa synnytetyn pallinaaman näköisiä. Hyvä se tietysti on lapsen itsetuntoa tukea, mutta minulle tuollainen höpötys kertoo enemmänkin objektiivisuuden puutteesta ja hukassa olevasta vanhemmuudesta. Kaikki tuo, kun puhutaan yli 2-3-vuotiasta lapsista. Tyttövauvoja ja pieniä tyttölapsia on mielestäni luonnoslista kutsua prinsessoiksi, korostaa ikään kuin lapsen saamisen lahjaa.
Lähipiirissä on varakas, akateeminen ja menestynytkin perhe. Tyttäret molemmat moisia pallinaamoja ja äiti ehkä hieman lumpahtava sitä itse kuitenkaan ymmärtämättä. Parasta viihdettä on seurata äidin facepostauksia, kun esittelee jälkikasvuaan noilla keskustelun aiheen määreillä. Uskoisin, että tulee tytöistä melko itsekkäitä bitchejä, joilla ei ole itsetunnosta puutetta, mutta ulkonäkönsä arviointi yhtä vaikeata kuin äidillään. Äiti on ns. hevosnaama, periaatteessa kaunis, mutta palikat naamassa ei vain napsahda kohdalleen.
Kerran minulla oli oppilas, jota äiti aina nimitteli meidän neidiksi Wilmassa. Meidän neidillä on hammaslääkäri, joten ei pääse tunnillesi jne. Kyseessä oli yläkoululainen teini. Pidin tätä kyllä omituisena. Jotenkin epäkunnioittavaa. Ymmärrän vielä sen, että läheisten kesken puhutaan meidän neidistä, kun lapsi on leikki-ikäinen, mutta että aineenopettajalle 15-vuotiaasta...
Vierailija kirjoitti:
Erittäin paljon. ”Meidän prinsessa syntyi silloin ja silloin.” Voi oksetus.
Joopajoo.
Nykymaailmassa tuntuu olevan trendinä vetää kaikki kaunis maihin tasa-arvon nimissä. Siksi olen päättänyt, että en enää ole ikinä tasa-arvon kannattaja. Tasa-arvo - voi oksetus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköposteissa yms kutsun nimeltä, mutta jos satun lapsesta jotain hyvin harvoin kirjoittamaan sosiaalisessa mediassa, puhun neidistä. En käytä hänen nimeään siellä. Saakoon joku ihottumaa, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri puhuu melkein pelkästään tytöstään "meidän neitinä". Siitä tuo inho alkoikin, en edes tajunnut sitä aluksi mutta vuosien aikana joka ikinen työpäivä sain kuunnella tuon "meidän neidin" tekemisistä, niin en todellakaan aio omaa (vielä vain haaveissa olevaa) lasta kutsua koskaan noin. Poikaansa tuo sama tyyppi kutsuu vain ja ainoastaan nimellä. Tosi outoa.
Sama juttu. Vuosikausia sitä kuuntelin eikä ikinä selvinnyt, että oliko sillä lapsella joku ihan oikea nimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puistattaa kyllä, mutta vielä enemmän puistattaa, kun kuulee jonkun miehen puhuvan puolisostaan muille ja nimittävän häntä "meidän mammaksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri puhuu melkein pelkästään tytöstään "meidän neitinä". Siitä tuo inho alkoikin, en edes tajunnut sitä aluksi mutta vuosien aikana joka ikinen työpäivä sain kuunnella tuon "meidän neidin" tekemisistä, niin en todellakaan aio omaa (vielä vain haaveissa olevaa) lasta kutsua koskaan noin. Poikaansa tuo sama tyyppi kutsuu vain ja ainoastaan nimellä. Tosi outoa.
Sama juttu. Vuosikausia sitä kuuntelin eikä ikinä selvinnyt, että oliko sillä lapsella joku ihan oikea nimikin.
Minun entinen työkaverini oli myös juuri tuollainen, joka jaaritteli joka päivä heidän neidin sanomisista ja tekemisistä. Sen verran aikaa kuluikin noihin jaarituksiin, että työt eivät oikein edistyneet ja hänet irtisanottiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vähän puistattaa, jos joku puhuu jatkuvalla syötöllä lapsistaan pelkästään hellittelynimillä. Kotona perheen kesken ihan sama, mutta julkisesti voisi käyttää lapsen nimeä. Tuo teini-ikäisen Wilmassa neidittely on tosi noloa.
Meille ei syntynyt mitään prinssiä, eikä kukaan tainnut erehtyä poikaamme sellaiseksi nimittääkään. Ihan vaan poika tai vauva se oli muille ihmisille jutellessa, ennenkuin sai nimen. Muistan itse pikkutyttönä inhonneeni, jos joku sanoi mua neidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kutsun koiraani matriarkaksi, prinsessaksi, kuningattareksi, teidän korkeudeksenne jne.
Mitäs sitten?
Mä puhun koirastani prinsessana ja vieläpä ranskaksi. Hän tykkää jostain syystä siitä.
Koira ei ole koskaan "hän"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep.
Myös enkeliksi kutsuminen kuulostaa vähän haudan takaa tulevalta.
Enkelit eivät ole kuolleita ihmisiä. Enkelit ovat ihan oma lajinsa.
Tänä. Varsinkin kuolleiden pikkulasten vanhemmat kutsuvät näitä kuolleita enkeleiksi. Särähtää korvaan. Enkelillä ei ole mitään tekemistä kuolleen ihmisen kanssa.
”Enkelityttömme lensi tänään taivaaseen <3”
Ei näin.
Ai SINÄ määrittelet miten kuollutta lasta nimitetään?!? Ymmärrätköhän edes itse mitä kirjoitit? Ei näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri puhuu melkein pelkästään tytöstään "meidän neitinä". Siitä tuo inho alkoikin, en edes tajunnut sitä aluksi mutta vuosien aikana joka ikinen työpäivä sain kuunnella tuon "meidän neidin" tekemisistä, niin en todellakaan aio omaa (vielä vain haaveissa olevaa) lasta kutsua koskaan noin. Poikaansa tuo sama tyyppi kutsuu vain ja ainoastaan nimellä. Tosi outoa.
Sama juttu. Vuosikausia sitä kuuntelin eikä ikinä selvinnyt, että oliko sillä lapsella joku ihan oikea nimikin.
Sama täällä, liitettynä, että aivan mikä tahansa puheenaihe kääntyi viimeistään kolmen, mutta yleensä jo ensimmäisen lauseen jälkeen heidän neitiin ja hänen tekemisiinsä.
Kiva keli tänään, niin on, Meidän Neitikin vaati jo tennarit jalkaan! Olin todella pahassa flunssassa, juu, Meidän Neidilläkin on nenä nuhissut, kun nyt vaan ei tulisi kipeäksi, kun Meidän Neiti on kutsuttu synttäreille.
Ja just semmoiset ylpeällä äänellä esitetyt:" Meidän Neiti päätti sitten, että huoneen on oltava kokonaan vaaleanpunainen" viimeistään sai pään kivistämään, kun tiesi, mikä selostus siitä neidin huoneen maalaamisesta taas seuraakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en kutsu poikaani enkä ottopoikaani prinsessaksi enkä neidiksi. Heillä on nimet. Miniya ja Godzilla Jr. Kunnon hirviöpoikia ovat.
Ei tietenkään puistata. Sanon joka aamu ja ilta tyttärelleni, että isin rakas prinsessa. Myös vaimoani kuningatartattelen joka päivä.
Ymmärrän nämä hellittelyniminä ja arvostan, jos vanhempi puhuu näin lapsestaan. Olen itse elänyt lapsuuden, jossa esim. isäni ei puhunut minulle ollenkaan, ei tervehtinyt tai toivottanut huomenta tai hyvää yötä. Huusi lyödessään vaan.
Olisin mielelläni ollut jonkun puheessa jotain kaunista, vaikkapa neiti tai prinsessa jos joku olisi minusta ylpeänä muille kertonut, joskus.
Vierailija kirjoitti:
Yksi työkaveri puhuu melkein pelkästään tytöstään "meidän neitinä". Siitä tuo inho alkoikin, en edes tajunnut sitä aluksi mutta vuosien aikana joka ikinen työpäivä sain kuunnella tuon "meidän neidin" tekemisistä, niin en todellakaan aio omaa (vielä vain haaveissa olevaa) lasta kutsua koskaan noin. Poikaansa tuo sama tyyppi kutsuu vain ja ainoastaan nimellä. Tosi outoa.
Selvä m:esv:han merkki.
Ei mua haittaa et ihmiset kutsuu, kyllä mun mies kutsui tytärtämme pikku prinsessaksi se loppuu sit ku lapset kasvaa.
Onko se sulta pois? Jos ei niin anna ihmisten keskittyä omiin lapsiinsa
Ei puistata. Sen sijaan puistatti, kun lapsemme sai hengenvaarallisen sairauskohtauksen ja joutui äkisti sairaalaan ja mennessämme ensimmäistä kertaa osastolle hoitaja sanoi ovella, että teidän pieni enkelinne on huoneessa x. Luulin, että lapsi on kuollut ambulanssissa matkalla sairaalaan. Meitä vanhempia ei siis otettu ambulanssiin vaan käskettiin ajaa omalla autolla perässä.
Rakkaalla lapsella monta nimeä - vois ehkä tarkistaa miten monipuolisesti itse tarjoaa turvaa ja hellyyttä ja muistaa, että jos lapsi ei teininä kutsukaan äidiksi tai isäksi vaan nimellä, kylmä malli on saatu jo pilaamaan loppuelämä kohdusta saakka.