Kuvaile Joulu, joka on ollut elämäsi tähän astisista jouluista kaikkein onnellisin? Entä onnettomin?

Entä sinun?

Onnettomin on ollut se joulu, kun sain aatonaattona keskenmenon. Onnellisin pari vuotta myöhemmin, kun perheessä oli puolivuotias vauva viettämässä ensimmäistä jouluaan.

Onnellisin oli ensimmäinen isän kuoleman jälkeen, onnettomia oli kaikki ennen sitä

Joulukuu 2017 

 

Joulukuu 2017 

Täydennän. Onnellisin ja Kaunein. Muistoissa.

Onnettominta joulua ei ole ollut, kaikki ovat olleet onnellisia.

Onnellisin joulu oli luultavasti se kun saatiin veljen kanssa joululahjaksi Super Nintendo ja Donkey kong country peli.

Varmaan joku lapsuuden jouluista. Tykkäsin tosi paljon sukuloida kun olin pieni. Kummitädin luona oli aina kiva tunnelma pukkeineen ja kuusineen. Myös tädin luona maalla viihdyin, siellä oli monta serkkua. Aikuisuuden jouluihin on liittynyt tosi usein henkistä taakkaa.

Jokainen joulu on hyvä, ellei kukaan läheinen ole juuri kuollut. Adventtivainaja on synkkä juttu.

Joulut eivät tunnu onnellisilta koskaan,mutta ne ovat tasaisesti olleet leppoisia ja helppoja. Ehkä onnellisimman hetken koin työssäni joulun ajan työvuorossani. Minun piti mennä töihin toiseen hotelliin aattoillaksi, mutta kukaan ei muistanut tulla hakemaan minua. Etäisyyttä oli noin 50 km. Soitin pomolle, soitin siihen toiseen hotelliin, monta kertaa, mutta kukaan ei vastannut. Se oli outoa, joten jätin tekstiviestejä, soittopyyntöjä, eikä kukaan sittenkään ottanut yhteyttä. Asuin firman pikkuisessa pihamökissä, aika surkeassa, ja lähdin kaivelemaan ruokaa firman keittiöstä ( jouluksi ei otettu päätaloon asukkaita). Löysin vanhoja jätskituutteja pakkasesta ja näkkäriä kaapeista. Söin niitä surkeana, itsesäälin vallassa, mutta kun katsoin päätalon takkahuoneen ikkunasta näin muutaman tunnin päivän lopksin auringonlaskun monissa väreissä. Samaan aikaan tuli telkusta joulurauhan julistus ja koin oloni hyvin onnelliseksi. Menin jonkun tunnin kuluttua nukkumaan ja kuorsasin seuraavaan aamuun klo viiteen, jolloin pomo muisti tulla hakemaan töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Onnettominta joulua ei ole ollut, kaikki ovat olleet onnellisia.

Onnellisin joulu oli luultavasti se kun saatiin veljen kanssa joululahjaksi Super Nintendo ja Donkey kong country peli.

Nintendon Donkey Country pelit olivatkin ihania, niihin liittyy niin lämpöisiä ja onnen täyteisiä lapsuusmuistoja, kun pelasin niitä sisarusten kanssa, varsinkin pikkuveljeni kanssa. Tykkäsimme erityisesti 2 osasta. 🙂

Olin alaluokilla 60- luvulla. Paras muisto on kun menimme hevosreellä koululle " kuuselle" kuten siihen aikaan koulun joulujuhlaa kutsuttiin. Aisakello kilisi, lunta oli ja pakkasta. Ihana suomenhevosemme Tähti. On ikävä.

Onnettomia olivat kaikki joulut, jotka vietin VAIN vanhempieni kanssa. Jos oli muita ihmisiä, he käyttäytyivät edes jotenkin normaalisti.

Menneisyyden vuoksi en pidä joulusta. Oman perheen kesken vietetyt päivät ovat kuitenkin onnellisia.

Se joulu  onnettomin kun olin menossa leikkaukseen ison vatsamöykyn takia ja oli epäselvää mikä se oli. Tietysti pelkäsin sitä pahinta vaihtoehtoa ja surin ehkä viimeistä jouluani ja perhettäni. 

Joulunajat korvessa, neljä viikkoa rauhasa havulaavulla... rakovalkea, lampaankarvavällyt . Joskus punatulkku, orava <3 Veljeni susi on tervetullut...

Kaikki muunlaiset joulut olleet ns. " perseestä" metelöivine rahavaineen.

Ei ole ollut onnetonta joulua. Onnellisin oli "yllätysjoulu", jonka mieheni järjesti koko perheelle. Mies + minä + 2 lasta. Noin kuukausi ennen joulua tuli vaan kaikille lista asioista, jotka tuli pakata mukaan ja käsky olla pakkaukset valmiina, aamupala syötynä ja vaatteet päällä aamulla 22. päivä klo:7.30. Silloin tuli miehen tilaama taksi hakemaan kentälle, kentällä mies suostui kertomaan, minne mennään ja lennettiin Sveitsiin.

Perillä sitten mies haki tiskiltä vuokra-auton ja lähdimme sillä eteenpäin. Vielä tässäkään vaiheessa mies ei suostunut kertomaan lopullista määräänpäätä, vaan käski katsella maisemia. No, lopulta päästiin erääseen hotelliin perille ja siellä sitten viettiin joulu ja uusi vuosi. Laskettelua, hyvää ruokaa, rentoutumista, juhlimista. Kaikkea, mitä voi toivoa. 

Varmaan surkein joulu oli teininä kun isä veti kolmen päivän koomakännit ja mitään ruokaa ei ollut, ei antanut edes rahaa että olisin päässyt kauppaan. Soitin kaverille ja pääsin sinne loppujouluksi. 

Vihasin joulua vuosia. Isä varmaan on kännissä edelleen. Lapsuuden jouluja en muistele muutenkaan hyvällä.

En ole jouluisin ikinä oikeasti onnellinen, lähinnä ahdistunut ja iloinen kun se aika päättyy. Lapseni onneksi rakastaa joulua ja itse menossa mukana, mutta paljon olen töissä. Onnellisinta nykyjouluissa on katsoa lasten iloa, heillä on kaikki huomattavasti paremmin kuin itsellä aikanaan. Joulu ei ole lahjoja, vaan rakkaat ihmiset lähellä. 

Lapsuuden joulut kun piti sukukaisten nurkissa katsella känniläisiä. Joku surkea joulupöytä ja kuusi oli viitsitty rahdata sisälle eikä mitään muuta. 

Aikuisena olen nähnyt vaivaa joulun eteen eikä rahassakaan pihistellä. Kaikki omat joulut aikuisena ovat olleet onnellisia eikä känniläisiä pilaamassa. 

Onnettomin oli eka joulu äidin kuoleman jälkeen ja muutkin joulut sen jälkeen menettäneet merkityksensä .

Mentiin mökille jouluksi, kun olin lapsi. Söin suklaata ja luin, onnellisena kuin possu karsinassa.

Ikävin oli se, kun olin täysin yksin. Siihen pitää nyt opetella.

Onnellisin joulu oli jokin niistä lapsuuden ja  nuoruuden jouluaatoista, joka vietettiin suvun kanssa.

Onnettomin joulu kun sain kuulla saavani pikkusisaruksen. Perheessä oltiin jo ennestään tiukoilla taloudellisesti, oli vanhempien riitoja js stressiä, jotka kasvoivat isompaan mittakaavaan. En muista kotona yhtään riidatonta viikonloppua tai joulua nuoruudestani. Isäni joka viikonloppuinen alkon käyttö ja veemäisyys  aiheutti riitoja, vähättelyä. Narsismia isän taholta kohdistuen perheeseen ja sukulaisiin. Uhkailua itsemurhalla, erolla, sillä että joku perheestä tekee itsemurhan, perinnöttömäksi jättämisellä. Sairasta.

Sisarus oli ehkä vahinko, ehkä äidin oma päätös. Mutta sillä hän sitoi itsensä mieheen, joka ei antanut hänen tavata omia sukulaisiaan, ystäviään, rajoitti harrastuksia, määräsi mitä tehdään ja milloin, perui sovittuja asioita...

Olisi kannattanut lähteä, ei jäädä ennen kolmatta lasta.