Lue keskustelun säännöt.
Puistattaako ketään muuta lapsen kutsuminen "meidän neidiksi" tai "prinsessaksi"?
Lähipiirissä on muutama ihminen, jotka eivät juuri koskaan puhu tyttäristään nimellä kun kertovat näiden edesottamuksia, vaan aina "meidän neiti sitä ja tätä". Tuo kuulostaa korvaani jotenkin halveksuvalta tai vaihtoehtoisesti vähän ylpistelevältä. Onko vika minun tulkinnassa vai tuossa ilmaisussa? Toinen vähän oksua suuhun tuova ilmaisu on kutsua tyttölasta prinsessaksi. Meillä on itsellä tyttövauva ja en tykkää yhtään, jos joku häntä nimittää prinsessaksi. Ihan kuin hän olisi joku hienohelma palvelijoineen.
Ja näin tasa-arvon aikakautena täytyy sanoa, ettei kauhean usein kuule vastaavia nimityksiä pojista (prinssi tai herra).
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Siis en tykkää siitä kun joku kutsuu MEIDÄN tyttöämme prinsessaksi, kirjoitin tämän ihan selvästi aloitusviestiin. Hän ei ole mikään vaativa nirppanokka (kuten joku tuossa yllä osuvasti prinsessa-sanan henkeä kuvasi) emmekä me ole mitään monarkkeja. Ihan tavallisia hyväkäytöksisiä suomalaisia ollaan koko porukka. Ap
Sä varmaan sanot niistä heille, jotka niin julkeaa tehdä? Eikö vaan. Sillähän sen saa loppumaan.
Arvasin, että sä olet tuppisuinen tosikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Prinsessa on ihan hirveä nimitys. Tulee mieleen satujen röyhelöpukuinen hento ja avuton, tornissa nyyhkivä ja huokaileva objekti, joka nai ensimmäisen miehen, joka hänet sieltä pelastaa. Palkinto. Tahdoton. Avuton. Tai sitten lellitty hernepatjaprinsessa. Mutta ainakin on kaunis, kuten naisen kuuluukin....
Riippuu mielestäni tilanteesta. Jos vaikka lapsi teki jotain todella prinsessa/neitimäistä ja sitä kertoo, niin luonnollinen tapa aloittaa "ette arvaa mitä se meidän pikku prinsessa tänään keksi..."
Tai jos puhuu vaikka työkavereille, jotka eivät välttämättä lapsen nimeä muista, niin ihan hyvin voi sanoa meidän neiti, välillä tyttö tai lapsi.
Mutta pikkuisen kummaa, jos joka kerta käyttää vain noita prinsessa ja neiti ilmaisuja.
Jos sanoo vaikka "neiti käytti kaikki lahjarahansa vaatteisiin", tai "prinsessa ei suostu käyttämään toppahousuja", tai "neiti sisusti huoneensa ruusutapeteilla", niin kuulija ymmärtää, että aikuinen itse olisi valinnut vähän toisin, mutta ei halua sitä suoraan sanoa. Mihinkään muuhun nuo nimitykset eivät oikein sovikaan. Lause "Haen neidin koulusta" sisältää ajatuksen, että tyttö ei halua laiskuuttaan käyttää linja-autoa. "Haen prinsessan tanssitunnilta" = olisi ollut parempi pelata jalkapalloa.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa on ihan hirveä nimitys. Tulee mieleen satujen röyhelöpukuinen hento ja avuton, tornissa nyyhkivä ja huokaileva objekti, joka nai ensimmäisen miehen, joka hänet sieltä pelastaa. Palkinto. Tahdoton. Avuton. Tai sitten lellitty hernepatjaprinsessa. Mutta ainakin on kaunis, kuten naisen kuuluukin....
Se että sinä kykenet näkemään prinsessan vain avuttomana torniinjumittujana kertoo enemmän sinusta kuin prinsessa-nimityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kutsun koiraani matriarkaksi, prinsessaksi, kuningattareksi, teidän korkeudeksenne jne.
Mitäs sitten?
Mä puhun koirastani prinsessana ja vieläpä ranskaksi. Hän tykkää jostain syystä siitä.
Just tuo avuton hernepatjaprinsessa siinä häiritsee.
Ja muutenkin mun mielestä tuo prinsessa kuvaa enemmän negatiivisesti ilmaisun kohdetta. "tuollainen prinsessa" eli jotenkin hienohelmainen, ylimielinen, palveltavana oleva hahmo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ainakin, jos kyseinen lapsi on poika.
Työkaveri kutsui tytärtään "meidän fröökynäksi".
Kyllä nuo oikeasti kuulostaa oudolta jatkuvasti käytettynä, sorry vaan prinsessoiden ja meidänneitien äidit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä muiden muksuille anna nimiä. Enkä ole tähän koskaan törmännytkään, että muut nimittelisi muiden lapsia. Aika erikoista.
Omillekin vaan kotona. Perheensisäisiä juttuja.
No eikai se nyt ärsytä jos silloin tällöin mutta jos aina niin sitten on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis en tykkää siitä kun joku kutsuu MEIDÄN tyttöämme prinsessaksi, kirjoitin tämän ihan selvästi aloitusviestiin. Hän ei ole mikään vaativa nirppanokka (kuten joku tuossa yllä osuvasti prinsessa-sanan henkeä kuvasi) emmekä me ole mitään monarkkeja. Ihan tavallisia hyväkäytöksisiä suomalaisia ollaan koko porukka. Ap
Sä varmaan sanot niistä heille, jotka niin julkeaa tehdä? Eikö vaan. Sillähän sen saa loppumaan.
Arvasin, että sä olet tuppisuinen tosikko.
Olen todellakin sanonut, ettei hän ole prinsessa vaan ihan vaan Pirjoliisa* (nimi muutettu)
Vierailija kirjoitti:
Ei puistata.
Sille perheelle joka noin sanoo, juuri se lapsi tai lapset ovat sen perheen rakkaimpia ihmisiä, ja he saavat kutsua heitä prinsseiksi ja prinsessoiksi, tulevaisuuden toivoiksi, perijöiksi tai millä tahansa upeilla nimillä.
Mitä pahaa siinä on?
PItäsikö heitä kutsua pahantekijöiksi, tulevaisuuden vangeiksi, rikollisiksi, tyhmiksi, toivottomiksi tai jollain muulla pahoilla ja ilkeillä nimityksillä?
Ihmiset saavat harvoin myönteistä palautetta elämänsä aikana.
Pitäisikö se kielteinen ja toista alistava palaute aloittaa jo pienelle lapselle ja näin varmistaa itsetunnon huono kehittyminen jo varhaisvuosina?
Me oltiin tosi ovelia ja annettiin kummallekin lapselle etunimet. Niitä nyt näppärästi ja kaikella rakkaudella käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessa on ihan hirveä nimitys. Tulee mieleen satujen röyhelöpukuinen hento ja avuton, tornissa nyyhkivä ja huokaileva objekti, joka nai ensimmäisen miehen, joka hänet sieltä pelastaa. Palkinto. Tahdoton. Avuton. Tai sitten lellitty hernepatjaprinsessa. Mutta ainakin on kaunis, kuten naisen kuuluukin....
Se että sinä kykenet näkemään prinsessan vain avuttomana torniinjumittujana kertoo enemmän sinusta kuin prinsessa-nimityksestä.
Siksi sanoinkin satujen prinsessa, koska ne on niitä prinsessoja, joista lapset yleensä saa jotain vertailukohtaa. Jotain poikkeuksia on toki, kuten nyt vaikka moderni Frozen, mutta ne ovat kyllä harvassa.
Kannattaa lukea kunnolla ennen kuin tekee oletuksia toisten kykeneväisyyksistä, ettei vaan vahingossa nolaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ei puistata.
Sille perheelle joka noin sanoo, juuri se lapsi tai lapset ovat sen perheen rakkaimpia ihmisiä, ja he saavat kutsua heitä prinsseiksi ja prinsessoiksi, tulevaisuuden toivoiksi, perijöiksi tai millä tahansa upeilla nimillä.
Mitä pahaa siinä on?
PItäsikö heitä kutsua pahantekijöiksi, tulevaisuuden vangeiksi, rikollisiksi, tyhmiksi, toivottomiksi tai jollain muulla pahoilla ja ilkeillä nimityksillä?
Ihmiset saavat harvoin myönteistä palautetta elämänsä aikana.
Pitäisikö se kielteinen ja toista alistava palaute aloittaa jo pienelle lapselle ja näin varmistaa itsetunnon huono kehittyminen jo varhaisvuosina?
Minua kohtaan olisi ollut alistavaa, jos vanhempani olisivat kutsuneet minua prinsessaksi. En koskaan voinut sietää prinsessoita.
Yksi työkaveri puhuu melkein pelkästään tytöstään "meidän neitinä". Siitä tuo inho alkoikin, en edes tajunnut sitä aluksi mutta vuosien aikana joka ikinen työpäivä sain kuunnella tuon "meidän neidin" tekemisistä, niin en todellakaan aio omaa (vielä vain haaveissa olevaa) lasta kutsua koskaan noin. Poikaansa tuo sama tyyppi kutsuu vain ja ainoastaan nimellä. Tosi outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aina pakko puolestaloukkaantua? Jos kutsuu omaa lastaan prinsessaksi, ei se mitään vakavaa ole. Pientä hauskuutta voi elämässä olla.
Miten elämän hauskuus liittyy tuohon karmeaan prinsessa-nimittelyyn?
No ainakin se hauskuus tyystin puuttuu tästä hapannaamaisesta nyrpistelystä muiden ihmisten omista lapsistaan käyttämiä lempinimiä kohtaan. Hyi kuinka inhottavan negatiivisia juoruakkoja koko ketju täynnä.
Kyllä se vähän ihmetyttää jos naapuri kutsuu tytärtäni heidän prinsessakseen. Herää kysymys, että herääkö kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Onko aina pakko puolestaloukkaantua? Jos kutsuu omaa lastaan prinsessaksi, ei se mitään vakavaa ole. Pientä hauskuutta voi elämässä olla.
Puolestaloukkaantujat ovat vihoviimeisiä toisten elämään sotkeutuvia ihmisiä, sanalla sanoen ankeuttajia.
Hakevat jonkinlaista ylemmyyttä toisiin nähden. Kavahtakaa heitä.
Minusta on ihanaa kutsua lastamme nimensä lisäksi vauvaksi tai lapseksi. Kauniita suomen kielen sanoja kumpikin. Ei tulisi mieleenkään korostaa pienen vauvan siviilisäätyä jollain neidillä.