Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vain hyväksyä se, että vanhempasi ovat ja olivat vain erehtyväisiä ihmisiä, jotka toimivat itse niin kuin senhetkisessä tilanteessa pystyivät omien henkisten ynnä muiden resurssiensa mukaan. Tämän myötä pääset irtaantumaan vanhemmasta ja ehkä näkemään hänet uudesta näkökulmasta. 

Entä perheet, joissa lapsia kohdellaan räikeän eriarvoisesti? Esimerkkinä uusperhe, jossa vanhan liiton lasta kohdellaan huonosti ja uusi yhteinen lapsi nostetaan jalustalle ja hän saa rakkautta, tukea, rahaa jne.

Samassa asunnossa joutuneet elämään, eli lapsilla sama lapsuus huolimatta siitä miten ketäkin kohdeltiin.

Ei ole. Miten olisi sama?

Asuvat_samassa_asunnossa.

Jos emotionaalinen ymmärryksesi on noin vajaata et voi ymmärtää ennen omaa terapiaa ja traumatisoit potentiaalisia lapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itsellä on psykiatrin antama lausunto siitä, etten omaa persoonallisuushäiriötä ja että vanhempani ovat traumatisoineet ja laiminlyöneet minut. En ole päihdeongelmainen, en harrasta irtoseksiä tai omaa muuta ongelmakäyttäytymistä. Terveys, sekä fyysinen että henkinen on ottanut osumaa ja olen joutunut myöhemmissäkin ihmissuhteissa väkivallan kohteeksi.

Omaa omaa

minulla ei OLE pershäiriötä, ei mitään omaamisia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

On otettu, maksettu vuosien terapiat ja lääkkeet, kuntouduttu ja päätetty katkaista pahoinvoinnin ketju olemalla lapseton. 

Sitä vaan ei voi muuttaa, että olen olemassa vanhempieni valintojen tuloksena. He päättivät hankkia lapsia vaikka mitään edellytyksiä heidän kasvattamis

Ennen lapsia tehtiin kun niin piti tehdä. Ei vanhempasi ole saaneet sitä oikeastaan valita. Täytyisi ymmärtää historiaa. Huomaat itsekin että ei ole mahdollista kasvattaa omaa lasta hyvin jos oma lapsuus on ollut huono. Näin on myös ollut vanhempiesi kohdalla

Ja lapsia kuoli myös paljon nälkään, koska ennen ei parittelulta pystynyt välttymään kuten nykyään. Eivät isä tai äiti halunneet lasten kuolevan kivuliaasti, mutta heidän oli pakko lisääntyä yli resurssiensa koska parittelua ei niihin aikoihin voinut jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

Niin, itse oivalsin että omassa lapsuudessaan säännöllisesti pieksetty, vähätelty ja ivattu vanhempi varmasti teki parhaansa niillä eväillä, ei lyönyt minua, eikä haukkunut ja ivannut. Oli vain todella tunneköyhä ja kylmä. Se aika varmasti johtui siitä millainen hänen lapsuutensa oli ollut. Hän pystyi kuitenkin parempaan, ja minä taas vuorollani pystyn parempaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

On otettu, maksettu vuosien terapiat ja lääkkeet, kuntouduttu ja päätetty katkaista pahoinvoinnin ketju olemalla lapseton. 

Sitä vaan ei voi muuttaa, että olen olemassa vanhempien

Tyhmät vanhempamme paritteluvat kuin eläimet. Pidättäytymistä tai edes keskeytettyä yhdyntää ei hallittu. Pillereitäkin on ollut saatavilla jo 60-luvulta. 

Eläimet.

Tyhmät vanhempamme paritteluvat kuin eläimet. Pidättäytymistä tai edes keskeytettyä yhdyntää ei hallittu. Pillereitäkin on ollut saatavilla jo 60-luvulta. 

Eläimet.

Minun vanhemmiltani meni heikommin kuin mitä heidän vanhemmiltaan. 

Miksi sinun edes pitäisi keskustella vanhempasi kanssa?

Et sinä häntä pysty muuttamaan niin, että hän ajattelisi tehneensä väärin. Ja vaikka onnistuisit, ketä se hyödyttäisi? 

Se on sinun näkökäntasi, että vanhempasi on tehnyt väärin, ja hänellä voi olla omansa, jota puolestaan sinä et ymmärrä.

Lapsen ei sinänsä tarvitse ymmärtää vanhempansa taustatekijöitä, vaikka onkin hyvä tiedostaa. Ja yliymmärtää = hyväksyä ei tarvitse. Lapsi on sitten vastuuvelvollinen omiaan kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

On otettu, maksettu vuosien terapiat ja lääkkeet, kuntouduttu ja päätetty katkaista pahoinvoinnin ketju olemalla lapseton. 

Sitä vaan ei voi muuttaa, että olen olemassa vanhempien

Ja lapsia kuoli myös paljon nälkään, koska ennen ei parittelulta pystynyt välttymään kuten nykyään. Eivät isä tai äiti halunneet lasten kuolevan kivuliaasti, mutta heidän oli pakko lisääntyä yli resurssiensa koska parittelua ei niihin aikoihin voinut jättää tekemättä.

Niitä lapsia tehtiin työvoimaksi ja vanhuuden sosiaaliturvaksi. Ihan tervetulleita olivat yleensä. Ei vika siinä ollut ettei olisi saatu paritteluhaluja hillittyä. Minkäs sille voi, että joskus oli ilmat epäsuotuisat ja tuli huonompi sato, ja sitten nähtiin nälkää. Nekin, jotka olivat ehtineet tehdä vain kaksi mukulaa.

Ei mitenkään. 

Niinpä. Kun ne vanhemmat pyrkivät kontrolloimaan vielä aikuisten lastensa muistoja lapsuudestaan vaatimalla hyväksymään menneet. Kun sillä lapsella ei aikuisenakaan saa olla omia tunteita, tahtoa, kokemuksia tai mielipiteitä. 

Ihan samanlaista kontrollointia, lyttäämistä, mitätöintiä ja vallankäyttöä kuin lapsena. 

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Kun ne vanhemmat pyrkivät kontrolloimaan vielä aikuisten lastensa muistoja lapsuudestaan vaatimalla hyväksymään menneet. Kun sillä lapsella ei aikuisenakaan saa olla omia tunteita, tahtoa, kokemuksia tai mielipiteitä. 

Ihan samanlaista kontrollointia, lyttäämistä, mitätöintiä ja vallankäyttöä kuin lapsena. 

Lapsi, älä nyt viitsi olla häiriintynyt ja hankala. Oletko muistanut lääkkeet? Eikö siellä terapiassakaan saada sinusta normaalia?

Kuulostaako tutulle kenestäkään toisesta?

Ihminen on aikuinen siinä vaiheessa, kun osaa antaa vanhemmilleen anteeksi ettei nämä olleet täydellisiä. Siinä vaiheessa alkaakin olla itse arvostelun kohteena. Tämä toistuu sukupolvesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itsellä on psykiatrin antama lausunto siitä, etten omaa persoonallisuushäiriötä ja että vanhempani ovat traumatisoineet ja laiminlyöneet minut. En ole päihdeongelmainen, en harrasta irtoseksiä tai omaa muuta ongelmakäyttäytymistä. Terveys, sekä fyysinen että henkinen on ottanut osumaa ja olen joutunut myöhemmissäkin ihmissuhteissa väkivallan kohteeksi.

Mihin olet tarvinnut psykiatrin lausuntoa?  

Ei kannata edes yrittää.

Mitä se muka auttaa että yrittäisi vielä keskustella lapsuuden traumoista vanhemman kanssa - etkö ole jo tarpeeksi asiaa vatvonut ammattilaisen kanssa? Parempi olisi antaa menneiden olla ja elää elämäänsä. Parempi mieli siitä.tulee kun ajattelee nykyhetken asioita ja tulevaisuutta. En tajua miksi kukaan vuodesta toiseen haluaisi jotain menneitä vatvoa.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä. Kun ne vanhemmat pyrkivät kontrolloimaan vielä aikuisten lastensa muistoja lapsuudestaan vaatimalla hyväksymään menneet. Kun sillä lapsella ei aikuisenakaan saa olla omia tunteita, tahtoa, kokemuksia tai mielipiteitä. 

Ihan samanlaista kontrollointia, lyttäämistä, mitätöintiä ja vallankäyttöä kuin lapsena. 

Miksi ihmeessä aikuinen lapsi tahtoo elää yhä uudelleen lapsuuttaan ja vanhemmilleen jankata sen epäkohdista. En minä jaksaisi jos lapset kävisivät koko ajan puhumassa tunteitaan ja repostelemassa elämäänsä. Aikuisten pitää itsenäistyä ja antaa myös vanhemmilleen elämisen rauhaa. 

Miten joku 50 v edelleen riippuvainen 80 vuotiaan äitinsä "lyttäämisistä" ja mitä kaikkea se olikaan. Se ei ole tervettä jos ei irtaudu suhtautumaan vanhempiinsa kuten aikuiset keskenään vaan on lapsena heidän seurassaan 

Kai terapeutit kannustavat tuohon riippuvuuteen, köy äitiäs syyttelemässä, sen takia puolisosi petti ja ylennys jäi saamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pistää niin vihaksi kun pieniltä keskenkasvuisilta lapsilta saa ensin aina niitä "maailman paras äiti" -kortteja ja -kommentteja, mutta sitten heidän mielipiteensä muuttuu kriittiseksi kun kasvavat ja kehittyvät.

Vihaksi? Tuohan on ihan normaalia lapsen kehitystä.

Miksi vain keskenkasvuisilla on oikea mielipide? Se suututtaa.