Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

Vierailija kirjoitti:

Yesterday is history. Tomorrow is mystery. Today is a gift.

Sitä tikulla silmään, joka menneitä muistelee. Vaikka ainahan se on kiva vedota huonoon lapsuuteen jos ei elämä mene putkeen. Lapsena et voinut vaikuttaa omaan elämääsi, nyt voit. Ota siis vastuu elämästäsi ja elä tässä hetkessä.

Kukaan vanhempi ei ole täydellinen. Ei kukaan.

Tämä. Ihan turhaa valittaa, jos edelleen aikuisena on tekemisissä vanhempiensa kanssa, vaikka voi viimein itse valita seuransa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole aika lapsellista yrittää muutraa lapsuuttaan riitelemällä vanhempiensa kanssa?  Se ei niitä torumisia ja legojen puutetta tai mitä tahansa enää muuta.

Aikakoneita ei ole kuin saduissa.

Kerro minulle ettet ymmärrä mistä puhutaan, kertomatta minulle ettet ymmärrä mistä puhutaan. 

 

 

Siitähän puhutte että olette takertuneet lapsuuteen, elämä ei oke mennyt hyvin ja syytätte siitä vanhempianne.

Olkaa nyt itse vanhempia, hyviä. Miksi elätte edelleen lapsen ajatusmaailmassa?

Joidenkin kohdalla voi olla noinkin, mutta kyse on silti isommista asioista kuin legoista tai torumisesta. 

Niin, parisuhteet ei ole onnistunut, työelämä ei ole onnistunut eikä opiskelut. Ystäväpiiriä ei ole, rahaa on vähän .  Siispä syytetään vanhempia kun ei oikeen mikään onnistu. Sitten muistetaan ne legotkin ja biletyskiellot. 

Sukumme on vähänkoulutettua ja itsellä myös älyllistä kehitysvammaa. Toisaalta ihmetyttää miten olen voinut saada aikaan sellaisen henkilön joka opiskelee korkealle mutta toisaalta ihmetyttää mikä hitto siinä kestää kun mennyt jo toistakymmentä vuotta. Ei ole itsellä koulutuksia että osaisin diagnosoida sellaisya mutta epäilen jotain syndroomaa.

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

Olen. Olen ollut terapiassa useita kertoja kolmenkymmenen vuoden ajalla. Self helpiä. Uusien asioiden opettelua. Hoidin vanhemman hautaan asti, olin rinnalla kuolinvuoteella. Oman sängyn vieressä ei ole oltu, kun sairastin.

En ikinä olisi kohdellut lapsiani siten kuin itseäni kohdeltiin. Olosuhteille ei voi mitään, mutta asenteelle lasta kohtaan ja emotionaaliselle kohtaamiselle voi paljonkin.

Tässä on vastaanotto. Ei kannata hakata päätä seinään.

https://youtube.com/shorts/UxA_ADsMUU0?si=svFAeOi0Fl3_0PJA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikään vanhempi ei ole täydellinen. Täydellistä lapsuutta ei ole kellään. 

Tuo on juuri sitä mitä toksiset vanhemmat sanovat, mutta mitä ei tarvitse uskoa.

Mitä ihmettä?? Väitätkö siis että on olemassa täydellinem lapsuus? Tai että jotkut vanhemmat ovat täydellisiä? Tuo ei ole terve ajatusmalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

Olen. Olen ollut terapiassa useita kertoja kolmenkymmenen vuoden ajalla. Self helpiä. Uusien asioiden opettelua. Hoidin vanhemman hautaan asti, olin rinnalla kuolinvuoteella. Oman sängyn vieressä ei ole oltu, kun sairastin.

En ikinä olisi kohdellut lapsiani siten kuin itseäni kohdeltiin.

Niinpä, onko työkyvyttömyys vanhempien syy, heiltä saatu hutera mt-terveys vai joku muu syy?

Mikä aiheuttaa että samankin perheen lapsilla joillain on humeeti ja elämänhallinta kunnossa, joku juo ja hypppää parisuhteesta toiseen vaikka on saanut samat lähtökohdat ja syyttää valinnoistaan vanhempiaan?

monet näyttävät jääneen paitsi amerikkalaisista elokuvista opittuA minä rakastan sinua, olet kaunis, ihana-puhetta.  Niin myös minä ja vuorostaan lapseni. Rakkaus on osoitettu käytännön teoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vain hyväksyä se, että vanhempasi ovat ja olivat vain erehtyväisiä ihmisiä, jotka toimivat itse niin kuin senhetkisessä tilanteessa pystyivät omien henkisten ynnä muiden resurssiensa mukaan. Tämän myötä pääset irtaantumaan vanhemmasta ja ehkä näkemään hänet uudesta näkökulmasta. 

Entä perheet, joissa lapsia kohdellaan räikeän eriarvoisesti? Esimerkkinä uusperhe, jossa vanhan liiton lasta kohdellaan huonosti ja uusi yhteinen lapsi nostetaan jalustalle ja hän saa rakkautta, tukea, rahaa jne.

Samassa asunnossa joutuneet elämään, eli lapsilla sama lapsuus huolimatta siitä miten ketäkin kohdeltiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikään vanhempi ei ole täydellinen. Täydellistä lapsuutta ei ole kellään. 

Tuo on juuri sitä mitä toksiset vanhemmat sanovat, mutta mitä ei tarvitse uskoa.

Mitä ihmettä?? Väitätkö siis että on olemassa täydellinem lapsuus? Tai että jotkut vanhemmat ovat täydellisiä? Tuo ei ole terve ajatusmalli.

Ei, en väitä, että olisi olemassa täydellinen lapsuus. Sen sijaan se on fakta, että toisilla on vanhempien osalta traumatisoiva tai muuten aikuiselämääkin haittaava lapsuus. Niillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. 

Kannattaa katsoa tuo aiempi linkki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

Olen. Olen ollut terapiassa useita kertoja kolmenkymmenen vuoden ajalla. Self helpiä. Uusien asioiden opettelua. Hoidin vanhemman hautaan asti, olin rinnalla kuolinvuoteella. Oman sängyn vieressä ei ole oltu, kun sairastin.

En ikinä olisi

Niinpä, onko työkyvyttömyys vanhempien syy, heiltä saatu hutera mt-terveys vai joku muu syy?

Mikä aiheuttaa että samankin perheen lapsilla joillain on humeeti ja elämänhallinta kunnossa, joku juo ja hypppää parisuhteesta toiseen vaikka on saanut samat lähtökohdat ja syyttää valinnoistaan vanhempiaan?

monet näyttävät jääneen paitsi amerikkalaisista elokuvista opittuA minä rakastan sinua, olet kaunis, ihana-puhetta.  Niin myös minä ja vuorostaan lapseni. Rakkaus on osoitettu käytännön teoilla. 

Ei kannata puhua asioista, joista ei tiedä yhtään mitään. Moni lapsi kuulee olevansa ei-toivottu, hankala, rasittava, vääränlainen, epäonnistuja. Ruokaa ei saa tarpeeksi. Ei viedä lääkäriin. Lapsi saa kannatella itse itsensä. Ja tässä ei nyt puhuta edes ilmiselvistä päihde tms. ongelmaperheistä. 

Omat vanhemmat ovat molemmat keskiluokkaisia asiantuntiojita ja tehneet työuran katkotta alusta asti vanhuuseläkkeelle. 

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

On otettu, maksettu vuosien terapiat ja lääkkeet, kuntouduttu ja päätetty katkaista pahoinvoinnin ketju olemalla lapseton. 

Sitä vaan ei voi muuttaa, että olen olemassa vanhempieni valintojen tuloksena. He päättivät hankkia lapsia vaikka mitään edellytyksiä heidän kasvattamiseen terveiksi aikuisiksi ei ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vain hyväksyä se, että vanhempasi ovat ja olivat vain erehtyväisiä ihmisiä, jotka toimivat itse niin kuin senhetkisessä tilanteessa pystyivät omien henkisten ynnä muiden resurssiensa mukaan. Tämän myötä pääset irtaantumaan vanhemmasta ja ehkä näkemään hänet uudesta näkökulmasta. 

Entä perheet, joissa lapsia kohdellaan räikeän eriarvoisesti? Esimerkkinä uusperhe, jossa vanhan liiton lasta kohdellaan huonosti ja uusi yhteinen lapsi nostetaan jalustalle ja hän saa rakkautta, tukea, rahaa jne.

Samassa asunnossa joutuneet elämään, eli lapsilla sama lapsuus huolimatta siitä miten ketäkin kohdeltiin.

Ei ole. Miten olisi sama?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

On otettu, maksettu vuosien terapiat ja lääkkeet, kuntouduttu ja päätetty katkaista pahoinvoinnin ketju olemalla lapseton. 

Sitä vaan ei voi muuttaa, että olen olemassa vanhempieni valintojen tuloksena. He päättivät hankkia lapsia vaikka mitään edellytyksiä heidän kasvattamis

Samat ajatukset ja kokemukset täällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vain hyväksyä se, että vanhempasi ovat ja olivat vain erehtyväisiä ihmisiä, jotka toimivat itse niin kuin senhetkisessä tilanteessa pystyivät omien henkisten ynnä muiden resurssiensa mukaan. Tämän myötä pääset irtaantumaan vanhemmasta ja ehkä näkemään hänet uudesta näkökulmasta. 

Entä perheet, joissa lapsia kohdellaan räikeän eriarvoisesti? Esimerkkinä uusperhe, jossa vanhan liiton lasta kohdellaan huonosti ja uusi yhteinen lapsi nostetaan jalustalle ja hän saa rakkautta, tukea, rahaa jne.

Samassa asunnossa joutuneet elämään, eli lapsilla sama lapsuus huolimatta siitä miten ketäkin kohdeltiin.

Ei ole. Miten olisi sama?

 

Asuvat_samassa_asunnossa.

Haluaisin itsekin tietää. Tämän ketjun tarinat kuulostavat niin tutuilta. Mikä siinä on niin vaikeaa myöntää virheensä ja pyytää anteeksi? 40-luvun ihmisillä ei niin montaa vuotta ole jäljellä, ei luulisi olevan iso homma edes vähän helpottaa jäljelle jääneiden taakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikään vanhempi ei ole täydellinen. Täydellistä lapsuutta ei ole kellään. 

Tuo on juuri sitä mitä toksiset vanhemmat sanovat, mutta mitä ei tarvitse uskoa.

Mitä ihmettä?? Väitätkö siis että on olemassa täydellinem lapsuus? Tai että jotkut vanhemmat ovat täydellisiä? Tuo ei ole terve ajatusmalli.

Ei, en väitä, että olisi olemassa täydellinen lapsuus. Sen sijaan se on fakta, että toisilla on vanhempien osalta traumatisoiva tai muuten aikuiselämääkin haittaava lapsuus. Niillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. 

Kannattaa katsoa tuo aiempi linkki. 

Kannattaa kirjoittaa mitä tarkoittaa, eikä sellaista jota ei itsekään usko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

On otettu, maksettu vuosien terapiat ja lääkkeet, kuntouduttu ja päätetty katkaista pahoinvoinnin ketju olemalla lapseton. 

Sitä vaan ei voi muuttaa, että olen olemassa vanhempieni valintojen tuloksena. He päättivät hankkia lapsia vaikka mitään edellytyksiä heidän kasvattamis

Ennen lapsia tehtiin kun niin piti tehdä. Ei vanhempasi ole saaneet sitä oikeastaan valita. Täytyisi ymmärtää historiaa. Huomaat itsekin että ei ole mahdollista kasvattaa omaa lasta hyvin jos oma lapsuus on ollut huono. Näin on myös ollut vanhempiesi kohdalla

Ainakin itsellä on psykiatrin antama lausunto siitä, etten omaa persoonallisuushäiriötä ja että vanhempani ovat traumatisoineet ja laiminlyöneet minut. En ole päihdeongelmainen, en harrasta irtoseksiä tai omaa muuta ongelmakäyttäytymistä. Terveys, sekä fyysinen että henkinen on ottanut osumaa ja olen joutunut myöhemmissäkin ihmissuhteissa väkivallan kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka vaaditte vanhemmiltanne vastuunottoa, oletteko itse ottaneet vastuuta omasta elämästänne? Vanhempannekin ovat vain omat menneisyytensä tuloksia, ja luultavasti heidän menneisyytensä on traumaattisempi kuin sinun. He voivat pyytää anteeksi, etteivät itse saaneet parempia eväitä elämään ja lapsuutenne oli mitä oli, mutta teidän täytyy myös itse olla valmiita vastaamaan omista valinnoistanne lapsuuden jälkeen, eikä syyttää kaikesta huonoa lapsuutta. Muuten ette ole huonoja vanhempianne kummempia, ettekä itsekään valmiita kasvamaan ihmisenä, mitä toki yritätte vaatia muilta.

On otettu, maksettu vuosien terapiat ja lääkkeet, kuntouduttu ja päätetty katkaista pahoinvoinnin ketju olemalla lapseton. 

Sitä vaan ei voi muuttaa, että olen olemassa vanhempieni valintojen tuloksena. He päättivät hankkia laps

Lapsen teko on valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti ihmiset muistavat asioita eri tavalla. Ja mitä kaukaisemmasta asiasta on kyse, sitä huonommin sen muistaa. Muistot voivat myös värittyä, muuttua ja olla jopa valemuistoja. On outoa vaatia, että toisen ihmisen muisto jostain asiasta olisi samanlainen kuin oma.

Sitten on vielä se juttu, että usein lapsilla ei ole käsitystä siitä, mikä tilanne on todella ollut, koska vanhemmat eivät lapsiaan suojellakseen kerro lapsilleen kaikkea sitä ryöhnää, mitä elämä niskaan kaataa.

Jos kerran kaikki lapset ovat samojen elukoiden tuotoksia, niin miten sitten joku niistä voi olla niin paljon muita älykkäämpi että muistaisi paremmin kuin muut??