Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?

Ei mitenkään. Mene eteenpäin. Vaihtoehtoina on antaa anteeksi tai katkaista välit kokonaan. Ei kannata katkeroitua, vaikka se houkuttelisikin.

Terapioista ei mitään hyötyä ole. Turha jauhaa vanhoja asioita. Eteenpäin ja nokka kohti uusia seikkailuja on parasta terapiaa. Ei mitään otsesäälissä rypemistä

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on aikuinen siinä vaiheessa, kun osaa antaa vanhemmilleen anteeksi ettei nämä olleet täydellisiä. Siinä vaiheessa alkaakin olla itse arvostelun kohteena. Tämä toistuu sukupolvesta toiseen.

Anteeksiantaminen on eri asia kuin asiasta keskusteleminen tai sen hyväksyntä.

Tänään olin valtavan katkera, olisin tahtonut olla Paakkasen lapsi. Olisi sitten perintöä vielä lapsillekin, nyt saavat halvan kolmion pikkukaupungista. Toivottavasti eivät ole terapiaa tarvinneet vaikka oli työssäkäyvä pienipalkkainen  äiti ja kaverit olivat paremmista perheistä kuin nyt puolisonsakin. Laps parat, vielä hämäläistä jäyhää elämä oli.

Ihan olen monesti sanonut etten mikään hyvä äiti ollut mutta eivät ole vielä pistäneet saappaitaan nuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

Kyllä olette kipeitä mutta hyvä kun kela korvaa. Ja lepolomia myönnetään ja eläkkeitä. Oletteko miettineet että kaikki nuo tunteissa pyörimiset ovat omilta lapsiltanne pois kun elätte yhä uudelleen jotain tukkapöllyä tai ikävää joulua. Ette elä nykyhetkessä.  

Oppikaa laittamaan rajat vanhemmillenne. Huorittelu ym ruma kielenkäyttö ei ole ok. Kähmiminen/runkkaaminen/parittelu muiden läsnäollessa ei ole ok. Diagnoisoiminen ilman pätevyyttä ei ole ok. Toisen päälle karkaaminen ei ole ok. Toisten pihalle tai kotiin ei tulla ilman lupaa eikä toisten asioita levitellä muille. Toisten kotia ei ole ok sisustaa tai siivota ilman lupaa. Ei ole ok kärtätä ja kinuta avainta toisen kotiin jos ei sitä vapaaehtoisesti anneta. Ei ole ok ryhmittäytyä yhtä vastaan sisarkateutta hyödyntäen. Ei ole ok hakea valokuvaamosta toisen kuvia jos niitä ei vapaaehtoisesti anneta.

Toisen ihmissuhteilla ei ole ok kiristää. Toisen työssäkäyntiä tai kotirauhaa ei ole ok häiritä.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

Millä oikeudella aikuiselta vaikka äidiltäsi tivaisit vaikka hänen yksityisiä asioitaan, avioliittoa, rahahuolia, mitä nyt onkin ollut. Mutta kun minä olen pipi ja tahdon tietää miksei jouluna 1980 ollut kaikki jouluna hyvin tai ihan nyt mitä lapsellista tahansa -siis aikuiselta ihmiseltä. Tai miksi et tullut kevätjuhlaan 1985 kun kaikkien muidrn äidit toi ruusun lapselleen, et rakastanut minua.

En yhtään ihmettele miksi jotkut lisääntyvät. Ei heidän seuraansa kukaan vapaaehtoisesti halua.

Vierailija kirjoitti:

Oppikaa laittamaan rajat vanhemmillenne. Huorittelu ym ruma kielenkäyttö ei ole ok. Kähmiminen/runkkaaminen/parittelu muiden läsnäollessa ei ole ok. Diagnoisoiminen ilman pätevyyttä ei ole ok. Toisen päälle karkaaminen ei ole ok. Toisten pihalle tai kotiin ei tulla ilman lupaa eikä toisten asioita levitellä muille. Toisten kotia ei ole ok sisustaa tai siivota ilman lupaa. Ei ole ok kärtätä ja kinuta avainta toisen kotiin jos ei sitä vapaaehtoisesti anneta. Ei ole ok ryhmittäytyä yhtä vastaan sisarkateutta hyödyntäen. Ei ole ok hakea valokuvaamosta toisen kuvia jos niitä ei vapaaehtoisesti anneta.

Toisen ihmissuhteilla ei ole ok kiristää. Toisen työssäkäyntiä tai kotirauhaa ei ole ok häiritä.

Eikö myös niille äideille pitäisi antaa kotirauha ja mieltää etteivät he ole vain äitejä vaan ihan omia yksilöitään kuten tekin.

Jos tarvitsee lastenhoitoa, siivousapua, raha-apua se.on ihan turha kiukutella.

Mutta näin sivusta huomaa, tyttäret ovat tulleet äitiinsä, kaksi samanlaista sitten gakee lähestymiskieltoja toisilleen.

Onneks on lapset jotka kykenivät äidin viekusta töihin toisiin kaupunkeihin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

 

 

Kyllä olette kipeitä mutta hyvä kun kela korvaa. Ja lepolomia myönnetään ja eläkkeitä. Oletteko miettineet että kaikki nuo tunteissa pyörimiset ovat omilta lapsiltanne pois kun elätte yhä uudelleen jotain tukkapöllyä tai ikävää joulua. Ette elä nykyhetkessä.  

Sinä kuulostat siltä, että vanhemmuudessasi on jotain, mikä ei kestä päivänvaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itsellä on psykiatrin antama lausunto siitä, etten omaa persoonallisuushäiriötä ja että vanhempani ovat traumatisoineet ja laiminlyöneet minut. En ole päihdeongelmainen, en harrasta irtoseksiä tai omaa muuta ongelmakäyttäytymistä. Terveys, sekä fyysinen että henkinen on ottanut osumaa ja olen joutunut myöhemmissäkin ihmissuhteissa väkivallan kohteeksi.

 

 

 

Mihin olet tarvinnut psykiatrin lausuntoa?  

Mihin niitä tutkimuksia yleensä tarvitaan? Mielenterveys alkaa risata ja aletaan etsiä, mitä on ja mistä se johtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

 

 

Millä oikeudella aikuiselta vaikka äidiltäsi tivaisit vaikka hänen yksityisiä asioitaan, avioliittoa, rahahuolia, mitä nyt onkin ollut. Mutta kun minä olen pipi ja tahdon tietää miksei jouluna 1980 ollut kaikki jouluna hyvin tai ihan nyt mitä lapsellista tahansa -siis aikuiselta

Moniko lapsistasi on katkaissut sinuun välit?

Vierailija kirjoitti:

Terapioista ei mitään hyötyä ole. Turha jauhaa vanhoja asioita. Eteenpäin ja nokka kohti uusia seikkailuja on parasta terapiaa. Ei mitään otsesäälissä rypemistä

Se on sinun reaktiosi. Se ei kuitenkaan ole sinun kannaltasi paras mahdollinen ja rasittaa myös ihmissuhteitasi. Joko luovit noin loppuelämäsi tai sitten romahdat jossain vaiheessa ja sitten olisi pakko kohdata asiat silmästä silmään. 

Vierailija kirjoitti:

Tänään olin valtavan katkera, olisin tahtonut olla Paakkasen lapsi. Olisi sitten perintöä vielä lapsillekin, nyt saavat halvan kolmion pikkukaupungista. Toivottavasti eivät ole terapiaa tarvinneet vaikka oli työssäkäyvä pienipalkkainen  äiti ja kaverit olivat paremmista perheistä kuin nyt puolisonsakin. Laps parat, vielä hämäläistä jäyhää elämä oli.

Ihan olen monesti sanonut etten mikään hyvä äiti ollut mutta eivät ole vielä pistäneet saappaitaan nuolemaan.

Mikä sinua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

 

 

Kyllä olette kipeitä mutta hyvä kun kela korvaa. Ja lepolomia myönnetään ja eläkkeitä. Oletteko miettineet että kaikki nuo tunteissa pyörimiset ovat omilta lapsiltanne pois kun elätte yhä uudelleen jotain tukkapöllyä tai ikävää joulua. Ette elä nykyhetkessä.  

Luuletko, että se on oma valinta, että aivot ovat kehittyneet ihan fyysisestikin väärin lapsena johtuen vanhempien laiminlyönneistä ja väkivallasta. Niitä hermotuksia ja yli- ja aliaktiivisia / liian pieniä/suuria aivoalueita on aika vaikea muuttaa tuosta vaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

 

 

Kyllä olette kipeitä mutta hyvä kun kela korvaa. Ja lepolomia myönnetään ja eläkkeitä. Oletteko miettineet että kaikki nuo tunteissa pyörimiset ovat omilta lapsiltanne pois kun elätte yhä uudelleen jotain tukkapöllyä tai ik

Voit tehdä diagnooseja vaikka äsken kirjoitit ettei saa tehdä. Olen ihan valmis myöntämään että olisin voinut olla parempi äiti.  Töissä piti käydä, joskus väsytti, lapset hoidossa kuka täti päivähoitolapsia piti,  lapset kesätkin avainkaulalapsia.  Mutta en tupakoinut, olen absolutisti, tiedän, sekin on paha luonnevika,  en sanoittanut asioita vaan ei oli ei, en liverrellyt kuinka sinua rakastan. Vikoja löytyy ja paljon, joltisissa väleissä olen lasten kanssa. He eivät sotkeennu asioihini enkä minä heidän elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

 

 

Millä oikeudella aikuiselta vaikka äidiltäsi tivaisit vaikka hänen yksityisiä asioitaan, avioliittoa, rahahuolia, mitä nyt onkin ollut. Mutta kun minä olen pipi ja tahdon tietää miksei jouluna 1980 ollut kaikki jouluna hyvin tai ihan nyt mitä lapsellista tahansa -siis aikuiselta

Et ymmärrä yhtään, mistä on kyse. Oma terapiasi on näemmä käymättä. Ei lukemaankaan pysty ennen kuin on jostain saanut opetella sen ensin.

Kyseessä ei ole mikään tuomioistuin eikä vanhemman tarvitse puolustautua yhtään mitenkään eikä kertoa mitään syitä ja seurauksia. Ihan vaan tervehenkinen emotionaalinen kohtaaminen olisi tavoite, mutta kuten tästäkin ketjusta voi lukea, on paljon ihmisiä, jotka eivät siihen kykene eivätkä näe mitään tarvetta kehittää itseään, edes lapsiensa vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään olin valtavan katkera, olisin tahtonut olla Paakkasen lapsi. Olisi sitten perintöä vielä lapsillekin, nyt saavat halvan kolmion pikkukaupungista. Toivottavasti eivät ole terapiaa tarvinneet vaikka oli työssäkäyvä pienipalkkainen  äiti ja kaverit olivat paremmista perheistä kuin nyt puolisonsakin. Laps parat, vielä hämäläistä jäyhää elämä oli.

Ihan olen monesti sanonut etten mikään hyvä äiti ollut mutta eivät ole vielä pistäneet saappaitaan nuolemaan.

Mikä sinua vaivaa?

 

Eihän meissä äideissä ole kuin vikoja, miksi kyselet. Niin teissäkin, lapsenne voivat valittaa , jos eivät nyt niin sitten jos laskette heidät itsenäistymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät yrittämättä ellet halua osaksesi syyllistämistä, marttyrointia ja raivoamista. Itse olen oppinut ilman terapiaa, että toksista ja defensiivistä vanhempaa ei voi laittaa tilille teoistaan. Itse on käytävä terapiat ja katkaista kierre.

Keskusteluun kyllä kannustetaan, mutta terapeuteilta usein puuttuu täysin realiteetit siitä millaista kommunikaatio tuollaisen vanhemman kanssa on. Ja kukapa haluaisi myöntää tai muistella sitä, kun on tehnyt vääryyksiä ja jopa väkivaltaa omaa jälkikasvuaan kohtaan? Helpompi suuttua ja syyttää uhria.

 

 

Kyllä olette kipeitä mutta hyvä kun kela korvaa. Ja lepolomia myönnetään ja eläkkeitä. Oletteko miettineet että kaikki nuo tunteissa pyörimiset ovat omilta lapsiltanne pois ku

Voit tehdä diagnooseja vaikka äsken kirjoitit ettei saa tehdä. Olen ihan valmis myöntämään että olisin voinut olla parempi äiti.  Töissä piti käydä, joskus väsytti, lapset hoidossa kuka täti päivähoitolapsia piti,  lapset kesätkin avainkaulalapsia.  Mutta en tupakoinut, olen absolutisti, tiedän, sekin on paha luonnevika,  en sanoittanut asioita vaan ei oli ei, en liverrellyt kuinka sinua rakastan. Vikoja löytyy ja paljon, joltisissa väleissä olen lasten kanssa. He eivät sotkeennu asioihini enkä minä heidän elämäänsä.

Olen surullinen puolestasi.