Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?

Vastuunotto ja anteeksipyyntö on vain osa. 

Parasta lääkettä on tosiaan se, että käsitellyt asian itse. Yrittänyt sen mitä voi. Ei auta. Olkoot.

Elää elämää onnellisena. Sellaisten ihmisten kanssa (ystävät jne) joiden kesken vallitsee terve side. Normaali vuorovaikutus. Opettaa omille lapsilleen rajat ja kommunikoinnin. Ei mitään hippi-lapseni-on-ainutlaatuinen-lumihiutale-jonka-ympärillä-maapallo-pyörii. Vaan ihan normaalit sosiaaliset taidot, mitä tulee asioista puhumiseen. Erimielisyyksiin. Siihen, että jokainen on oma irrallinen yksilönsä. 

Onnellisuus. Keveys. Mielenrauha ja omat rajat. Se heijastuu kaikkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä väärin tehnyt vanhempi. Toivoisin, että lapset ymmärtäisivät virheeni ja katsoisivat asiaa aikuisesta näkökulmasta. Lasten ollessa pieniä sairastin syövän ja muutaman vuoden kuluttua toisenkin. Toisesta syövästä en kertonut kenellekään, koska sain ensimmäisestä sairaudesta jo veemäisiä kommentteja. Olin tosi väsynyt. Mies kuttuili eikä maksanut elatusmaksuja. Hän ei halunnut paljon tavata lapsiaan, koska olisi joutunut ostamaan näille ruokaa. Saita mikä saita. Hän halusi myös näyttää minulle, mitä seuraa kun hänet jätettiin. Nyt hän esiintyy lapsille marttyyrina ja kääntää asiat päinvastaiseksi.

Eli lapset voisivat ajatella asiaa myös vanhemman näkökulmasta ja vallitsevista olosuhteista. Parhaani tein ja vielä enemmänkin.

 

Niin mitä sä teit väärin? Kuulostaa siltä, että et mitään konkreettisesti. Olit vain olosuhteiden uhri. Olen itsekin syövän sairastanut yh, joten ymmärrän, että on ollut kova paikka sulla. Mutta toi "täällä väärin tehnyt vanhempi" kuulostaa marttyyrimaiselta kun sen jälkeen tulee vain uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä väärin tehnyt vanhempi. Toivoisin, että lapset ymmärtäisivät virheeni ja katsoisivat asiaa aikuisesta näkökulmasta. Lasten ollessa pieniä sairastin syövän ja muutaman vuoden kuluttua toisenkin. Toisesta syövästä en kertonut kenellekään, koska sain ensimmäisestä sairaudesta jo veemäisiä kommentteja. Olin tosi väsynyt. Mies kuttuili eikä maksanut elatusmaksuja. Hän ei halunnut paljon tavata lapsiaan, koska olisi joutunut ostamaan näille ruokaa. Saita mikä saita. Hän halusi myös näyttää minulle, mitä seuraa kun hänet jätettiin. Nyt hän esiintyy lapsille marttyyrina ja kääntää asiat päinvastaiseksi.

Eli lapset voisivat ajatella asiaa myös vanhemman näkökulmasta ja vallitsevista olosuhteista. Parhaani tein ja vielä enemmänkin.

 

Niin mitä sä teit väärin? Kuulostaa siltä, että et mitään konkreettisesti. Olit vain olosuhteiden u

Minun mielestäni tuossa ei ole mitään uhriutumista. Henkilö kertoo vain karun tarinan sekä sen, kuinkas sitten kävikään. Tosiasioiden toteamista.

ei ne mitään väärää tehny. se oli ajan kuva lasta ei menty lepyttään kun itkee. ihan neuvolasta näitä neuvoja sai 60-80luvulla.

onneks on päästy näistä mutta mitähän ne valehtelee tällähetkellä

Vierailija kirjoitti:

Minä en ymmärrä mitä auttaisi tonkia vanhempien väärintekoja. Itse nyt aikuisena ymmärrän että vajavaisia olivat, mutta mitä saisin siitä että alkaisin tivaamaan selityksiä? Selitys on se etteivät parempaan pystyneet ja ymmärrän sen kyselemättäkin. Itse yritän olla parempi vanhempi, mutta ymmärrän nyt itse senkin että lapsen syntyessä ei saa mitään maagista erehtymättömyyden viittaa, vaan samana ihmisenä jatketaan. 

Ymmärtääkseni kukaan ei ole harmitellutkaan sitä, että vanhemmat ei olleet "täydellisiä". Juuri siksihän on olemassa anteeksipyyntö kun teemme virheitä.

Ihmettelen todella, kuinka olisi mitenkään mahdollista vanhemman ja lapsen elää esim. 18 v yhdessä ilman, että vanhemmalle ei tulisi ainuttakaan aitoa syytä pyytää lapselta anteeksi. Sen sijaan lapset pakotetaan kyllä anteeksipyyntöihin vanhemman suuntaan.

Itse kuulin ensimmäisen anteeksipyynnön aikuiselta eräältä yläasteen opettajalta. Hän tunnilla hieman ärähti luokalle (ei edes huutanut tms) ja pyysi seuraavana päivänä käytöstään anteeksi hyvin katuvaisena. Leukani loksahti auki. Tilanne jäi ikiajoiksi mieleen. Että aikuinen todella voi tehdä väärin lasta kohtaan, myöntää sen, katua ja pyytää anteeksi. 

Miettiä sopii, kuinka monta pahaa tekoa oli siihen ikään mennessä saanut kokea aikuisten taholta ilman ensimmäistäkään anteeksipyyntöä. Sai olla kuin packaläjä, jota voi aikuinen kohdella miten huvittaa ilman mitään vastuuta. Siinä lapsi rikkoutuu hyvin tehokkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä väärin tehnyt vanhempi. Toivoisin, että lapset ymmärtäisivät virheeni ja katsoisivat asiaa aikuisesta näkökulmasta. Lasten ollessa pieniä sairastin syövän ja muutaman vuoden kuluttua toisenkin. Toisesta syövästä en kertonut kenellekään, koska sain ensimmäisestä sairaudesta jo veemäisiä kommentteja. Olin tosi väsynyt. Mies kuttuili eikä maksanut elatusmaksuja. Hän ei halunnut paljon tavata lapsiaan, koska olisi joutunut ostamaan näille ruokaa. Saita mikä saita. Hän halusi myös näyttää minulle, mitä seuraa kun hänet jätettiin. Nyt hän esiintyy lapsille marttyyrina ja kääntää asiat päinvastaiseksi.

Eli lapset voisivat ajatella asiaa myös vanhemman näkökulmasta ja vallitsevista olosuhteista. Parhaani tein ja vielä enemmänkin.

 

Niin mitä sä teit väärin? Kuulostaa siltä, että e

Kiitos! Ymmärsit tekstin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä väärin tehnyt vanhempi. Toivoisin, että lapset ymmärtäisivät virheeni ja katsoisivat asiaa aikuisesta näkökulmasta. Lasten ollessa pieniä sairastin syövän ja muutaman vuoden kuluttua toisenkin. Toisesta syövästä en kertonut kenellekään, koska sain ensimmäisestä sairaudesta jo veemäisiä kommentteja. Olin tosi väsynyt. Mies kuttuili eikä maksanut elatusmaksuja. Hän ei halunnut paljon tavata lapsiaan, koska olisi joutunut ostamaan näille ruokaa. Saita mikä saita. Hän halusi myös näyttää minulle, mitä seuraa kun hänet jätettiin. Nyt hän esiintyy lapsille marttyyrina ja kääntää asiat päinvastaiseksi.

Eli lapset voisivat ajatella asiaa myös vanhemman näkökulmasta ja vallitsevista olosuhteista. Parhaani tein ja vielä enemmänkin.

 

Niin mitä sä teit väärin? Kuulostaa siltä, että et mitään konkreettisesti. Olit vain olosuhteiden u

Unohdin vielä mainita, että olin työpaikkakiusattu. Väärin tein, kun lapset eivät saaneet kaikkea mitä muut (isän istuttama ajatus). Miten vielä haluaisit tölväistä?

Toivottavasti ei kenelläkään huonosti voivalla ole omia lapsia.

Älä anna kritiikkiä. Eiköhän se ole ihan yksinkertaista. Ihmisiä ei voi muuttaa. Vanhempiaan varsinkaan.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikään vanhempi ei ole täydellinen. Täydellistä lapsuutta ei ole kellään. 

Oman kokemukseni mukaan ei mitenkään. Voit silti käsitellä omaa mieltäsi vaivaavat asiat itse esim. juuri terapeutin avulla. Se on tärkeintä, että löydät oman hyvinvoinnin ja pääset elämässäsi eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Parempi vain hyväksyä se, että vanhempasi ovat ja olivat vain erehtyväisiä ihmisiä, jotka toimivat itse niin kuin senhetkisessä tilanteessa pystyivät omien henkisten ynnä muiden resurssiensa mukaan. Tämän myötä pääset irtaantumaan vanhemmasta ja ehkä näkemään hänet uudesta näkökulmasta. 

Näin se on. Aikuisena ihmisenä vaan pitää itse päästää irti niistä lapsuuden tapahtumista ja vanhempien kanssa voi sitten olla tekemisissä ymmärtäen epätäydellisyyden ja arvostaen myös niitä hyviä puolia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vain hyväksyä se, että vanhempasi ovat ja olivat vain erehtyväisiä ihmisiä, jotka toimivat itse niin kuin senhetkisessä tilanteessa pystyivät omien henkisten ynnä muiden resurssiensa mukaan. Tämän myötä pääset irtaantumaan vanhemmasta ja ehkä näkemään hänet uudesta näkökulmasta. 

Entä perheet, joissa lapsia kohdellaan räikeän eriarvoisesti? Esimerkkinä uusperhe, jossa vanhan liiton lasta kohdellaan huonosti ja uusi yhteinen lapsi nostetaan jalustalle ja hän saa rakkautta, tukea, rahaa jne.

Tunnistat itse, että tässä on toimittu väärin, tavalla joka on ollut epäoikeudenmukaista. Kerrot mielipiteesi vanhemmalle, muutaman esimerkin kanssa ja miltä tapahtuma on sinusta tuntunut. Tämän jälkeen tapahtuva on kuitenkin vanhemmasta kiinni. Mikäli hän kieltää tapahtuneen, teillä on näkemysero, joka tulee todennäköisesti olemaan hyvän ihmissuhteen rakentumisen välissä. Et ikinä voi saada vanhempaasi muuttumaan mikäli tämä ei itse sitä halua tehdä. Vapaudu vaatimuksestasi saada vanhemmalta rakkautta, etsi se jostakin muualta elämässä. Voit olla näin vapaa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt puhua lapsuuteni ongelmakohdista sekä äitini että isäni kanssa, mutta sain vain aikaan riidan. Parhaansa yrittivät, mutta kun mä vaan olen ja olen ollut alusta saakka niin hankala. Niin hankala = en ole ollut vanhempieni mukainen kaikessa totteleva täydellisyys.

Täällä toinen "hankala". Eivät nuo pysty itsereflektioon. 

Ap, katso YouTubesta Patrick Teahanin kanava.

Suosittelen myös kirjaa Äitihaava - tyttären raskas perintö.

Vierailija kirjoitti:

Nämä vastaukset just todistaa ettei se keskustelu onnistu. Syytellään vaan menneisyyteen takertumisesta ja käsketään mennä eteenpäin ja vielä uhriudutaan kun ei oltu täydellisiä vanhempia.

Joo, jatkakaa vaan valitsemallanne linjalla, turha tässä alkaa enempää asioista vääntämään. 

No, mulla ei ole lapsia. Mutta ajattelen näin suhteessa omaan vanhempani. 

Siis mitä te ajatte  takaa jotka ette voi jättää vanhempianne rauhaan? Mikäänhän ei voi muuttaa asioita jotka on tapahtuneet. Toki ymmärrän että pää voi jumittaa ja on masennusta ja elämä potkii, mutta olette jo aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä te ajatte  takaa jotka ette voi jättää vanhempianne rauhaan? Mikäänhän ei voi muuttaa asioita jotka on tapahtuneet. Toki ymmärrän että pää voi jumittaa ja on masennusta ja elämä potkii, mutta olette jo aikuisia. 

He haluavat tulla validoiduiksi vanhempiensa taholta. Ei tule tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi vain hyväksyä se, että vanhempasi ovat ja olivat vain erehtyväisiä ihmisiä, jotka toimivat itse niin kuin senhetkisessä tilanteessa pystyivät omien henkisten ynnä muiden resurssiensa mukaan. Tämän myötä pääset irtaantumaan vanhemmasta ja ehkä näkemään hänet uudesta näkökulmasta. 

Näin se on. Aikuisena ihmisenä vaan pitää itse päästää irti niistä lapsuuden tapahtumista ja vanhempien kanssa voi sitten olla tekemisissä ymmärtäen epätäydellisyyden ja arvostaen myös niitä hyviä puolia. 

Ei tarvitse olla yhteydessä, jos se syö.

Ei mitenkään. Kokemusta on, niin itselläni kuin monella sukulaisellani ja ystävälläni. Sellaisia ne sotien jälkeen syntyneet vanhemmat olivat/ovat, kantavat sukupolvien traumoja jotka siirretty eteenpäin meihin 80-90 luvun lapsiin.

Keskity muihin eheyttäviin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksikään vanhempi ei ole täydellinen. Täydellistä lapsuutta ei ole kellään. 

Tuo on juuri sitä mitä toksiset vanhemmat sanovat, mutta mitä ei tarvitse uskoa.