Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?
Olen siis terapiassa ja käsitellyt mm lapsuutta.
Kommentit (1082)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle 393 teet diagnoosia? Terapioissa potilaistakin tulee mielenterveyden ammattilaisia.
Jep, vaikutat hyvin sairaalta ja surulliselta ihmiseltä kommenttiesi perusteella. Voin toki olla väärässä, mutta tällaisen vaikutelman annat.
Kenen kanssa keskustelet, aloittajan tai jonkun äitihaavaisen vai ihan itseksesi kaipaat lääkkeitäsi
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko terapeutit opettavat ihmisille vihaa? Syyttelemään muita? Psykologian mukaan ihmisellä ei siis mitään vastuuta itsestään, kaikkinainen itsesäätely tarpeetonta kun voi vihata ja räyhätä.
Nämä n. 50-luvulla syntyneet todella inhoavat terapeutteja. Voisi puhua suoranaisesta terapeuttivihasta. Mistäköhän se johtuu? Oma äitini oli ihan hyvä äiti, en kanna mitään kaunoja, mutta joskus nuorena avauduin hänelle että haluaisin terapiaan ja hän ihan pilkkasi koko asiaa! Ei siis ymmärtänyt ollenkaan vaan sen sanominen sai aikaan aivan oudon reaktion. Itse en reagoisi sillä tavalla jos oma lapseni avautuisi samalla tavalla. Itse asiassa olen luvannut maksaa heille terapian mikäli olen itse jotain mahdollisesti aiheuttanut! Niin vaan eri tavalla eri sukupolvet ajattelevat tästä aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle 393 teet diagnoosia? Terapioissa potilaistakin tulee mielenterveyden ammattilaisia.
Jep, vaikutat hyvin sairaalta ja surulliselta ihmiseltä kommenttiesi perusteella. Voin toki olla väärässä, mutta tällaisen vaikutelman annat.
Kenen kanssa keskustelet, aloittajan tai jonkun äitihaavaisen vai ihan itseksesi kaipaat lääkkeitäsi
Juuri sinun kanssasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä on häiriintynyt...
He tietysti jotka tarvitsevat ammattilaisten apua, sairaslomia, mt-eläkkeitä.
jos me kaikki jokainen kuka mitenkin mutta pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme itse normaaliin käytökseen.
Yleensä narsisti on se, joka porskuttaa ja uhrit joutuvat hoitoon.
Heikoilla on vanhempi jos ei voi keskustella, ja jopa myöntää kipeitä asioita. Helpottaisi kummasti kaikkia osapuolia ja selittäisi läheisten käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvää keskustelua! Tämä keskustelu osoittaa itse asiassa hyvin sen, miksi ei todella kannata edes yrittää. Liekö sodan peruja se että moni vanhus täysin tunnekylmä ja empatiakyvytön. Kauhea tarve kieltää toisen ihmisen tunteet ja kokemus. Ymmärrän että lähtökohdat on olleet erilaiset. Mutta oman seuransa saa valita, kaikkea ei tarvi kestää. Oma hyvä helpottunut olo kertoo sen että on tehnyt oikein, jos ottanut etäisyyttä tai laittanut välit poikki.
Pelkkiä red flagejä! Kamalaa, kieltää nyt jonkun tunteet ja kokemus Sori ei ole enää tätä päivää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle 393 teet diagnoosia? Terapioissa potilaistakin tulee mielenterveyden ammattilaisia.
Jep, vaikutat hyvin sairaalta ja surulliselta ihmiseltä kommenttiesi perusteella. Voin toki olla väärässä, mutta tällaisen vaikutelman annat.
Eikö täällä ole kaikki sairaita ja surullisia? Sinä siis olet ainoa terve tässä porukassa?
Ja huomaa miten itseensä käpertyneitä kaikki ovat. Kova pilkka äitienne ikäistä ihmistä kohtaan joka yrittää kertoa miksi hänestä on tullut hän kovan elämän koulimana.
Miten voi 50-vuotiaan jälkikasvu jos äiti vielä kipuilee omaa lapsuuttaan terapiaa ja lääkitystä tarvien?
Olin n.kymmenen vanha, kun äitini suuttuessaan totesi kaikkea sitä tulee tehtyä.
Lapsihan ei vanhempiaan valitse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä on häiriintynyt...
He tietysti jotka tarvitsevat ammattilaisten apua, sairaslomia, mt-eläkkeitä.
jos me kaikki jokainen kuka mitenkin mutta pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme itse normaaliin käytökseen.
Yleensä narsisti on se, joka porskuttaa ja uhrit joutuvat hoitoon.
Siis ihmiset jotka eivöt käytä mt-lääkkeitä ovat narsisteja? Nyt tuli selvä määritelmä.
Vastaus kysymykseen lukematta ketjua: Ei voi mitenkään keskustella. Ei kannata edes yrittää.
Jos ko. suhteessa voisi avoimesti ja turvallisesti keskustella kaikesta, eipä sille olisi ehkä niin suurta tarvettakaan. Nämähän ovat saman kolikon kaksi eri puolta.
Mielestäni äiti- ja/tai isähaavaisen aikuisen kannattaa suostua ihan siihen reaalitodellisuuteen, joka vallitsee.
Ei esimerkiksi kannata hakemalla hakea vanhemmastaan ikään kuin esille sellaista vanhempaa, jota itse (täysin oikeutetusti) kaipaa tai toivoo.
Se on sen haavouttuneen lapsen ääni sinussa. Sitä pitää kuulla, lohduttaa ja hoivata ihan itse. Muitakaan ei ole.
Moni loputtomiin hakkaa päätään seinään kun on niin suuri täyttymätön tarve, että lopulta edes saisi kokea jotain korvaavaa, jotain hyvää siinä ihmissuhteessa.
Mutta sitä hyvää ei voi taikoa esille, kun sitä ihmistä, jota kaipaa, ei ole olemassakaan. Ei ole ollut, ei nyt ole - eikä tule olemaankaan.
Se aikanaan haavoittanut tai yhä haavoittava vanhempi näkee elämän ja kokee kaikki tilanteet omalta kannaltaan. Ainoa mihin voi itse vaikuttaa ihmissuhteessa on oma suhtautuminen toiseen.
Se sisältää myös oman arvion siitä, millä etäisyydellä tähän henkilöön kykenee elämään hyvinvoivaa, aikuista elämää.
Virheitä tekevät kaikki vanhemmat. Mutta edellämainittu on tarkoitettu kaltaisilleni, joiden lapsuus oli oikeasti vanhempansa näköinen eli monin tavoin väkivaltainen, traumarisoiva ja mielisairas.
Keskustelusta ei ole mitään hyötyä. Päinvastoin. Siitä seuraa yhä uutta väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaus kysymykseen lukematta ketjua: Ei voi mitenkään keskustella. Ei kannata edes yrittää.
Jos ko. suhteessa voisi avoimesti ja turvallisesti keskustella kaikesta, eipä sille olisi ehkä niin suurta tarvettakaan. Nämähän ovat saman kolikon kaksi eri puolta.
Mielestäni äiti- ja/tai isähaavaisen aikuisen kannattaa suostua ihan siihen reaalitodellisuuteen, joka vallitsee.
Ei esimerkiksi kannata hakemalla hakea vanhemmastaan ikään kuin esille sellaista vanhempaa, jota itse (täysin oikeutetusti) kaipaa tai toivoo.
Se on sen haavouttuneen lapsen ääni sinussa. Sitä pitää kuulla, lohduttaa ja hoivata ihan itse. Muitakaan ei ole.
Moni loputtomiin hakkaa päätään seinään kun on niin suuri täyttymätön tarve, että lopulta edes saisi kokea jotain korvaavaa, jotain hyvää siinä ihmissuhteessa.
Mutta sitä hyvää ei voi taikoa esille, kun sitä ihmistä, jota kaipaa, ei ole olemassakaan. Ei ole ollut, ei n
Niin samaa mieltä!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kenelle 393 teet diagnoosia? Terapioissa potilaistakin tulee mielenterveyden ammattilaisia.
Jep, vaikutat hyvin sairaalta ja surulliselta ihmiseltä kommenttiesi perusteella. Voin toki olla väärässä, mutta tällaisen vaikutelman annat.
Eikö täällä ole kaikki sairaita ja surullisia? Sinä siis olet ainoa terve tässä porukassa?
Ja huomaa miten itseensä käpertyneitä kaikki ovat. Kova pilkka äitienne ikäistä ihmistä kohtaan joka yrittää kertoa miksi hänestä on tullut hän kovan elämän koulimana.
Auttaisko terapia tätä kovan elämän koulimaa äitiä? Ainiin, sehän on viimeinen paikka mihin voisi mennä. Oli äiti vaikka lastenkodissa kasvanut ja omien vanhempiensa hylkäämä, se ei muuta sitä jos hän on ollut huono äiti omille lapsilleen ja lapset kärsineet. Asia on tasan niin, vaikka elämä olisi koulinut miten. Miten tämä on mahdoton näiden ihmisten ymmärtää. Kun se oma tausta ei muuta toisen kärsimystä millään tavalla toiseksi. No, tunnevammainen jos on, niin minkäs teet. Ei voi olettaa että ymmärtää, mutta eipä sellaista ihmistä halua lähelleen satuttamaan lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä on häiriintynyt...
He tietysti jotka tarvitsevat ammattilaisten apua, sairaslomia, mt-eläkkeitä.
jos me kaikki jokainen kuka mitenkin mutta pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme itse normaaliin käytökseen.
Yleensä narsisti on se, joka porskuttaa ja uhrit joutuvat hoitoon.
Siis ihmiset jotka eivöt käytä mt-lääkkeitä ovat narsisteja? Nyt tuli selvä määritelmä.
Nyt tuli selvä esimerkki siitå kun tarkoituksella halutaan käsittää väärin ja sotkea keskustelua.
Keskustelussa toistuu se, miten vanhemmat eivät pysty parempaan oman lapsuutensa, ongelmiensa tms. takia ja heitä pitäisi vain ymmärtää ja hyväksyä heidän epätäydellisyytensä. Ja kasvaa aikuiseksi ja lopettaa turha vatvominen.
Niin ovat sarjamurhaajatkin yms. sellaisia yleensä taustansa takia. Eikö heidän tarvitse kantaa vastuuta teoistaan? Kyllä tarvitsee!
Sama koskee vanhempia. Vaikka heidän taustansa voi tehdä heidän tekonsa ymmärrettäviksi, niin niitä ei tarvitse hyväksyä. Jos vanhempi ei halua tai pysty kantamaan vastuuta teoistaan, niin sillä voi olla seurauksia. Se voi vaikuttaa vanhemman ja lasten väleihin, pahimmassa tapauksessa ne katkeavat.
Vanhemman teot voi kyllä halutessaan antaa anteeksi. Sitä voisi edesauttaa se, jos vanhempi myöntäisi toimineensa väärin, katuisi tekojaan ja muuttaisi käytöstään.
Luulen ikävä kyllä että tällä tavalla köyttäytyvillä vanhemmilla on jäänyt jokin kehitysvaihe välistä, syystä tai toisesta. Ovat jollain tapaa tosi keskenkasvuisia, eivät osaa ottaa vastuuta teoistaan, kuten oikeasti aikuiseksi kasvanut kypsä ihminen tekee. Valitettavasti kun tällainen tärkeä kehitysvaihe on jäänyt välistä, niin sitä on hyvin vaikea korjata jälkikäteen. Ihminen on vajaavainen aika vakavalla tavalla mitä tulee onnellisuuteen ihmissuhteissa (en usko että on heille edes mahdollista). Kun katsoo näiden ihmisten ympärille näkee että parisuhteet on onnettomia, on eroja, lasten kanssa mennyt välit poikki, kaikenlaista muutakin draamaa. Ja silti ei vaan osaa katsoa sinne peiliin. On ikäänkuin henkisesti vammainen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeestiko terapeutit opettavat ihmisille vihaa? Syyttelemään muita? Psykologian mukaan ihmisellä ei siis mitään vastuuta itsestään, kaikkinainen itsesäätely tarpeetonta kun voi vihata ja räyhätä.
Juuri päin vastoin. Yleensä terapiassa lähdetään siitä, että voit muuttaa vain itseäsi. Toki terapiassa voi herätä terve viha, joka on aiemmin olosuhteiden pakosta pitänyt piilottaa (ja on mahdollisesti käännetty itseen, mikä voi aiheuttaa mm. masennusta). Ja itsesäätelyäkin harjoitellaan terapiassa.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa toistuu se, miten vanhemmat eivät pysty parempaan oman lapsuutensa, ongelmiensa tms. takia ja heitä pitäisi vain ymmärtää ja hyväksyä heidän epätäydellisyytensä. Ja kasvaa aikuiseksi ja lopettaa turha vatvominen.
Niin ovat sarjamurhaajatkin yms. sellaisia yleensä taustansa takia. Eikö heidän tarvitse kantaa vastuuta teoistaan? Kyllä tarvitsee!
Sama koskee vanhempia. Vaikka heidän taustansa voi tehdä heidän tekonsa ymmärrettäviksi, niin niitä ei tarvitse hyväksyä. Jos vanhempi ei halua tai pysty kantamaan vastuuta teoistaan, niin sillä voi olla seurauksia. Se voi vaikuttaa vanhemman ja lasten väleihin, pahimmassa tapauksessa ne katkeavat.
Vanhemman teot voi kyllä halutessaan antaa anteeksi. Sitä voisi edesauttaa se, jos vanhempi myöntäisi toimineensa väärin, katuisi tekojaan ja muuttaisi käytöstään.
Juuri näin. Mutta se että myöntäisi tehneensä väärin on näillä aina täysin poissuljettu vaihtoehto. Täysin. Mielummin vaikka kärvistellään onnettomana hautaan saakka ja välit menee poikki kaikkiin lapsiin.
Miksi nämä kaikki toimivat samalla tavalla? Siis niin tuttua, niin tuttua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tässä on häiriintynyt...
He tietysti jotka tarvitsevat ammattilaisten apua, sairaslomia, mt-eläkkeitä.
jos me kaikki jokainen kuka mitenkin mutta pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme itse normaaliin käytökseen.
Yleensä narsisti on se, joka porskuttaa ja uhrit joutuvat hoitoon.
Tuo on totta. Miten monta ihmistä voitaisiin pelastaa jo yhdenkin luonnevikaisen hoitamisella? Ongelma on se, että he eivät yleensä koe tarvitsevansa hoitoa ja se, että hoito harvoin tehoaa.
Dementia vaivannut koko elämänsä? Kaikki tietää että on olemassa sairaita, ilkeitä, luonnevikaisia jne jne ihmisiä. Ja ne kaikki joskus tulee vanhaksi.