Miten keskustella lapsuudesta sellaisen vanhemman kanssa joka ei kestä yhtään kritiikkiä eikä ymmärrä tehneensä väärin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muuttaisin lapsuuteni toiseksi joa voisin. Ilomielin olisin syntynyt muuaale kuin sinne korpimökkiin siellä sydänmailla. En välttämättä hinkuisi 15-vuotiaana töihinlähtöäkään, niitä nöyryytyksiä ja vaikeuksia mitä maalta tullut lapsi työelämässä koki 

Vaan kun se ei ole mahdollista, ei vaikka äitini eläessä olisin asiasta jatkuvasti "keskustellut."  Nyt on paikka minulla virkistyspaikkana, sisarusten käydessä siellä muistelemme lapsuutta, aika on antanut kultareunat. Hyvät muistot, ahomansikat, nuotiokahvit, kuutamohanget jääneet.

Mutta olitko vihainen koko lapsuutesi? 

Miten sinulla on edes muistoja lapsuudestasi? 

 

Teidän oireilevien, vihaisten, lapsuuden ongelmista terapioissa käyvien luulisi tietävän nuo asiat juurta jaksaen.

Eikö koulussa opettajat, terveydenhoitaja, kuraattori ( koulun sosiaalityöntekijö) teitä jo silloin ohjannut hoitoon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa on juuri heitä jotka eivät ole kasvaneet aikuisiksi. He jumittavat lapsuudessaan ja käyttäytyvät kun lapsi äitinsä seurassa jankaten anteeksipyyntöä.

Jos äiti ei ole pystynyt luomaan kuin anteeksipyyntöön jumittavan lapsen, katsokoon peiliin. Jokin on mennyt vikaan eikä se ole se, että "lapsi on hankala"'

No, eikö silloin ole sen lapsen vastuulla kasvaa siitä yli? Jos se vanhempi kerran on ollut niin kyvytön? Tuo syyttelyhän ei tuolla keinoin lopu ikinä. Aina voi vedota siihen, että "Mitäs kasvatit minusta tällaisen"

Kyllä niinhän se on. Rais**uksen uhrin vastuulla on parantua. Auton alle jääneen vastuulla on parantua. Mutta on aika surullista, että oma vanhempi, jonka pitäisi tukea lapsi hyvään aikuis

Ei niitä raiskauksen, auto-onnettomuiden jne uhreja kukaan muukaan voi parantaa, kyllä se vastuu on ihmisellä itsellään, niin epäreilulta kuin se kuulostaakin. 

Uhriutuminen ei auta ketään, vähiten uhria itseään.

AP on sairas. Sellainen todella raskas uhrin roolin ottanut menneisyydessä eläjä, joka syyttää kaikesta muita  

AP on nyt kuitenkin aikuinen, ja on aika jättää se lapsuus taakse.

Kritiikin antaminen ja syyttely ei auta mitään, ainostaan sitoo AP.tä tiukemmin noihin mielenterveysongelmiin ja estää parantumasta.

Menneelle ei kukaan voi mitään, jätä se taaksesi ja elä elämää eteenpäin. 

Sitähän tässä on yritetty sanoa, että osa haluaisi sen vanhemman validaation siinä paranemisessaan. Mutta harvoin sitä saa. Harvoin raisajaakaan tuomitaan.

Ja koulussa ei puututa asioihin, joita ei tiedetä. Ja aikaisemmin muutenkin vähemmän koulu puuttui mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muuttaisin lapsuuteni toiseksi joa voisin. Ilomielin olisin syntynyt muuaale kuin sinne korpimökkiin siellä sydänmailla. En välttämättä hinkuisi 15-vuotiaana töihinlähtöäkään, niitä nöyryytyksiä ja vaikeuksia mitä maalta tullut lapsi työelämässä koki 

Vaan kun se ei ole mahdollista, ei vaikka äitini eläessä olisin asiasta jatkuvasti "keskustellut."  Nyt on paikka minulla virkistyspaikkana, sisarusten käydessä siellä muistelemme lapsuutta, aika on antanut kultareunat. Hyvät muistot, ahomansikat, nuotiokahvit, kuutamohanget jääneet.

Mutta olitko vihainen koko lapsuutesi? 

Miten sinulla on edes muistoja lapsuudestasi? 

 

 

Määrittele häiriintyneisyys?

Vierailija kirjoitti:

AP on sairas. Sellainen todella raskas uhrin roolin ottanut menneisyydessä eläjä, joka syyttää kaikesta muita  

AP on nyt kuitenkin aikuinen, ja on aika jättää se lapsuus taakse.

Kritiikin antaminen ja syyttely ei auta mitään, ainostaan sitoo AP.tä tiukemmin noihin mielenterveysongelmiin ja estää parantumasta.

Menneelle ei kukaan voi mitään, jätä se taaksesi ja elä elämää eteenpäin. 

Osaat diagnosoida jopa anonyymin keskustelujan täällä keskustelupalstalla parin kommentin perusteella. Aikamoista! Psykiatrin koulutus vähintään varmaankin?

Vierailija kirjoitti:

AP on sairas. Sellainen todella raskas uhrin roolin ottanut menneisyydessä eläjä, joka syyttää kaikesta muita  

AP on nyt kuitenkin aikuinen, ja on aika jättää se lapsuus taakse.

Kritiikin antaminen ja syyttely ei auta mitään, ainostaan sitoo AP.tä tiukemmin noihin mielenterveysongelmiin ja estää parantumasta.

Menneelle ei kukaan voi mitään, jätä se taaksesi ja elä elämää eteenpäin. 

Asioita ei voi vain lakaista maton alle tai katsoa muualle. Nimen omaan on välttämätöntä käsitellä ne asiat. Jotkut tietämättömät näkevät sen menneisiin takertumisena. Siinä kuitenkin jätetään se menneisyys aidosti taakse.

Kysehän ei ole pelkästään siitä mitä tapahtui tai ei tapahtunut. Oleellisemmin kyse on siitä, että lapselle ei ole muodostunut käsitystä omista rajoistaan, koska ne on ylitetty alusta asti. Opetellaan näkemään asiat terveen peilin kautta sen lapsuuden vääristyneen kuvan sijaan. Opitaan asioita, joita vanhempien olisi pitänyt opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muuttaisin lapsuuteni toiseksi joa voisin. Ilomielin olisin syntynyt muuaale kuin sinne korpimökkiin siellä sydänmailla. En välttämättä hinkuisi 15-vuotiaana töihinlähtöäkään, niitä nöyryytyksiä ja vaikeuksia mitä maalta tullut lapsi työelämässä koki 

Vaan kun se ei ole mahdollista, ei vaikka äitini eläessä olisin asiasta jatkuvasti "keskustellut."  Nyt on paikka minulla virkistyspaikkana, sisarusten käydessä siellä muistelemme lapsuutta, aika on antanut kultareunat. Hyvät muistot, ahomansikat, nuotiokahvit, kuutamohanget jääneet.

Mutta olitko vihainen koko lapsuutesi? 

Miten sin

Te häiriintyneethän sen tiedätte, siksihän te hoidossa käytte.  Itse pitäisin vähän outona jos työkaveri paapattaisi äidistään tai anopistaan koko ajan vihamielisesti. Lasten kavereista kaikkia kiven nakkelijoita  ja tönijöitä ja kiusaajia pidin ilman kuria ja sääntöjä kasvavina häiriköinä.

Kukahan tässä on häiriintynyt...

Mikähän vika päässä on ihmisellä, joka tulee hänelle kuulumattomaan ketjuun neuvomaan ihmisiä yläpuolelta, asiassa, josta itsellä on huomattavasti keskivertoa heikommat taidot.

Ei voi tehdä mitä vaan, kohdella läheisiään miten vaan ja olettaa että elämä vaan jatkuu kuten aina ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin muuttaisin lapsuuteni toiseksi joa voisin. Ilomielin olisin syntynyt muuaale kuin sinne korpimökkiin siellä sydänmailla. En välttämättä hinkuisi 15-vuotiaana töihinlähtöäkään, niitä nöyryytyksiä ja vaikeuksia mitä maalta tullut lapsi työelämässä koki 

Vaan kun se ei ole mahdollista, ei vaikka äitini eläessä olisin asiasta jatkuvasti "keskustellut."  Nyt on paikka minulla virkistyspaikkana, sisarusten käydessä siellä muistelemme lapsuutta, aika on antanut kultareunat. Hyvät muistot, ahomansikat, nuotiokahvit, kuutamohanget jääneet.

Mutta olitko

 

Lääkkeet?

Vierailija kirjoitti:

Kukahan tässä on häiriintynyt...

He tietysti jotka tarvitsevat ammattilaisten apua, sairaslomia, mt-eläkkeitä.

jos me kaikki jokainen kuka mitenkin mutta pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme itse  normaaliin käytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo "vanhemmat yrittivät parhaansa" on terapiapuhetta. Tosiasiassa emme voi tietää, yrittivätkö vanhemmat tosissa (jotkut varmasti!)  vai eivätkö välittäneet pas*Akaan.

Näin päiväkodin työntekijänä ja perhetyössä monet perheet kohdanneena voin satavarmasti sanoa että kaikki vanhemmat eivät todellakaan yritä parastaan. Osa ei edes rakasta omia lapsiaan. Surullista, mutta totta. Moni vanhempi laittaa aina itsensä etusijalle ja pitää lasta pelkkänä riesana ja välillä tuntuu että ihan inhoavat omia lapsiaan.

Jep. Aina voi jälkikäteen kaasuvalottaa ja sumuttaa yrittäneensä parhaansa ja uskoa siihen itsekin. Se ei kuitenkin muuta totuutta ja sen toisen kokemusta. Sitähän te toisten ihmisten pahoinpitelijät ette kestä vaan hyökkäätte heti.

Vierailija kirjoitti:

Mikä saa aikuisen ihmisen jäämään lapsuuteen kiinni?

Olenko jäänyt kiinni, kun vasta nyt 40.v muistan kunnolla äitini seksuaalisen hyväksikäytön? Entä kun nyt vasta muistan, kuinka hän kiskasi minut jaloista sängyltä alas ja hakkasi? Tai sen, kuinka piilouduin saunan lauteiden alle? 

Minä en ole päättänyt sitä, että muistan nämä asiat kunnolla vasta nyt. Tiesin äitini olleen väkivaltainen, mutta tunne muistoja ei ollut. 

Elämäni on ulkoapäin mennyt hyvin. Sain kuitenkin vasta nyt 40.v diagnoosin dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Aikaisemmin olin luullut selvinneeni hyvin. Nyt vasta ymmärrän miksi. 

Jos ajattelen nykyisin, että voisi tuo elämä olla alkanut hieman helpomminkin, niin olenko jumissa lapsuudessa? 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan tässä on häiriintynyt...

 

 

He tietysti jotka tarvitsevat ammattilaisten apua, sairaslomia, mt-eläkkeitä.

jos me kaikki jokainen kuka mitenkin mutta pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme itse  normaaliin käytökseen.

No, se ei ole normaalia nähnytkään et aikuinen ihminen on jatkuvasti riidoissa eri ihmisten kanssa, lapset pistää välit poikki ja tämä ihminen kieltää vaan kaiken (eräs suvun vanhus). Katsos muut on hulluja! Itse niin hullu ja häiriintynyt ettei mistään ymmärrä mitään, ei edes tajua hakea apua.

Kenelle 393 teet diagnoosia? Terapioissa potilaistakin tulee mielenterveyden ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukahan tässä on häiriintynyt...

 

 

He tietysti jotka tarvitsevat ammattilaisten apua, sairaslomia, mt-eläkkeitä.

jos me kaikki jokainen kuka mitenkin mutta pystymme säätelemään ajatuksiamme ja tunteitamme itse  normaaliin käytökseen.

No, se ei ole normaalia nähnytkään et aikuinen ihminen on jatkuvasti riidoissa eri ihmisten kanssa, lapset pistää välit poikki ja tämä ihminen kieltää vaan kaiken (eräs suvun vanhus). Katsos muut on hulluja! Itse niin hullu ja häiriintynyt ettei mistään ymmärrä mitään, ei edes tajua hakea apua.

No hän ei pysty säätelemään.  Terapioissa ei varmaan opeteta mitään vanhuuden höppänöistä eli dementian oireista.  Vihaa vihaa vaan mummojakin kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Kenelle 393 teet diagnoosia? Terapioissa potilaistakin tulee mielenterveyden ammattilaisia.

Jep, vaikutat hyvin sairaalta ja surulliselta ihmiseltä kommenttiesi perusteella. Voin toki olla väärässä, mutta tällaisen vaikutelman annat.

Oikeestiko terapeutit opettavat ihmisille vihaa?  Syyttelemään muita?  Psykologian mukaan ihmisellä ei siis mitään vastuuta itsestään, kaikkinainen itsesäätely tarpeetonta kun voi vihata ja räyhätä.