Lue keskustelun säännöt.
Päivi Räsänen: abortti on kestämätön alhaisen syntyvyyden Suomessa
23.02.2021 |
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/85e49a5a-9d25-46ef-81d3-059f5196a45e
Voi Päivi, miksi noin? Minusta abortissa kyse on jokaisen henkilökohtaisesta valinnasta.
Kommentit (347)
Abortista on paljon haittaa naisen terveydelle,Haluatteko linkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Abortista on paljon haittaa naisen terveydelle,Haluatteko linkin?
Niin on raskaudesta ja synnytyksestäkin.
Aina yhtä huvittavaa kun ihmiset joiden mielestä ei saa suunnilleen edes erota jos on lapsia (koska lapset kärsii), niin heidän mielestä kuitenkin jokaisen lapsen pitäisi saada syntyä epätoivottuna ja sitten kiertää jossain laitoksissa tai joutua adoptioperheeseen ja mitä lie. Kyllä sekin on lapselle traumaattista, kun ymmärtää ettei oma biologinen äiti halunnut/pystynyt huolehtimaan. Ei sitä korvaa adoptioäiti.
Ei näitä oikeasti ne lapset kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Päivi!
Onneksi joku uskaltaa sanoa vaikeatkin asiat ääneen. Me tosiaan tarvittais lisää oikeita suomalaisia.
Ehkä perheitä aletaan nyt tukea enemmän taas.Miksei niitä perheitä voida tukea ja säilyttää oikeus aborttiin?
Kultaseni. Ei aborttia olla viemässä pois. Vaan lisättäisiin tukea adoptioon.
”Jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja tulevaisuuteen, sanoo kristillisdemokraattien kansanedustaja Päivi Räsänen. Räsänen sanoo, että lasten oikeuksien perustavin oikeus on oikeus elämään. Räsäsen mielestä on kestämätöntä, että alhaisen syntyvyyden Suomessa tehdään tuhansia abortteja.”
Miten oikeus hyvään lapsuuteen ja tulevaisuuteen taattaisiin kieltämällä abortit, jolloin lapsi syntyy ei-toivottuna ja usein vaikeaan tilanteeseen? Löytyisikö kaikille niille tuhansille sitten adoptioperhe Suomesta, jossa lapsia ei selvästikään haluta muutenkaan enää hankkia samalla tapaa kuin ennen. Miten pakotettu raskaana oleminen, synnytys ja adoptio vaikuttaisi biologisen äidin mielenterveyteen? Toki abortti on myös usein hyvin raskas prosessi.
Räsänen sanoi myös, että lasten oikeuksien perustavin oikeus on oikeus elämään. Kyllä, mutta abortoidut eivät olekaan lapsia, vaan ne ovat alkioita tai sikiöitä, eivätkä ole siten ihmisoikeuksien piirissä. Lisäksi naisilla on myös eräs hyvinkin merkittävä oikeus, nimittäin oikeus määrätä omasta kehostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikään kuin vanhan kyrvänpurijan mielipide tässä asiassa riippuisi siitä, onko syntyvyys alhainen vai korkea...
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Jos todellakin haluttaisiin, että nainen abortin sijasta valitsee raskauden, synnyttämisen ja lapsen antamisen adoptioon, pitäisi monen asian muuttua. Ensimmäisenä on asenteet. Naista, joka hylkää oman lapsensa, ei todellakaan tässä maassa arvosteta. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että jopa lähisukulaisiin menee välit kokonaan poikki. Siinä vaiheessa, kun abortti tehdään, sen paremmin sukulaiset, ystävät kuin työkaveritkaan eivät ole vielä huomanneet koko raskautta. Jos nainen ei itse kerro abortistaa, kukaan ei saa siitä tietää. Sen sijaan raskautta on usein täysin mahdotonta salata ympärillään olevilta ihmisiltä. Vaikka vaatteillaan voisikin vielä raskausvatsansa peittää, raskaus edellyttää seurantaa (neuvolakäynnit, jotka eivät välttämättä aina onnistu työajan ulkopuolella) ja synnyttämäänkin voi joutua lähtemään vaikka kesken työpäivän (äitiyslomallehan ei voisi jäädä kuukautta aikaisemmin, jos haluaisi salata raskauden kaikilta). Lisäksi on aika mahdotonta tulla heti synnytyksen jälkeisenä päivänä takaisin töihin. Eikä tällainen ole naisen terveydenkään kannalta kovin järkevää, että piipahdetaan vaan sairaalassa synnyttämässä ja sitten taas takaisin töihin.
Toinen muutettava asia on, miten huolehditaan abortin sijasta adoptioon päätyvän naisen taloudellisesta tilanteesta. Synnytyssairaalastahan nainen tulee kotiin ilman lasta. Vaikka äitiysloma kyllä jatkuukin vielä jonkin aikaa, äitiyspäiväraha on aina pienempi kuin palkka. Miksi nainen vaihtaisi palkkansa äitiyspäivärahaan, jos hänellä ei ole edes lasta? Adoptioon lapsensa antavan naisen äitiyspäivärahan pitäisi siis olla vähintään hänen palkkansa suuruinen. Raskaus ja synnytys sellaisenaan eivät ole mitään miellyttäviä kokemuksia, joten lapsensa adoptioon antavan naisen tulisi saada myös jonkinlainen korvaus "kivusta ja särystä".
Kolmas asia olisi miettiä, miten estetään naisen eläminen raskausaikana kuin raskautta ei olisikaan. Tarkoitan, että naisenhan pitää olla savuton ja päihteetön raskautensa ajan. Vai ajatellaanko tässä, ettei ole väliä, jos lapsella on FAS tms? Ja mitä tehdään, jos on? Kuinka moni adoptiolasta haluavista haluaa adotoida vammaisen lapsen? Jokin motivaattorihan pitää olla, että nainen haluaa toimia ikäänkuin sijaissynnyttäjänä jollekin tuntemattomalle pariskunnalle. Ja entä, jos naisella on perussairautensa vuoksi sellainen lääkitys, joka on sikiölle vaarallinen? Entä, jos sikiöllä todetaan Downin syndrooma tai muu kromosomihäiriö?
Jos abortit halutaan vaihtaa adoptioon, sen pitäisi olla silloin naiselle parempi vaihtoehto kuin abortin tekeminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortista on paljon haittaa naisen terveydelle,Haluatteko linkin?
Niin on raskaudesta ja synnytyksestäkin.
Juu, naisia kuolee synnytyksiin. Mutta eihän sillä ole väliä. Jos miehet synnyttäisi, niille annettaisiin kaikki mahdollisuudet päättää, haluuko ne synnyttää vai ei, ja ihan aina. Abortti olisi niille aina avoin, sitä jopa tarjottaisiin. Eihän nyt miestä voi pakottaa synnyttämään, herran jestas, tai varsinkaan hoitamaan lastaan. Herran pieksut.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Jos todellakin haluttaisiin, että nainen abortin sijasta valitsee raskauden, synnyttämisen ja lapsen antamisen adoptioon, pitäisi monen asian muuttua. Ensimmäisenä on asenteet. Naista, joka hylkää oman lapsensa, ei todellakaan tässä maassa arvosteta. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että jopa lähisukulaisiin menee välit kokonaan poikki. Siinä vaiheessa, kun abortti tehdään, sen paremmin sukulaiset, ystävät kuin työkaveritkaan eivät ole vielä huomanneet koko raskautta. Jos nainen ei itse kerro abortistaa, kukaan ei saa siitä tietää. Sen sijaan raskautta on usein täysin mahdotonta salata ympärillään olevilta ihmisiltä. Vaikka vaatteillaan voisikin vielä raskausvatsansa peittää, raskaus edellyttää seurantaa (neuvolakäynnit, jotka eivät välttämättä aina onnistu työajan ulkopuolella) ja synnyttämäänkin voi joutua lähtemään vaikka kesken työpäivän (äitiyslomallehan ei voisi jäädä kuukautta aikaisemmin, jos haluaisi salata raskauden kaikilta). Lisäksi on aika mahdotonta tulla heti synnytyksen jälkeisenä päivänä takaisin töihin. Eikä tällainen ole naisen terveydenkään kannalta kovin järkevää, että piipahdetaan vaan sairaalassa synnyttämässä ja sitten taas takaisin töihin.
Toinen muutettava asia on, miten huolehditaan abortin sijasta adoptioon päätyvän naisen taloudellisesta tilanteesta. Synnytyssairaalastahan nainen tulee kotiin ilman lasta. Vaikka äitiysloma kyllä jatkuukin vielä jonkin aikaa, äitiyspäiväraha on aina pienempi kuin palkka. Miksi nainen vaihtaisi palkkansa äitiyspäivärahaan, jos hänellä ei ole edes lasta? Adoptioon lapsensa antavan naisen äitiyspäivärahan pitäisi siis olla vähintään hänen palkkansa suuruinen. Raskaus ja synnytys sellaisenaan eivät ole mitään miellyttäviä kokemuksia, joten lapsensa adoptioon antavan naisen tulisi saada myös jonkinlainen korvaus "kivusta ja särystä".
Kolmas asia olisi miettiä, miten estetään naisen eläminen raskausaikana kuin raskautta ei olisikaan. Tarkoitan, että naisenhan pitää olla savuton ja päihteetön raskautensa ajan. Vai ajatellaanko tässä, ettei ole väliä, jos lapsella on FAS tms? Ja mitä tehdään, jos on? Kuinka moni adoptiolasta haluavista haluaa adotoida vammaisen lapsen? Jokin motivaattorihan pitää olla, että nainen haluaa toimia ikäänkuin sijaissynnyttäjänä jollekin tuntemattomalle pariskunnalle. Ja entä, jos naisella on perussairautensa vuoksi sellainen lääkitys, joka on sikiölle vaarallinen? Entä, jos sikiöllä todetaan Downin syndrooma tai muu kromosomihäiriö?
Jos abortit halutaan vaihtaa adoptioon, sen pitäisi olla silloin naiselle parempi vaihtoehto kuin abortin tekeminen.
niin ja mulle tuo motivaattori jatkaa ei-toivottu raskaus loppuun asti ja lapsen antaminen adoptioon voisi olla esim se, että mun ei tarvitsisi sen jälkeen kahteen tai kolmeen vuoteen maksaa tuloistani lainkaan veroja. Tämä ei kuitenkaan poistaisi lapsensa hylkääviin naisiin kohdistuvia negatiivisia asenteita eli asenteet pitäisi myös saada ensin kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta vastaan silti. Jos todellakin haluttaisiin, että nainen abortin sijasta valitsee raskauden, synnyttämisen ja lapsen antamisen adoptioon, pitäisi monen asian muuttua. Ensimmäisenä on asenteet. Naista, joka hylkää oman lapsensa, ei todellakaan tässä maassa arvosteta. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että jopa lähisukulaisiin menee välit kokonaan poikki. Siinä vaiheessa, kun abortti tehdään, sen paremmin sukulaiset, ystävät kuin työkaveritkaan eivät ole vielä huomanneet koko raskautta. Jos nainen ei itse kerro abortistaa, kukaan ei saa siitä tietää. Sen sijaan raskautta on usein täysin mahdotonta salata ympärillään olevilta ihmisiltä. Vaikka vaatteillaan voisikin vielä raskausvatsansa peittää, raskaus edellyttää seurantaa (neuvolakäynnit, jotka eivät välttämättä aina onnistu työajan ulkopuolella) ja synnyttämäänkin voi joutua lähtemään vaikka kesken työpäivän (äitiyslomallehan ei voisi jäädä kuukautta aikaisemmin, jos haluaisi salata raskauden kaikilta). Lisäksi on aika mahdotonta tulla heti synnytyksen jälkeisenä päivänä takaisin töihin. Eikä tällainen ole naisen terveydenkään kannalta kovin järkevää, että piipahdetaan vaan sairaalassa synnyttämässä ja sitten taas takaisin töihin.
Toinen muutettava asia on, miten huolehditaan abortin sijasta adoptioon päätyvän naisen taloudellisesta tilanteesta. Synnytyssairaalastahan nainen tulee kotiin ilman lasta. Vaikka äitiysloma kyllä jatkuukin vielä jonkin aikaa, äitiyspäiväraha on aina pienempi kuin palkka. Miksi nainen vaihtaisi palkkansa äitiyspäivärahaan, jos hänellä ei ole edes lasta? Adoptioon lapsensa antavan naisen äitiyspäivärahan pitäisi siis olla vähintään hänen palkkansa suuruinen. Raskaus ja synnytys sellaisenaan eivät ole mitään miellyttäviä kokemuksia, joten lapsensa adoptioon antavan naisen tulisi saada myös jonkinlainen korvaus "kivusta ja särystä".
Kolmas asia olisi miettiä, miten estetään naisen eläminen raskausaikana kuin raskautta ei olisikaan. Tarkoitan, että naisenhan pitää olla savuton ja päihteetön raskautensa ajan. Vai ajatellaanko tässä, ettei ole väliä, jos lapsella on FAS tms? Ja mitä tehdään, jos on? Kuinka moni adoptiolasta haluavista haluaa adotoida vammaisen lapsen? Jokin motivaattorihan pitää olla, että nainen haluaa toimia ikäänkuin sijaissynnyttäjänä jollekin tuntemattomalle pariskunnalle. Ja entä, jos naisella on perussairautensa vuoksi sellainen lääkitys, joka on sikiölle vaarallinen? Entä, jos sikiöllä todetaan Downin syndrooma tai muu kromosomihäiriö?
Jos abortit halutaan vaihtaa adoptioon, sen pitäisi olla silloin naiselle parempi vaihtoehto kuin abortin tekeminen.
Hemmetin hyvin sanottu! Tämä on ihan totta.
Onhan abortti kestämätön siksi että ihmiselämä tietoisesti tapetaan. Joskus niin päätyy tekemään ja aborttimahdollisuus täytyy olla. Ei se mikään pikkujuttu kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä suren itsekin abortoitujen puolesta, sillä samaan aikaan suomessakin on pariskuntia jotka eivät voi omaa lasta saada. Adoptio olisi lapsen ja perheen parhaaksi, mutta nyt ollaan jumiuduttu äidin oikeuksiin. Olen nainen ja synnytysikäinen, mutta silti haluaisin että adoptioon antamisesta tehtäisiin abortin kanssa tasavertainen vaihtoehto. Lisäksi abortti on äidille sekä henkisesti että fyysisesti raskas prosessi, ehkä adoptioon antaminen vähentäisi aborttien henkistä kuormitusta
Meinaatko tosissasi, että 9 kk:n raskaus ja adoptio ovat fyysisesti ja henkisesti kevyempi prosessi kuin abortti? Vau.
Uskoisin, että elämän mahdollistaminen on kuoleman sallimista palkitsevampaa.
Jos abortin kautta voisin pelastaa naisen elämän tai toisaalta eutanasian kautta voisin päästää kärsivän ihmisen rauhaan, se olisi varmasti palkitsevampaa kuin katsoa sivusta kummankaan jatkettua kärsimystä ja todeta ylhäältä päin että ollaanpa me nyt Hyviä Ihmisiä kun ollaan tällä lailla elämän puolella.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärtäkää naiset tämä.
Valtaosa abortista räyhäävistä naisista on uskontohihhuleita kuten Räsänen.
Ja valtaosa abortista räyhäävistä miehistä on katkeria ja vihaisia i n c e l e i t ä, joiden juttuja voi lukea muun muassa Redditistä ja Uli laudalta. Menkää lukemaan niitä juttuja niin tiedätte minkä kanssa olette tekemisissä. Siellä muun muassa toivotaan, että abortin tehneiden naisten nimet julkistettaisiin.Oikeasti koko ilmiön takana on tarve seksuaaliseen kontrolliin ja toive naisesta, johon voisi tyydyttää seksuaaliset tarpeensa. Naisten seksuaalinen vapaus ja itsemääräämisoikeus herättävät miehissä vihaa, jonka todellinen syy on oma osattomaksi jääminen. Ei joku syntymättömien lasten suojelu. Lapsethan ei miehiä oikeasti kiinnosta. Muutenhan he hoitaisivat niitä pakottamatta eivätkä kärsisi naisten ottamista avioeroista (yli 70 % eroista), jotka tulevat "yllätyksenä."
Tämä on niin totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin abortista on tullut terveydenhoitoa?
Mitä se maksaa yhteiskunnalle?
Mietipä, mitä maksaa yhteiskunnalle se, että narkkarit, vaikeasti mielenterveysongelmaiset ja muut elämänhallinnanpuutteista kärsivät pakotetaan synnyttämään? Yhteiskunta kustantaa näiden lasten hoidon ja/tai mahdolliset tukitoimet. Näin syntyneistä lapsista ei myöskään todennäköisesti tule "kunnollisia veronmaksajia", vaan traumatisoituneita ja syrjäytyneitä ihmisiä, jotka tarvitsevat aikuisenakin yhteiskunnan tukipalveluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Päivi!
Onneksi joku uskaltaa sanoa vaikeatkin asiat ääneen. Me tosiaan tarvittais lisää oikeita suomalaisia.
Ehkä perheitä aletaan nyt tukea enemmän taas.Miksei niitä perheitä voida tukea ja säilyttää oikeus aborttiin?
Kultaseni. Ei aborttia olla viemässä pois. Vaan lisättäisiin tukea adoptioon.
"Tukea adoptioon". Hah. Niin kauan kuin adoptiota perustellaan sillä, että suomalaisia adoptiolapsia ei ole tarpeeksi, niin haistakaa pitkä paska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä Päivi!
Onneksi joku uskaltaa sanoa vaikeatkin asiat ääneen. Me tosiaan tarvittais lisää oikeita suomalaisia.
Ehkä perheitä aletaan nyt tukea enemmän taas.Miksei niitä perheitä voida tukea ja säilyttää oikeus aborttiin?
Kultaseni. Ei aborttia olla viemässä pois. Vaan lisättäisiin tukea adoptioon.
Todella ällöttävää kullittelua. t. ohis
Jo etusivulta huomaa, ettei suurin osa kommentoijista edes lukenut koko juttua. Teette itsestänne täysiä pellejä tuolla naurettavalla käytöksellä!
Tämä taisi olla ainoa lainaus Päiviltä tuossa jutussa.
" Lapsen ja äidin hyvinvointia ja oikeuksia turvaavat toimet tulisi tehokkaammin ulottaa jo raskausaikaan kehittämällä tukitoimia abortin vaihtoehdoille, esimerkiksi adoptiolle, Räsänen sanoi."
Joo, onhan se ihan hirveää ja syrjivää ja ihmisoikeuksia loukkaavaa, että yritetään kehittää lapsen ja äidin hyvinvointia turvaavia toimia tehokkaammiksi!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän että oma vakaumus asiasta ei anna myöden ns. hyväksyä aborttia, mutta sitä en ymmärrä miksi hän kokee todella ettei abortti ole hyvä asia yksilön näkökulmasta?
Oma tilanne: 21v, opiskelija, sinkku, tiukka talous, pieni yksiö, ei töitä vielä hetkeen ja näin taloutta turvattuna. Mitä voisin tarjota lapselle? En ainakaan sitä mitä se lapsi todella tarvitsisi. Miksi se lapsi pitäisi jonkun mielestä väkisin pitää jos esim. ehkäisy pettäisi?
Minä olin 19 v juuri lukion lopettanut vanhempieni luona vielä asuva. Lapsi on saanut kaiken mitä tarvitsee. Minä olen saanut kodin, kolme ammattia ja hyvän elämän. Sekuntiakaan en ole katunut ihanaa lastani.
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä suren itsekin abortoitujen puolesta, sillä samaan aikaan suomessakin on pariskuntia jotka eivät voi omaa lasta saada. Adoptio olisi lapsen ja perheen parhaaksi, mutta nyt ollaan jumiuduttu äidin oikeuksiin. Olen nainen ja synnytysikäinen, mutta silti haluaisin että adoptioon antamisesta tehtäisiin abortin kanssa tasavertainen vaihtoehto. Lisäksi abortti on äidille sekä henkisesti että fyysisesti raskas prosessi, ehkä adoptioon antaminen vähentäisi aborttien henkistä kuormitusta
Niin, raskausaika eikä synnyttäminen ole lainkaan henkisesti että fyysisesti raskasta? Vain abortti on raskas prosessi, vaikka aborttiin päätynyt ei halua olla raskaana tai synnyttää.
Jos minut olisi väkisin pakotettu olemaan raskaana ja synnyttämään ja antamaan lapsi adoptioon, olisin kiskonut itseni naruun. Onneksi täällä sivistysvaltiossa sain keskeytyksen.
Miksei niitä perheitä voida tukea ja säilyttää oikeus aborttiin?