Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)

Mulla on add ja ilman lääkkeitä pyörin koko ajan paikoillani, en voi keskittyä mihinkään, en saa mitään tehtyä, mollaan itseäni laiskaksi jne.. joten yrittäkää ymmärtää ei ole helppoa. Ei add/adhd-ihmiset tahallaan halua häiritä..

Pojalta puuttui ihan perusköytöstavat, oli sitten miten adhd, tuntuu että nyt pojan paska käytös laitetaan kokonaan adhd:n syyksi, vaikka sillä ei vaikuta olevan alkeellisiakaan käytöstapoja. Ja eikö sitä kynää voi teroittaa siinä paikallaan, entä jos poika vaikka piirtäisi tms. erilliseen vihkoon tms. kun kiinnostus loppuu.

Sääli pojan luokkakavereita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.

Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.

Minäpä kerron tarinan toisen puolen. Meillä on rauhallinen ja arka 8-luokkalainen joka ei häiritse koskaan ja tekee tehtävät annettujen ohjeiden mukaan.

Lapseni saa joiltakin opettajilta viestiä, että todella hyvin menee, mutta jos haluaa nostaa numeroa niin silloin pitää olla tunneilla aktiivisempi?!? Tämä ei onnistu parin "adhd" pojan takia, jotka huutelevat koko ajan luokassa jos joku yrittää viitata ja olla aktiivinen. Kukaan hiljaisemmista tytöistä ei halua olla näiden adhd huutelijoiden  kohteena, joten sen takia he eivät saa sellaisia numeroita joihin heillä muuten olisi mahdollisuus. Onko tämä mielestänne oikein?

Niinpä. Ei ole oikein. Huonoa käytöstä ei pidä sallia minkään diagnoosin takia. Paras ratkaisu olisi lisätä pienryhmiä, jonne menisi ne, joilla ei isossa luokassa onnistu. Inkluusioajattelussa on paljon hyvää, mutta käytännössä se ei toimi kaikissa tapauksissa.

Toinen juttu on se, että varsinkin yläkoulussa on opettajia, jotka eivät näe kokonaisuutta, ovat kyllä oman aineensa tuntevia mutta oppilaan kokonaisvaltaista tukemista heillä ei niinkään ole. Typerät wilmamerkinnät voisi todellakin jättää pois. Sitten vielä vanhemmat, jotka eivät usko että oma lapsi tekisi mitään typerää. Niitäkin on aika paljon.

Rasavilli kakru.. ei mulla muuta

Merkintöjä on pakko tehdä Wilmaan, sillä kun kokeesta näillä keskittymiskyvyttömillä tulee huonoja numeroita, on opettajalla todistusaineistoa riehumisesta, tehtävien tekemättä jättämisestä, jatkuvasta puhelimella roikkumisesta ja muusta, mikä on häirinnyt oppilaan oppimista tunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Merkintöjä on pakko tehdä Wilmaan, sillä kun kokeesta näillä keskittymiskyvyttömillä tulee huonoja numeroita, on opettajalla todistusaineistoa riehumisesta, tehtävien tekemättä jättämisestä, jatkuvasta puhelimella roikkumisesta ja muusta, mikä on häirinnyt oppilaan oppimista tunneilla.

Mun mielestä ap kyllä kirjoitti että poika pärjää koulussa ihan kivasti

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti huoltajat eivät yleensä hahmota tilannetta sen luokan kannalta. Vessassa käynti kesken tunnin voi tuntua pieneltä asialta. Kuitenkin se usein adhd oppilaan kohdalla voi tarkoittaa tätä (aito koulussa tapahtunut tilanne):

Ensin huudetaan suureen ääneen, että lähdetään vessaan.

Sitten matkalla hörkitään paria luokkakaveria, jotka hermostuvat.

Piirretään vielä kirkkovene tai hakaristi tauluun ohi mennessä.

Roikutaan vähän aikaa ovella.

Käydään siellä vessassa.

Istutaan vielä vähän aikaa puhelimella.

Ratsataan kaverin takin taskut ja viedään sieltä jotain.

Rynkytetään lukkoon mennyttä luokan ovea.

Tullaan luokkaan ja vihjataan kaverille taskussa olleesta tavarasta.

Kaveri älähtää ja suuttuu.

jne.

Olen hankkinut luokkaan omalla rahalla stressipalloja, stressileluja tms. esineitä adhd oppilaiden käyttöön. Ne on järjestään rikottu tai sitten niiden käyttö on ollut pakko kieltää. Yleensä kieltämisen syy on se, että välineitä on käytetty muiden häiritsemiseen.

Adhd oireilu yleensä lievenee murrosiän myllerryksen jälkeen, kun nuori oppii halitsemaan käytöstään ja tunnetilojaan paremmin. Silloin lukiokin voi onnistua ihan hyvin.  Jos tätä edellistä lukiolaista olisi videoitu kasilla ja lukion abina, olisi käytös täysin erilaista. Nuori itse ei tätä huomaa.

Tuo kuulostaa ihan vain huonolta käytökseltä. Itse käyttäydyin kyllä hyvin, en todellakaan tehnyt mitään tuollaista. Mutta asioista joille en yksinkertaisesti voinut mitään, kuten vaikka jalan heiluttelusta ja sormien naputtelusta, jo suututtiin. Ongelma oli siinä, että opettajat eivät ymmärtäneet että minä en yksinkertaisesti voinut lopettaa sitä. Se tulee automaattisesti ja huomaamatta.

Mutta kyllä edelleen väitän että yläasteen jälkeen koulunkäyntini onnistumisessa oli suuressa roolissa opettajien tuki. Tai oikeastaan jo se että edes ymmärsivät. Eivät lukiossa tai myöhemminkään opettajat ole huomautelleet minua esimerkiksi jalkani heiluttelusta, koska se ei edes loppujen lopuksi ketään haittaa, ja he myös ovat ymmärtäneet etten asialle mitään oikein voi.

Pärjäsi tai ei, se on vakuutus opettajalle, jos huonoista numeroista ruvetaan kitisemään. Ei voi tietää lukuvuoden alussa, miten menee joten parasta kirjata tunneilla riehuminen ja muu opiskelemattomuus.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 12v erityislapsi pienryhmäopetuksessa - ja silti pukkaa päivittäin samankaltaisia merkintöjä. Kun oma opettaja (lue: pätevä erityisopettaja) on paikalla, merkinnöistä löytyy myös positiivisia asioita. Kun oma opettaja on poissa ja paikalla sijainen, pahimmillaan lapsi on laitettu kotiin, koska "hänen käytöksensä on mahdotonta". 

Mitä sitten tulee omaan jaksamiseen, täysipäiväistä työtä tekevänä totaaliyh:na sanon, että jaksaminen on loppu. Työterveys on jo diagnosoinut keskivaikean masennuksen, univaikeuksia, työuupumusta etc. Lapselle on koetettu saada kaikki mahdolliset tukitoimet, mutta pienetkin  muutokset rutiineissa voivat kipata kupin nurin.

On aika yleistä, että erityisluokalla opiskelevat menevät ihan solmuun, kun luokassa onkin tutun opettajan sijasta joku toinen aikuinen. Se ei tarkoita, että sijainen olisi välttämättä toiminut mitenkään väärin tai että se olisi jotenkin erityisesti oppilaankaan vika. Jotkut vaan reagoivat opettajan vaihtumiseen voimakkaasti. Tämä koskee myös "normaalissa" luokassa opiskelevia, heistäkin monet käyttäytyvät aivan eri tavalla kun oma opettaja ei olekaan paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap sun ratkaisu sitten olisi? Poikahan ihan selvästi häiritsee koko luokkaa.

Niinkö sinä luulet että se ratkaisu olisi vanhempien päätettävissä? Juurihan ap kirjoitti, että on yrittänyt tehdä kaikkensa. Tuollainen viisasteleva näpäyttely on täälläkin eräänlaista kiusaamista ja aiheuttaa apua pyytävälle pahan mielen. Onko siis tarpeellista, varsinkin, kun ap hyvin asiallisesti tilannetta avasi? Uskon täysin, että opettajan avuttomuus on totta ja sen takia näitä Wilma-viestejä jakelee. Mutta kun se tilanne pitäisi selvittää siellä koulussa ja ottaa käyttöön paremmat opetuskeinot tämän pojan opettamiseksi. Hänelläkin on oikeus oppia eikä adhd ole hänen vikansa. Eikös ne verovaroillamme hyvin palkatut tukipalvelujen asiantuntijat, kuraattorit ja opot jne opettajan kanssa tulisi asia hoitaa kuntoon? Pienryhmäopetus myös pitäisi olla mahdollista sekä tarkka opetuksen suunnitelma. Jos ei opettajalla ole tähän aikaa asiaa järjestää, niin hän ottakoot täyden vastuun opetuksesta. Monet opettajat eivät valitettavasti alakouluissa ole saanut mitään koulutusta erityisopetukseen, jos kyse ei ole erityisopetusta antavasta opettajasta. Opettajat ovat siinä kohti täysin kuutamolla ja tekevät oppilaalle enemmän vahinkoa. Tämän pojan itsetunto on jo lyöty. Vanhempana kyselisin tarkkaan mitä vaihtoehtoja olisi parempaan opettamiseen, mitä koulutustaustaa luokanopettaja on opettaa tätä oppilasta ja kertoisin myös oppilaan pahasta mielestä ja ajatuksista suoraan opettajalle ja koulun terveydenhoitajalle. Lähtökohta on aina se lapsi, jolla on se ongelma, jolle ei voi mitään itse. Täällä on ihan turha tulla äitiä syyttämään siitä miten ne toiset luokassa viihtyvät, se ei ole äidin ongelma eikä hänen ratkaistavissa.

Et lukenut aloitusta huolella. Ap:n poika on 9. luokalla, häntä ei ole enää pariin vuoteen opettanut luokanopettaja. 

Eipä sillä, aineenopettajan koulutuksessa ei ainakaan vielä kymmenen vuotta sitten taidettu kuin mainita muutama erilainen oppimis- tai käyttäytymisongelmatyyppi. Mitään keinoja niiden kohtaamiseen ei annettu, se on pitänyt oppia kantapään kautta (lasten puolesta ikävä kyllä näin). 

Vierailija kirjoitti:

Nyt meni leijonaemolla tunteisiin :D Muista ap hengittää :))

Mitä ihmettä sinä saat tällaisesta kommentoinnista? Mikä sinulla on hätänä? Oletko miettinyt kuinka voit hakea itsellesi apua? Toivottavasti kevät kohtelee sinua paremmin ja saat itsetuntosi ja elämäsi kuosiin. Ei kukaan elämäänsä onnellinen ihminen ikimaailmassa kommentoisi noin.

Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.

Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.

Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.

Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.

Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.

Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.

T. Opettaja helvetistä

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.

Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.

Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.

Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.

Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.

Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.

T. Opettaja helvetistä

Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.

Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.

Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.

Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.

Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.

Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.

T. Opettaja helvetistä

Kuvailit just apn kakrun 😂😂

Mikä sillä lapsella on hätänä kun noin oireilee. Sen vaan sanon että kotoa nuo usein lähtee...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?

Adhd-lapset ei aina jaksa keskittyä ja heidän on pakko päästä välillä jaloittelemaan. Vaikka sitten keksityn vessahädän varjolla.

Voi olla myös oikeasti vessahätä, jos juo joka tunnilla vartin välein lasin vettä.

No siinä tapauksessa pitää kieltää juominen jos se pistää kusettamaan. Vessatauot myös kielletään, kyllä 15v pystyy 75minuuttia pidätellä. Jos ei pysty niin kuskoon housuun. Toi ramppaaminen on niin ärsyttävää

Jotenkin tekopyhää. Koskelan tapauksen tiimoilta ihmiset surevat kiusattuja lapsia, mutta sitten asenteet ovat noin julmia kuin tässä ketjussa. Lyhyt on muisti.

Tuntuuha se pahalta, kun tulee negatiivista palautetta.

Mutta itsekin kerroit, että lapsi esittää koulussa kovaa ja on ajoittain ilkeä eikä tee hommia. Minkälaista palautetta odotit saavasi sellaisesta käytöksestä?

Muut oppilaat varmasti kärsivät poikasi käytöksestä. Siihen on syy, mutta pitääkö kaikkien muiden kestää huonoa käytöstä sen takia, että siihen on syy?

Miten ajattelit, että opettaja ratkaisisi tilannetta? Poika häiritsee muiden oppimista.

Onko suuri luokka oike paikka pojalle? Eik. Löydy pienluokkia?

Mikä on oikein. Se, että poikasi häirtsee muita vai se, että sinulle kerrotaan tilanteesta ja pyritään tekemään jotain, ihan mitä tahansa, että tilanne kohenisi.

Poikasi on 15 vuotias eli kohta aikuinen. Ei hänen käytöstään aikuisten maailmassa siedetä sen takia, että hänellä on ADHD. Jos käyttäytyy huonosti ei saa tehtyä opintoja eikä saa työpaikkaa. Se on se realiismi, johon kannattaa jo nyt varautua.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tekopyhää. Koskelan tapauksen tiimoilta ihmiset surevat kiusattuja lapsia, mutta sitten asenteet ovat noin julmia kuin tässä ketjussa. Lyhyt on muisti.

Mitä tarkoitat? Minusta ap:n poika on tässä se mahdollinen hakkaaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tekopyhää. Koskelan tapauksen tiimoilta ihmiset surevat kiusattuja lapsia, mutta sitten asenteet ovat noin julmia kuin tässä ketjussa. Lyhyt on muisti.

Mitä tarkoitat? Minusta ap:n poika on tässä se mahdollinen hakkaaja

Kukaan ei oo hakkaamassa ketään eikä mitään. Rauhoitutaas nyt