Lue keskustelun säännöt.
Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)
22.02.2021 |
Mulla on 15v poika, jolla on adhd. Pienestä pitäen on ollut hyvin vilkas ja ERITTÄIN helposti turhautuva lapsi. Ei jaksa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaan jatkuvasti pitää olla välitavoitteita. Muuten turhautuu. Ala-asteella (ja yksittäisiä kertoja myös seiskalla) sai itkuraivokohtauksia lääkityksestä huolimatta, jos opiskeltava asia oli liian vaikea tai lapsen mielestä tylsää. Poika tarvitsi (ja tarvitsee edelleen) koko ajan jotain räpellettävää käsiin esimerkiksi ohjeita kuunnellessa, että sai keskityttyä. Silti saattoi välillä yltyä heittämään esim stressipallolla kaveriaan ym kesken opetuksen. Pojalla oli koko ala-asteen oma avustaja turvaamassa keskittymistä ja estämässä turhautumista. Siitä huolimatta koin että opettaja piti poikaa liian raskaana ja syytti siitä minua. Oikeasti tein kaikkeni kotona että adhdn hoito olisi mahdollisimman tasapainossa (kokeiltiin lääkitystä, oli rutiinit, liikuntaa väh pari tuntia, kaikki videopelit kiellettiin..) kotona menikin hyvin, mutta ongelmat oli koulussa.
Nyt poika on ysillä ja koulussa menee sinänsä paremmin kuin ala-asteella. Turhautumista ja raivareita on vähemmän, keskittyminen mukaviin tehtäviin on kasvanut huimasti. On kuitenkin se toinen puoli: jos tehtävät on tylsiä, poika ei jaksa juurikaan keskittyä, jos asiat on liian vaikeita ei jaksa keskittyä.. lisäksi jos ohjeet on liian pitkät ei muista niitä ja siksi tiedä miten tehdä. Jos opettaja näissä tilanteissa alkaa syyttelemään lasta siitä ettei tee tehtäviä niin poika kokee sen hyökkäyksenä ja saattaa turhautuessaan sanoa vähän ikävästikin takaisin.. poika myös saattaa etenkin tylsillä tunneilla rampata vessassa, terottamassa kynää, juomassa.. koska ei pysty vain keskittymään.
Näistä asioista saa jatkuvasti p*skaa niskaan. Koulussa on useinkin puhuttelussa ja poika kokee ettei häntä ymmärretä ja sanoo että tietää ettei opet tykkää hänestä yhtä paljon kuin muista.. koulussa esittää kovaa ja saattaa antaa itsestään ilkeän vaikutelman etenkin jos kokee olonsa uhatuksi. Silti kotona keskutellessa välillä on tullut itku siitä ettei opet ymmärrä ja tykkää vaikka tekee parhaansa.
Mullakin menee hermo jatkuvaan syyttelyyn ja vihjailuun sekä siihen että kaikki pojan "virheet" raportoidaan. "Kävi kolme kertaa vessassa tunnilla", "ei tehnyt tehtäviä" (koska ei ymmärtänyt tehtävänantoa), "oli unohtanut kirjan", "tiuski opettajalle", "meni kesken tunnin "terkkarille"" jne. Ystävän tytär on samassa ryhmässä ja siten samojen opettajien opetuksessa eikä ikinä ole mitään negatiivista tullut vaikka on hajamielinen luonne.
Opettajille diagnoosit ollaan kerrottu ja juteltu, mutta asiat ei etene. Näen ja tunnen miten mun poika ärsyttää niitä vaikka ei sitä suoraan sanotakkaan. Kuten sanottua, myös poika sen aistii
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapsellesi paremmat ja rakentavammat tavat kommunikoida. Jos tehtävän anto menee ohi, voi apua pyytää nätisti ja selkeästi tai sitten vittuillen. Kumman pyynnön teinisi tekee?
On oikeasti aika hankalaa olla kiva ja kannustava sellaiselle teinille, jolta tulee vain paskaa niskaan takaisin. Lupaan kehua teinejä aina kun on aihetta. Mutta aihetta pitää olla, koska muut oppilaat eivät voi sietää aiheetta lellimistä.
Mielestäni kirjoitin selkeästi, että poika kokee opettajien jatkuvat muistutukset siitä että opetusta tulisi seurata paremmin, kuittailuna. Joskus sillä vaan nasahtaa ja saattaa vastata samalla mitalla takaisin. Tiedän, että poika on kiltti ja sosiaalinen (on paljon kavereita ym.), joten osaa kommunikoida nätisti kun opettajakin puhuu nätisti. Jos hänelle koko ajan huomautellaan siitä, että hän ei osaa kuunnella tai seurata ohjeita tai mitä vielä niin en tiedä voiko opekaan pojan reaktiosta loukkaantua. Ei se oikein ole ja siitä ollaan puhuttukin, mutta teidän kanssa kirjoitellessa luulen tuntevani samaa turhautumista kuin poikakin koulussa siitä, ettei toisen erityisyyttä vain haluta ymmärtää.. Ehkä pikkusen keittää vaikka koitankin itseni hillitä.. ap
Ap, ymmärrän sinua ja minusta tuntuu pahalta poikasi puolesta. Kuulostaa siltä, että jotkut poikasi opettajat eivät kykene kohtaamaan ADHD-oppilasta ja se on todella ikävää.
Haluaisin silti huomauttaa, että et voi osoittaa pojallesi, että on ok esim. haistatella. Koska lapsesi osaa kyllä käyttää sitä hyväkseen, että tietää sinun hyväksyvän sen. Opettaja luokassa ei voi sitä myöskään ohittaa, koska samalla hän viestisi koko luokalle, että sellainen käytös on hyväksyttävää.
Mä en ymmärrä ap:n poikaa enkä ap:ta. Miten vaikeaa on yrittää edes hillitä omat tunteet ja käyttäytyä kuin normaalit ihmiset?
ADHD-lapsi ei ole normaali lapsi, joten häneltä ei voi odottaa normaalia käytöstä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että mitä vaan saa tehdä diagnoosinsa nojalla.
Juuri näin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinäkään tiedät mitä sun poika koulun jälkeen/viikonloppuisin kavereiden kanssa puuhailee? Sanot, että ei tappele. Mistä tiedät? Tiedätkö edes käyttääkö alkoholia? Tupakoiko? Missä kaveripiirissä liikkuu? En sano että ADHD lapset joutuvat aina pahoille teille mutta suuri riski siihen on olemassa.. Ei kannata olla noin sinisilmäinen
Näin.. koskela pisti täälläkin äidin kyselemään tarkemmin oman ysiluokkalaisen perään
Adhd poika ja noin sinisilmäinen mutsi.. ei hyvää päivää
Neuvotko tehtävänannon varmistamisen ohjeen?
Sanoisin suoraan, ettei työpaikoille ole mitään asiaa harjoitteluun, jos ei osaa kohteliaasti varmistaa ymmärsikö tehtävän annon oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nepsy poika yläasteella, ns. asennevamma on muodostunut osaan opettajista. Äitinä olen huomannut että näillä opettajilla itsellään on asennevamma lasta kohtaan, poikaa ei kiinnosta edes yrittää heidän tunneillaan enää. On tullut palautetta vaikka minkälaista, yksi opettaja täräytti että lapsi ei aiheuta koulussa kuin pettymyksiä, lapselle sanoi tämän luokassa kaikkien kuullen. Toinen soitti että hänen työkuvaan ei kuulu tämmöisen lapsen opettaminen. Pienryhmäpaikat kunnassa täynnä, ollaan puun ja kuoren välissä. Näiden asioiden vuoksi esim. itsemurhatilastot ovat korkeammat nepsyillä kun hakkaavat päätä seinään vuodesta toiseen eikä välttämättä siltikään onnistu. Ei se yrityksestä kiinni ole vaan ei ole aivot ohjelmoitu oikein. Lapselle tosi raskasta joka päivä yrittää moninkertaisesti enemmän ponnistella kuin muiden täytyy, ja silti menee yleensä vaan pieleen. Se syö pikkuhiljaa. Huono käytöskin johtuu useimmiten vain siitä että turhauttaa kun asiat eivät etene ja onnistu. Kyllä aikuistenkin käytöstavat kärsivät jos stressitaso on alati tapissa ja ei tule kuin huonoa palautetta eikä apua saa .
Lapsesi on hirvittävä rasitus opettajille ja muulle luokalle. Se ei ole hänen vikansa eikä sinun vikasi. Se on kuitenkin fakta eikä se ole myöskään opettajien vika. Luultavasti opettajat toivovat, että lapsella olisi mahdollisuus päästä paremman tuen piiriin ja siksipä he dokumentoivat tilanteen. Jos he eivät kirjaisi asioita ylös, voisi tulla vaikutelma, että oppilaan koulunkäynti sujuu. Sehän olisi mitä ilmeisimmin valhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nepsyn äiti kirjoitti:
Meillä nepsy poika yläasteella, ns. asennevamma on muodostunut osaan opettajista. Äitinä olen huomannut että näillä opettajilla itsellään on asennevamma lasta kohtaan, poikaa ei kiinnosta edes yrittää heidän tunneillaan enää. On tullut palautetta vaikka minkälaista, yksi opettaja täräytti että lapsi ei aiheuta koulussa kuin pettymyksiä, lapselle sanoi tämän luokassa kaikkien kuullen. Toinen soitti että hänen työkuvaan ei kuulu tämmöisen lapsen opettaminen. Pienryhmäpaikat kunnassa täynnä, ollaan puun ja kuoren välissä. Näiden asioiden vuoksi esim. itsemurhatilastot ovat korkeammat nepsyillä kun hakkaavat päätä seinään vuodesta toiseen eikä välttämättä siltikään onnistu. Ei se yrityksestä kiinni ole vaan ei ole aivot ohjelmoitu oikein. Lapselle tosi raskasta joka päivä yrittää moninkertaisesti enemmän ponnistella kuin muiden täytyy, ja silti menee yleensä vaan pieleen. Se syö pikkuhiljaa. Huono käytöskin johtuu useimmiten vain siitä että turhauttaa kun asiat eivät etene ja onnistu. Kyllä aikuistenkin käytöstavat kärsivät jos stressitaso on alati tapissa ja ei tule kuin huonoa palautetta eikä apua saa .
Olen pahoillani tilanteestasi. Suunnilleen särkyy sydän, kun ajattelen, että tällä tavalla oman onnensa nojaan jätetään erityislapsia. Kouluun on mentävä ja opettajan opetettava eikä kukaan ole tyytyväinen. Eniten kärsii se viattomin.
Tsemppiä! Toivon, että saatte parempaa tukea ja ymmärtäväisen opettajan. Tilanne ei ole teidän vikanne ja lapsi ansaitsee parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapsellesi paremmat ja rakentavammat tavat kommunikoida. Jos tehtävän anto menee ohi, voi apua pyytää nätisti ja selkeästi tai sitten vittuillen. Kumman pyynnön teinisi tekee?
On oikeasti aika hankalaa olla kiva ja kannustava sellaiselle teinille, jolta tulee vain paskaa niskaan takaisin. Lupaan kehua teinejä aina kun on aihetta. Mutta aihetta pitää olla, koska muut oppilaat eivät voi sietää aiheetta lellimistä.
Mielestäni kirjoitin selkeästi, että poika kokee opettajien jatkuvat muistutukset siitä että opetusta tulisi seurata paremmin, kuittailuna. Joskus sillä vaan nasahtaa ja saattaa vastata samalla mitalla takaisin. Tiedän, että poika on kiltti ja sosiaalinen (on paljon kavereita ym.), joten osaa kommunikoida nätisti kun opettajakin puhuu nätisti. Jos hänelle koko ajan huomautellaan siitä, että hän ei osaa kuunnella tai seurata ohjeita tai mitä vielä niin en tiedä voiko opekaan pojan reaktiosta loukkaantua. Ei se oikein ole ja siitä ollaan puhuttukin, mutta teidän kanssa kirjoitellessa luulen tuntevani samaa turhautumista kuin poikakin koulussa siitä, ettei toisen erityisyyttä vain haluta ymmärtää.. Ehkä pikkusen keittää vaikka koitankin itseni hillitä.. ap
Ap, ymmärrän sinua ja minusta tuntuu pahalta poikasi puolesta. Kuulostaa siltä, että jotkut poikasi opettajat eivät kykene kohtaamaan ADHD-oppilasta ja se on todella ikävää.
Haluaisin silti huomauttaa, että et voi osoittaa pojallesi, että on ok esim. haistatella. Koska lapsesi osaa kyllä käyttää sitä hyväkseen, että tietää sinun hyväksyvän sen. Opettaja luokassa ei voi sitä myöskään ohittaa, koska samalla hän viestisi koko luokalle, että sellainen käytös on hyväksyttävää.
Koko ajan ap on yrittänyt kertoa, että ei hyväksy lapseltaan huonoa käytöstä ja että "kasvatuskeskusteluja" käydään kotona jatkuvasti.
Suurin osa kommentoijista täällä on muuten käsittämättömän ilkeitä. Yllä oleva kommentti sentään kertoo vain ymmärtämisen vaikeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.
Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.
Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.
Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.
Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.
Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.
Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.
Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.
Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.
Jep! Mutta mieti tuota vikaa kappaletta lapsen näkökulmasta. Ei ole kovin helppoa tuollainen opiskelu. T. Yliopistossa opiskeleva add
Vierailija kirjoitti:
Ne wilmamerkinnät ei ole pelkästään vanhempia varten vaan ne tarvitaan jos haetaan tukitoimia, esim. avustajaa. Siksi ihan kaikki laitetaan ylös.
Vanhemmasta kyllä voi tuntua ahdistavalta jatkuvat wilmaviestit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhuh, kuulostaa ikävältä toi teidän tilanne.. jaksamista teille toivottelen!
Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?
Adhd-lapset ei aina jaksa keskittyä ja heidän on pakko päästä välillä jaloittelemaan. Vaikka sitten keksityn vessahädän varjolla.
Voi olla myös oikeasti vessahätä, jos juo joka tunnilla vartin välein lasin vettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä sinäkään tiedät mitä sun poika koulun jälkeen/viikonloppuisin kavereiden kanssa puuhailee? Sanot, että ei tappele. Mistä tiedät? Tiedätkö edes käyttääkö alkoholia? Tupakoiko? Missä kaveripiirissä liikkuu? En sano että ADHD lapset joutuvat aina pahoille teille mutta suuri riski siihen on olemassa.. Ei kannata olla noin sinisilmäinen
Näin.. koskela pisti täälläkin äidin kyselemään tarkemmin oman ysiluokkalaisen perään
Suosittelisin ap:lle samaa..
Jaksamista ap:lle! Suosittelen etsimään vertaistukiverkostoa omalta asuinalueelta. nepsyn vanhemmuuteen liittyy paljon ulkopuolisten tuomitsemista ja ymmärtämättömyyttä. Omiakin negatiivisia tunteita lasta ja vanhemmuutta kohtaan, syyllisyyden tunteita, väsymystä, epätoivoa, myöskin valtavaa iloa niistä hetkistä kun lapsi onnistuu. Näistä asioista kannattaa keskustella samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa, jos lapsi innostuu mukaan saattaisi hänkin hyötyä vertaistuesta, keskustelua muiden nepsynuorten kanssa. Saisi tunteen ettei maailma ole niin epäreilu kun huomaa että on paljon muitakin samassa tilanteessa. Vertaistuesta voi saada myös hyviä käytännön vinkkejä arkeen, kaikkea ei tarvitse itse oivaltaa ja opetella kantapään kautta. Ennen kaikkea vertaistukikeskusteluista puuttuu tämä tuomitsemisen ilmapiiri ja asioista voi puhua niinkuin ne ovat. Vauva palsta on huono paikka tuen hakemiselle kun porukka tykkää väärin tulkita asioita ja tehdä johtopäätöksiä puutteellisilla tiedoilla, lopputuloksena on aina sama olet huono vanhempi ja lapsesi on rasite muille kun et osaa kasvattaa. Tuomitsemista mahtuu maailmaan, jaksat paremmin kun suodatat muiden sanomisia, ennenkaikkea hakeudu keskusteluihin joista on sinulle on oikeasti apua.
https://adhd-liitto.fi/tukea/vertaistuki/
https://leijonaemot.fi/vertaistukiryhmat/
Vierailija kirjoitti:
Opettajana sanon, että mieti koko ajan sitä, että sillä opettajalla on n. 25 muuta lasta, joita pitäisi opettaa ja joilla on oikeus opettajaansa. Siellä on kumminkin muitakin, jotka tarvitsevat opettajaansa.
Mullakin oli näitä, jonka jokainen tunnetila olisi pitänyt sanoittaa ja jonka jokainen minuutti suunnitella. Ei ole realistista, että yksi vaihtaa tekemistä 5 minuutin välein ja muut pitävät oppitunnin mittaisia tunteja. Jos näin mennään niin yksi oppilas vie koko opettajan huomion. Se ei ole oikein. Nykyään on kumminkin niin että näitä oppilaita on luokassa monta, joten koko työ on mennyt täysin mahdottomaksi. Haen tämän kevään yhteishaussa toiselle alalle.
Ajattelen. Ja mitä sitten? Jos minulla ei ole mitään keinoja millä voisin lapseni haasteet parantaa, niin mitä voin tehdä? Paitsi ajatella. Lastani. Sinua. Muita opettajia. Lapsen kavereita. Koulua. Ajattelen koko ajan, ihan kaikkia. Jos lapsen aivokemiat on poikkeuksellisia, niin ne ei parane minun ajatuksen voimalla taikka millään muillakaan vippaskonsteilla. Voin ainoastaan auttaa lastani oppia elämään asian kanssa, niin että siitä olisi mahdollisimman vähän haittaa hänelle itselleen tai muille. Koulussa tämän pohdinta ja järjestäminen kouluaikana on koulun vastuulla, sitä varten lapsellani on erityinen tuki status. Yhteistyötä teen niin hyvin kuin pystyn ja se on 100x enemmän mitä normilapsen vanhempi joutuu ikinä tekemään (minulla on myös kaksi normilasta).
Eli ap, I feel you. Jossain kohtaa on vain pakko laittaa peli poikki niin että hoidat “oman tonttisi”, koska vanhempana sinulla ei ole valtaa eikä siten myöskään velvollisuuksia vaikuttaa lapsen koulupäivään. Se on ammattilaisten tehtävä. Palat äitinä loppuun jos otat itseesi jokaisen wilma-merkinnän jne. Ja esim. moni adhd lapsi pärjää aikuisena elämässä ihan hyvin, he vaan menevät omia polkujaan. Tartu lapsesi vahvuuksiin ja tue niiden kasvua. Sieltä se polku löytyy. Tsemppiä.
ADHD-lapsi ei ole normaali lapsi, joten häneltä ei voi odottaa normaalia käytöstä. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että mitä vaan saa tehdä diagnoosinsa nojalla.