Lue keskustelun säännöt.
Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)
22.02.2021 |
Mulla on 15v poika, jolla on adhd. Pienestä pitäen on ollut hyvin vilkas ja ERITTÄIN helposti turhautuva lapsi. Ei jaksa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaan jatkuvasti pitää olla välitavoitteita. Muuten turhautuu. Ala-asteella (ja yksittäisiä kertoja myös seiskalla) sai itkuraivokohtauksia lääkityksestä huolimatta, jos opiskeltava asia oli liian vaikea tai lapsen mielestä tylsää. Poika tarvitsi (ja tarvitsee edelleen) koko ajan jotain räpellettävää käsiin esimerkiksi ohjeita kuunnellessa, että sai keskityttyä. Silti saattoi välillä yltyä heittämään esim stressipallolla kaveriaan ym kesken opetuksen. Pojalla oli koko ala-asteen oma avustaja turvaamassa keskittymistä ja estämässä turhautumista. Siitä huolimatta koin että opettaja piti poikaa liian raskaana ja syytti siitä minua. Oikeasti tein kaikkeni kotona että adhdn hoito olisi mahdollisimman tasapainossa (kokeiltiin lääkitystä, oli rutiinit, liikuntaa väh pari tuntia, kaikki videopelit kiellettiin..) kotona menikin hyvin, mutta ongelmat oli koulussa.
Nyt poika on ysillä ja koulussa menee sinänsä paremmin kuin ala-asteella. Turhautumista ja raivareita on vähemmän, keskittyminen mukaviin tehtäviin on kasvanut huimasti. On kuitenkin se toinen puoli: jos tehtävät on tylsiä, poika ei jaksa juurikaan keskittyä, jos asiat on liian vaikeita ei jaksa keskittyä.. lisäksi jos ohjeet on liian pitkät ei muista niitä ja siksi tiedä miten tehdä. Jos opettaja näissä tilanteissa alkaa syyttelemään lasta siitä ettei tee tehtäviä niin poika kokee sen hyökkäyksenä ja saattaa turhautuessaan sanoa vähän ikävästikin takaisin.. poika myös saattaa etenkin tylsillä tunneilla rampata vessassa, terottamassa kynää, juomassa.. koska ei pysty vain keskittymään.
Näistä asioista saa jatkuvasti p*skaa niskaan. Koulussa on useinkin puhuttelussa ja poika kokee ettei häntä ymmärretä ja sanoo että tietää ettei opet tykkää hänestä yhtä paljon kuin muista.. koulussa esittää kovaa ja saattaa antaa itsestään ilkeän vaikutelman etenkin jos kokee olonsa uhatuksi. Silti kotona keskutellessa välillä on tullut itku siitä ettei opet ymmärrä ja tykkää vaikka tekee parhaansa.
Mullakin menee hermo jatkuvaan syyttelyyn ja vihjailuun sekä siihen että kaikki pojan "virheet" raportoidaan. "Kävi kolme kertaa vessassa tunnilla", "ei tehnyt tehtäviä" (koska ei ymmärtänyt tehtävänantoa), "oli unohtanut kirjan", "tiuski opettajalle", "meni kesken tunnin "terkkarille"" jne. Ystävän tytär on samassa ryhmässä ja siten samojen opettajien opetuksessa eikä ikinä ole mitään negatiivista tullut vaikka on hajamielinen luonne.
Opettajille diagnoosit ollaan kerrottu ja juteltu, mutta asiat ei etene. Näen ja tunnen miten mun poika ärsyttää niitä vaikka ei sitä suoraan sanotakkaan. Kuten sanottua, myös poika sen aistii
Kommentit (263)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.
Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.
Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.
Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.
Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.
Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.
T. Opettaja helvetistä
Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa.
Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.
Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.
Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.
Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.
Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.
Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.
Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.
T. Opettaja helvetistä
Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa.
Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.
Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.
Eiköhän ap vaan huijaa. Yhtä kuriton kakara se on kotonakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.
Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.
Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.
Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.
Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.
Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.
T. Opettaja helvetistä
Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa.
Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.
Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.
Totta kai sille on syy, mutta se ei tarkoita että tuollaista käytöstä voisi vanhempien puolelta mitenkään hyväksyä ja selitellä vaan sitten etsitään yhdessä koulun kanssa ne keinot, joilla se saadaan loppumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?
Adhd-lapset ei aina jaksa keskittyä ja heidän on pakko päästä välillä jaloittelemaan. Vaikka sitten keksityn vessahädän varjolla.
Voi olla myös oikeasti vessahätä, jos juo joka tunnilla vartin välein lasin vettä.
No siinä tapauksessa pitää kieltää juominen jos se pistää kusettamaan. Vessatauot myös kielletään, kyllä 15v pystyy 75minuuttia pidätellä. Jos ei pysty niin kuskoon housuun. Toi ramppaaminen on niin ärsyttävää
Miksi ainoastaan peruskoulujen opettajat tuntuvat olevan vessassa käyntiä vastaan? En ole missään yläasteen jälkeen törmännyt vastaavaan. Ylioppilaillekin suositellaan, että jos haluaa jaloitella kokeen aikana, sen voi tehdä vessareissun varjolla. Myös ADHD oppilaille sallitaan kirjoituksien aikana sermi, jonka takana voivat liikuskella jos ja kun tarve tulee. Onko tämä sitten väärin ja lapsellista käytöstä 19-vuotiailta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.
Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.
Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.
Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.
Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.
Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.
T. Opettaja helvetistä
Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa.
Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.
Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.
Voi hyvää päivää! Koulu on stressaava paikka kaikille, koska se on koulu, ei mikään lepokoti. Siellä on vaatimuksia, melua, kaikenlaisia ihmisiä. Stressi kuuluu elämään. Normaali lapsi pystyy vastaamaan tähän haasteeseen ja se ruokkii hänen kehitystään.
Se, että nepsyt kokevat liiallista stressiä, ei ole koulun vika. Yleisopetuksen koulusta ei voi mitenkään tehdä stressitöntä paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.
Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.
Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.
Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.
Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.
Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.
T. Opettaja helvetistä
Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa.
Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.
Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.Totta kai sille on syy, mutta se ei tarkoita että tuollaista käytöstä voisi vanhempien puolelta mitenkään hyväksyä ja selitellä vaan sitten etsitään yhdessä koulun kanssa ne keinot, joilla se saadaan loppumaan.
Nii i. Siitähän tässä koko ajan on keskusteltu. Että ratkaisu tulisi keksiä. Käänsin nyt vain asian niin, että mitä jos ongelma onkin koulussa, eikä kotona. Kyllä sitä stressiä joku siellä koulussa aiheuttaa jos käytös on siellä kuin hullujen huoneella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin tekopyhää. Koskelan tapauksen tiimoilta ihmiset surevat kiusattuja lapsia, mutta sitten asenteet ovat noin julmia kuin tässä ketjussa. Lyhyt on muisti.
Mitä tarkoitat? Minusta ap:n poika on tässä se mahdollinen hakkaaja
Tarkoitan juuri tuollaista kiusaamista kuin sinun viestisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.
Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.
Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.
Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.
Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.
Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.
T. Opettaja helvetistä
Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa.
Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.
Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.Voi hyvää päivää! Koulu on stressaava paikka kaikille, koska se on koulu, ei mikään lepokoti. Siellä on vaatimuksia, melua, kaikenlaisia ihmisiä. Stressi kuuluu elämään. Normaali lapsi pystyy vastaamaan tähän haasteeseen ja se ruokkii hänen kehitystään.
Se, että nepsyt kokevat liiallista stressiä, ei ole koulun vika. Yleisopetuksen koulusta ei voi mitenkään tehdä stressitöntä paikkaa.
Joo kyllä ns. "normaalit lapset" tätä stressiä pystyvätkin käsittelemään, mutta ongelma on juurikin se että nepsy-lapset eivät toimi "normaalisti". Ehdotin tässä vain että tämäkin voisi olla syy, jota kannattaisi myös ajatella. Eikä koulusta tietenkään voikaan tehdä stressitöntä paikkaa. Mutta voisi auttaa jos näille lapsille opetetaan stressin hallintaa. Tämä ei välttämättä ole koulun tehtävä, mutta vaikka toimintaterapia voisi auttaa. Mutta mainitsemaani kiusaamiseen puuttuminen sitten taas on koulun tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?
Adhd-lapset ei aina jaksa keskittyä ja heidän on pakko päästä välillä jaloittelemaan. Vaikka sitten keksityn vessahädän varjolla.
Voi olla myös oikeasti vessahätä, jos juo joka tunnilla vartin välein lasin vettä.
No siinä tapauksessa pitää kieltää juominen jos se pistää kusettamaan. Vessatauot myös kielletään, kyllä 15v pystyy 75minuuttia pidätellä. Jos ei pysty niin kuskoon housuun. Toi ramppaaminen on niin ärsyttävää
Miksi ainoastaan peruskoulujen opettajat tuntuvat olevan vessassa käyntiä vastaan? En ole missään yläasteen jälkeen törmännyt vastaavaan. Ylioppilaillekin suositellaan, että jos haluaa jaloitella kokeen aikana, sen voi tehdä vessareissun varjolla. Myös ADHD oppilaille sallitaan kirjoituksien aikana sermi, jonka takana voivat liikuskella jos ja kun tarve tulee. Onko tämä sitten väärin ja lapsellista käytöstä 19-vuotiailta?
Monille oppilaille vessassa käynti on lintsaamisen muoto. Nämä vessareissulaiset saattavat varastella tai tehdä ilkivaltaa, koska tuntien aikana ei ole valvontaa käytävillä. Myös nuuskan yms. myynti hoidetaan usein vessakäytävällä tunnin aikana. Vessaan mennään myös pelaamaan kännykällä.
On aika eri juttu tämä parikymppisen abin jaloittelu kuin yläkoululaisen käytöshäiriöisen reissut.
Meidän koulussa on esimieheltä ohje merkitä vessakäynnit, koska jos sitten tapahtuu jotain, tiedetään kuka siellä on liikkunut. Samoin voidaan sitten nähdä, että oppilas käy vessassa vaikkapa joka ikinen tunti. Matikanope ei voi tietää, että on käyty myös äikän ja kuviksen tunnilla. Huoltajat voivat sitten viedä vaikka lääkäriin tällaisen lapsen. Kyseessähän voi olla vaikka diabetes.
Kuinka vaikea voi olla ymmärtää, että peruskoulu on ihan eri asia kuin lukio?
T. Yläkoulun ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on nyt kyllä ihan pakko sanoa, että ei se luokanopettajien koulutus kyllä välttämättä niin kattava ole. Kouluun pääsee sisälle keskinkertaisella yo-todistuksella, ja soveltuvuuskoekin on kuulemma täysin naurettava. Näin olen ainakin kuullut opettajankoulutuslaitoksella opiskelevilta ystäviltäni.
Kaikki jotka tuonne pääsevät eivät todellakaan sovellu alalle. Pitäisi olla luonteeltaan todella vahva ja määrätietoinen, ja sen pitäisi myös ulospäin näkyä. Pitäisi olla synnynnäinen johtaja, koska he saavat oppilaat parhaiten järjestykseen. Olen tavannut hyviä opettajia joilta tämä onnistuu, ja joiden tunneilla vallitsee järjestys. Enemmän olen kuitenkin kohdannut näitä jotka ennemmin menettävät malttinsa täysin, eivätkä ylipäätään hallitse niitä taitoja joilla pidetään pakka kasassa.
Opettajissakin on eroja, eikä aina kaikkea voi selittää sillä että opettajilla ei ole resursseja toimia. Koska siitäkin huolimatta on näitä ketkä osaavat pitää oppilaat rauhallisina. Jotkut eivät vain sovellu alalle.
Nyt vanhuksena voin sanoa, että kaikkein eniten kärsin huomion kiinnittämisestä kun olin ylivilkas lapsi. Mokia ei annettu anteeksi muistutettiin pitkä aika jälkeenpäin.
Silti olin keskitason oppilas ja selviydyin olennaisista asioista elämässä.
Ei ollut kenelläkään sen kummempaa, ikätoverit eivät edes tienneet missä heidän omat muksunsa luuhasivat, jokaisesta pikku asiasta tuli sanomista, "kumma ettei noilla sun lapsilla ole kaulahuivia talvella".
Ei taida nykyään olla sen helpompaa kun odotetaan kaikista jotain superihmisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?
Adhd-lapset ei aina jaksa keskittyä ja heidän on pakko päästä välillä jaloittelemaan. Vaikka sitten keksityn vessahädän varjolla.
Voi olla myös oikeasti vessahätä, jos juo joka tunnilla vartin välein lasin vettä.
No siinä tapauksessa pitää kieltää juominen jos se pistää kusettamaan. Vessatauot myös kielletään, kyllä 15v pystyy 75minuuttia pidätellä. Jos ei pysty niin kuskoon housuun. Toi ramppaaminen on niin ärsyttävää
Miksi ainoastaan peruskoulujen opettajat tuntuvat olevan vessassa käyntiä vastaan? En ole missään yläasteen jälkeen törmännyt vastaavaan. Ylioppilaillekin suositellaan, että jos haluaa jaloitella kokeen aikana, sen voi tehdä vessareissun varjolla. Myös ADHD oppilaille sallitaan kirjoituksien aikana sermi, jonka takana voivat liikuskella jos ja kun tarve tulee. Onko tämä sitten väärin ja lapsellista käytöstä 19-vuotiailta?
Monille oppilaille vessassa käynti on lintsaamisen muoto. Nämä vessareissulaiset saattavat varastella tai tehdä ilkivaltaa, koska tuntien aikana ei ole valvontaa käytävillä. Myös nuuskan yms. myynti hoidetaan usein vessakäytävällä tunnin aikana. Vessaan mennään myös pelaamaan kännykällä.
On aika eri juttu tämä parikymppisen abin jaloittelu kuin yläkoululaisen käytöshäiriöisen reissut.
Meidän koulussa on esimieheltä ohje merkitä vessakäynnit, koska jos sitten tapahtuu jotain, tiedetään kuka siellä on liikkunut. Samoin voidaan sitten nähdä, että oppilas käy vessassa vaikkapa joka ikinen tunti. Matikanope ei voi tietää, että on käyty myös äikän ja kuviksen tunnilla. Huoltajat voivat sitten viedä vaikka lääkäriin tällaisen lapsen. Kyseessähän voi olla vaikka diabetes.
Kuinka vaikea voi olla ymmärtää, että peruskoulu on ihan eri asia kuin lukio?
T. Yläkoulun ope
Eiköhän ne vanhemmat omin silmin kotonakin näe ravaako lapsi vessassa vai ei. Tuskin siihen koulua tarvitaan.
Ja joo kyllähän lukio on eri asia, ja ymmärrän asian siinä tapauksessa jos sama henkilö ravaa useasti tunnin aikana vessassa.
Mutta jos nyt haluaa vaikka joka tunti käydä, niin mitä siinä on niin ihmeellistä? Tuohan voi johtua esimerkiksi tyttöjen kohdalla ihan vaikka kuukautisista. Totta kai pitää vahtia niitä jotka käyttävät tätä väärin, mutta oman kokemuksen mukaan se johtaa vain siihen että opettaja määrää kuinka usein päivän aikana saa käydä vessassa ja milloin.
Videopelit kiellettiin?
Eli se ainoa asia, mihin todennäköisemmin pystyy keskittymään pitkäjänteisesti ja mistä saa onnistumisen iloa kun jaksaa nähdä vaivaa ja yrittää? Ja siitä sitten rangaistiin. Joo, ymmärrän että se menee äkkiä addiktion puolelle, mutta aiheesta kiinnostunut vanhempi ja avoin kommunikointi asiasta tekee ihmeitä.
Omalla kohdallani nimenomaan pelaamisesta oli aivan julmetun suuri apu ja vasta sen myötä alkoi muutkin asiat sujumaan ja jopa oivalsin millaisissa asioissa olen hyvä (laajojen kokonaisuuksien hallinta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?
Adhd-lapset ei aina jaksa keskittyä ja heidän on pakko päästä välillä jaloittelemaan. Vaikka sitten keksityn vessahädän varjolla.
Voi olla myös oikeasti vessahätä, jos juo joka tunnilla vartin välein lasin vettä.
No siinä tapauksessa pitää kieltää juominen jos se pistää kusettamaan. Vessatauot myös kielletään, kyllä 15v pystyy 75minuuttia pidätellä. Jos ei pysty niin kuskoon housuun. Toi ramppaaminen on niin ärsyttävää
Miksi ainoastaan peruskoulujen opettajat tuntuvat olevan vessassa käyntiä vastaan? En ole missään yläasteen jälkeen törmännyt vastaavaan. Ylioppilaillekin suositellaan, että jos haluaa jaloitella kokeen aikana, sen voi tehdä vessareissun varjolla. Myös ADHD oppilaille sallitaan kirjoituksien aikana sermi, jonka takana voivat liikuskella jos ja kun tarve tulee. Onko tämä sitten väärin ja lapsellista käytöstä 19-vuotiailta?
Monille oppilaille vessassa käynti on lintsaamisen muoto. Nämä vessareissulaiset saattavat varastella tai tehdä ilkivaltaa, koska tuntien aikana ei ole valvontaa käytävillä. Myös nuuskan yms. myynti hoidetaan usein vessakäytävällä tunnin aikana. Vessaan mennään myös pelaamaan kännykällä.
On aika eri juttu tämä parikymppisen abin jaloittelu kuin yläkoululaisen käytöshäiriöisen reissut.
Meidän koulussa on esimieheltä ohje merkitä vessakäynnit, koska jos sitten tapahtuu jotain, tiedetään kuka siellä on liikkunut. Samoin voidaan sitten nähdä, että oppilas käy vessassa vaikkapa joka ikinen tunti. Matikanope ei voi tietää, että on käyty myös äikän ja kuviksen tunnilla. Huoltajat voivat sitten viedä vaikka lääkäriin tällaisen lapsen. Kyseessähän voi olla vaikka diabetes.
Kuinka vaikea voi olla ymmärtää, että peruskoulu on ihan eri asia kuin lukio?
T. Yläkoulun ope
Eiköhän ne vanhemmat omin silmin kotonakin näe ravaako lapsi vessassa vai ei. Tuskin siihen koulua tarvitaan.
Ja joo kyllähän lukio on eri asia, ja ymmärrän asian siinä tapauksessa jos sama henkilö ravaa useasti tunnin aikana vessassa.
Mutta jos nyt haluaa vaikka joka tunti käydä, niin mitä siinä on niin ihmeellistä? Tuohan voi johtua esimerkiksi tyttöjen kohdalla ihan vaikka kuukautisista. Totta kai pitää vahtia niitä jotka käyttävät tätä väärin, mutta oman kokemuksen mukaan se johtaa vain siihen että opettaja määrää kuinka usein päivän aikana saa käydä vessassa ja milloin.
Ei ne vanhemmat näe.
90% tunneilla vessassa ravanneista on syyksi paljastunut jokin ihan muu, kuin vessareissu. Yleisimmin syynä on ollut tuo nuuskan myynti.
Välitunneilla saa käydä vessassa ihan vapaasti.
Yksittäinen ope ei pysty tekemään yhtään mitään nepsy nuoren stressin vähentämiseksi. Opetusjärjestelyistä ja resursseista päätetään korkeammilla tahoilla.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.
Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.
Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.
Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?
Opettajan tulee kirjata myös hyvät asiat ylös, ihan oikeusturvansa takia. Muutenhan opettaja vaikuttaa täysin negatiivisen kierteessä olevalta ammattilaiselta, jolla ei ole aitoja keinoja motivoida lasta.
Vierailija kirjoitti:
Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.
Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.
Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.
Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?
Ei tarvitse kirjata ylös sitä, mikä johtuu lapsen diagnoosista.
Eihän sokeankaan kohdalla kirjoiteta joka päivä, että "ei nähnyt tänäänkään", tai pyörätuolissa olevalle "ei juossut liikuntatunnilla" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.
Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.
Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.
Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.
Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.
Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.
T. Opettaja helvetistä
Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa.
Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.
Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.Totta kai sille on syy, mutta se ei tarkoita että tuollaista käytöstä voisi vanhempien puolelta mitenkään hyväksyä ja selitellä vaan sitten etsitään yhdessä koulun kanssa ne keinot, joilla se saadaan loppumaan.
Nii i. Siitähän tässä koko ajan on keskusteltu. Että ratkaisu tulisi keksiä. Käänsin nyt vain asian niin, että mitä jos ongelma onkin koulussa, eikä kotona. Kyllä sitä stressiä joku siellä koulussa aiheuttaa jos käytös on siellä kuin hullujen huoneella.
Kuten tuossa kommentissa, johon alun perin vastasin, tulee ilmi, eivät vanhemmat aina ole lainkaan valmiita myöntämään heidän lapsensa käytöksessä olevan mitään väärää. Syytellään opettajaa ammattitaidottomuudesta, haukutaan koulu ja muut oppilaat ja vaaditaan loputtomasti erityisoikeuksia omalle lapselle. Tätä näkyy tässäkin ketjussa. Tiettyyn pisteeseen asti voidaan joustaa (omasta mielestäni esimerkiksi juuri tässä ketjussa mainitut nepsy-lasten vessareissut, juomassa käymiset jne. ovat ok), mutta muiden opiskelurauha ei voi häiriintyä vain sen takia, että Jani-Jessikalla on ADHD.
Sitäpaitsi useimmat nepsy-lapset pystyvät tuettuina opiskelemaan yleisopetuksessa, mutta joidenkin kohdalla se vaatii kotona sen, että käytössäännöt tehdään selväksi. Jos lapsi pystyy kotona itkemällä ja opettajaa syyttämällä kumoamaan jokaisen koulusta tulleen viestin, eivät vanhemmat jätä koululle kauheasti pelivaraa käytöksen muuttamiseen. Tietäisittepä kuinka yleistä on, että kun opettaja laittaa kotiin viestin huonosta käytöksestä, kiusaamisesta tms. (nepsy-oppilaalle tai ihan tavalliselle) tulee vanhemmilta joku todella asiaton, opettajaa syyllistävä viesti takaisin, jossa oman lapsen osallisuutta tapahtumiin ei nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se siellä vessassa ramppaa? Runkullako?
Adhd-lapset ei aina jaksa keskittyä ja heidän on pakko päästä välillä jaloittelemaan. Vaikka sitten keksityn vessahädän varjolla.
Voi olla myös oikeasti vessahätä, jos juo joka tunnilla vartin välein lasin vettä.
No siinä tapauksessa pitää kieltää juominen jos se pistää kusettamaan. Vessatauot myös kielletään, kyllä 15v pystyy 75minuuttia pidätellä. Jos ei pysty niin kuskoon housuun. Toi ramppaaminen on niin ärsyttävää
Ymmärrätkö että jos poika juo joka tunti pari kolme kertaa, niin äkkiä juo yhden tunnin aikana puoli litraa. Kyllä se hätä seuraavalla tunnilla alkaa jo rakossa painamaan..
Ensinnäkin teet pojalle selväksi, että epäkunnioittava puhe muille loppuu. Aina kun siitä tulee merkintä, niin rankkua kotona paukkuu. Kivoja etuuksia pois, kunnes käytös muuttuu.
Siitä onkin sitten helpompi jatkaa eteenpäin kun opettajalla on ote poikaasi