Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)

Formatiivista arviointia eli jatkuvasti annettavaa palautetta opiskelusta ja oppimisesta ei tarvitse kirjata, mutta sitä pitää antaa. Positiivinen palaute tulee annettua siis yleensä tunnilla eikä siitä harmi kyllä jä merkintöjä. Se on juuri tätä "Hyvin meni tänään", "Jaksoit hienosti keskittyä tällä kertaa"  -palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö näe niitä opettajia ihmisinä, eikö heitä tarvitse ymmärtää? Poikasi häiriköi, tiuskii ja sanoo opettajille "vähän ilkeästi". Miten ilkeästi tarkalleen? Tottakai heidän työpäivänsä ovat hirveitä poikasi takia. Itselläni saman tyyppinen työkaveri ja kyllä on välillä kestämistä.

Pointtina että voisit vähän ymmärtää muitakin kun kerran haluat että sinua ymmärretään.

Mä mietin samaa, että annat lapsellesi vähän liikaa anteeksi. Ymmärrän, että tilanne on hankala ja jokainen haluaa suojella omaa lastaan, mutta älä anna hänen käyttäytyä miten vaan, vaikka hänellä vaikeaa onkin. Esimerkiksi juuri tuo, että ei voi puhua rumasti opettajille kuten ei sitten myöhemmin elämässä esimiehelle, työkavereille jne. Opettajan voi myös olla vaikea auttaa lastasi tunnilla, jos tilanne menee helposti opettajalle asiattomuuksien laukomiseksi.

Opettajat näkevät nykyään aika paljon kaikenlaista, yleensä mistään pienestä teiniurputuksesta ei jakseta laittaa Wilma-merkintää.

Ap:n kuvaus valitettavasti kuulosti siltä että opettaja on mukana rakentamassa konfliktia vaatimalla periaatteellisista syistä neurotyypillistä käytöstä ja siten lisää lapsen turhautumista omilla toimilla. Lopulta ketä joku takapenkin lapsen teroittelu häiritsee jos kaikki jo tietää mistä on kyse.

Osaahan aikuisetkin ignorata kaikki yhteisön psykopaatit yms jotka terrorisoi muita mutta jostain syystä silmätikkuna on aina se joku harmiton joka ei vaan osaa.

On hyvin mahdollista, että opettaja ei osaa kohdata neuroepätyypillistä lasta, mutta tuskin sentään useampi opettaja? Nepsy-oppilaita kun kuitenkin on luokissa nykyään yleensä useampia.

Hiljainen takarivissä terottimen pyörittely tuskin haittaisikaan, mutta kuten tuolla joku jo kommentoikin, on keskittymisvaikeuksista kärsivillä usein tapana hakea virikkeitä muista oppilaista. Opettajan työ on kuitenkin yrittää taata työskentelyrauha luokkaan. Lisäksi moni tarvitsisi keskittymisen tueksi rauhaa ja hiljaisuutta, jota yksi luokassa vaelteleva, vessassa ravaava, kavereille jutteleva jne. häiritsee jatkuvasti.

Opettaja voisi kehittää opetustaan mielenkiintoisemmaksi ja käyttää luennoinnin ja vihkotyöskentelyn lisäksi muitakin työtapoja. Lisäksi oppilaille voi antaa luvan liikkua ja hakeutua sellaisiin työskentelypaikkoihin, joissa on hyvä olla, mm. rauhaa ja virikkeettömyyttä. Tehtäviä voi pilkko ja tehdä osatavoitteita. Nykyajan opettajilla on valmiuksia tähän, jos vaan ei ope ei ole leipääntynyt ja vuodesta toiseen luennoi vanhojen powerpointtien avulla asiansa päästen mahdollisimman vähällä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt vanhuksena voin sanoa, että kaikkein eniten kärsin huomion kiinnittämisestä kun olin ylivilkas lapsi.  Mokia ei annettu anteeksi muistutettiin pitkä aika jälkeenpäin.  

Silti olin keskitason oppilas ja selviydyin olennaisista asioista elämässä.

Ei ollut kenelläkään sen kummempaa, ikätoverit eivät edes tienneet missä heidän omat muksunsa luuhasivat, jokaisesta pikku asiasta tuli sanomista, "kumma ettei noilla sun lapsilla ole kaulahuivia talvella". 

Ei taida nykyään olla sen helpompaa kun odotetaan kaikista jotain superihmisiä?

En odota teinistä superihmistä tai superhyvää käytöstä. En myöskään ajattele, että adhd-lapsi olisi paha, jos hänellä on vaikeuksia suunnata energiaansa rakentavaan toimintaan. Mutta odotan, että niin lapsi itse kuin vanhemmatkin tekevät kaikkensa ongelman ratkaisemiseksi ja työrauhan takaamiseksi. Jos muu ei auta, lapsen on sitten opiskeltava sermin takana tai käytävässä, pienryhmässä tai yksin.

Valitettavasti enemmistön tarpeiden mukaan on tässäkin mentävä, ja enemmistö tarvitsee rauhan siltä adhd-häseltäjältä, jonka jalat ja kädet vispaa, suu käy ja tavarat lentävät. En näe mitään syytä, miksi näitä asioita ei saisi laittaa Wilmaan vanhemmille ja hoitotaholle tiedoksi. Vanhemmista voi tuntua, että lääkitys toimii, kun lapsi on kotona parempi, mutta selkeästi se ei toimi koulussa. Opettaja ei ole erityislasten asiantuntija, ja hänelle voi toki antaa vinkkejä hyvistä käytänteistä mutta on eri asia olla se opettaja kuin lapsen hyvin tunteva vanhempi. Yläkoulun opettaja näkee lasta kaksi tuntia viikossa. Ei siinä oikeasti luoda mitään ystävyyssuhdetta, ja jos ne molemmat tunnit kuluvat AINA säheltämisen parissa, niin eihän siitä oppimisesta tule mitään.

Vessan ramppaukset ovat hyvä keino virkistää, jos se lapsi käy vain siellä vessassa jalottelemassa. Jos hän tiputtaa takit naulakoista, heittää kengät vessanpyttyyn ja maalailee seinille "kivoja" kuvia, on nämä vessareissut kiellettävä, vaikka se vanhemmasta tuntuisi kuinka pahalta. Se oma lapsi kun käyttäytyy kouluympäristössä aivan eri tavalla kuin kotona.

Hyvä keino olisi pyytää opettajaa nauhoittamaan lapsen toilailut lapsen tietämättä. Voisi tulla vanhemmille aivan toisenlainen kuva lapsen toiminnasta! Mutta tähän asti yksikään ongelmallisen teinin vanhempi ei tähän ole suostunut. Miksiköhän?

Tottakai yläkoulu on stressaava paikka erityislapselle. Opettajat vaihtuvat joka tunti, asioita käsitellään suurina kokonaisuuksina ja sitä keskittymistä vaaditaan aivan toisella tavalla kuin tutussa luokassa saman opettajan paapomana. Tämän takia pitäisi olla jonkinlainen "taso"testi yläkouluun tulijoille ja oma erityisluokka näille, jotka eivät pysty keskittymään ja sietämään yläkoulun yllätyksellisyyttä eivätkä opi sitä edes vuosien jälkeen.

Vessassa saa käydä minunkin tunneillani, mutta jos toisen kerran saman tunnin aikana haluaa vessaan, niin laitan minäkin sen ylös. Miksi? Vessakäynti on pois oppimisesta, tehtävien tekemisestä ja aiheuttaa levottomuutta muissa. Se voi olla myös oire jostain sairaudesta.

Vanhemman ei pitäisi mennä mukaan lapsen "kusetukseen". Liikkua voi muutenkin kuin ramppaamalla vessassa ja opettajalta voi myös ihan asiallisesti pyytää lupaa kävellä käytävässä, jos oikeasti siihen on suuri tarve. Terottaminen, käsipyyhkeen hakeminen ja monisteiden jakaminen ovat myös hyviä keinoja liikkua. Jostakin syystä nämä diagnoosi-lapset eivät vain halua koskaan auttaa opettajaa vaan sen liikkumisen pitää olla jotain sellaista, mikä heille itselleen sopii. Ja vanhempien mielestä valitettavan usein vain sen lapsen mieliteot ovat oikeita ja sopivia ja muiden pitäisi pomppia lapsen käskystä.

T: Opettaja helvetistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö näe niitä opettajia ihmisinä, eikö heitä tarvitse ymmärtää? Poikasi häiriköi, tiuskii ja sanoo opettajille "vähän ilkeästi". Miten ilkeästi tarkalleen? Tottakai heidän työpäivänsä ovat hirveitä poikasi takia. Itselläni saman tyyppinen työkaveri ja kyllä on välillä kestämistä.

Pointtina että voisit vähän ymmärtää muitakin kun kerran haluat että sinua ymmärretään.

Mä mietin samaa, että annat lapsellesi vähän liikaa anteeksi. Ymmärrän, että tilanne on hankala ja jokainen haluaa suojella omaa lastaan, mutta älä anna hänen käyttäytyä miten vaan, vaikka hänellä vaikeaa onkin. Esimerkiksi juuri tuo, että ei voi puhua rumasti opettajille kuten ei sitten myöhemmin elämässä esimiehelle, työkavereille jne. Opettajan voi myös olla vaikea auttaa lastasi tunnilla, jos tilanne menee helposti opettajalle asiattomuuksien laukomiseksi.

Opettajat näkevät nykyään aika paljon kaikenlaista, yleensä mistään pienestä teiniurputuksesta ei jakseta laittaa Wilma-merkintää.

Ap:n kuvaus valitettavasti kuulosti siltä että opettaja on mukana rakentamassa konfliktia vaatimalla periaatteellisista syistä neurotyypillistä käytöstä ja siten lisää lapsen turhautumista omilla toimilla. Lopulta ketä joku takapenkin lapsen teroittelu häiritsee jos kaikki jo tietää mistä on kyse.

Osaahan aikuisetkin ignorata kaikki yhteisön psykopaatit yms jotka terrorisoi muita mutta jostain syystä silmätikkuna on aina se joku harmiton joka ei vaan osaa.

On hyvin mahdollista, että opettaja ei osaa kohdata neuroepätyypillistä lasta, mutta tuskin sentään useampi opettaja? Nepsy-oppilaita kun kuitenkin on luokissa nykyään yleensä useampia.

Hiljainen takarivissä terottimen pyörittely tuskin haittaisikaan, mutta kuten tuolla joku jo kommentoikin, on keskittymisvaikeuksista kärsivillä usein tapana hakea virikkeitä muista oppilaista. Opettajan työ on kuitenkin yrittää taata työskentelyrauha luokkaan. Lisäksi moni tarvitsisi keskittymisen tueksi rauhaa ja hiljaisuutta, jota yksi luokassa vaelteleva, vessassa ravaava, kavereille jutteleva jne. häiritsee jatkuvasti.

Opettaja voisi kehittää opetustaan mielenkiintoisemmaksi ja käyttää luennoinnin ja vihkotyöskentelyn lisäksi muitakin työtapoja. Lisäksi oppilaille voi antaa luvan liikkua ja hakeutua sellaisiin työskentelypaikkoihin, joissa on hyvä olla, mm. rauhaa ja virikkeettömyyttä. Tehtäviä voi pilkko ja tehdä osatavoitteita. Nykyajan opettajilla on valmiuksia tähän, jos vaan ei ope ei ole leipääntynyt ja vuodesta toiseen luennoi vanhojen powerpointtien avulla asiansa päästen mahdollisimman vähällä.

Huoh. Powerpoint-opetusta pystyy ehkä toteuttamaan lukiossa, mutta peruskoulussa ei. Jokainen peruskoulussa opettava tietää tämän. Mainitsemasi keinot ovat ihan perusjuttuja, ilman niitä ei yhdestäkään peruskoulun tunnista tulisi yhtään mitään.

Muuten, joillekin nepsy-lapsille "vihkotehtävät" itse asiassa sopivat paremmin kuin se, että kovin usein vaihdetaan tekemistä ja tunnin ohjelma muuttuu. Osan on helpompi keskittyä, kun edessä on yksi konkreettinen asia, joka tehdään. Mitä tulee luokassa liikkumiseen, niin etenkin yläkoulussa useimmat luokat ovat niin täynnä, ettei siellä mahdu liikkumaan. Jos luotan oppilaaseen, voin päästää hänet käytävälle jaloittelemaan. Kaikkien kanssa tämä ei onnistu, koska sen jaloittelun aikana voi käytävä saada täysin uuden ilmeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin teet pojalle selväksi, että epäkunnioittava puhe muille loppuu. Aina kun siitä tulee merkintä, niin rankkua kotona paukkuu. Kivoja etuuksia pois, kunnes käytös muuttuu.

Siitä onkin sitten helpompi jatkaa eteenpäin kun opettajalla on ote poikaasi

Tätä ohjettasi tulee soveltaa myös muihin lapsiin joilla on joku sairaus, eli suolistosairauksista kärsivälle lapselle on vain sanottava, että on epäkunnioittavaa käydä useammin vessassa kuin muut ja häiritä opetusta. Rankkua tulee aina kotona kun Wilmasta kuulen, että olet taas käynyt usein vessassa. Auta armias jos epilepsiaa sairastava kehtaakin kaatua kesken tunnin niin siitä sitä vasta rankkua tuleekin...

Nämä esimerkkeinä sen takia, että teillä tuntuu unohtuvan, että kyseessä on ihan diagnosoitu sairaus!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin teet pojalle selväksi, että epäkunnioittava puhe muille loppuu. Aina kun siitä tulee merkintä, niin rankkua kotona paukkuu. Kivoja etuuksia pois, kunnes käytös muuttuu.

Siitä onkin sitten helpompi jatkaa eteenpäin kun opettajalla on ote poikaasi

Tätä ohjettasi tulee soveltaa myös muihin lapsiin joilla on joku sairaus, eli suolistosairauksista kärsivälle lapselle on vain sanottava, että on epäkunnioittavaa käydä useammin vessassa kuin muut ja häiritä opetusta. Rankkua tulee aina kotona kun Wilmasta kuulen, että olet taas käynyt usein vessassa. Auta armias jos epilepsiaa sairastava kehtaakin kaatua kesken tunnin niin siitä sitä vasta rankkua tuleekin...

Nämä esimerkkeinä sen takia, että teillä tuntuu unohtuvan, että kyseessä on ihan diagnosoitu sairaus!

Saako ADHD-aikuinen haistatella töissä esimiehelle vain siksi, että hänellä on ADHD? Tai täydessä ruuhkabussissa muille matkustajille? Ei tietenkään saa ja samat pelisäännöt koskevat myös koulua. 

Ole onnellinen jos pysyy aineista erossa. Suurin vaara elämän pilaamiseen on huumeet jotka tuntuvat maistuvan adhd-tapauksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.

Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.

Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.

Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?

Tiedän että tulee kirjata ylös ja musta se on ihan hyvä jos niitä oikeesti jossain tarvitaan. Ehkä se tässä turhauttaakin että tarpeesta huolimatta riittävää tukea ei olla saatu ja nyt poika itsekin kokee olevansa jotenkin huono oppilas. Tosi kurjaa katsoa kun oma lapsi sanoo ettei hänestä tykätä yhtä paljon kuin muista..

Lääkitys on jatkuvassa käytössä. Tarkoitin tuolla sitä, että eri lääkkeitä ja niiden kombinaatioita ollaan kokeiltu ala-asteelta asti. Tällä hetkellä lääkitys toimii suht hyvin ja kuten sanoin esimerkiksi keskittyminen kivojen asioiden parissa on kasvanut merkittävästi.

Mihin asioihin minun pitäisi sun mielestä keskittyä? Eikö pojan koulunkäynnin turvaaminen ole tärkeää?

Suoraan sanoen koko sen luokan, jota tuo yksi uniikki lumihiutale koko ajan terrorisoi, turvaaminen on paljon tärkeämpää kuin pennun, joka ei ysiluokkalaisenakaan osaa edes istua paikallaan. -ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.

Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.

Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.

Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?

Ei tarvitse kirjata ylös sitä, mikä johtuu lapsen diagnoosista.

Eihän sokeankaan kohdalla kirjoiteta joka päivä, että "ei nähnyt tänäänkään", tai pyörätuolissa olevalle "ei juossut liikuntatunnilla" jne.

Vertauksesi hieman ontuu, sillä adhd vaikeuttaa opiskelua ja elämistä monella eri tavalla. Mikäli haluaa saada selville, että mitkä ovat ne asiat ja mitä ovat ne tilanteet joissa on eniten ongelmia ja joihin pitäisi puuttua ja hakea ammattiapua niin ainoa keino on kirjata ylös nämä tilanteet!

Sokean vanhemmat varmasti tietävät, että heidän lapsensa ei nähnyt tänäänkään ja pyörätyolissa istuvat vanhemmat tietävät, että heidän lapsensa ei myöskään tänään juossut. Adhd lapsen vanhemmat eivät välttämättä tiedä, että millä keinoilla ja tavoilla heidän lapsensa häiritsivät ja mitkä ovat ne suurimmat haasteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noni ap taas täällä

Ymmärrän että tää herättää monissa vahvoja tunteita ja se on ihan ok. Mutta tuohon lapsen syyttelyyn vedän rajan. Lapsessa ei ole vikaa, kyseessä on fiksu poika joka tietää kyllä mikä on oikein ja mikä ei. Adhd vaan haastaa välillä jopa poikaakin. Meillä on myös 13v poika, jolla ei adhd:ta ole. Hän on hyvin käyttäytyvä ja osaava oppilas. Ei "häiriköi" tunteja ja tekee tunnollisesti tunneilla kaikki mitä pitääkin. Samanlainen kotikasvatus on kummallekin annettu.

Ihmettelen kun osa teistä kimpaantui tuosta lapsen "epäkunnioittavasta" käytöksestä kirjoittaen mulle epäkunnioittavia kommentteja.. noh, tähän oon tottunut. Huono käytös on niin paljon helpompi nähdä muissa kuin itsessä.. en edes ymmärrä miten olette saaneet päähän että mun mielestä pojan tiuskiminen on ok ja mä sen sallin? Tästä ollaan pojan kanssa puhuttu ja hän tietää että se ei oo ok. Mutta kyllä osa opettajista ihan selvästi pojalle näyttää olemuksellaan ettei tästä pidä, ei sekään oikein ole. Poika on vasta 15v ja vasta harjoittelee vaikeiden tilanteiden käsittelyä, opettajien ne pitäisi osata jo.

Ja noihin opettajien viesteihin haluan vielä kommentoida, että kuten edellä sanottua ymmärrän niiden tarpeen, mutta onko jokaisessa viestissä pakko korostaa lapsen virheitä? En ole varmaan pariin vuoteen kuullut pojasta mitään hyvää näiltä "normi" aineenopettajilta. Surullista tässä on se, että poikakaan ei edes muista millon viimeksi joku ope olisi häntä kehunut jos erkkaopettajaa ei lasketa. Hän osaa kohdata pojan ihmisenä, ei ihmisroskana. Siitä kiitos hänelle. Ap

Puhut siitä, että lapsesi ”häiriköi”. Tämä näyttäytyy meille lukijoille välinpitämättömyydellä sinun osaltasi. Miksi muuten olisit laittanut lainausmerkkejä. Joko poika häiriköi tai ei häiriköi, ei ole mitään välimuotoa.

Olen itse opettaja ja minulla ei tosiaan ole psykiatrin tai terapeutin koulutusta. Silti minulla on lapsia opetettavana, joiden kohdalla vanhemmat ja yhteiskunta tosiaan odottavat minun osaavan toimia juuri oikein. Lapsilla on nykyään aivan valtavia ongelmia. Ne tuppaavat kasaantumaan perheille, joilla on muutenkin vaikeaa ja jaksaminen kortilla. Sitten oletetaan, että se ope siellä koulussa parantaa lapsen ja tekee hänen kohdallaan vain oikeita ja lapsen kehitystä tulevia ratkaisuja. En kuitenkaan ole pätevä kohtaamaan niin moninaista joukkoa erityistapauksia. Ihan oikeasti, hukun töihin jo ihan ns. tavallisten lasten kanssa.

Sinun lapsestasi tuntuu etteivät opettajat pidä hänestä. Sen sijaan, että vaadit opettajia muuttamaan mielipidettään (vaikka julmalta tuntuukin), on sinun vanhempana opetettava lapsellesi sosiaalisiataitoja. Hänestä ei tule pitämään moni muukaan jos hän jatkaa elämäänsä riehuen heti tylsistyessään ja haukkuessaan opettajia, esimiehiä jne. Teet karhunpalveluksen hänelle tuolla hyssyttelyllä.

Kannattaa pyytää työnohjausta, lisäkoulutusta tai ohjauskäyntejä Valteri-koulusta. Et ehkä ole ihan oikeassa paikassa kasvatustietelijänä. On paljon muita ammatteja, joissa ei ole kasvatustehtävää. Ne sopiva sellaisille, jotka eivät ole osaavia tai kiinnostuneita oppimaan työn sisältöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin teet pojalle selväksi, että epäkunnioittava puhe muille loppuu. Aina kun siitä tulee merkintä, niin rankkua kotona paukkuu. Kivoja etuuksia pois, kunnes käytös muuttuu.

Siitä onkin sitten helpompi jatkaa eteenpäin kun opettajalla on ote poikaasi

Tätä ohjettasi tulee soveltaa myös muihin lapsiin joilla on joku sairaus, eli suolistosairauksista kärsivälle lapselle on vain sanottava, että on epäkunnioittavaa käydä useammin vessassa kuin muut ja häiritä opetusta. Rankkua tulee aina kotona kun Wilmasta kuulen, että olet taas käynyt usein vessassa. Auta armias jos epilepsiaa sairastava kehtaakin kaatua kesken tunnin niin siitä sitä vasta rankkua tuleekin...

Nämä esimerkkeinä sen takia, että teillä tuntuu unohtuvan, että kyseessä on ihan diagnosoitu sairaus!

Saako ADHD-aikuinen haistatella töissä esimiehelle vain siksi, että hänellä on ADHD? Tai täydessä ruuhkabussissa muille matkustajille? Ei tietenkään saa ja samat pelisäännöt koskevat myös koulua. 

Ei saa haistatella kukaan eikä missään, mutta nyt kyseessä on sairaus josta lapsi kärsii itse eniten. Rankku ei ole se asia jolla sairaus parannetaan vaan apua täytyy hakea ammattilaisilta!

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on hirvittävä rasitus opettajille ja muulle luokalle. Se ei ole hänen vikansa eikä sinun vikasi. Se on kuitenkin fakta eikä se ole myöskään opettajien vika. Luultavasti opettajat toivovat, että lapsella olisi mahdollisuus päästä paremman tuen piiriin ja siksipä he dokumentoivat tilanteen. Jos he eivät kirjaisi asioita ylös, voisi tulla vaikutelma, että oppilaan koulunkäynti sujuu. Sehän olisi mitä ilmeisimmin valhe.

Ai isomman tuen piiriin 3 kk ennen peruskoulun päättymistä? Oletko tosissasi vai asiasta täysin tietämätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.

Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.

Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.

Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.

Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.

Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.

Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.

Monet ADHD-henkilöt ovat hyvin lahjakkaita ja ovat jo sisäistäneet ne asiat ennen opetusta. Itsekin koin olevani sekä yläasteella että lukiossa juurikin päivähoidossa. Silloin ei ollut mahdollista tenttiä asioita. Käytin energiastani ison osa pysyäkseni hereillä ja se saattoi häiritä muita. Mutta oli käsittämätöntä jankata ohuen oppikirjan asioita koko lukuvuosi, kun sen kirjan luki ja sisäisti yhdessä illassa.

Voi ei, kuulostaa ap ihan karmealta koko tilanne enkä valitettavasti yhtään osaa auttaa :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäpä kerron oman kokemukseni adhd-pojasta, jonka murrosikä löi kapuloita rattaisiin. Hän siirtyi yläkouluun ja heti ensimmäisestä oppitunnista alkaen oli aivan selvää, ettei hän ollut ns. normaali oppija tai normaali yläkoululainen. Se häseltäminen tunnilla oli jotain aivan käsittämätöntä. Luokassa oli kahdeksan oppimisvaikeuksista kärsivää tämän yhden adhd:n lisäksi, ja nämä oppimisvaikeuksien kanssa kamppailevat olisivat tarvinneet rauhallisen oppimisympäristön, mitä tämä yksi kaveri ei kyennyt antamaan. Yläkoulun vaihtelevat opettajat ja oppimisympäristöt ja eri rakennukset saivat pojan ihan sekaisin.

Jokainen tunti alkoi sillä, että hänet piti saada rauhoittumaan. Sen jälkeen hän kommentoi koko ajan jokaista sanaani. Sitten oli aika käydä vessassa, kun ei voinut liikkua eikä puhua. Tietenkään häntä ei kuulunut takaisin ja oli pakko juosta etsimään, kun tiesin, että saattoi saada näitä "älyttömiä" päähänpistoja. Sitten alkoi tappelu tehtävien teosta. Hän ei halunnut niitä tehdä,, olivat varmaan näitä ap:n kuvailemia ei-mukavia asioita. Hän olisi halunnut heitellä kavereita kynillä, katsoa kännykällä videoita tai pelata tai vain huudella ihmisille kommentteja. Lopulta kun jätin hänet huomiotta ja yritin auttaa apua tarvitsevia, hän rupesi viheltämään, laulamaan, kiipeää pulpetille, paiskaa tavaroita lattialle jne.

Sain luokkaan avustajan, mutta vaikka meitä oli kaksi aikuista paikalla, veti kaveri silti showta niin, että muut luokassa eivät pystyneet oppimaan. Erityisopettaja neuvoi, että kaveri pitää siirtää käytävään opiskelemaan, jos häiriköi. Vanhemmat nousivat barrikadeille, että lapsi kokee tämän rangaistuksena eikä häntä saa näin rangaista. Mitä sitten sai tehdä? Ei mitään, mikä olisi vaikuttanut tämän lapsen omaan käytökseen. Muiden olisi pitänyt vain oppia kestämään häiriköintiä.

Ja minulla tietysti oli asennevamma, kun jatkuvasti olin vaatimassa pojalta jotakin. Vanhemmat saivat lopulta erityisopettajan tulemaan tunneille vahtimaan, etten kohtele poikaa epäreilusti ja tyrmistyivät, kun erityisopettaja kertoi, että olin kannustava ja ystävällinen kauemmin kuin hän olisi jaksanut olla, että poika tosiaan pilaa koko luokan opiskelun, että hänet on voitava siirtää käytävään, jos opiskelu tunneilla ei suju ja että lapsen ojentaminen ei johdu siitä, että häntä vihattaisiin vaan siitä, että hän käyttäytyy huonosti.

Ja vielä tiedoksi: kehuin poikaa joka tunti yrittämisestä. En koskaan reagoinut ensimmäisiin lipsahduksiin, ojensin häntä aina ensin hiljaa ja kannustavalla tavalla ja puutuin tiukasti siihen, jos muut yrittivät häntä provosoida. Silti ihan aina tunti oli yhtä sirkusta.

Lopulta luovutin ja annoin hänen pelata kännykällä, jotta muut voisivat oppia. Eihän lapsi siinä itse oppinut mutta ne muut oppivat edes vähän. Tottakai sain muilta oppilailta valitusta siitä, että miksi tuo yksi saa pelata ja muut ei. Totesin vain, että elämässä kaikki ei mene tasan ja joskus joudutaan tekemään epäreiluja ratkaisuja.

T. Opettaja helvetistä

Tämä on hyvä kirjoitus ja välillä todella totta. Monet vanhemmat (ihan neurotyypillistenkin lasten vanhemmat) eivät uskoisi, jos näkisivät miten heidän lapsensa käyttäytyvät kun he eivät ole paikalla. Joidenkin on helpompi hyväksyä tätä kuin toisten. Eli vaikka se sinun lapsesi olisi kotona kuinka rauhallinen ja mukava, mutta jos Wilma laulaa ja vielä useamman eri opettajan merkinnöistä, on lapsesi käytös koulussa todennäköisesti todella häiritsevää. Lapselle ja nuorelle on luontaista tällä tavalla hakea rajoja ja tarvitaan koulun ja kodin yhteistyötä, että lapsi/nuori saadaan ymmärtämään, miten käytöstä tulisi muuttaa. Liiaksi suojelevat ja puolustelevat vanhemmat saavat tässä tilanteessa aikaa vain haittaa. 

Itse koen asian ehkä enemmän niin, että jos lapsi tosiaan kotona on rauhallinen ja tottelee vanhempia, mutta sitten koulussa täys hirviö, ei siellä koulussa kaikki silloin ole hyvin. Lasta stressaa koulussa joku, ja hän pyrkii tuolla hallitsemaan sitä stressiä. Saattaa kokea kiusaamista (nepsy-lapset helposti kokevat), tai sitten häntä vain ahdistaa nähdä kuinka muut oppivat häntä nopeammin. ADHD aiheuttaa kuitenkin sen että oppiminen on keskittymiskyvyttömyyden takia vaikeampaa, ja vie enemmän aikaa. Tämä saa monet tällaiset tapaukset luulemaan että he ovat vain tyhmiä, vaikka näin ei ole.

Tämä saattaa taas näkyä häiriökäytöksenä ympäristössä, jossa vaaditaan ripeää oppimista ja aikaan saamista. Ei lapsen käytös muutu enkelistä hirviöksi yhtäkkiä ilman että siinä ympäristössä on joku vialla. Eikä noin radikaalia käytöksen muuttumista kouluun saapuessa voi selittää vain sillä että vanhemmat eivät ole näkemässä ja vahtimassa.

Voi hyvää päivää! Koulu on stressaava paikka kaikille, koska se on koulu, ei mikään lepokoti. Siellä on vaatimuksia, melua, kaikenlaisia ihmisiä. Stressi kuuluu elämään. Normaali lapsi pystyy vastaamaan tähän haasteeseen ja se ruokkii hänen kehitystään.

Se, että nepsyt kokevat liiallista stressiä, ei ole koulun vika. Yleisopetuksen koulusta ei voi mitenkään tehdä stressitöntä paikkaa.

Esteettömät julkiset tilat (mm. koulut) ovat ihan peruskauraa. Tähän kuuluu myös aistiesteettömyys.

Kuulepa 207: on diagnooseja ja doagnooseja. On eri asia, onko vaiva esim. päässä tai suolistossa. Suolistosairaan on päästävä vessaan, silloin kun mahasta kouraisee, vai siivoaako opettaja ripulit?

Nykyään monet vanhemmat pakenevat lapsensa diagnoosin taakse. Koska adhd, niin eihän sitä voi vaatia...

Joillakin suuremmilla paikkakunnilla isoissa kouluissa on mm. erityisluokka näille uniikeille lumihiutaleille, ei siis sijoiteta näitä adhd-lapsia oppimisvaikeuksista kärsivien ryhmään, vaan sellaiseen pienryhmään, jossa häiriötekijät on minimoitu ja jossa on mahdollista vetäytyä sermin taa, jos normaalityöskentely häiritsee. Normaaliluokassa osa näistä erityistähuomiota vaativista lapsista voi parhaiten, jos heidät sijoitetaan luokan etuosaan, jotkut toiset taas. jos he istuvat takarivissä.

Tunnustan, etten jaksanut tankata läpi koko ketjua, joten en tiedä, onko mielessäni pyörivä asia otettu esille. Jos poika kulkee monta kertaa tunnissa juomassa ja vessassa, niin onko häneltä tutkittu sokeriarvot. Tuollainen käytöshän voi viitata ykköstyypin diabetekseen. Ei ole normaalia, että aina janottaa ja pissattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö näe niitä opettajia ihmisinä, eikö heitä tarvitse ymmärtää? Poikasi häiriköi, tiuskii ja sanoo opettajille "vähän ilkeästi". Miten ilkeästi tarkalleen? Tottakai heidän työpäivänsä ovat hirveitä poikasi takia. Itselläni saman tyyppinen työkaveri ja kyllä on välillä kestämistä.

Pointtina että voisit vähän ymmärtää muitakin kun kerran haluat että sinua ymmärretään.

Mä mietin samaa, että annat lapsellesi vähän liikaa anteeksi. Ymmärrän, että tilanne on hankala ja jokainen haluaa suojella omaa lastaan, mutta älä anna hänen käyttäytyä miten vaan, vaikka hänellä vaikeaa onkin. Esimerkiksi juuri tuo, että ei voi puhua rumasti opettajille kuten ei sitten myöhemmin elämässä esimiehelle, työkavereille jne. Opettajan voi myös olla vaikea auttaa lastasi tunnilla, jos tilanne menee helposti opettajalle asiattomuuksien laukomiseksi.

Opettajat näkevät nykyään aika paljon kaikenlaista, yleensä mistään pienestä teiniurputuksesta ei jakseta laittaa Wilma-merkintää.

Ap:n kuvaus valitettavasti kuulosti siltä että opettaja on mukana rakentamassa konfliktia vaatimalla periaatteellisista syistä neurotyypillistä käytöstä ja siten lisää lapsen turhautumista omilla toimilla. Lopulta ketä joku takapenkin lapsen teroittelu häiritsee jos kaikki jo tietää mistä on kyse.

Osaahan aikuisetkin ignorata kaikki yhteisön psykopaatit yms jotka terrorisoi muita mutta jostain syystä silmätikkuna on aina se joku harmiton joka ei vaan osaa.

On hyvin mahdollista, että opettaja ei osaa kohdata neuroepätyypillistä lasta, mutta tuskin sentään useampi opettaja? Nepsy-oppilaita kun kuitenkin on luokissa nykyään yleensä useampia.

Hiljainen takarivissä terottimen pyörittely tuskin haittaisikaan, mutta kuten tuolla joku jo kommentoikin, on keskittymisvaikeuksista kärsivillä usein tapana hakea virikkeitä muista oppilaista. Opettajan työ on kuitenkin yrittää taata työskentelyrauha luokkaan. Lisäksi moni tarvitsisi keskittymisen tueksi rauhaa ja hiljaisuutta, jota yksi luokassa vaelteleva, vessassa ravaava, kavereille jutteleva jne. häiritsee jatkuvasti.

Opettaja voisi kehittää opetustaan mielenkiintoisemmaksi ja käyttää luennoinnin ja vihkotyöskentelyn lisäksi muitakin työtapoja. Lisäksi oppilaille voi antaa luvan liikkua ja hakeutua sellaisiin työskentelypaikkoihin, joissa on hyvä olla, mm. rauhaa ja virikkeettömyyttä. Tehtäviä voi pilkko ja tehdä osatavoitteita. Nykyajan opettajilla on valmiuksia tähän, jos vaan ei ope ei ole leipääntynyt ja vuodesta toiseen luennoi vanhojen powerpointtien avulla asiansa päästen mahdollisimman vähällä.

Huoh. Powerpoint-opetusta pystyy ehkä toteuttamaan lukiossa, mutta peruskoulussa ei. Jokainen peruskoulussa opettava tietää tämän. Mainitsemasi keinot ovat ihan perusjuttuja, ilman niitä ei yhdestäkään peruskoulun tunnista tulisi yhtään mitään.

Muuten, joillekin nepsy-lapsille "vihkotehtävät" itse asiassa sopivat paremmin kuin se, että kovin usein vaihdetaan tekemistä ja tunnin ohjelma muuttuu. Osan on helpompi keskittyä, kun edessä on yksi konkreettinen asia, joka tehdään. Mitä tulee luokassa liikkumiseen, niin etenkin yläkoulussa useimmat luokat ovat niin täynnä, ettei siellä mahdu liikkumaan. Jos luotan oppilaaseen, voin päästää hänet käytävälle jaloittelemaan. Kaikkien kanssa tämä ei onnistu, koska sen jaloittelun aikana voi käytävä saada täysin uuden ilmeen. 

Eli luokassa liikkuminen on perusjuttu, joka on käytössä kaikkialla, mutta sitten kuitenkin luokat ovat niin täynnä, ettei siellä mahduta liikkumaan, vaikka samaan aikaan on perusjuttu jakautua luokasta pienempiin tiloihin ja vaihtoehtoisiin työskentelytiloihin.  Siis miten päin nyt perusjutut olivatkin? Yksikään oppitunti ei onnistu ilman niitä, mutta ei ole kuitenkaan mahdollista missään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettajan tulee kirjata kaikki ylös. Muuten ei täyty opettajan ja oppilaan oikeusturva ja huoltajan tiedonsaantioikeus. Näitä merkintöjä katselevat open ja sinun lisäksesi mm. oppilashuoltoryhmä.

Lääkityksen kokeilu ei selvästi nyt riitä vaan lääkitys pitää olla jatkuvaa.

Juutut äitinä nyt pikkuasioihin, kun oikeasti pitäisi miettiä suuria linjoja. Lapsesi on nyt erityislapsi. Pian hän on erityisaikuinen, joka saattaa mm. ottaa 10 000 pikavipin tuosta vain.

Katse pitäisi nyt siirtää tulevaisuuteen, joka menee todennäköisemmin mönkään kuin onnistuu. Ilman suurta kohennusta elämänhallintataitoihin, ei ammttiin valmistuminen onnistu. Kuka yrittäjä uskaltaa ottaa lapsesi suorittamaan ammattikoulun harjoittelua?

Ei tarvitse kirjata ylös sitä, mikä johtuu lapsen diagnoosista.

Eihän sokeankaan kohdalla kirjoiteta joka päivä, että "ei nähnyt tänäänkään", tai pyörätuolissa olevalle "ei juossut liikuntatunnilla" jne.

Vertauksesi hieman ontuu, sillä adhd vaikeuttaa opiskelua ja elämistä monella eri tavalla. Mikäli haluaa saada selville, että mitkä ovat ne asiat ja mitä ovat ne tilanteet joissa on eniten ongelmia ja joihin pitäisi puuttua ja hakea ammattiapua niin ainoa keino on kirjata ylös nämä tilanteet!

Sokean vanhemmat varmasti tietävät, että heidän lapsensa ei nähnyt tänäänkään ja pyörätyolissa istuvat vanhemmat tietävät, että heidän lapsensa ei myöskään tänään juossut. Adhd lapsen vanhemmat eivät välttämättä tiedä, että millä keinoilla ja tavoilla heidän lapsensa häiritsivät ja mitkä ovat ne suurimmat haasteet.

Luuletko, etteivät sen adhd-nuoren vanhemmat ihan joka päivä tiedä, että nuorella on adhd ja miten se oireilee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.

Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.

Kaikkien empatialla on rajansa. Esimerkiksi jos opettajan tunninpito ja työrauha tuhoutuu kerta toisensa jälkeen, voi olla että empatia ei ole päällimmäinen tunne koko aikaa. Tai jos on oppilas, jonka keskittyminen jatkuvasti häiriintyy, kun yksi ravaa ja ramppaa ja mölisee. Turhaa on yrittää saada opea neuvomaan, kun hän joutuu käyttämään aikansa tämän häiriöisen kanssa.

Summa summarum: vastustakaa inkluusiota. Näillä resursseilla se on usein vain heitteillejättö.

Itse yläkoulun opettajana tiedän, että nämä pahimmat adhd-tyypit ovat koulussa vain päivähoidossa. Mistään opiskelusta ei ole kyse, koska nämä lapset eivät pysty opiskelemaan yleisopetuksessa. Nekään opettajat, joiden kanssa he tulevat toimeen ja jotka "ymmärtävät", eivät oikeasti saa heitä oppimaan.

Kannustukseksi annetaan vitoset ja kutoset, niin päästään kaverista joskus eroonkin. Mitään hyötyä näitä ei ole jättää luokalle, koska mikään ei kuitenkaan muutu.

Voitte itse miettiä, mitä tulosta tulee, kun kolmen vartin aikana käydään kolmesti vessassa, etsitään vartin verran välineitä, lainataan kumia, tehdään ensin väärää tehtävää, väitellään open kanssa, jutellaan vieruskaverille, ihmetellään ulkona lentävää lintua jne.

Monet ADHD-henkilöt ovat hyvin lahjakkaita ja ovat jo sisäistäneet ne asiat ennen opetusta. Itsekin koin olevani sekä yläasteella että lukiossa juurikin päivähoidossa. Silloin ei ollut mahdollista tenttiä asioita. Käytin energiastani ison osa pysyäkseni hereillä ja se saattoi häiritä muita. Mutta oli käsittämätöntä jankata ohuen oppikirjan asioita koko lukuvuosi, kun sen kirjan luki ja sisäisti yhdessä illassa.

Jaa että oikein monet. Voi lol. Eiköhän opettaja anna sen kympin oppilaan olla rauhassa. Mutta kun tyypillisesti adhd-oppilaat saavat arvosanoja 4-7. Erittäin usein keskittymisvaikeuksiin liittyy hahmotushäiriö tai lukihäiriö tai alhainen älykkyys. Tai kaikki.

Aloittaako sun poika konfliktit opettajien kanssa vittuilemalla näille? Siltä se vähän nimittäin kuulostaa..