Lue keskustelun säännöt.
Hoi te muut jotka saatte jatkuvasti huonoa palautetta lapsestanne! Miten jaksatte? (Meidän tarina)
22.02.2021 |
Mulla on 15v poika, jolla on adhd. Pienestä pitäen on ollut hyvin vilkas ja ERITTÄIN helposti turhautuva lapsi. Ei jaksa keskittyä pitkään yhteen asiaan vaan jatkuvasti pitää olla välitavoitteita. Muuten turhautuu. Ala-asteella (ja yksittäisiä kertoja myös seiskalla) sai itkuraivokohtauksia lääkityksestä huolimatta, jos opiskeltava asia oli liian vaikea tai lapsen mielestä tylsää. Poika tarvitsi (ja tarvitsee edelleen) koko ajan jotain räpellettävää käsiin esimerkiksi ohjeita kuunnellessa, että sai keskityttyä. Silti saattoi välillä yltyä heittämään esim stressipallolla kaveriaan ym kesken opetuksen. Pojalla oli koko ala-asteen oma avustaja turvaamassa keskittymistä ja estämässä turhautumista. Siitä huolimatta koin että opettaja piti poikaa liian raskaana ja syytti siitä minua. Oikeasti tein kaikkeni kotona että adhdn hoito olisi mahdollisimman tasapainossa (kokeiltiin lääkitystä, oli rutiinit, liikuntaa väh pari tuntia, kaikki videopelit kiellettiin..) kotona menikin hyvin, mutta ongelmat oli koulussa.
Nyt poika on ysillä ja koulussa menee sinänsä paremmin kuin ala-asteella. Turhautumista ja raivareita on vähemmän, keskittyminen mukaviin tehtäviin on kasvanut huimasti. On kuitenkin se toinen puoli: jos tehtävät on tylsiä, poika ei jaksa juurikaan keskittyä, jos asiat on liian vaikeita ei jaksa keskittyä.. lisäksi jos ohjeet on liian pitkät ei muista niitä ja siksi tiedä miten tehdä. Jos opettaja näissä tilanteissa alkaa syyttelemään lasta siitä ettei tee tehtäviä niin poika kokee sen hyökkäyksenä ja saattaa turhautuessaan sanoa vähän ikävästikin takaisin.. poika myös saattaa etenkin tylsillä tunneilla rampata vessassa, terottamassa kynää, juomassa.. koska ei pysty vain keskittymään.
Näistä asioista saa jatkuvasti p*skaa niskaan. Koulussa on useinkin puhuttelussa ja poika kokee ettei häntä ymmärretä ja sanoo että tietää ettei opet tykkää hänestä yhtä paljon kuin muista.. koulussa esittää kovaa ja saattaa antaa itsestään ilkeän vaikutelman etenkin jos kokee olonsa uhatuksi. Silti kotona keskutellessa välillä on tullut itku siitä ettei opet ymmärrä ja tykkää vaikka tekee parhaansa.
Mullakin menee hermo jatkuvaan syyttelyyn ja vihjailuun sekä siihen että kaikki pojan "virheet" raportoidaan. "Kävi kolme kertaa vessassa tunnilla", "ei tehnyt tehtäviä" (koska ei ymmärtänyt tehtävänantoa), "oli unohtanut kirjan", "tiuski opettajalle", "meni kesken tunnin "terkkarille"" jne. Ystävän tytär on samassa ryhmässä ja siten samojen opettajien opetuksessa eikä ikinä ole mitään negatiivista tullut vaikka on hajamielinen luonne.
Opettajille diagnoosit ollaan kerrottu ja juteltu, mutta asiat ei etene. Näen ja tunnen miten mun poika ärsyttää niitä vaikka ei sitä suoraan sanotakkaan. Kuten sanottua, myös poika sen aistii
Kommentit (263)
Voimia ap:lle ja pojallesi. Ammattitaidottomat ''pedakogit'' opettajina, työssä johon heillä ei ole rahkeita. Resurssejakaan ei ole annettu. Koulun osalta pojallasi pahin on jo takana. Toivottavasti poikasi löytää alan, mikä stimuloi häntä.
t. ADHD m39v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
[qunote=Vierailija]Ne wilmamerkinnät ei ole pelkästään vanhempia varten vaan ne tarvitaan jos haetaan tukitoimia, esim. avustajaa. Siksi ihan kaikki laitetaan ylös.
Ei Wilma ole se raportointipaikka tukitoimille, höpöhöpö. Hojks-lomakkeelle merkitään tukitoimien tarpeellisuus ja se käydään läpi vanhempien kanssa Hojks-keskustelussa alussa ja lopussa lukuvuotta. Wilma on opettajien roskakori, johon he purkavat turhautumistaan ja osaamattomuuttaan vanhempien luettavaksi, se on todella huono työkalu yhteyden pitoon. Se kyllä toimisi, jos sinne kirjoitettaisiin myös ne onnistumiset ja negat.palautteen jälkeen ohjeita vanhemmille miten tulisi oppilasta ohjata kotona tai miten koulussa tätä ko. asiaan tullaan puuttumaan/ ottamaan käyttöön keinoja, joilla asia saadaan kuntoon. Wilmaa pitäisi kehittää niin, ettei sinne opettaja voisi enää kirjoittaa huomautellen, vaan asiallisesti ja niitä asioita, joilla on merkitystä.
Olet väärässä. Ne tukitoimia suunnittelevat ja tutkimuksia tekevät katsovat wilmasta miten lapsella menee. Jos merkintöjä ei ole, menee lapsella hyvin eikä lisätukea silloin tarvita. Työnantaja määrää, että kaikki on kirjattava.
Wilmamerkinnät eivät ole varsinaisesti yhteydenpitoa kotiin. Ne ovat vain tiedoksi huoltajalle, koska huoltajalle on lain mukaan annettava mahdollisuus tietää missä mennään. Wilmalla voi lähettää myös viestejä. Ne ovat sitä varsinaista yhteydenpitoa.
Niin tutulta kuulostaa.. meilläkin nepsypoika ja ottaa nykyään hirmuherkästi itseensä ihan kaiken.. kun oon pyytänyt nätisti jotain asiaa tai moittinut jostain niin on alkanut se "ei kukaan tykkää musta" "aina teen kaiken väärin" "ope vihaa mua ja nyt säkin". Selvitin asiaa ja suoraan yksi ope sanoi että poika on niin kärkäs turhautuessaan että hänen oli pakko sanoa lapselle suoraan että ymmärtäähän poika ettei hänkään tykkää poikaa opettaa vaan hänen on pakko. Ei lapsi mulle tosta heti mitään kertonut mutta sitten kun asiaa selvitettiin itkun kanssa kertoi kuinka pahalta tuntuu kun ope kaikkien kuullen sanoo että sä oot niin raskas tyyppi ja tää luokka toimis ilman sua niin paljon paremmin.. kyllä äitinä kouraisi sydämestä ja pahasti. Edelleen kouraisee kun miettii. Sinne se tänäänkin lähti kyseisen open tunnille jonka tietää häntä vihaavan.. :/ kasiluokkalainen siis meillä
Ap, mene joku päivä kouluun seuraamaan tuntia. Mistä tiedät, että kannustavaa palautetta ei ollenkaan tule? Perustuuko kertomasi pojan kuvailuun tilanteesta? Kuinka usein olet jutellut opettajien kanssa kasvotusten? Oletteko etsineet yhdessä ratkaisua tilanteeseen, ja jos niin onko lapsesi sitoutunut omiin tavoitteisiin?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ap sun ratkaisu sitten olisi? Poikahan ihan selvästi häiritsee koko luokkaa.
Niinkö sinä luulet että se ratkaisu olisi vanhempien päätettävissä? Juurihan ap kirjoitti, että on yrittänyt tehdä kaikkensa. Tuollainen viisasteleva näpäyttely on täälläkin eräänlaista kiusaamista ja aiheuttaa apua pyytävälle pahan mielen. Onko siis tarpeellista, varsinkin, kun ap hyvin asiallisesti tilannetta avasi? Uskon täysin, että opettajan avuttomuus on totta ja sen takia näitä Wilma-viestejä jakelee. Mutta kun se tilanne pitäisi selvittää siellä koulussa ja ottaa käyttöön paremmat opetuskeinot tämän pojan opettamiseksi. Hänelläkin on oikeus oppia eikä adhd ole hänen vikansa. Eikös ne verovaroillamme hyvin palkatut tukipalvelujen asiantuntijat, kuraattorit ja opot jne opettajan kanssa tulisi asia hoitaa kuntoon? Pienryhmäopetus myös pitäisi olla mahdollista sekä tarkka opetuksen suunnitelma. Jos ei opettajalla ole tähän aikaa asiaa järjestää, niin hän ottakoot täyden vastuun opetuksesta. Monet opettajat eivät valitettavasti alakouluissa ole saanut mitään koulutusta erityisopetukseen, jos kyse ei ole erityisopetusta antavasta opettajasta. Opettajat ovat siinä kohti täysin kuutamolla ja tekevät oppilaalle enemmän vahinkoa. Tämän pojan itsetunto on jo lyöty. Vanhempana kyselisin tarkkaan mitä vaihtoehtoja olisi parempaan opettamiseen, mitä koulutustaustaa luokanopettaja on opettaa tätä oppilasta ja kertoisin myös oppilaan pahasta mielestä ja ajatuksista suoraan opettajalle ja koulun terveydenhoitajalle. Lähtökohta on aina se lapsi, jolla on se ongelma, jolle ei voi mitään itse. Täällä on ihan turha tulla äitiä syyttämään siitä miten ne toiset luokassa viihtyvät, se ei ole äidin ongelma eikä hänen ratkaistavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa itsekin keskittymishäiriöstä kärsivänä yliopisto-opiskelijana, että kyllä se siitä. Muistan itsekin nuo ongelmat peruskoulusta. Tuntui ettei vaan pysty keskittymään vaikka kuinka yritti, ja ketään ei tuntunut ymmärtävän. Sain myös usein huomautuksia kotiin ihan pikku asioista, kuten "unohti viivottimen kotiin" yms. Olihan se ärsyttävää, ja lannistavaa.
Mutta onneksi vanhemmat kannusti koko ajan.
Päätin sitten mennä lukioon, ja valmistuin hyvillä papereilla. Lukiossa opiskelu oli helpompaa, sillä opettajat oikeasti auttoivat ja välittivät pärjäämisestäni. Tukea sai kaikkeen, ja helpotuksia kursseihin tarvittaessa. Toisin kuin yläasteella, jossa ei vaan tunnuttu välittävän. Oli myös ihanaa lukiossa huomata kuinka minuakin kehuttiin. Ensimmäistä kertaa ikinä opettajat kehuivat suorituksiani, ja ihan pienistäkin onnistumisista. Tämä kasvatti itsetuntoa ja usko omaan itseeni huomattavasti. Ja se näkyi sitten kirjoituksissakin. Kirjoitin E paperit. Olen myöhemmin miettinytkin, että mahtoiko aikanaan yläasteella opettajien viha minua kohtaan johtua oikeasti huonosta käytöksestä, vai vaan siitä tiedosta että minulla on keskittymishäiriö? En mielestäni käyttäytynyt huonosti, ja yläasteen jälkeen olen saanut pääasiassa vain kehuja opettajien puolelta.
Mutta kannusta ja tue poikaasi. Hän tarvitsee sitä nyt enemmän kuin koskaan, kun pitäisi kohta uuteen kouluunkin mennä. Äläkä anna tämän huonosta palautteesta huolimatta lannistua. Kyllä nepsy-nuoretkin pystyvät mihin vain. Eikä pitäisi kenellekään olla suuttumisen ja haukkumisen aihe se että tekevät vain asiat kovin eri tavalla kuin muut lapset ja nuoret.
Vierailija kirjoitti:
Niin tutulta kuulostaa.. meilläkin nepsypoika ja ottaa nykyään hirmuherkästi itseensä ihan kaiken.. kun oon pyytänyt nätisti jotain asiaa tai moittinut jostain niin on alkanut se "ei kukaan tykkää musta" "aina teen kaiken väärin" "ope vihaa mua ja nyt säkin". Selvitin asiaa ja suoraan yksi ope sanoi että poika on niin kärkäs turhautuessaan että hänen oli pakko sanoa lapselle suoraan että ymmärtäähän poika ettei hänkään tykkää poikaa opettaa vaan hänen on pakko. Ei lapsi mulle tosta heti mitään kertonut mutta sitten kun asiaa selvitettiin itkun kanssa kertoi kuinka pahalta tuntuu kun ope kaikkien kuullen sanoo että sä oot niin raskas tyyppi ja tää luokka toimis ilman sua niin paljon paremmin.. kyllä äitinä kouraisi sydämestä ja pahasti. Edelleen kouraisee kun miettii. Sinne se tänäänkin lähti kyseisen open tunnille jonka tietää häntä vihaavan.. :/ kasiluokkalainen siis meillä
Voi ei😔 Ihan naurettavan lapsellista käytöstä opettajalta. Itse asiassa en edes kutsuisi tuollaista enää opettajaksi. Ei tuollaista sano kuin vain ja ainoastaan ihminen joka ei sovi kyseiselle alalle. Ei hyvällä ja eri tilanteet taitavalla opettajalla ole tarvetta sanoa tuollaista. Ei taida käsittää millaista vahinkoa tuolla mahdollisesti sai aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin tutulta kuulostaa.. meilläkin nepsypoika ja ottaa nykyään hirmuherkästi itseensä ihan kaiken.. kun oon pyytänyt nätisti jotain asiaa tai moittinut jostain niin on alkanut se "ei kukaan tykkää musta" "aina teen kaiken väärin" "ope vihaa mua ja nyt säkin". Selvitin asiaa ja suoraan yksi ope sanoi että poika on niin kärkäs turhautuessaan että hänen oli pakko sanoa lapselle suoraan että ymmärtäähän poika ettei hänkään tykkää poikaa opettaa vaan hänen on pakko. Ei lapsi mulle tosta heti mitään kertonut mutta sitten kun asiaa selvitettiin itkun kanssa kertoi kuinka pahalta tuntuu kun ope kaikkien kuullen sanoo että sä oot niin raskas tyyppi ja tää luokka toimis ilman sua niin paljon paremmin.. kyllä äitinä kouraisi sydämestä ja pahasti. Edelleen kouraisee kun miettii. Sinne se tänäänkin lähti kyseisen open tunnille jonka tietää häntä vihaavan.. :/ kasiluokkalainen siis meillä
😭💔 Tuntuupa pahalta.. olisko itse kiva mennä töihin jos tietäis esim pomon vihaavan? Noup! Miksi lapsen pitäisi sitä vaan sietää...
Vierailija kirjoitti:
itkun kanssa kertoi kuinka pahalta tuntuu kun ope kaikkien kuullen sanoo että sä oot niin raskas tyyppi ja tää luokka toimis ilman sua niin paljon paremmin..
Huhuh, ei todellakaan hyvää käytöstä opettajalta. Tuo on voinut olla pojalle tosi iso henkinen kolaus. Se että on vaikeaa keskittyä tunneilla ja yrittää siitä huolimatta jotenkin pinnistellä, on lapselle tosi raskasta muutenkin, saati että tuollaista lauotaan. Anna pojalle lupa purkaa teille kaikki tunteet jotka toi tilanne aiheutti. Puhukaa että ope sanoi väärin ja siitä ei pidä ottaa itseensä. Keskittykää kaikkeen siihen hyvään mitä pojassa on, niitä on varmasti paljon.
Ja tehkää se valitus. Heti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten tapellaan nyrkit ojossa koulun takana..
Vierailija kirjoitti:
Oletko ilmoittanut opettajille, että pojan keskittyminen herpaantuu, jos aihe on tylsä? Voit samalla kysyä, että miten opettaja on ajatellut tehdä tylsistä tunteistaan mielenkiintoisempia. Jos poika malttaa keskittyä kiinnostaviin aiheisiin, niin päivänselvä ratkaisu on tehdä opetuksesta kiinnostavampaa.
Meinaatko, että tämä yksi oppilas määrää sen, että miten opettaja opettaa?!?
Ei ole opettajan vika jos yksi oppilas ei osaa käyttäytyä (ei pysty sairautensa vuoksi käyttäytymään). Opettajalla on 20 muutakin oppilasta luokassa ja jos yhdelle pitää olla koko ajan järjestämässä ylimääräistä tekemistä niin mitä luulet muiden oppilaiden vanhempien tuumaavan siitä, että heidän lapsiaan ei enää opeteta ollenkaan, vaan opettaja on nyt vain tätä yhtä lasta varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten meidän kouluissa on nykyään niin huonot resurssit ettei enää apua tarvitsevat sitä saa. Olen ap pahoillani puolestanne
Valitettavasti huoltajat eivät yleensä hahmota tilannetta sen luokan kannalta. Vessassa käynti kesken tunnin voi tuntua pieneltä asialta. Kuitenkin se usein adhd oppilaan kohdalla voi tarkoittaa tätä (aito koulussa tapahtunut tilanne):
Ensin huudetaan suureen ääneen, että lähdetään vessaan.
Sitten matkalla hörkitään paria luokkakaveria, jotka hermostuvat.
Piirretään vielä kirkkovene tai hakaristi tauluun ohi mennessä.
Roikutaan vähän aikaa ovella.
Käydään siellä vessassa.
Istutaan vielä vähän aikaa puhelimella.
Ratsataan kaverin takin taskut ja viedään sieltä jotain.
Rynkytetään lukkoon mennyttä luokan ovea.
Tullaan luokkaan ja vihjataan kaverille taskussa olleesta tavarasta.
Kaveri älähtää ja suuttuu.
jne.
Olen hankkinut luokkaan omalla rahalla stressipalloja, stressileluja tms. esineitä adhd oppilaiden käyttöön. Ne on järjestään rikottu tai sitten niiden käyttö on ollut pakko kieltää. Yleensä kieltämisen syy on se, että välineitä on käytetty muiden häiritsemiseen.
Adhd oireilu yleensä lievenee murrosiän myllerryksen jälkeen, kun nuori oppii halitsemaan käytöstään ja tunnetilojaan paremmin. Silloin lukiokin voi onnistua ihan hyvin. Jos tätä edellistä lukiolaista olisi videoitu kasilla ja lukion abina, olisi käytös täysin erilaista. Nuori itse ei tätä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd oppilaita on nykyään joka luokassa useita.
Opettajat eivät päätä opetusjärjestelyistä, pienryhmistä tms. resurssikysymyksistä. Heillä ei ole niihin mitään valtaa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kauheita kommentteja täällä. Toivon todella, että on vain joidenkin kieroutunutta hupia kirjoitella anonyymisti ilkeitä kommentteja, eikä ihmiset oikeasti ole noin epäempaattisia.
Ap, jos vielä luet tätä, niin toivotan kovasti voimia ja vinkkinä, että kannattaa hakea (vertais)tukea jostain muualta kuin täältä.
Minäpä kerron tarinan toisen puolen. Meillä on rauhallinen ja arka 8-luokkalainen joka ei häiritse koskaan ja tekee tehtävät annettujen ohjeiden mukaan.
Lapseni saa joiltakin opettajilta viestiä, että todella hyvin menee, mutta jos haluaa nostaa numeroa niin silloin pitää olla tunneilla aktiivisempi?!? Tämä ei onnistu parin "adhd" pojan takia, jotka huutelevat koko ajan luokassa jos joku yrittää viitata ja olla aktiivinen. Kukaan hiljaisemmista tytöistä ei halua olla näiden adhd huutelijoiden kohteena, joten sen takia he eivät saa sellaisia numeroita joihin heillä muuten olisi mahdollisuus. Onko tämä mielestänne oikein?
Minulla on 12v erityislapsi pienryhmäopetuksessa - ja silti pukkaa päivittäin samankaltaisia merkintöjä. Kun oma opettaja (lue: pätevä erityisopettaja) on paikalla, merkinnöistä löytyy myös positiivisia asioita. Kun oma opettaja on poissa ja paikalla sijainen, pahimmillaan lapsi on laitettu kotiin, koska "hänen käytöksensä on mahdotonta".
Mitä sitten tulee omaan jaksamiseen, täysipäiväistä työtä tekevänä totaaliyh:na sanon, että jaksaminen on loppu. Työterveys on jo diagnosoinut keskivaikean masennuksen, univaikeuksia, työuupumusta etc. Lapselle on koetettu saada kaikki mahdolliset tukitoimet, mutta pienetkin muutokset rutiineissa voivat kipata kupin nurin.
Ymmärtämättömät ulkopuoliset tekevät tästä käyttäytymishäiriön, vaikka nuoren näkökulmasta kyse on keskittymis- ja tarkkaamattomuusongelmasta.
Ja yrittäkää muistaa, että kyse on murrosikäisestä nuoresta, jonka aivot ja tunne-elämä ovat vasta kehittymässä. Ajatelkaa, miltä tuntuu, kun joutuu yhtenään osallistumaan koulun ja erikoissairaanhoidon palavereihin, joissa puhutaan vain ongelmista. Millainen itsetunto siinä kasvaa?
Tosiasia on, ettei kouluilla ja erikoissairaanhoidossa ole tarpeeksi resursseja antaa tukea ja terapiaa niitä tarvitseville. Vanhemmat joutuvat yksin tai vertaistuen avulla ratkaisemaan asioita, joista heillä ei alunperin ole ollut tarpeeksi tietämystä. Vanhempi ei voi tulla kouluun ohjaamaan lastaan. On väärin syyllistää vanhempia siitä, että muiden oppilaiden koulutyö ei suju.
Pyytäkää palaverit ilman nuoren läsnäoloa. Silloin voitte puhua asioista aikuisten oikeasti ilman pelkoa nuoren itsetunnon murenemisesta.
Puhukaa myös energiajuomista ja päihteistä, joilla suuri osa adhd nuorista pyrkii itseään lääkitsemään.
Hyväksykää se tosiasia, että nuorenne käytös voi olla muun yhteisön kannalta sietämätöntä.
Miksi alapeukutat tuota mun kommettia jossa ystävällisesti kehotan aloittajaa selvittämään missä piireissä liikkuu koulun jälkeen ja mitä tekevät?
[qunote=Vierailija]Ne wilmamerkinnät ei ole pelkästään vanhempia varten vaan ne tarvitaan jos haetaan tukitoimia, esim. avustajaa. Siksi ihan kaikki laitetaan ylös.[/quote]
Ei Wilma ole se raportointipaikka tukitoimille, höpöhöpö. Hojks-lomakkeelle merkitään tukitoimien tarpeellisuus ja se käydään läpi vanhempien kanssa Hojks-keskustelussa alussa ja lopussa lukuvuotta. Wilma on opettajien roskakori, johon he purkavat turhautumistaan ja osaamattomuuttaan vanhempien luettavaksi, se on todella huono työkalu yhteyden pitoon. Se kyllä toimisi, jos sinne kirjoitettaisiin myös ne onnistumiset ja negat.palautteen jälkeen ohjeita vanhemmille miten tulisi oppilasta ohjata kotona tai miten koulussa tätä ko. asiaan tullaan puuttumaan/ ottamaan käyttöön keinoja, joilla asia saadaan kuntoon. Wilmaa pitäisi kehittää niin, ettei sinne opettaja voisi enää kirjoittaa huomautellen, vaan asiallisesti ja niitä asioita, joilla on merkitystä.