Ystävä kyselee usein liian tungettelevia kysymyksiä ja viimeksi kysyi yhtäkkiä ihan puskista että

..Jatkuu. Sama ystävä saattaa kysellä myös vaikka tuloistani, vuokran suuruudesta, tukiasioista, palkasta, seksielämästä tai muista henkilökohtaisista asioista... Hänellä on myös välillä aika kohtuuttomia pyyntöjä ja ehdotuksia. Niin kuin olisin tilivelvollinen kertomaan ystävälle jotain vain siksi että hän on ystäväni. Tai esim. halukas tekemään työtä ilman järkevää korvausta vain koska olemme ystäviä. Jos en halua kertoa jotakin asiaa ja asetan rajan, hän heittäytyy hankalaksi "kyllä sun täytyy mulle kertoa, mäkin kerron sulle hei kaiken, mehän ollaan ystäviä!" ja tuo on alkanut ihan tosissaan hiertämään. Mielestäni hyvä ystävä antaa toisen kertoa itse sen verran, mitä toinen haluaa jakaa. Hyvät sosiaaliset taidot omaava myös lukee toisesta, jos aihe on epämukava eikä ahdistele toista lisää.

Kaikki tämä (ja muutama muu asia) on alkanut johtaa siihen että minulla ei ole enää täysin turvallinen olo kyseisen ystävän seurassa enkä pysty olla 100% rennosti oma itseni. Tämän vuoksi vaikutan hänen silmissään varmasti vain entistä ahdistuneemmalta, mikä lisää utelua siitä mikä nyt oikein on. En jaksa sitä tunnetta, että minua ikään kuin arvioidaan koko ajan ja joudun olemaan valppaana siihen mitä kerron ja mitä jaan. Kun keskustelukaan ei tunnu auttavan, olen päättänyt nyt ottaa hieman etäisyyttä ja tarkentaa omia rajojani. Onko tämä mielestänne ylireagointia vai ihan normaalia ystävyydessä? Ahdistunko liian helposti, vai miten ratkaisisitte asian tilanteessani? Olemme tunteneet vuosia eikä päätös ole mitenkään helppo ja yksinkertainen. Ikävintä on tämä tunne, että jää sellainen olo kuin olisin itse ollut kohtuuton ja jotenkin pahoittelun velkaa. Muiden ystävien kanssa ei jää vastaavaa oloa, vaikka myönnänkin että rajojen veto on minulle varmasti keskimääräistä vaikeampaa. Mutta osaako joku sanoa mistä esim. tuo kaksisuuntaisesta utelu voi kertoa, saattoiko tarkoituksena olla tehdä oloni epämukavaksi/epävarmaksi? Ystävä itse on selkeästi epävarma itsestään ja identiteetistään. Joskus olen miettinyt voisiko hän olla minulle kateellinen, ja siksi "kiusata" jatkuvasti niistä asioista joista saa reaktion. Tuntuu että häntä ärsyttää jokin persoonassani eikä hän kunnioita minua yhtä paljon kuin toivoisin, mutta silti hän on se aktiivisempi osapuoli ja toisaalta myös tietyillä tavoilla erittäin välittävä ja hyvä ystävä. Voiko kaiken syynä olla että emme vain ymmärrä toisiamme?

Ystävänkin voi jättää

LOL

Oletko sellainen jatkuvasti miehiä tai asuntoja vaihteleva mielialaton naisihminen? Toki itsekin kyselisin sulta silloin ihan samaa. Hyvällä vaan katsos. Jos et hokaa et jotain sulla mättää. Aina ei näe ite kato. Ulkoapäin kyllä.

Jos hänellä itsellään on epävakaa pers h mutta ei tiedä siitä. Tuli mieleen tuosta liian lähelle tulosta.  Epävakaa sekoitetaan usein kaksisuuntaiseen, jos se kysymys jotenkin liittyykin häneen itseensä. Kysy sinä häneltä, mitä sairauksia hänellä on. 

voi, tuollaisia ystäviä on paljon. töksäytellään milloin mitäkin.

Jotkut naisystäväni ovat todella rajattomia ja impulsiivisia. Olen alkanut vältellä. Muutan jopa muualle, niin ei tarvi tavata. Usea muukin ottanut etäisyyttä samasta syystä tähän tuttavaani. Ystävä ei toimi niinkuin hän. Jatkuva muiden hyväksikäyttö tavalla jos toisella. Hakee sympatiaa milloin milläkin draamalla.

Mielestäni kuitenkin esim. palkka, vuokran suuruus jne ovat ihan normaaleja keskustelunaiheita ystävien kesken. En pidä noita mitenkään kauhean henk.koht. asioina.

Se on juntti.

Jos minä olisin ap, niin kyseinen ystävä olisi jo entinen ystävä.

Minulla on saman tyylinen tuttava. Ainoa ero, että hän saattaa kysyä jotain hyvin henkilökohtaista aivan tuntemattomalta ihmiseltä, esim. kaupan myyjältä.

Jätä se sika.

Vierailija kirjoitti:

LOL

Oletko sellainen jatkuvasti miehiä tai asuntoja vaihteleva mielialaton naisihminen? Toki itsekin kyselisin sulta silloin ihan samaa. Hyvällä vaan katsos. Jos et hokaa et jotain sulla mättää. Aina ei näe ite kato. Ulkoapäin kyllä.

Joo, selkeästi hyvällä vaan... Sulla tuskin on yhtäkään ystävää.

Tuli mieleen oma tuttavani vuosien takaa. Hän kertoi hyvin avoimesti omista asioistaan eikä selvästikään hahmottanut mitä yleisesti ottaen pidetään tavanomaisena avoimuuden tasona. Hän oli joskus selittänyt eräästä terveydellisestä ongelmastaan ja kun minulla myöhemmin sattui olemaan samanlaista oireilua niin kysyin häneltä vinkkiä avun löytämiseen. Sanotaan nyt vaikka että kysyin gynesuositusta koska hän oli itse kehunut omaa gyneään. Iso virhe... Seuraavan kerran tapasimme eräissä juhlissa jossa oli paikalla melko paljon porukkaa. Nähdessään minut hän kailotti kaikkien kuullen että kävinkö jo siellä gynellä ja sainko apua ongelmaani. Tuli erittäin vaivaantunut hiljaisuus. Kaikki muut tajusivat miten sopimatonta tuollaista oli kysyä kaikkien kuullen mutta tämä henkilö itse ei yhtään huomannut mokanneensa.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuitenkin esim. palkka, vuokran suuruus jne ovat ihan normaaleja keskustelunaiheita ystävien kesken. En pidä noita mitenkään kauhean henk.koht. asioina.

Mutta jos keskustelukumppani ei selväsitkään halua vastata johonkin, on tökeröä tivata siitä. Vaikka itselle ei olisi mitään ongelmaa kertoa omasta tulotasostaan muille, jollekin se voi olla arka asia. Erityisesti jos on vaikka sairauslomalla tai työttömänä syystä tai toisesta eikä halua kertoa sitä ihmisille joista tietää että he eivät ymmärrä samaa tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tivaaja alkaa ahdistelemaan tuostakin "Ai sä oot sairauslomalla, miksi? Et sä kovin sairaalta vaikuta, ulospäin näytät ihan normaalilta?" jne. Eikä rikaskaan välttämättä halua eri asemassa olevalle alkaa luettelemaan tarkkoja summia siitä miten itsellä ei ole rahasta kiinni.... Toki samassa elämäntilanteessa ystävälle on helpompi jakaa tuollaisia tietoja, kun tietää että toinen ymmärtää. Kateus tai toisen syyllistäminen valmiiksi vaikeasta tilanteesta ovat syitä pitää yksityisyydestä kiinni. Ei ystävä ole automaattisesti vaitiolovelvollinen kuin lääkäri tai terapeutti. 

Hyvät ystävät tuovat iloa, ei ahdistusta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysyä joltain vaikka "Onko sulla muuten skitsofrenia, tuli vaan mieleen?" jos toinen ei vaikuta vainoharhaiselta?

Skitsofrenia ja paranoia ovat eri asioita.

No ala kysellä vastaavia kysymyksiä. Kuten onko sulla asperger, tms. Aineistoahan sulla jo onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuitenkin esim. palkka, vuokran suuruus jne ovat ihan normaaleja keskustelunaiheita ystävien kesken. En pidä noita mitenkään kauhean henk.koht. asioina.

Mutta jos keskustelukumppani ei selväsitkään halua vastata johonkin, on tökeröä tivata siitä. Vaikka itselle ei olisi mitään ongelmaa kertoa omasta tulotasostaan muille, jollekin se voi olla arka asia. Erityisesti jos on vaikka sairauslomalla tai työttömänä syystä tai toisesta eikä halua kertoa sitä ihmisille joista tietää että he eivät ymmärrä samaa tilannetta. Pahimmassa tapauksessa tivaaja alkaa ahdistelemaan tuostakin "Ai sä oot sairauslomalla, miksi? Et sä kovin sairaalta vaikuta, ulospäin näytät ihan normaalilta?" jne. Eikä rikaskaan välttämättä halua eri asemassa olevalle alkaa luettelemaan tarkkoja summia siitä miten itsellä ei ole rahasta kiinni.... Toki samassa elämäntilanteessa ystävälle on helpompi jakaa tuollaisia tietoja, kun tietää että toinen ymmärtää. Kateus tai toisen syyllistäminen valmiiksi vaikeasta tilanteesta ovat syitä pitää yksityisyydestä kiinni. Ei ystävä ole automaattisesti vaitiolovelvollinen kuin lääkäri tai terapeutti. 

No siis itse en pidä ystävänä ihmistä jolle en voisi puhua sairauslomasta tai työttömyydestä. Tuttavana tai kaverina ehkä. Ystävä on minusta jo hyvin läheinen ihminen. Mutta ehkei tuo sitten olekaan niin yleinen määrittelytapa kuin olen luullut :D

Sinä vaikutat ihan normaalilta ja reagointisi on normaalia. Kaverisi sen sijaan on "kaverisi", mahdottoman ärsyttävä ja utelias tyyppi, joka ehkä huomaa epävarmuutesi ja yrittää sen avulla kaivella kaiken mahdollisen ja mahdottoman sinusta. Hän on pohjattoman utelias, ja voi hyvinkin olla kateellinen, tai sitten vaan joku oman elämänsä keittiöpsykologi. Veikkaisin, että hän myös tykkää jutella muiden asioista muiden ihmisten kanssa. Enpä ihmettelisi vaikka ruotisi sinunkin juttujasi toisen "myötäilevämmän" tyypin kanssa. Todennäköisesti hän pitää itseään hyvänä ihmistuntijana ja sosiaalisena, vaikka on kaikkea muuta.

Minä jäähdyttelisin välejä. Tai mitä hittoa, rehellisesti: minä pistäisin välit poikki. Kilttinä ihmisenä vain liukenisin olemasta ja jättäisin vastaamatta yhteydenottoihin tai vetoaisin kiireisiin tms. Mutta ihan hyvin voisi sanoa myös suoraan, että "minusta tuntuu että haluan hieman etäisyyttä" tai "olemme kasvaneet toisistamme etäälle". Tai jopa suoraan "en pidä uteliaisuudestasi, olet mielestäni hyvin loukkaava ja töykeä toisinaan ja haluan tästä syystä pitää hieman taukoa tapaamisista". Jonka jälkeen pidät eroa hamaan eläkkeeseen asti..

Kuulostat ap miellyttävältä ystävältä, ystäväsi taas ei. Tiedän tyypin. Joku siinä häntä hiertää, onko sitten kateus vai mikä, pitää päästä toista vähän tökkimään. Nauttii pienessä mielessään siitä, että osaa sinun "nappejasi painella". Missään tapauksessa sinun ei tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että koet tarvetta etääntyä. Ei ystävyys ole sitä, että pitää altistaa itsensä huonolle kohtelulle. 

Tuollaiset tungettelevat kyselyt voi ohittaa ihan huoletta. Itse olen joskus joutunut ohittamaan (vaikka se epämiellyttävältä siinä hetkessä tuntuukin) paino-, palkka-, sairauskyselyt tyynellä otteella tyyliin "kaikkea säkin kyselet!" tai kääntänyt kysymyksen takaisin "miksi sä haluat tietää?" "paljonko sä ITSE tienaat" ja jos jankkaus jatkuu suoraan vaan totean "en mä halua puhua näistä, musta ne on mun omia asioitani."

Yhdelle työkaverille jouduin sanomaan ihan suoraan että "en aio todellakaan kertoa, miksi olin sairaslomalla" kun tuli painostavasti seisomaan naaman eteen ja vaati kertomaan juuri HÄNELLE, vaikka pomo itse oli kaikille infonnut, että en tahdo puhua sairaudestani.  Kylläpä tökki kollegaa, ja kylläpä hyvin vähän minua kiinnosti siinä kohtaa. Ei edes oltu läheisiä kollegoja.