Ystävä kyselee usein liian tungettelevia kysymyksiä ja viimeksi kysyi yhtäkkiä ihan puskista että

Tuollainen ihminen ei itse sitä ymmärrä mitä saa omalla käytöksellään aikaan.

Toisin sanoen minkä hän tekee toisille tekee sen myös itselleen. Oli se sitten hyvää taikka pahaa. Älykäs ihminen luottaa hyvyyteen kaikessa kanssa käymisessä ja osaa käyttäytyä sillä tavalla kuin toivoisi itseään kohdeltavan.

En jaksanut lukea kirjoitusrasi kokonaan, halusin vain korjata että tuolla ihmisellä ei ole paremmat ihmissuhdetaidot, vaan hänellä taitaa olla paremmat kiusaamistaidot.

ap:n kertomasta päätellen tällä hänen töksäyttelevällä ystävällään on itsellään jokin sortin mielialahäiriö. Ei kukaan terve, normaali ihminen kysele toisen mielenterveysasioista, seksi-elämästä, tuloista tai mistään henkilökohtaisista asioista.

Minä olen vetäytynyt kokonaan tuollaisesta ystävyydestä, koska siitä tuli tukala olo itselle ja sehän ei ole ystävyyden tarkoitus. Silti nämä pari naista kysyvät viestitse kerran, pari vuodessa jotain yksityistä asiaa, minun tai lasteni. Kun en anna informaatiota, he eivät jatka jutteluakaan, mikä kertoo paljon heidän motiiveistaan.

Onko kaverisi hyvin nuori ja vähän elämästä oppinut?

Täytyy opetella rohkeasti sanomaan tungettelevien kysymysten edessä että en välitä puhua tästä enempää, se on minun henkilökohtainen asia. Kyllä kieltäytyä saa.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen sunnuntaivuodatus sitten tälle päivälle :D On sulla kyllä mielikuvitus, ei voi muuta sanoa.

Sinuun taisi kolahtaa tämä alotus.

T. Mies 35.v

Onko sinun arkesi ja elämäsi onnellisempaa kuin hänen?

Mulla oli samanlainen työkaveri, liekö jopa sama.. Aina kyseli kaikkea esim. mitä ehkäisyä käytän, aionko vielä tehdä lapsia, jne ihan älyttömän henkilökohtaisia asioita. Oltiin työkaverit, ei varsinaisia ystäviä, ei pidetty vapaa-aikana yhteyttä tms.

Kiusallista! Joskus sanoinkin että hän hän liian reippaasti tunkee yksityisalueelle, niin myönsi asian ja perusteli traumaattisella lapsuudellaan, että yksilöllisten rajojen tajuaminen on joskus vaikeaa. Itse kertoi olevansa hyvin avoin kaikessa, ja niin olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen oma tuttavani vuosien takaa. Hän kertoi hyvin avoimesti omista asioistaan eikä selvästikään hahmottanut mitä yleisesti ottaen pidetään tavanomaisena avoimuuden tasona. Hän oli joskus selittänyt eräästä terveydellisestä ongelmastaan ja kun minulla myöhemmin sattui olemaan samanlaista oireilua niin kysyin häneltä vinkkiä avun löytämiseen. Sanotaan nyt vaikka että kysyin gynesuositusta koska hän oli itse kehunut omaa gyneään. Iso virhe... Seuraavan kerran tapasimme eräissä juhlissa jossa oli paikalla melko paljon porukkaa. Nähdessään minut hän kailotti kaikkien kuullen että kävinkö jo siellä gynellä ja sainko apua ongelmaani. Tuli erittäin vaivaantunut hiljaisuus. Kaikki muut tajusivat miten sopimatonta tuollaista oli kysyä kaikkien kuullen mutta tämä henkilö itse ei yhtään huomannut mokanneensa.

Ja kukaan teistä ei arvatenkaan maininnut ääneen tuosta tökäytyksestä vaan hiljaa mietitte hänen outouttaan? Ja niin hän jatkaa muuallakin töksäyttelyään, kun kukaan tässä maassa ei viitsi avata suutaan ilmeisen henkisesti epävakaan/epävarman kohdalla ja auttaa häntä. 

Omalla kohdalla on tuon naisen kanssa samankaltainen ongelma: Toimin sosiaalisesti vähän oudosti (en töksäyttele, mutta olen "liian" hiljainen, ujo jne.), mutta kukaan ei koskaan ole korjannut toimiani, vaikka olen kuulemma niin outo ja sitten ihmettelevät, miksi ole outo.

Sen suun voi avata ja kysyä, että onko sinulla kaikki hyvin, mitä kuuluu jne eikä jäädä naureskelemaan, että onpa outo tyyppi.

Ei ole muiden tehtävä kasvattaa aikuista. Toki on oikeus sanoa, jos toisen käytös loukkaa, mutta mitään velvollisuutta ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisisin asian parilla vastakysymyksellä:

Miksi  sinä sitä kysyt / Miksi sinä halut sen tietää?

Onko sinulla itselläsi ... ( kaksisuuntainen, seksiongelmia ....)

Et siis vastaa etkä selittele vaan jatkat keskustelua esittämällä kysymyksiä hänelle itselleen.

Ongelmana on vaan se että jos aloittajan ystävä pitää tuota normaalina keskusteluna, tämä vaan vastailee ja keskustelu jatkuu ja jatkuu.

On myös mahdollista että ap ja tämän ystävä on vaan yhteensopimattomia luonteiltaan. Utelu tuntemattomilta on eri asia, mutta kyllä itselläni ystävät on sellaisia joiden kanssa tulee puhuttua kaikesta: seksistä, terveydestä, rahasta, perheongelmista... toki tämäkin vaihtelee ihmisestä riippuen, mutta koen ystävyyden pelkäksi kaveruudeksi jos ei voi puhua yksityisemmistäkin asioista. Parhaat ystäväni ovat sellaisia että he saattaisivat heittää tuollaisen kysymyksen kaksisuuntaisuudesta vitsillä. Heittäisin itse vitsinä tuollaisessa tilanteessa takaisin että varmaan onkin, pitääkin pyytää siihenkin lääkitys muiden aamulääkkeiden kaveriksi.

Kysyt vaan onko sulla Asperger kun kyselet? Tai aina vastakysymys esim kyllä mulla rahat riittää jotenkin, entä sulla?

Nämä siis ellet tee sitä ainoaa oikeaa ratkaisua eli jätät sen lopullisesti.

Vaikka sinulla olisi tarve hyvälle ystävälle, kaikki ei sitä kuitenkaan ole.

Mieti omia odotuksia.

Kunnon energiasyöppö.

Tuli nyt kyllä mieleen, että jos puhut AP ystävästäsi ystävänä, ja et kuitenkaan voi keskustella hänen kanssaan avoimesti rajojenvedosta/tungetteleviksi kokemiesi kysymysten aiheuttamasta epämukavuudesta, niin mitä se sellainen ystävyys siis on? Et ilmeisesti toivo ainakaan läheistä ja avointa vuorovaikutusta, ja teillä ei ilmeisesti keskusteluyhteys oikein toimi. Jos koet tämän ystävyyssuhteen arvokkaana säilyttää, niin vaatii sinun omaakin panostustasi selventää ystävällesi, mitä toivot teidän ystävyydeltä.

Ja ehkä ystäväsi on huolestunut sinun vuoksesi, jos välillä pörräät ADHD:na ympäriinsä, ja sitten panikoit hänen kysyessään jotain palkkatietoja. Ja siten ehkä vaikutat itse todella oudolta. Ja miksi itse levittelet teidän keskustelunaiheita netissä ja kerrot yksityisluontoisia asioita ystävästäsi avoimella foorumilla, jossa kaikenmaailman keittiöpsykologit "tietävät tyypin", joka on kommentoijien mielestä tietysti vähintään narsisti tai ainakin persoonallisuushäiriöinen.. Joo ei mulla muuta.

Jaa että ihan puskista kysyi? Vai niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen oma tuttavani vuosien takaa. Hän kertoi hyvin avoimesti omista asioistaan eikä selvästikään hahmottanut mitä yleisesti ottaen pidetään tavanomaisena avoimuuden tasona. Hän oli joskus selittänyt eräästä terveydellisestä ongelmastaan ja kun minulla myöhemmin sattui olemaan samanlaista oireilua niin kysyin häneltä vinkkiä avun löytämiseen. Sanotaan nyt vaikka että kysyin gynesuositusta koska hän oli itse kehunut omaa gyneään. Iso virhe... Seuraavan kerran tapasimme eräissä juhlissa jossa oli paikalla melko paljon porukkaa. Nähdessään minut hän kailotti kaikkien kuullen että kävinkö jo siellä gynellä ja sainko apua ongelmaani. Tuli erittäin vaivaantunut hiljaisuus. Kaikki muut tajusivat miten sopimatonta tuollaista oli kysyä kaikkien kuullen mutta tämä henkilö itse ei yhtään huomannut mokanneensa.

Ja kukaan teistä ei arvatenkaan maininnut ääneen tuosta tökäytyksestä vaan hiljaa mietitte hänen outouttaan? Ja niin hän jatkaa muuallakin töksäyttelyään, kun kukaan tässä maassa ei viitsi avata suutaan ilmeisen henkisesti epävakaan/epävarman kohdalla ja auttaa häntä. 

Omalla kohdalla on tuon naisen kanssa samankaltainen ongelma: Toimin sosiaalisesti vähän oudosti (en töksäyttele, mutta olen "liian" hiljainen, ujo jne.), mutta kukaan ei koskaan ole korjannut toimiani, vaikka olen kuulemma niin outo ja sitten ihmettelevät, miksi ole outo.

Sen suun voi avata ja kysyä, että onko sinulla kaikki hyvin, mitä kuuluu jne eikä jäädä naureskelemaan, että onpa outo tyyppi.

Itse asiassa eräs ystäväni huomautti hänelle (itse kun tosiaan olin nolostuksesta väliaikaisesti sanaton) että ehkä tästä voitaisiin puhua myöhemmin eikä tässä kaikkien kesken. Ei hän silti ymmärtänyt. Kun kyse on tuttavasta eikä läheisestä ystävästä niin luonnollisesti tollaisten kokemusten jälkeen sitä ennemminkin ottaa etäisyyttä kuin ottaa asiakseen alkaa syvällisesti tukemaan toisen sosiaalisten taitojen kehitystä. Kyse on kuitenkin aikuisesta ihmisestä. Jos ei lapsena ole näitä taitoja oppinut niin...

Harmi jos itse olet kohdannut naureskelua sen tähden että olet hiljainen ja ujo. Ei sekään ole sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä. En kuitenkaan ihan näe miten tuo vertautuu omaan esimerkkiini. Tässä kun ei kukaan naureskellut kellekään ja ystävänikin yritti oikein hienotunteisesti paikata tilannetta nolaamatta tätä töksäyttelijää.

Mun elämääni yrittää aina välillä tulla tällaisia ihmisiä. Koska näen kaikissa hyvää ja näissäkin ihmisissä on hyvää, roikotan heitä itseni kannalta ihan liian pitkään. 

Kuitenkin: ei tuollaiseen ihmiseen voi luottaa. Ei hänen kanssaan ole lopulta mukava olla. Joutuu varomaan, joutuu puolustautumaan. Se ei ole normaalia ystävyyssuhteessa. 

Joo, kyllä ystävyyssuhteessa voidaan jakaa monenlaista asiaa. Se on kuitenkin vapaaehtoista. Ei perustu toisen kuulusteluun, vaan omaan haluun puhua. 

Vierailija kirjoitti:

Onko sinun arkesi ja elämäsi onnellisempaa kuin hänen?

Oikeastaan suurin ero mitä keksin on se, että olen ehkä enemmän varmempi siitä kuka olen. Minua on ehkä myös helppo kiusata koska olen aika avoimesti myös haavoittuva niistä asioista jotka ovat heikkouksiani, eli pyrin siis aitouteen enkä jaksa vetää mitään roolia. Ystäväni puhuu enemmän siitä ettei oikein tiedä miten täällä pitäisi elää ja olla, hakee tietyllä tapaa vieraiden ihmisten hyväksyntää paljon enemmän ja yrittää tehdä vaikutusta omaan makuun pinnallisilla asioilla. Ehkä häntä ärsyttää se, ettei se tee minuun vaikutusta vaan kaipaan aidompaa rohkeutta jotta vaikuttuisin. Olemme kuitenkin tunteneet vuosikausia ja lähentyneet yhteisen läheisen ystävän ansiosta. Myönnän, että ilman tätä yhtä yhteistä ystävää tuskin olisimme tekemisissä ollenkaan. Pystyn kyllä myös puhumaan näistä asioista hänen kanssaan mutta keskustelut eivät ole tuottaneet tarpeeksi tulosta. Tuntuu että hän ei ehkä sitten vain kunnioita minua tarpeeksi, eikä se puhumalla muuksi muutu. Ap

No voi lol. Jotain vikaa on sinussakin, kun ihan vapaaehtoisesti vietät aikaa kyseisen "ystävän" kanssa.

Ja tuollaista AP:n pöpötystä ei kukaan jaksa lukea.