Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (404)

Vierailija

En ole koskaan tavannut äitiä joka vanhana katuu sitä että antoi lapselleen elämän.
Kaikki äidit ja myös isät sanoo kuolinvuoteillaan
että lapset on se arvokkain saavutus koko elämässä.
Kukaan ei ole sanonut että olipas hienoa etten hankkinut lapsia vaan sen sijaan päätin seikkailla Alpeilla silloin 50 v sitten.

  • ylös 15
  • alas 37
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut äitiä joka vanhana katuu sitä että antoi lapselleen elämän.
Kaikki äidit ja myös isät sanoo kuolinvuoteillaan
että lapset on se arvokkain saavutus koko elämässä.
Kukaan ei ole sanonut että olipas hienoa etten hankkinut lapsia vaan sen sijaan päätin seikkailla Alpeilla silloin 50 v sitten.

No sinun lähipiirisi suppea otanta onkin sitten totuus siitä, että kukaan vanhempi ei ikinä kadu lapsiaan. Ja luuletko, että normi vanhempi mitään katumusta haluaa myöntää? Loppuun asti pitää jankata, että lapset on parasta, jotta seuraavat sukupolvet lankeavat samaan ansaan.

  • ylös 37
  • alas 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Ehdottomasti samaa mieltä. Lapsen kasvatus ei oo mitään leikkiä..
Trauma ei oo mikään pikku juttu hip hei aikuiset :D *menkääs terapiaan kun ette omianne tunnista..

Ei kun oikeesti nyt.

Ehdottomasti puhukaa asia läpi.
Jos miehelle on se lapsen saanti oikeesti "SE juttu", niin ehkä parempi vaan että tiet erkanee. Ihmiset kasvaa erilleen ja se on ihan okei ja tosi normaalia :) Itsekkin olet kasvanut. Sellasta se elämä on. Mieli muuttuu.
Ehkä taas myöhemmin oletkin sitä mieltä että lapsia oliskin kiva hankkia. Ei voi tietää.

Vain sinä voit sen tietää ja sen takia on hyvä jutella.

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut äitiä joka vanhana katuu sitä että antoi lapselleen elämän.
Kaikki äidit ja myös isät sanoo kuolinvuoteillaan
että lapset on se arvokkain saavutus koko elämässä.
Kukaan ei ole sanonut että olipas hienoa etten hankkinut lapsia vaan sen sijaan päätin seikkailla Alpeilla silloin 50 v sitten.

Ja kuinka monen traumatisoituneen lapsen kanssa olet jutellut kuinka heidän väkivaltaiset ja alkoholisoituneet vanhempansa ovat heitä hyvin niin kasvattaneet :)? Tai muuten vaan emotionaaliseti heitteille jättäneet kun ovat "hetkenmieljohteesta" hankkineet lapsia?

Nykyaikana vähän eri juttu kun 1950-luvulla tää meno hei..

  • ylös 24
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut äitiä joka vanhana katuu sitä että antoi lapselleen elämän.
Kaikki äidit ja myös isät sanoo kuolinvuoteillaan
että lapset on se arvokkain saavutus koko elämässä.
Kukaan ei ole sanonut että olipas hienoa etten hankkinut lapsia vaan sen sijaan päätin seikkailla Alpeilla silloin 50 v sitten.

No sinun lähipiirisi suppea otanta onkin sitten totuus siitä, että kukaan vanhempi ei ikinä kadu lapsiaan. Ja luuletko, että normi vanhempi mitään katumusta haluaa myöntää? Loppuun asti pitää jankata, että lapset on parasta, jotta seuraavat sukupolvet lankeavat samaan ansaan.


Voi miten säälin sinua. Kirjailija Itkonen sanoi juuri eräässä haastattelussa kuinka lapsettomat eivät tiedä kuinka suuren rakkauden he menettävät, joten siksi he
kenties puolustelevatt lapsettomuutta ja yrittävät parhaansa ettei toisetkaan hankkisi lapsia.
Maalailevat piruja seinille.

  • ylös 8
  • alas 42
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku jo mainitsikin asiasta, mutta tulen vielä torvena toitottamaan asiaa: mitä, jos iskee tosi, tosi huono nakki kohdalle? Syntyy lapsi, jolla on kehityshäiriöitä, vammaisuutta, joka tarvitsee paljon tukea, kenties ihan aikuisuuteen asti? Jos syntyy lapsi, joka ei pärjää teini-ikäisenäkään ilman apua? Entä, jos joutuu lapsen omaishoitajaksi? ADD, ADHD, autismi jne. hankaloittavat elämää jo reippaasti, saati sitten siitä vakavammat vammautumiset.

Aina, aina pitää ottaa huomioon myös se pahin mahdollinen skenaario. Joillekin nekin osuvat.


Joo teille akoille kaikki on vaikeaa ja raskasta.

Just niin . Käsittämätöntä pelottelua.
Terv useamman lapsen äiti joka on saanut lapsistaan valtavasti voimaa.

  • ylös 6
  • alas 24
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut äitiä joka vanhana katuu sitä että antoi lapselleen elämän.
Kaikki äidit ja myös isät sanoo kuolinvuoteillaan
että lapset on se arvokkain saavutus koko elämässä.
Kukaan ei ole sanonut että olipas hienoa etten hankkinut lapsia vaan sen sijaan päätin seikkailla Alpeilla silloin 50 v sitten.

No sinun lähipiirisi suppea otanta onkin sitten totuus siitä, että kukaan vanhempi ei ikinä kadu lapsiaan. Ja luuletko, että normi vanhempi mitään katumusta haluaa myöntää? Loppuun asti pitää jankata, että lapset on parasta, jotta seuraavat sukupolvet lankeavat samaan ansaan.


Voi miten säälin sinua. Kirjailija Itkonen sanoi juuri eräässä haastattelussa kuinka lapsettomat eivät tiedä kuinka suuren rakkauden he menettävät, joten siksi he
kenties puolustelevatt lapsettomuutta ja yrittävät parhaansa ettei toisetkaan hankkisi lapsia.
Maalailevat piruja seinille.

Eipä ole käynyt mielessäkään yrittää ettei joku hankkisi lapsia! MIKSI niin tekisin? Jotkut tahtovat lapsia, jotkut ei, kumpikin on ok.

Rakastaa voi ilman lapsiakin, ja myös lapsia ilman biologisia lapsia.

Miksi joitakin haittaa etteivät kaikki tahdo lapsia?

  • ylös 28
  • alas 2
Vierailija

Ehkä vain masentuneilla ja elämäänsä katkeroituneilla ja pettyneillä sinkuilla ja lapsettomilla on aikaa roikkua vauva- palstalla. Siksi nämäkin kommentit niin negatiivisia lapsia kohtaan

  • ylös 6
  • alas 26
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Puhu. Sano, että ei tuollaiset vuorikiipeilyt sitten onnistu.

Puhu. Avaa suusi ennen häitä. Tänään.


Johan hän puhui, mutta mies ei usko.

Ap, mä kerroin miehelle parin viikon seurustelun jälkeen että mä en sitten halua lapsia. Ikinä. Meni hiljaseksi, mutta ei vissiin uskonut, tai asia ei ollut sittenkään niin tärkeä, koska halusi jatkaa mun kanssa.

Sä olet velvollisuutesi tehnyt. On miehen asia joko lähteä tai jäädä. Se tietää nyt sun kantasi.
Ja kuulostaa kyllä aika lapselliselta, jos ei tajua miten täydellisesti lapsi muuttaa elämän.

  • ylös 30
  • alas 1
Vierailija

Miksi pääsitte yhteen? Hyvässä lykyssä kiinnyt lapseen, huonossa tapauksessa ravaatte koko perheenä tulevat 18 vuotta terapiassa (nähty)
Jos haluut pitää nykyisen miehen otat vastuun siitä ettet kosta viattomalle lapselle hänen syntymää. Kannustaisin ehdottomasti eroamaan, mutta itse päätät mitä teet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut äitiä joka vanhana katuu sitä että antoi lapselleen elämän.
Kaikki äidit ja myös isät sanoo kuolinvuoteillaan
että lapset on se arvokkain saavutus koko elämässä.
Kukaan ei ole sanonut että olipas hienoa etten hankkinut lapsia vaan sen sijaan päätin seikkailla Alpeilla silloin 50 v sitten.

No sinun lähipiirisi suppea otanta onkin sitten totuus siitä, että kukaan vanhempi ei ikinä kadu lapsiaan. Ja luuletko, että normi vanhempi mitään katumusta haluaa myöntää? Loppuun asti pitää jankata, että lapset on parasta, jotta seuraavat sukupolvet lankeavat samaan ansaan.


Sinäkö siis tiedät, että yleisesti vanhemmat katuvat lasten tekoa? Oletko ihan järjissäs, vai miten tuo ajatus jysähti päähän. Älä viitti aliarvioida vanhempien rakkautta lapsiinsa.

  • ylös 4
  • alas 21
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan tavannut äitiä joka vanhana katuu sitä että antoi lapselleen elämän.
Kaikki äidit ja myös isät sanoo kuolinvuoteillaan
että lapset on se arvokkain saavutus koko elämässä.
Kukaan ei ole sanonut että olipas hienoa etten hankkinut lapsia vaan sen sijaan päätin seikkailla Alpeilla silloin 50 v sitten.

No sinun lähipiirisi suppea otanta onkin sitten totuus siitä, että kukaan vanhempi ei ikinä kadu lapsiaan. Ja luuletko, että normi vanhempi mitään katumusta haluaa myöntää? Loppuun asti pitää jankata, että lapset on parasta, jotta seuraavat sukupolvet lankeavat samaan ansaan.


Voi miten säälin sinua. Kirjailija Itkonen sanoi juuri eräässä haastattelussa kuinka lapsettomat eivät tiedä kuinka suuren rakkauden he menettävät, joten siksi he
kenties puolustelevatt lapsettomuutta ja yrittävät parhaansa ettei toisetkaan hankkisi lapsia.
Maalailevat piruja seinille.

No höpö höpö. Voin kertoa, että työni vuoksi minulla on hyvin realistinen käsitys siitä mitä elämä lasten kanssa on ja väitän, että ymmärrykseni on paljon laajempi kuin niillä, jotka puhuvat vain omasta kokemuksestaan. Tiedän asian hyvät ja huonot puolet. Tiedän mitä se voi olla parhaimmillaan ja mitä olen menettänyt. Tiedän myös mitä se voi olla huonoimmillaan ja mistä olen säästynyt. Tiedän myös isiä ja äitejä, jotka ovat katuneet lapsen saamista. Tästä ei vain uskalleta julkisesti puhua, koska muiden ihmisten ryöpytys on raakaa.

Yli 20 vuoden työkokemuksella sanon. En ole itse lapsia halunnut enkä kadu, että en niitä hankkinut. Ihmiset ovat erilaisia eikä sama muotti sovi kaikille. En tuomitse lasta haluavia, mutta kellään ei ole myöskään oikeutta tuomita ja arvostella lasta haluamattomia. Jokainen toivottavasti uskaltaa kuunnella itseään ja elää sen mukaan.

  • ylös 28
  • alas 3
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Äidin on luonnollista hoitaa vauvaa pääosin, tietysti isäkin osallistuu.
Ei siitä mitään tule että äiti liitää maailmalla yksin, eihän se silloin ole äiti.
Kiintymyssuhdetta ei synny kummallekaan ja silloin tulee vaikeuksia.

Noniin Irma-Anneli sitten nukkumaan ja huomenna heräät tähän aikakauteen. 

  • ylös 26
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on rikkaampaa jos on lapsia. Tätä ei voi ymmärtää jos ei itsellä ole lasta ja sen tuomaa kokemusta.

Hurskastele vielä vähän lisää!
Minulla on nyt 28 vuotta kokemusta äitiydestä ja uskon vahvasti että elämä voi olla erittäin rikasta monella tavalla. Myös ilman lapsia.

Sinulle toivoisin vähän rikkaampaa mielikuvitusta sinne pyhän äitiyden syövereihin.

Löysää vähän! Mikä on sinun ongelma, jotenkin katkerako olet toisen onnesta, kun et tahdo sitä kestää. Ei pitäisi olla sinun ongelma, jos toinen viihtyy lapsensa kanssa ja arvostaa sitä.

  • ylös 2
  • alas 19
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Yleensä tivatessani juuri näitä "mitä jos lapsi sitä ja tätä" asioita mies hermostuu ja sanoo että mietin liikaa ja asiat kyllä järjestyy ja kyllä hän hoitaa osansa. Mutta kun ynnään yhteen kaikki vinkumiset kuinka koiran hoito on raskasta ja ikävää (meillä on vanha koira), kuinka hän ostaa itselleen nyt lomaosakkeen Lapista, ilmoittaa noita matkoja oikealle ja vasemmalle jatkuvasti niin... Mulla ei ole luottoa että muuttuu.

Ja syytä miksi mies haluaa lasta ei osaa sanoa, "se olis kiva". Mä epäilen vahvasti sosiaalista painetta ja ikäkriisiä kun on itse pian 40 ...

Ja mä en vaadi että muuttuisi. Voidaan elää kahdestaan tätä elämää näinkin, molemmat ollaan onnellisia nyt. Mutta itse koen valtavaa ahdistusta siitä että mun pitäisi tehdä vastoin tahtoaan ja ryhtyä kasvattamaan lasta.

Saako mieltä muuttaa näin? Saako sen tehdä mahdollisten häiden jälkeenkin?

-ap

Ensinnäkin, totta kai saa muuttaa mieltään.

Toiseksi, musta toi miehen hermostuminen asiasta puhuttaessa kertoo myös varsin selvästi, että miehellä itselläänkin on pieni epäilys siitä, muuttuuko oikeasti. Hän jollain tasolla itsekin tiedostaa, että esiin nostamasi ongelma on mahdollinen, mut se ei sovi hänen haluunsa saada lapsi eikä hänen minäkuvaansa, joten häntä ärsyttää, kun otat asian esiin.

Jos hän oikeasti olisi 101 % varma, että haluaa pistää lapsen etusijalle, niin tuskin häntä ärsyttäisi puhua asiasta. Toki silloinkaan mikään ei takaisi, että hän olisi samaa mieltä lapsen synnyttyä.

Toki olisi myös mahdollista, että teidän molempien epäilykset osoittautuisi turhiksi ja mies olisi innolla päävastuussa tai 50 % vastuussa lapsesta. Itse en kyllä silti ottaisi riskiä.

  • ylös 22
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toisaalta vaikka te päättäisitte yrittää lasta, niin ei sitä välttämättä vuoden kuluttua olisi. Joten kyllä sitä siihen asti, tai edes raskauteen asti, kannattaa elää kuten ennenkin.

Eikä vanhempana tarvitse kaikkia harrastuksia ja menoja lopettaa. Esim. Lomaosake Lapissa ei ole mitenkään ristiriidassa lastenhankinnan kanssa. Jo vauvan kanssa voi mennä.

Minusta kuitenkin oleellisinta sinulle on se, haluatko sinä lasta. Jos et kertakaikkiaan halua, älä hanki. Mutta jos olette tähän asti puhuneet, että sitten joskus, niin ei kannata vääntää sitä niin, että mieskään ei ole ikinä oikeasti halunnut.

On ihan eri asia oikeasti haluta lapsi ja oikeasti haluta kantaa päävastuu lapsesta. Tai edes oikeasti tasapuolisesti 50 % vastuu.

Mun nähdäkseni ap ainakin ekojen sivujen viesteissään ei mitenkään väittänyt, etteikö mies haluaisi lasta. Epäili vain, että hoitovastuun mies mielellään jättää kuitenkin pääasiassa ap:lle, jos suinkin mahdollista.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä oikeastaan haluaisit mieheltä, että hän osoittaisi olevansa sopiva isäksi? Pitääkö kaikki matkat peruuttaa ja alkaa sisustaa lastenhuonetta - ennen raskautta?

Mikä ongelma se lomaosake on? Onko nuo hiihtolomalle Lappiin jonottavat suksiboksivolvot kaikki täynnä jotain extremeurheilijoita? Ehkä koronan suhteen nyt ovatkin ;)

Ehkäpä miehellekin on ihan selvää, että vuorikiipeilemään ei lähdettäisi, jos kotona olisi pariviikkoinen vauva tms. Täällä katkerat mammat hakevat vahvistusta sille, että kaikki miehet ovat vastuuttomia pikkupoikia. Omassa tuttavapiirissäni suurimmasta osasta miehistä on tullut ihan kelpo isiä, jotka ymmärtävät että pieni tarvitsee ruokaa, syliä ja lepoa. Ja näitä voi järjestää monenlaisissa puitteissa.

No jos tuo olisi miehelle ihan selvää, niin varmaan hän voisi ap:n asiasta puhuessa ihan hermostumatta todeta, että "tietysti perun sen vuoden päässä olevan kiipeilyreissun, jos saadaan lapsi ennen sitä"? Ja muutenkin puhua halki käytännön järjestelyt kiukuttelematta.

  • ylös 21
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin yritin uskoa, että lapsen kanssa kaikki on mahdollista. Että voimme sitten koko perhe lasketella Alpeilla. Saimme yhden lapsen, joka ei ole kiinnostunut mistään liikunnasta eikä ulkoilusta, vaikka olen raahannut hänet mukaan jo pulkassa. Pääsen Alpeille vasta kun hän on aikuinen, ja nyt en enää itse viisikymppisenä pysty siihen mitä nuorena halusin tehdä. Ihan kaikkea ei vaan saa, aina pitää valita.

Höpö höpö mitä valehtelua " pääsen Alpeille vasta kun hän on aikuinen". Kukaan ei ole estänyt sinua lähtemästä tai vaikka pysyvästi muuttamassa Alpeille, ja ainakaan se estäjä ei ole sinun lapsesi.
Minulla monta lasta ja lapset eivät ole koskaan, ei todellakaan koskaan ole estäneet minua lähtemästä yhtään mihinkään. Mulla on ollut yli 100 ulkomaan matkapäivää vuodessa jo 20 vuotta.
Jos sun lapset ei tykkää liikunnasta niin et ole osannut tarjota sitä innostavasti vaan painostaan.

No sinäkö nyt lapseni tunnet. Kyllä on kaikki kokeiltu, mutta hän pelkää korkeita paikkoja, ja monot painaa, ja ei vaan kiinnosta. Ei hän ole mikään minun kloonini.
Tottakai voin lähteä Alpeille laskettelemaan, mutta se on sitten meidän ainoa
ulkomaanmatka sinä vuonna. Millainen loma on lapsella, joka jää yksin majapaikkaan päiväksi, kun äiti kiitää rinteissä ja juo minttukaakaota?
Tai millainen äiti jättää lapsen kotiin joka vuosi lähteäkseen omalle kivalle lomalle?
Ei, lapseni ei minua kiellä, mutta minusta on tullut äiti, enkä minä enää toimi se edellä, mitä minä itse haluan, vaan mietin muitakin ihmisiä.
En tiedä mitä tarkoitat ulkomaanmatkapäivillä, oletan että joku lapsesi kanssa on silloinkin ollut, ja toivon, että olette myös lomailleet yhdessä. En edes haluaisi olla pois kotoa kolmasosaa vuodesta, se ei ollut se pointti.

  • ylös 23
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ihan samalla lailla. Ura oli ykkösenä. Puoliso matkusti työn puolesta paljon ja joutui vaarallisiin tilanteisiinkin. Yhtäkkiä tajusin, että jos hänelle sattuu jotain, jää täysin yksin. Lisäksi puoliso oli hyvin lapsirakas. Itse en ole koskaan ollut mitenkään lapsirakas ja hoivaviettiä ei ollut nimeksikään, mutta e.m. syystä sain, onneksi, kaksi lasta nelissäkymmenissä. Se, että pelkää elämäntapasi muuttuvan lapsen myötä, on ihan normaalia. Muuttuuhan se, mutta loppupeleissä parempaan suuntaan. Lapset kasvavat ja voit jälleen alkaa harrastaa kuten ennenkin, jos haluat. Olen todella kiitollinen siitä, että mies halusi lapsia. Muutoin olisi varmaan jäänyt lapsettomaksi. Ja kannattaa muistaa,,että vaikka haluat pitää kiinni nykyisestä elämäntavastasi, ei ole mitään takeita siitä, että pystyt niin tekemään, vaikka lapsia ei olekaan. Voit sairastua, menettää työn, puolison tai vaikka mitä.
Sanoisin , että tulevaa tautia ei kannata alkaa sairastaa. Anna vain mennä!

"tulevaa tautia ei kannata alkaa sairastaa"

Jännästi tämä lakkaa pätemästä, kun lapsettomille jankutetaan, että ENTÄS JOS muutatkin mielesi liian myöhään, alkaa kaduttaa, olet yksinäinen ja blaa blaa...

  • ylös 13
  • alas 2
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
300/300: Sitä sisäistä voimaa millä lapsen mahdollisesta sairaudesta selviää, kutsutaan äidinrakkaudeksi, pyyteettömäksi vanhemman rakkaudeksi. Jos sinun vanhempasi olisivat miettineet tuollaisia syitä lapsettomuudelle, sinuakaan ei olisi.

Itse asiassa vanhempani eivät miettineet ollenkaan vaan olen vahinko, joka pidettiin pitkin hampain.

Olisin mieluummin ollut syntymättä. Vanhempien rakkautta en ole kokenut koskaan ja tässä nelikymppisenä voi jo hyvällä omalla tunnolla odottaa, että milloin molemmat kupsahtavat.

Jos olisin syntynyt vammaisena, minut olisi varmaan piesty laitokseen.

300/300

  • ylös 21
  • alas 1

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla