Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Tässä on nyt liki kymmenen vuotta seikkailtu sen lapsosen kanssa ja kyllä ne seikkailut ja matkailut ovat vähintään yhtä hauskoja koko perheellä kuin ennekin. Toki välillä voi käydä yksinkin reissussa ja työreissut tietenkin yksin, mutta rehellisesti sanottuna ei se tunnu ihan samalta. Jotakin puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot miehelle suoraan ettet halua lasta. Mies voi sitten tehdä omat ratkaisunsa.
Onko palstalla montakin velaa joiden äidit
iloitsevat siitä että suku sammuu tyttären tahdosta?
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla montakin velaa joiden äidit
iloitsevat siitä että suku sammuu tyttären tahdosta?
Minä ja sisarukseni olemme kaikki veloja. Äitiä ei kiinnosta päätöksemme, eikä isää. Ovat sanoneet, että olemme aikuisia ja teemme itse elämämme omat päätökset.
Lisääntyminen on kuitenkin edelleen oletusarvo ja suurin osa suomalaisista hankkii lapsen, joten en olisi turhan huolissani sukujen sammumisista. Onhan sitä sukua muutkin kuin itse ja oma puoliso.
N40
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla montakin velaa joiden äidit
iloitsevat siitä että suku sammuu tyttären tahdosta?
Aika outo kommentti. Jokainen saa ihan itse päättää/miettiä haluaako lapsia vai ei, eikä tehdä sen takia että joku sukulainen niitä tahtoo.
Hullua syyllistää omia lapsia siitä, ettei ne halua lapsia. päätös on jokaisen oma.
Minulla on 4 lasta, nyt jo nuoria aikuisia, mutta en koskaan puuttuisi heidän lisääntymis- ym henkilökohtaisiin päätöksiin.
Jokaisella on oikeus miettiä omalla kohdallaan, haluaako lapsia vai ei, mutta ei sitä päätöstä toisen puolesta tehdä, ei edes oman jälkikasvun puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla montakin velaa joiden äidit
iloitsevat siitä että suku sammuu tyttären tahdosta?
Meidän vanhemmat ei koskaan ole vaatineet meitä hankkimaan lapsia. Jo pelkkä ajatus on aivan sairas. Ei lapsen hankkimista voi vaatia keneltäkään. Se on jokaisen oma päätös.
Meille sanottiin aina että tehkää aikuisina omalla elämällänne aivan mitä haluatte, mutta älkää mitään laitonta. Ja sillä on menty. Kaikki ollaan hyvin pärjätty. Jos mun vanhemmat tulisi vaatimaan multa jotain, esim. lapsenlapsia, laittaisin varmaan välit poikki. Mutta tiedän, että ne ei tee niin.
Liian monet suomalaiset tekee yhä niinkuin äiti ja isä käskee vaikka on jo aikuisia. Kasvattakaa selkäranka. Yksi ystävä meni naimisiin ja perusti perheen, kun äiti käski. Ei ole sellainen ihminen enää mun ystävä. Hohhoijaa.
Omituisia juttuja. Meidän elämää lapsi on vain parantanut. Ihan on tehty lautailuteissuja, vaelluksia ja surffimatkoja edelleen. Lapsi tekee elämästään ainoastaan parempaa, ei todellakaan muuta. Asennevammasta porukkaa täällä🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituisia juttuja. Meidän elämää lapsi on vain parantanut. Ihan on tehty lautailuteissuja, vaelluksia ja surffimatkoja edelleen. Lapsi tekee elämästään ainoastaan parempaa, ei todellakaan muuta. Asennevammasta porukkaa täällä🙄
Jos sitä lasta ei halua niin kyllä se vaan paskentaa sitä elämänlaatua.
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla montakin velaa joiden äidit
iloitsevat siitä että suku sammuu tyttären tahdosta?
Vainajalta on vaikeaa kysyä. Mutta sisarukseni ovat kyllä lisääntyneet minunkin edestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla montakin velaa joiden äidit
iloitsevat siitä että suku sammuu tyttären tahdosta?
Meitä on kaksi lasta joista kumpikaan tuskin hankkii vanhemmille lastenlapsia. Olen sanonut äidilleni kun hän on asiaa vähän voivotellut, että olisitte tehneet enemmän lapsia kun siitä touhusta niin tykkäätte, muilta ei voi sellaista vaatia. Olisi ollut enemmän mahdollisuuksia saada lapsenlapsia jos olisi itse porsinut vaikka viisi tai kuusi.
Juu, en ole kiitollinen elämästäni, olisivat jättäneet tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt liki kymmenen vuotta seikkailtu sen lapsosen kanssa ja kyllä ne seikkailut ja matkailut ovat vähintään yhtä hauskoja koko perheellä kuin ennekin. Toki välillä voi käydä yksinkin reissussa ja työreissut tietenkin yksin, mutta rehellisesti sanottuna ei se tunnu ihan samalta. Jotakin puuttuu.
Niin täälläkin, ja lasten kanssa seikkailut ovat kyllä aivan eri maata kuin ilman niitä. Lasten myötä seikkailut ovat puhtaasti lasten ehdoilla tehtäviä ja usein niistä on kyllä seikkailu vanhassa muodossaan kaukana.
Olisi tyhmää olla myöntämättä, että lasten myötä asiat muuttuvat paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omituisia juttuja. Meidän elämää lapsi on vain parantanut. Ihan on tehty lautailuteissuja, vaelluksia ja surffimatkoja edelleen. Lapsi tekee elämästään ainoastaan parempaa, ei todellakaan muuta. Asennevammasta porukkaa täällä🙄
Niin meidänkin, mutta en olekaan ollut mikään itsekäs seikkailija koskaan ja olen ehdottomasti halunnut ne lapset siihen ja ollut valmis luopumaan niistä omista seikkailuista vanhassa muodossaan.
Matkat lasten kanssa ja ilman lapsia ovat kyllä aivan erilaisia. Minulle ja sinulle lasten kanssa seikkaileminen voi olla laadukkaampaa, mutta jos ap haluaa vuorikiipeillä ja harrastaa extremeä kumppanin kanssa, lapsi kyllä muuttaa reissuja tosi paljon - uskon että negatiiviseen suuntaan. On turha yrittää puhua mustaa valkoiseksi, jokainen tavallaan. Toisten elämää lapset rikastuttaa, toisille se estäisi oman tavan elää. Onko valmis luopumaan siitä, sen päättää jokainen itse. Ei siihen ole mitään yleistä ohjetta tai mielipidettä vaan jokaiselle henkilö- ja tapauskohtainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sattuu olemaan aika samanlainen tilanne, eli olemme myös molemmat olleet aktiivisia ja jos nyt ei extreme-lajien niin ainakin suurten seikkailujen ystäviä. Olimme puhuneet perheen perustamisesta, kumpikin koki tosin suurta ristiriitaa lapsen tuomien muutosten ja yhteisten harrastustemme vapauden välillä Menimme naimisiin viime syksynä. Minulle lääkäri oli antanut hyvin heikon ennusteen koskaan saada lasta kroonisen sairauteni vuoksi, jonka vuoksi oletimme, että sellaista ei meille myöskään yrittämisestä huolimatta tule.
Jätimme siis ehkäisyn pois, koska ajattelimme, ettei lasta saada, mutta hedelmöityshoitoihinkaan meitä ei huolita jos emme ole ensin "luomuna" yrittäneet ainakin vuoden verran. Kuinka ollakaan, vastoin kaikkia odotuksia tulin raskaaksi heti ensimmäisestä kerrasta ilman ehkäisyä. Positiivinen raskaustesti kuitenkin kertoi lopulta meille ehkä varmimmin sen, mitä halusimme, sillä molemmat kiljuimme riemusta. Toki shokki tuli sitten jälkeenpäin, kipuilimme päätöstä pitääkö lapsi vai ei ja kuinka käy vapautemme ja seikkailujen. Päätimme kuitenkin pitää lapsen ja nyt olemme jo odotusajan puolivälin yli ja vauva syntyy alkukesästä.
Olemme puhuneet todella paljon siitä, mitä lapsen saaminen käytännössä tarkoittaa. Olen myös painottanut miehelleni, että paitsi lapsen tarpeet, myös minun vointini raskausaikana ja synnytyksestä toipuminen voi asettaa pahimmillaan hyvinkin paljon rajoitteita ihan arjen sujumiseen, saati siihen, minkälaisia yhteisiä reissuja voimme tehdä. Onneksi kuitenkin raskausaika on sujunut hyvin ja olemme pääsääntöisesti voineet elää entisenlaista elämää, joskin esim. hiihtoreissuilla minun on ollut viime kuukauden aikana pakko hidastaa vauhtia, sillä raskaampi rasitus saa aikaan ikävän tuntuisia harjoitussupistuksia.
Olemme jo suunnitelleet ensi syksylle pyörävaellusta ja keväälle yhteistä häämatkaa Alpeille, jonne on tarkoitus hommata myös vauvalle hiihtoahkio/pyöräkärry, jotta pääsemme kaikki liikkumaan vuorilla. Eli toisinsanoen olemme jutelleet ummet ja lammet ja päättäneet sopeuttaa oman elämäntyylimme vauva-arkeen sopivaksi ja toisaalta ajattelemme myös, että vauva tulee osaksi meidän elämäämme, sen näköisenä kuin me sitä elämme. Mieheni kanssa on myös sovittu, että pikkulapsiaikanakin hän pääsee kerran vuodessa 2 viikon laskureissulle ja minä vastaavasti myös sitten kunhan vauva ei ole enää riippuvainen rintaruokinnasta. Tämän koimme kumpikin sopivaksi kompromissiksi.
Muut reissut suunnittelemme niin, että lapsikin voi tulla mukaan ja kasvaa nauttimaan samasta elämäntyylistä, jota itse elämme. Olemme myös varautuneet siihen, että yllätyksiä voi tulla, jolloin joudumme ehkä lapsen vuoksi tinkimään ainakin muutamaksi vuodeksi kunnianhimoisimmista suunnitelmistamme, mutta se on kaiken ajatukseen totuttelun jälkeen myös ok. Meillä on vielä vuosia pikkulapsiajan jälkeen, jolloin on mahdollista myös jättää lapsi hoitoon vaikka isovanhemmille hurjempien seikkailujen ajaksi. Vanhempana hän voi itse tulla mukaan, jos on kiinnostunut.
Tämä on siis vain meidän kokemus, mutta toivottavasti sait tästä jotain perspektiiviä. En siis sano, että teille välttämättä oikea ratkaisu. Puhumaan sen sijaan kehoitan ja miettimään myös hyvin käytännönläheisesti, mitä lapsen tulo voisi tarkoittaa. Se on iso muutos, mutta lapsi myös tuo elämään uutta ja ihanaa, vaikka toki myös muuttaa tai rajoittaa toisia asioita. Onnea teille ja toivottavasti löydätte yhteisen ymmärryksen ja päädytte juuri teille parhaaseen ratkaisuun!
Kuulostatte aivan meiltä! Me myös mietittiin pitkään lastenhankintaa ja etenkin sitä puolta,
että kuinka paljon se lapsi rajoittaa tekemistämme. Heti kun aloimme miettimään myös sitä positiivista puolta ja mitä kaikkea on edelleen mahdollista tehdä lapsen kanssa, niin ajatus kirkastui. Olemme myös suunnitelleet erilaisia lomia ja hankkineet urheiluun sopivia välineitä, jotta vauva/lapsi pystyy tulemaan mukaan menoihin. Nyt odotetaan todella innolla uutta perheenjäsentä!
Te molemmat vasta odotatte. Ja olette suunnitelleet yhtä sun toista vauvan kanssa tehtäväksi heti pienestä pitäen. Villi veikkaus, että melko nopeasti todellisuus tulee vastaan sitten kun vauva oikeasti saapuu maailmaanne, ei vain mielikuvissanne.
Jos jotakin olen äitiydestä oppinut, niin sen, että ne etukäteiset ajatukset, periaatteet ja suunnitelmat saattaa lentää melko nopeasti romukoppaan kun realiteetit tulevat vastaan. Mutta toki se on luonnollista vanhemmaksi kasvamista. Luonto on kyllä hoitanut tavallansa, että erityisesti äitien fokus on lapsessa. Mielenkiinnonkohteetkin muokkautuvat paljon ”äiti-aivoissa”. Eikä se seikkailu välttämättä ole enää niin tärkeää itsellekään, kun siitä tulee niin paljon työläämpää lapsen myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastiko täällä osa on sitä mieltä, että vauvat ja pienet lapset raahataan jonnekin vuorikiipeilemään ja sovitetaan vain omaan elämään sitä muuttamatta? Seikkailut jatkuu entisellään?
Mites välttämättömät rutiinit, lasten jatkuvat kiukuttelut ja oma tahto, huomion vaatiminen? Lapset antavat paljon, mutta myös ottavat valtavasti. Omassa elämässäni ainakin lasten myötä muuttui aikalailla kaikki. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko täällä osa on sitä mieltä, että vauvat ja pienet lapset raahataan jonnekin vuorikiipeilemään ja sovitetaan vain omaan elämään sitä muuttamatta? Seikkailut jatkuu entisellään?
Mites välttämättömät rutiinit, lasten jatkuvat kiukuttelut ja oma tahto, huomion vaatiminen? Lapset antavat paljon, mutta myös ottavat valtavasti. Omassa elämässäni ainakin lasten myötä muuttui aikalailla kaikki. Ennakko-odotuksia ei oikeastaan ollut mihinkään suuntaan.
Nämä "välttämättömät rutiinit, lasten jatkuvat kiukuttelut ja oma tahto, huomion vaatiminen" ovat viime vuosikymmenten keksintöjä ja lapsia on kasvatettu niitä ennenkin. Perheen elämän ei ole tarkoitus pyöriä pikkulasten haluamisten ja huomion ympärillä. Kunnon vanhemmat osaavat hoitaa lasten kiukuttelut niin ettei niistä tule elämän keskipistettä ja lapsista itsekeskeisiä huomion vaatijoita. Vuorikiipeily tosin ei varmaankaan onnistu tästä huolimatta mutta kyllä lasten kanssa voi muuallakin lomailla kuin muumimaailmassa, haloo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies saa haluamansa perheen. Ja sinä voit jatkaa reissailua yksin.
Juuri näin. Toivotaan että mies rakastuu toiseen ja saa lapsia.
Useimmitenhan näin kuitenkin tapahtuu, jos nainen ei halua lapsia. Ero tulee ja nainen jää lapsettomaksi sinkuksi.
30 vuotiaana se voi olla vielä jännittävää, mutta 40 ja 50 vuotiaana jo aika yksinäistä ----- mutta sitten eläkeläisenä 60, 70 ja 80 vuotiaana jo masentavan yksinäistä. Kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa eikä ketään kiinnosta onko sinua olemassa.
Arkunkantajia ei taida löytyä.
Voi olla järkytys havaita, sitten kun olet itse siinä vaiheessa, että omilla lapsilla ei ole aikaa käydä siellä vanhainkodissa. Visiitti kerran pari kuussa ei paljon auta. Monella lapset asuvat kaukana. Vanhainkodit ja kerrostalot ovat täynnä yksinäisiä vanhuksia joilla (yllätys yllätys) useimmilla on lapsia, useampiakin. Usein ne joilla on aikaa hoitaa heitä ovat itse niitä lapsettomia!
Miksi nainen jäisi erotessa lapsettomaksi sinkuksi, mistä sinä sen tiedät? Hän voi olla jo vuoden päästä uusissa naimisissa. Ja mistä tiedät että mies saa perheen kenenkään kanssa? Kun lähtee parisuhteesta ei voi ikinä tietää miten tarina päättyy, hyvin vai huonosti. Ei lasten saanti ole mikään automaatio.
Kannattaa odottaa kunnes niitä ei enää saa ja katkeroitua
Voit sitten alkaa jo valmistautua jakamaan lusikoita. Tuohan on petos miestä kohtaan, joka odottaa oikeutetusti saavansa perheen. Älä odota että mies reagoi asiaan rauhallisesti. Voit kiittää tapahtumista ihan vain itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
nainen jää lapsettomaksi sinkuksi.
30 vuotiaana se voi olla vielä jännittävää, mutta 40 ja 50 vuotiaana jo aika yksinäistä ----- mutta sitten eläkeläisenä 60, 70 ja 80 vuotiaana jo masentavan yksinäistä. Kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa eikä ketään kiinnosta onko sinua olemassa.
Arkunkantajia ei taida löytyä.
Sanotko nämä samat arkunkantaja-jutut myös naiselle, joka ei voi saada lapsia ja mies jättää?
Entä naiselle, jonka ainoa lapsi tappaa itsensä?
Ja naiselle, jonka pitkään odotettu vauva kuolee kohtuun?
Entäs naiselle, jonka mies tappaa heidän lapsensa?
Elämä voi yllättää monin tavoin eikä vain muiden ihmisten perheissä. Sinun oma arkunkantajasi voi kuolla ennen sinua eikä se ole edes mitenkään superharvinaista. Luulisi että aikuinen tajuaisi olla kirjoittamatta tällaista.
Alue: Aihe vapaa
Menette naimisiin, mutta mies nussii tyttöystävänsä raskaaksi. Ei se tämän vaikeampaa ole.