Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (404)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Meillä sattuu olemaan aika samanlainen tilanne, eli olemme myös molemmat olleet aktiivisia ja jos nyt ei extreme-lajien niin ainakin suurten seikkailujen ystäviä. Olimme puhuneet perheen perustamisesta, kumpikin koki tosin suurta ristiriitaa lapsen tuomien muutosten ja yhteisten harrastustemme vapauden välillä Menimme naimisiin viime syksynä. Minulle lääkäri oli antanut hyvin heikon ennusteen koskaan saada lasta kroonisen sairauteni vuoksi, jonka vuoksi oletimme, että sellaista ei meille myöskään yrittämisestä huolimatta tule.

Jätimme siis ehkäisyn pois, koska ajattelimme, ettei lasta saada, mutta hedelmöityshoitoihinkaan meitä ei huolita jos emme ole ensin "luomuna" yrittäneet ainakin vuoden verran. Kuinka ollakaan, vastoin kaikkia odotuksia tulin raskaaksi heti ensimmäisestä kerrasta ilman ehkäisyä. Positiivinen raskaustesti kuitenkin kertoi lopulta meille ehkä varmimmin sen, mitä halusimme, sillä molemmat kiljuimme riemusta. Toki shokki tuli sitten jälkeenpäin, kipuilimme päätöstä pitääkö lapsi vai ei ja kuinka käy vapautemme ja seikkailujen. Päätimme kuitenkin pitää lapsen ja nyt olemme jo odotusajan puolivälin yli ja vauva syntyy alkukesästä. 

Olemme puhuneet todella paljon siitä, mitä lapsen saaminen käytännössä tarkoittaa. Olen myös painottanut miehelleni, että paitsi lapsen tarpeet, myös minun vointini raskausaikana ja synnytyksestä toipuminen voi asettaa pahimmillaan hyvinkin paljon rajoitteita ihan arjen sujumiseen, saati siihen, minkälaisia yhteisiä reissuja voimme tehdä. Onneksi kuitenkin raskausaika on sujunut hyvin ja olemme pääsääntöisesti voineet elää entisenlaista elämää, joskin esim. hiihtoreissuilla minun on ollut viime kuukauden aikana pakko hidastaa vauhtia, sillä raskaampi rasitus saa aikaan ikävän tuntuisia harjoitussupistuksia.

Olemme jo suunnitelleet ensi syksylle pyörävaellusta ja keväälle yhteistä häämatkaa Alpeille, jonne on tarkoitus hommata myös vauvalle hiihtoahkio/pyöräkärry, jotta pääsemme kaikki liikkumaan vuorilla. Eli toisinsanoen olemme jutelleet ummet ja lammet ja päättäneet sopeuttaa oman elämäntyylimme vauva-arkeen sopivaksi ja toisaalta ajattelemme myös, että vauva tulee osaksi meidän elämäämme, sen näköisenä kuin me sitä elämme. Mieheni kanssa on myös sovittu, että pikkulapsiaikanakin hän pääsee kerran vuodessa 2 viikon laskureissulle ja minä vastaavasti myös sitten kunhan vauva ei ole enää riippuvainen rintaruokinnasta. Tämän koimme kumpikin sopivaksi kompromissiksi.

Muut reissut suunnittelemme niin, että lapsikin voi tulla mukaan ja kasvaa nauttimaan samasta elämäntyylistä, jota itse elämme. Olemme myös varautuneet siihen, että yllätyksiä voi tulla, jolloin joudumme ehkä lapsen vuoksi tinkimään ainakin muutamaksi vuodeksi kunnianhimoisimmista suunnitelmistamme, mutta se on kaiken ajatukseen totuttelun jälkeen myös ok. Meillä on vielä vuosia pikkulapsiajan jälkeen, jolloin on mahdollista myös jättää lapsi hoitoon vaikka isovanhemmille hurjempien seikkailujen ajaksi. Vanhempana hän voi itse tulla mukaan, jos on kiinnostunut.

Tämä on siis vain meidän kokemus, mutta toivottavasti sait tästä jotain perspektiiviä. En siis sano, että teille välttämättä oikea ratkaisu. Puhumaan sen sijaan kehoitan ja miettimään myös hyvin käytännönläheisesti, mitä lapsen tulo voisi tarkoittaa. Se on iso muutos, mutta lapsi myös tuo elämään uutta ja ihanaa, vaikka toki myös muuttaa tai rajoittaa toisia asioita. Onnea teille ja toivottavasti löydätte yhteisen ymmärryksen ja päädytte juuri teille parhaaseen ratkaisuun! 


Kuulostatte aivan meiltä! Me myös mietittiin pitkään lastenhankintaa ja etenkin sitä puolta,
että kuinka paljon se lapsi rajoittaa tekemistämme. Heti kun aloimme miettimään myös sitä positiivista puolta ja mitä kaikkea on edelleen mahdollista tehdä lapsen kanssa, niin ajatus kirkastui. Olemme myös suunnitelleet erilaisia lomia ja hankkineet urheiluun sopivia välineitä, jotta vauva/lapsi pystyy tulemaan mukaan menoihin. Nyt odotetaan todella innolla uutta perheenjäsentä!

  • ylös 11
  • alas 4
Vierailija

Kun lukee näitä viestejä, niin musta on jotenkin hurjaa että monissa erotapauksissa tai ihan parisuhteessa on paljon enemmän hyväksyttävää, jos mies ei ota vastuuta tai näkee lastansa kerran pari kahdessa viikossa. Jos äiti tekisi näin, olisi kunnon lynkkaustalkoot käynnissä. Miksi tämä menee näin? Mitä tapahtuu, jos äitikään ei ole kykeneväinen hoitamaan lastaan? Olisiko miehen vaan pakko tinkiä omista harrastuksista ja ulkomaan retkistä? Ja siis olen onneksi lähipiirissä todistanut todella omistautuva ja jopa enemmän vastuuta ottavia isiä, eli ei se aina mene tietenkään niin. Sitäkin suuremmalla syyllä, en yhtään ihmettele miksi naiset miettivät ja epäröivät lasten hankintaa.

Hyvä esimerkki on esikoistaan odottavat pariskunnat. Kovin moni mies ei ymmärrä, että ei ne lapsen hoitoon liittyvät asiat ole tuttuja sille äidillekään ja ei mun mielestä äidin tehtävä ole ensin opetella itse kaikkia ja sitten opettaa vielä miestä. Vastuu pitäisi olla molemmilla selvittää, mitä ja miten tehdään missäkin tilanteessa.

  • ylös 40
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tässä sen huomaa nykyihmisen mielen joustamattomuuden. Uskon, että ennen sopeutumiskykyä ja joustaminen oli yleisempää, vaikka omaa kokemusta ei ole. Nykyihmisen toimintaa leimaa se, että kaikki pitää olla selvää ja valmiina ja joka tarpeeseen ja mielenoikkuun tarjolla jokin automaattinen ulkopuolelta tuleva apu, esim jonkun palvelun tai muun muodossa.

Se aika aikuiselämän elinkaaresta kun niitä lapsia on (varsinkin pieniä) on yleensä nykyihmisellä kovin pieni. Jos ongelmana on se, ettei halua harrastuksista luopua/niiden suhteen joustaa millään tavalla, niin pidän todella erikoisena perusteena jättää lapset tekemättä. Mutta kukin tyylillään. Enkä tuollaisella tavalla ajattelevalle kyllä missään nimessä perhe-elämää suosittelekaan.

  • ylös 10
  • alas 13
Vierailija

Olet saanut hyviä ja karseita neuvoja ap, voimia haastavaan tilanteeseen! Erottele mielessäsi naimisiinmeno ja lasten mahdollinen saaminen toisistaan, ja ala työstää sitä asiaa, haluatko lapsia vai et, mitä jos tulisit nyt vahingossa raskaaksi, mitä jos et olekaan kykenevä saamaan lapsia? Puhu puolisosi kanssa näistä toiveista ja peloista, niin ne jäsentyvät itsellesikin.
Minä olen sitä mieltä, että lapset muuttavat elämää paljon, mutta eivät välttämättä sillä tavalla kuin odotat tai pelkäät. Jos toistelet itsellesi, että ”minä sitten joudun hoitamaan sen”, onko se itseään toteuttava ennustus?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun lukee näitä viestejä, niin musta on jotenkin hurjaa että monissa erotapauksissa tai ihan parisuhteessa on paljon enemmän hyväksyttävää, jos mies ei ota vastuuta tai näkee lastansa kerran pari kahdessa viikossa. Jos äiti tekisi näin, olisi kunnon lynkkaustalkoot käynnissä. Miksi tämä menee näin? Mitä tapahtuu, jos äitikään ei ole kykeneväinen hoitamaan lastaan? Olisiko miehen vaan pakko tinkiä omista harrastuksista ja ulkomaan retkistä? Ja siis olen onneksi lähipiirissä todistanut todella omistautuva ja jopa enemmän vastuuta ottavia isiä, eli ei se aina mene tietenkään niin. Sitäkin suuremmalla syyllä, en yhtään ihmettele miksi naiset miettivät ja epäröivät lasten hankintaa.

Hyvä esimerkki on esikoistaan odottavat pariskunnat. Kovin moni mies ei ymmärrä, että ei ne lapsen hoitoon liittyvät asiat ole tuttuja sille äidillekään ja ei mun mielestä äidin tehtävä ole ensin opetella itse kaikkia ja sitten opettaa vielä miestä. Vastuu pitäisi olla molemmilla selvittää, mitä ja miten tehdään missäkin tilanteessa.

Tämä on just se syy miksi suosittelin mummelillekin HAVANNOIMAAN ITSE sen sijaan, et kuuntelee ja lukee näitä nyyhkytarinoita av:lta. Sinunkin omat havaintosi ja kokemuksesi kertovat isien osallistuvan ja joidenkin tekevän jopa enemmän. Sama se on monilla muillakin kun alkaa tarkemmin tarkastelemaan.

Mut ei. Leimataan ja yleistetään ja haukutaan nyt kuitenkin miehet ihan varmuuden vuoksi.

  • ylös 3
  • alas 18
Vierailija

En tiedä lukeeko ap enää näitä.

Kun puolisosi tietää muuttuneen mielesi, et ole huijaamista ketään. Menkää vain naimisiin. Ei ajatukset lapsista ole pysyviä. En siis tarkoita sitä, että ”kyllä ap sitten ymmärtääkin haluavansa lapsia”. Voi myös olla, että kun kavereiden lapset kasvavat eikä ap:n kaverit enää pääse reissuilleen, ap:n miehen näkemys muuttuu.
Me esim mentiin naimisiin nuorina seikkailijoina, jotka eivät halunneet lapsia. Ja ollaan nyt nelikymppinen onnellinen lapsiperhe, jossa kumpikin vanhempi yrittää toteuttaa myös omia henkilökohtaisia unelmiaan välillä hyvällä välillä huonommalla menestyksellä. Rakas ystäväni taas aina halusi puolisonsa kanssa lapsia, mutta ovatkin nyt lapseton seikkalijapariskunta.

Jos puoliso tuntuu oikealta, valitse hänet. Katsokaa mihin elämä teitä kuljettaa.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

En ole koskaan joutunut luopumaan mistään kahden lapseni takia.

En ole ainakaan koskaan kokenut niin, en ole aiemmin tullut edes ajatelleeksi asiaa.

Ehkä kaveripiirillä kaikilla oli lapsia samaan aikaan, ja pidettiin kylliksi hauskaa yhdessä, lapset mukana. Ja jos yksin joskus jonnekin juhlimaan halusin, mies hoiti tietenkin lapset ja koirat. Tai jos yhdessä kahdestaan ulkomaille halusimme, mummot tai tädit tulivat apuun, naapurit ottivat koirat.

Yksinäiset  katkeroituneet ja lapsia vastustavat sinkuthan jäivät kaveripiiristä  tietenkin jo siinä vaiheessa kun muutettiin yhteen.

  • ylös 6
  • alas 19
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies saa haluamansa perheen. Ja sinä voit jatkaa reissailua yksin.

Juuri näin. Toivotaan että mies rakastuu toiseen ja saa lapsia.

Useimmitenhan näin kuitenkin tapahtuu, jos nainen ei halua lapsia. Ero tulee ja nainen jää lapsettomaksi sinkuksi.

30 vuotiaana se voi olla vielä jännittävää, mutta 40 ja 50 vuotiaana jo aika yksinäistä ----- mutta sitten eläkeläisenä  60, 70 ja 80 vuotiaana jo masentavan yksinäistä. Kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa eikä ketään kiinnosta onko sinua olemassa.

Arkunkantajia ei taida löytyä.

  • ylös 5
  • alas 20
Vierailija

30 vuotias häiden suunnittelija ei taida ymmärtää että  yksinäistä elämää saattaa olla edessä yli 50 vuotta.

Mutta lapset tulisi tehdä jo nyt.

  • ylös 7
  • alas 11
Vierailija

"On jo olemassa perheitä, joissa isät tekevät huomattavasti enemmän kuin äidit. (Esim. Pääministerimme)"

Siis mitähän sen perheen isä tekee? Hän on yritysjohtaja tamperelaisessa firmassa. Pääministerin lapsen hoitaa pääministerin äiti, joka on muuttanut pääministerin virka-asuntoon mukaan. 

  • ylös 19
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lukee näitä viestejä, niin musta on jotenkin hurjaa että monissa erotapauksissa tai ihan parisuhteessa on paljon enemmän hyväksyttävää, jos mies ei ota vastuuta tai näkee lastansa kerran pari kahdessa viikossa. Jos äiti tekisi näin, olisi kunnon lynkkaustalkoot käynnissä. Miksi tämä menee näin? Mitä tapahtuu, jos äitikään ei ole kykeneväinen hoitamaan lastaan? Olisiko miehen vaan pakko tinkiä omista harrastuksista ja ulkomaan retkistä? Ja siis olen onneksi lähipiirissä todistanut todella omistautuva ja jopa enemmän vastuuta ottavia isiä, eli ei se aina mene tietenkään niin. Sitäkin suuremmalla syyllä, en yhtään ihmettele miksi naiset miettivät ja epäröivät lasten hankintaa.

Hyvä esimerkki on esikoistaan odottavat pariskunnat. Kovin moni mies ei ymmärrä, että ei ne lapsen hoitoon liittyvät asiat ole tuttuja sille äidillekään ja ei mun mielestä äidin tehtävä ole ensin opetella itse kaikkia ja sitten opettaa vielä miestä. Vastuu pitäisi olla molemmilla selvittää, mitä ja miten tehdään missäkin tilanteessa.

Tämä on just se syy miksi suosittelin mummelillekin HAVANNOIMAAN ITSE sen sijaan, et kuuntelee ja lukee näitä nyyhkytarinoita av:lta. Sinunkin omat havaintosi ja kokemuksesi kertovat isien osallistuvan ja joidenkin tekevän jopa enemmän. Sama se on monilla muillakin kun alkaa tarkemmin tarkastelemaan.

Mut ei. Leimataan ja yleistetään ja haukutaan nyt kuitenkin miehet ihan varmuuden vuoksi.

No ap kertoi HAVANNOINEENSA ITSE että heidän lähipiirissään miehen kavereiden vaimot on kotona lasten kanssa ja miehet menee ja tekee. Siihen nimimerkki mummelikin varmaan viittasi.

Se, että sinun lähipiirissäsi pääsee havinnoimaan jotain muuta on kiva sinulle, mutta ei tarkoita, etteikö monessa perheessä edelleen vastuu arjen pyörityksestä olisi äidillä.

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä tivatessani juuri näitä "mitä jos lapsi sitä ja tätä" asioita mies hermostuu ja sanoo että mietin liikaa ja asiat kyllä järjestyy ja kyllä hän hoitaa osansa. Mutta kun ynnään yhteen kaikki vinkumiset kuinka koiran hoito on raskasta ja ikävää (meillä on vanha koira), kuinka hän ostaa itselleen nyt lomaosakkeen Lapista, ilmoittaa noita matkoja oikealle ja vasemmalle jatkuvasti niin... Mulla ei ole luottoa että muuttuu.

Ja syytä miksi mies haluaa lasta ei osaa sanoa, "se olis kiva". Mä epäilen vahvasti sosiaalista painetta ja ikäkriisiä kun on itse pian 40 ...

Ja mä en vaadi että muuttuisi. Voidaan elää kahdestaan tätä elämää näinkin, molemmat ollaan onnellisia nyt. Mutta itse koen valtavaa ahdistusta siitä että mun pitäisi tehdä vastoin tahtoaan ja ryhtyä kasvattamaan lasta.

Saako mieltä muuttaa näin? Saako sen tehdä mahdollisten häiden jälkeenkin?

-ap

Tuo miehen ärtyminen ja epämääräinen "kyllä se järjestyy jotenkin" tarkoittaa tietysti että hänen utuisen suunnitelman mukaan sinä hoidat kaiken vauvaan ja kotiin liittyvän ja mies tekee kaikkea samaa mitä aina ennenkin. Onpahan vaan sitten kiva pullukkaposkinen jokelteleva vauva ja hymysuinen pikkuvaimo kotona vastaanottamassa seikkailuistaan palaavaa urhoa. Ihan kuin kavereillakin! Ei mies nyt sentään niin tyhmä palikkapää ole että sanoisi sen sinulle suoraan, mutta tuotahan se juurikin tarkoittaa. 

Elä hyvä ihminen ala vauvaa tuohon tekemään jossei miehen suunnitelmat muutu yhtään vastuullisempaan suuntaan.

T: mummeli 60-v

Mummeli hyvä, ani harva perhe elää enää tuolla tavalla 2021 vuonna. Jos ihan oikeasti rehellisen avoimesti tutkit nuorempia perheitä, huomaat, että naiset eivät ole mitään kotiin sidottuja "pikkuvaimoja". Toki tällaista kuvaa moni marttyyri vielä viljelee mielellään "vain MINÄ teen kaiken!!" Mutta kysele, tutki, seuraa mitä tapahtuu.

Jos tarkastelet perheitä, huomaat että isät osallistuvat monin tavoin lasten hoitoon ja kasvatukseen. Ja äidit käyvät harrastamassa ja tapaamassa ystäviään. On jo olemassa perheitä, joissa isät tekevät huomattavasti enemmän kuin äidit. (Esim. Pääministerimme)

Jos taas valitset nähdä maailman pölyisten mummon lasien läpi katkerana, niin sekin onnistuu. Mutta totuus tästä ajasta se ei silti ole.


"Mummelihan" vain toistaa sitä mitä nuoremmat (?) katkerikot ovat syytäneet ketjun täyteen. Harvoin joutuu lukemaan näin lapsi- ja miesvihamielistä tekstiä. Mutta kai jollain tällaistakin on - tai sitten joku muu agenda viesteilleen

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itsekkäiden, jatkuvaa nuoruutta ihannoivien ihmisten ei pitäisi tehdä lapsia. Lapsi ansaitsee rakastavat, läsnäolevat vanhemmat. Nykypäivänä some vie voiton lapsista. Että miettikääpä sitä, mikä on oikeasti elämässä merkityksellistä?

Näissä kommenteissa henkiset vanhukset vetävät yhtäsuuruusmerkin nuoruuden ja itselle mielekkäiden asioiden tekemisen välille. Näiden mielestä aikuisuutta on se, ettei enää tee mitä haluaa vaan mitä on pakko tehdä. Nuoruutta on elämästä nauttiminen, aikuiseksi kasvaminen on sitä että puurtaa ja elämän pitää olla lähinnä kärsimystä. Jos nauttii tai harrastaa, on aikuislapsi. Vain muita varten eläminen ja oman persoonan unohtaminen on aikuisuutta.

Hyi mitä normielämää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies saa haluamansa perheen. Ja sinä voit jatkaa reissailua yksin.

Juuri näin. Toivotaan että mies rakastuu toiseen ja saa lapsia.

Useimmitenhan näin kuitenkin tapahtuu, jos nainen ei halua lapsia. Ero tulee ja nainen jää lapsettomaksi sinkuksi.

30 vuotiaana se voi olla vielä jännittävää, mutta 40 ja 50 vuotiaana jo aika yksinäistä ----- mutta sitten eläkeläisenä  60, 70 ja 80 vuotiaana jo masentavan yksinäistä. Kukaan ei käy vanhainkodissa katsomassa eikä ketään kiinnosta onko sinua olemassa.

Arkunkantajia ei taida löytyä.

Kyllähän niitä lapsia kannattaakin hankkia sen takia että joku käy katsomassa vanhainkodissa kerran tai kaksi vuodessa. Sillä ajatuksella sinnitellä 18+ vuotta eläen elämää joka on itselle vierasta tai epämielekästä. Kenties ihmisten kanssa joita et olisi koskaan luonteensa puolesta valinnut elämääsi, mutta nyt on pakko kun menit ne synnyttämään.

Voisin itsekin ajatella lapsia noin välinearvona jos tietäisin eläväni yli 90-vuotiaaksi. Sitten ei haittaisi tuhlata loput hyvät vuodet elämästä eläen Vain Muita Varten. Omilla elämäntavoilla luulen että jos pääsen kituuttamalla 70-vuotiaaksi niin on jo ihme, niin ei ole aikaa tuhlata ainutta elämäänsä teeskennellen jotain normaalia onnellista ydinperhettä ja toistellla ympäriinsä kuinka nyt vasta ymmärtää mitä on rakkaus.

  • ylös 14
  • alas 4
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkäiden, jatkuvaa nuoruutta ihannoivien ihmisten ei pitäisi tehdä lapsia. Lapsi ansaitsee rakastavat, läsnäolevat vanhemmat. Nykypäivänä some vie voiton lapsista. Että miettikääpä sitä, mikä on oikeasti elämässä merkityksellistä?

Näissä kommenteissa henkiset vanhukset vetävät yhtäsuuruusmerkin nuoruuden ja itselle mielekkäiden asioiden tekemisen välille. Näiden mielestä aikuisuutta on se, ettei enää tee mitä haluaa vaan mitä on pakko tehdä. Nuoruutta on elämästä nauttiminen, aikuiseksi kasvaminen on sitä että puurtaa ja elämän pitää olla lähinnä kärsimystä. Jos nauttii tai harrastaa, on aikuislapsi. Vain muita varten eläminen ja oman persoonan unohtaminen on aikuisuutta.

Hyi mitä normielämää.

No joo,  parempi onkin että  noin itsekäs ihminen kuin sinä elääkin loppuelämänsä yksin,  kaikkia onnellisia lapsiperheitä paheksuen.

Elämänkumppanihan rajoittaa sinun vapautta ilman lapsiakin. Vaihtaa tv -kanavan urheilulle väärään aikaan, vastoin sinun tahtoa.  Tai lähtee aamulla töihin ja herättää sinut.  Tai jä'ttää kenkänsä eteiseen. Tai haluaa syömään erilaiseen ravintolaan kuin sinä. Tai ei halua  Alpeille laskettelemaan siihen paikkaan kuin sinä.. Ja taas sinä joutuisit joustamaan miellyttääksesi toisia---- :)

-Joten parempi että menet ravintolaan syömään ypöyksin, ja sinne Alpeillekin. Ja istut sohvallasikin ihan yksin, ja aamuisin saat maata koko päivän eikä ketään kiinnosta mitä sinun päivääsi kuuluu.

  • ylös 5
  • alas 11
Vierailija

Ikävä näin vela-ihmisenä sanoa, mutta tällaiset asiat pitäisi sopia ja puhua perinpohjaisesti ennen kun edes mietitään alttarille astelemista. Lapsi ei ole mikään lelu tai nukke, jonka voi palauttaa kun ei olekaan enää kivaa. Tietysti koskaan ei ole myöhäistä keskustella asioista, mutta miehesi sisäinen biologinen kello on nyt ottanut ensimmäistä kertaa vauhtia. Ajanmittaan siitä tuleekin tikittävä aikapommi ja ero on edessä, koska onni löytyy muualta.

  • ylös 14
  • alas 1
Vierailija

Elämä on kiinnostavaa. Muistan kuinka nuorena pelkäsin että en kykene tai ehdi tai halua äidiksi. Itsekkäästi aattelin että minun oma elämä on niin tärkeää.

Kunnes tuli kun raskaaksi 31 vuotiaana. Ja hups. Raskaushormonit muuttivat arvomaailmani, ja maailman ihanimman lapsen ilmestyminen minun elämääni oli tietenki n parasta mitä ikinä olen saanut aikaan.
Elämän tarkoitus selkeni. Samoin onnellisuuden ja rakkauden syvin olemus.
Se on toisten auttaminen.

  • ylös 3
  • alas 15
Vierailija

Huomaan miettiväni että kuolivatko isämme sodassa ihan turhaan.
Kun ei nämä tyttäremme halua omasta puolestaan tehdä maamme eteen enää omaa osuuttaan eli ryhtyä äidiksi.,

  • ylös 1
  • alas 18

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla