Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Häät tulossa ja en enää sittenkään halua lapsia :(
Olemme avioutumassa mieheni kanssa muutaman kuukauden päästä. Joo ja ennen kuin kukaan sanoo mitään tästä niin kyllä, korona-turvallisesti meidän tyylillä luonnon keskellä hyvin pienimuotoisesti.
Olemme nyt olleet yhdessä vajaa viisi vuotta ja suhteen alussa jo puhuimme, että molemmat haaveilemme perheestä ja lapsista. Olemme kuitenkin molemmat sellaisia itsenäisiä seikkailija luonteita, jotka nauttivat siitä että saa tulla ja mennä miten haluaa. Vietämme oikeastaan kaiken vapaamme yhdessä ja erikseen harrastaen, matkustaen ja hetkessä eläen.
Nyt kuitenkin kun häät on sovittu pidettäväksi niin vauvakin on ajankohtainen puheenaihe. Mies haluaa lasta kovasti ja sanoo, että "tehdään nyt vaan eikä mietitä enää". Itse kuitenkin huomaan, että päivä päivältä haluan vähemmän lasta ja koin velvollisuudekseni sanoa sen miehelleni tässä vaiheessa.
En usko että meistä kummastakaan on vanhemmaksi ja en ole valmis luopumaan omasta elämästäni ja suunnitelluista seikkailuistani. Uskon saman pätevän. myös mieheen joka samassa lauseessa vaatii että aloitamme yrittämään vauvaa ja kertoo varanneensa vuorikiipeily reissun vuoden päähän. En usko että hän käsittää miten isosta elämänmuutoksesta on kyse ja miten paljon enemmän se vielä minulta vaatii.
Rakastan miestäni ja häät tuntuvat hyvältä ja oikealta asialta. Pelkään kuitenkin että mieleni lapsen suhteen on lopullisesti muuttunut enkä halua pidätellä miestäni suhteessa jossa hän ei välttämättä niitä saa. Mies sanoi, että haluaa häät ja katsotaan mun fiilis niiden jälkeen mutta koen velvollisuudekseni suostua vaikka haluan jotain ihan muuta....
Kommentit (404)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo-o vai että tällainen miesvihaketju taas.
"Sinä sen työn teet... miehen elämä ei muutu... lapsi ei ole miehen lelu, jne."
Jokainen paskanpuhuja voi oikeesti miettiä, montako tuollaista perhettä tuntee tänä aikana, vuonna 2021. Minä en tunne yhtä ainoaa. En yhtäkään
Älkää helvetti soikoon valehdelko.
N35, 3 lasta
Minä tunnen ainakin yhden. Kaksi alle kouluikäistä lasta, äiti töissäollessaan on myyjänä kaupassa. Miehen rahat on miehen rahat ja naisen tulot sit pitää riittää perheen päivittäisiin menoihin. Mies tekee 2vkon kelkkareissuja (vuokrakelkka) Lappiin yksin 2-3 vuodessa, kesällä sit käy ulkomailla yksin lomalla.
Lapset kulkee rikkinäisissä ja kulahtaneissa vaatteissa, kun äidin tulot eivät tahdo riittää kasvavien lasten vaatehankintoihin.
Ovat hieman sinua nuorempia.
Kyllä tiedän yhden tapauksen ja tosiaan isä ajeli hienolla autolla ja lapset kulki halvimmissa kirppis ja halpahallivaatteissa. Ovat eronneet ja lapsilla on nykyisin asiat paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin, jos et halua lasta, sanot sen miehellesi ja katsot mitä tapahtuu.
Mietin kuitenkin, että olisiko asia ratkaistavissa, jos pelkosi on lähinnä se, että joudut kotirouvaksi ja että mies ei osallistu lapsen hoitoon riittävästi. Jos näin on, niin lähtisin keskustelemaan asiasta miehen kanssa vakavasti ja sanoisin, että haluat että lapsi hoidetaan 50/50. Se tarkoittaa sitä, että jatkossa omistakin reissuista ja harrastuksista pitää sopia yhdessä. Omaa matkaa ei noin vain varata kysymättä toiselta. Mutta toisaalta, miksei toinen vanhempi voisi hoitaa lasta kokonaan viikon, kaksi toisen vanhemman matkan ajan? Sitten taas vastavuoroisesti toinen vanhempi voi lähteä muuna ajankohtana. Onko mies valmis hoitamaan lasta täysin itse sinun matkojesi ajan?
Onko teillä tukiverkkoa? Isovanhempia, jotka voisivat välillä auttaa lapsenhoidossa? Sitä ei kannata pitää itsestään selvänä tai ratkaisuna mihinkään, mutta helpottaa tottakai.
Millaisia matkoja teette yhdessä? Miten lapsi sopisi mukaan sellaiseen menoon? Vauva, taapero, kouluikäinen, teini. Eihän lapsi ole esimerkiksi vauva kovinkaan pitkään. Ei lapsi tarkoita sitä, että olette 18 vuotta sidottuja kotiin. Mitä tekemisiä lapsi rajoittaisi ja olisiko siihen jotain ratkaisuja? Voiko lapsi olla joissain harrastuksissa mukana? Varsinkin ihan pienen lapsen kanssa pystyy kyllä esim. liikkumaan, mutta ei toki ehkä vuorikiipeilemään. :)
Tunnetteko teidänlaisia, meneviä pariskuntia, joilla on lapsia? Miten heillä arki hoituu? Miten heillä matkat ja harrastaminen hoituu?
En yritä muuttaa mieltäsi, mutta yritän saada sinut miettimään, onko pelkosi aiheellinen ja onko miehesi miettinyt asian loppuun asti.
Tämä! Keskustelkaa ja jutelkaa avoimesti odotuksista, ennen kuin lähdette perumaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen häitä.
”Kyl mä rauhoitun” - mitä se tarkoittaa? Onko mies valmis jäämään esim 9-12kk kotiin lapsen kanssa ennen päiväkotiin laittamista? Kerran vuodessa kumpikin voi lähteä yksin halutessaan pidemmälle reissulle jonka aikana puoliso pitää lomaa töistä ja hoitaa lasta? Nämä pitää sopia tasapuolisesti, jutelkaa peloista siitä että toinen jää kodinhoitajaksi.
Meillä mies oli pidempään kotona ja hänen kotona olon aikana hän esitti huolen, että pelkäsi arjen kaatuvan enemmän hänen niskaansa kun molemmat ollaan palattu töihin. Kun oli ottanut siitä isomman vastuun jo pidempään. Kotona olevalle tunne voi olla siis tämä sukupuolesta riippumatta. Tärkeää on jutella!
Monesti naiset haluaa lapsia ja sitten kun mies ei oikeastaan halunnutkaan lasta tai lapsia kun ei ole enää se naisen huomion keskipiste, niin sitten naisia kaduttaa että miksi piti olla lapset kun mies lähtenyt jonkun lapsettoman naisen mukaan. Nähnyt tämän kuvion lähipiirissä 5 vai 6 kertaa jo.
Itselläni ei lapsia, enkä usko että haluan. Ei tosin ole miestäkään juuri nyt vaikka halukkaita olisi, sellaisia jotka eivät halua lapsia eivätkä usko todeksi sitä että on olemassa naisia jotka eivät myöskään halua.
Mulla mies halusi lapsen, mutta ei rauhoittanut menojaan yhtään lapsen syntymän jälkeen. Nyt on jo erottu, mutta isällä omista menoista karsiminen ei ole edes vaihtoehto. Hänellä prioriteettina on oma elämä, lapsi tulee jossain viidentenä harrastusten, työn, naisystävän, matkustelun, juomisen jne. jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Mies tottakai tuntuu minulle oikealta ja vietämme yhdessä aivan upeaa elämää kaikinpuolin. Olemme samanlaisia, mutta valitettavasti hyvin itsenäisiä ja oman tien kulkijoita. Olemme tottuneet tekemään päätöksiä itse kysymättä toiselta.
Olen kysellyt mieheltä että miten hän on suunnitellut järjestävänsä nuo reissunsa ja muut tekemisensä jos olisi lapsi. Miehen asenne "katsotaan sitten, kyllä mä sit rauhoitun" ei vakuuta minua. Pelkään että jään itse vastentahtoisesti kotiin hoitamaan lasta jota en halua ja elämään elämää jota en halua.
Miehen muutamalla hyvällä ystävällä on lapset, mutta myös vaimot jotka viihtyvät kotona ja eivät harrasta mitään. Mä olen päinvastainen ja olen aina harrastanut, kilpa urheillut ja tehnyt työtä joka vaatii reissaamista. En todellakaan sitä kotirouva-ainesta.
-ap
No voi hyvää päivää. Ei todellakaan kannata lapsia tehdä jos ei muutamia kuukausia pysty olemaan kotona vauvan kanssa. Sen nyt vaan sattuu olemaan biologiaa, että vauva tarvitsee ensi hetkinä äitiä enemmän jos imettää ym. Tätä äitiyden tunnetta eikä heräämistä ei yleensä tule ennen kuin olet synnyttänyt sen lapsen. Me olimme yhdessä mieheni kanssa 10 vuotta ennen kuin päätimme hankkia lapsen. Ei sillä ettemmekö olisi halunneet. Aikansa kun reissaa ja harrastaa, huomaa että ei se välttämättä sitä lopullista elämän tyydytystä tuo. Ei minulle ainakaan enää loppuvaiheessa reissut ja matkat tyydyttäneet.
Kun sain lapsen, ymmärsin että tätä parempaa fiilistä ei ole. Toki lapsi valvottava ja alkuun vauva-aika on raskasta, mutta lapsi kasvaa kokoajan. 5 kertaa olen ollut poissa kotoa yötä myöten, lapsi nyt 1,5 kk. Isä on toki osallistuva mutta ei ne isäviettikään synny ennen kun se lapsi on syntynyt. Isästä, jolla 0 kokemusta vauvoista ja lapsista kasvoi ällistyttävän taitava isä, osaa ruokkia, vaipat vaihtaa, leikkiä, ulkoilla ja siinä sivussa tekee ruoat. Isälle kannattaa myös antaa se mahdollisuus isäksi kasvamiseen. Lapsen saa tarvittaessa kyllä päiväkotiin jo alle 1 vuotiaana, jos se kotona oleminen ahdistaa. Isä voi myöskin jäädä kotiin nyt uuden lain puitteissa entistä pidempään. Joten rohkeasti joko lykkäätte lastenhankintaa ja jatkatte reissujanne, tai heittäydytte elämänne parhaimpaan ja opettaivaisimpaan seikkailuun eli lapsen saamiseen.
Onnea ja menestystä. Elämä on täynnä valintoja, mutta jos ei uskalla elää ei uskalla mitään tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse hoidin 2 lasta käytännössä yksin kotona kun olivat pieniä, mies meni ja biletti, matkusteli, opiskeli ja teki uraa.
Lasten ollessa 6 ja 4 ilmoitin että no way Jose nyt on mun vuoro. Isi jäi kiltisti lasten kanssa kotiin kun tein kaksi muutaman kuukauden yliopistovaihtoa, hyppäsin mm. laskuvarjohypyn, matkustelin ja tein ulkomailla lyhyen työsijaisuuden. Voi hyvä ihme sitä valituksen määrää kun ei olisi edes 2 viikkoa kestänyt yksin, mutta pakko oli kun vaihtoehtoa en antanut - sanoin että aikuista ihmistä et voi estää lähtemästä.
Tämä tietysti vaatii sen, että mies on jokseenkin vastuullinen ja kiinnostunut lastensa hyvinvoinnista.
Kummankaan toiminta ei kuulosta kypsältä. Ei perhe ja parisuhde toimi niin, että isoista reissuista ja asioista vain ilmoitetaan toiselle ja toinen sitten vain sopeutuu asiaan, vaikka oikeastaan ei haluaisi.
Parisuhteessa kuuluu olla omia menoja, mutta ei niin, että niistä vain ilmoitetaan ja sen on oltava täysin fine toiselle. Kuulostaa hirveältä.
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, mut en tiedä aloittajan ikää niin paha sanoa. Äitiys on kuitenkin peruuttamaton asia, joten en suosittele mikäli on jopa 1% mielessä ettei haluakaan lasta
Mistä tietää, onko se 1% epäröinti vain ns. luonnollista pelkoa? Aika ajattelematon täytyy ihmisen minusta olla, jos ei mieti, koe ja tunne asioita eri kantilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva ei paina paljon, sen voi ottaa vuorikiipeilyyn mukaan
Ounasvaarakin käy paremman puutteessa ja lapset tietenkin mukaan!
Me ettekö naimisiin sen takia, että haluatte lapsia vai siksi, että haluatte ikuisesti olla yhdessä?
Jos miestä kiinnostaa vain lapsien teko, niin hankkikoon jonkun muun sitten.
Kyllä avioliitossa on muustakin kyse, kuin vain lasten teosta. ":DD"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pukkaat seun vauva ulos ja jatkat elämääsi. Mies jää kotiin sitä hoitamaan kun sen kerran haluaa.
Ja kärsit mahdollisen vammautumisen synnytyksessä ja 9kk oksentamiset.
Tuo on hyvin harvinaista. Ikävää jos sekä oksensit että repesit, useimmat eivät tee kumpaakaan.
Mutta ihan hyvä huomio, ettei mies voi moista naiselta vaatia, lapsen on oltava naisen oma valinta. Toki mies valitsee jo siinä kohtaa kun tunkee sisälle.
Ensisynnyttäjistä suurin osa repeää eikä pahat repeämät ole harvinaisia vai onko enemmän kuin yksi sadasta vähän? Jos niin moni mies repisi alapäänsä armeijassa niin armeija olisi jo lopetettu.
Synnytys on luonnollinen tapahtuma. Lisäksi nykyisin voi valita sektion ja repeämiä kyllä ommellaan.
Luonnollisissa synnytyksissä kuolee melkoisesti sekä lapsia että äitejä.
Elämässä käy lopulta niin, että tässä kaikki kuollaan, vaikka se aika vieraalta ajatukselta saattaa tuntuakin. Suomi on yksi maailman turvallisimmista maista syntyä ja synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä. Miesten elämä kun ei juuri lapsen myötä muutu. Se olet ap sinä, joka kärsit raskauden,heräät yölläkin imettämään, heräät vauvan kitinään lohduttamaan, olet pois töistä kun lapsi sairastaa, käyt neuvolakäynnit, suunnittelet ja järjestät synttärit, huolehdit että on oikeanlaiset ulkoiluvaatteet tarhassa mukana jne. Jne.
Helppo olisi miehenä haluta lapsia!
Ja vaikea olla miehenä, joka ei lapsia halua. Minun viiden vuoden avoliitto loppui kuin taikaiskusta siihen paikkaan, kun ilmoitin epäröiväni samalla tavalla kuin ap. Mitään keskustelua epäröintini syistä ei avovaimoni halunnut edes käydä (hoidin koko nuoruuteni vaikeasti kehitysvammaista siskoani ja luonnollisesti se oli välillä hyvin raskasta), ja kiire oli jo etsiä seuraava mies, jonka kanssa hankkia niitä lapsia.
Sanoisin, että tyypillisesti parisuhde loppuu, jos mies ei halua lapsia ja nainen haluaa, mutta mikäli roolit on toisinpäin, niin mies joustaa ja parisuhde jatkuu. Näin varmasti tulee käymään myös ap:n tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätin kuitenkin alistua miehen tahtoon ja jäädä hoitamaan lapsia sitten kun ne tulee T. ap
Vierailija kirjoitti:
Päätin kuitenkin alistua miehen tahtoon ja jäädä hoitamaan lapsia sitten kun ne tulee T. ap
====
Fake AP!
Älä yritä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, mies varmaan rakastaa sinua ja toivoo liiton sekä vuosien tuovan lapsitoiveet takaisin elämäänne. Voisin päätellä, ettet ole vielä iältäsi yli 35 vuotta :) Toki voin olla väärässä, mutta ikä ja lapsitoiveet vaikuttavat useimmiten suhteissa enemmän siihen kumppanin reaktioon.
Mitä mieltä itse olet syistä lapsettomuuteen? Onko kyse vain kumppanista,jota et näe lastesi isänä - jos toivot edelleen lapsia myöhemmin, sinulla on väärä mies (en osannut muotoilla paremmin,anteeksi) :D
Jos kyse on ihanasta miehestä, joka toivoo lapsia ja itse olet sitä mieltä, ettet halua - sinulla on väärä mies.
Sekä itselleen että toiselle olisi hyvä olla rehellinen omista tarpeistaan. Jos et halua lapsia ja toinen haluaa, sinulla on vielä koko elämäsi aikaa vielä seikkailla, ja rakastua, uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, mut en tiedä aloittajan ikää niin paha sanoa. Äitiys on kuitenkin peruuttamaton asia, joten en suosittele mikäli on jopa 1% mielessä ettei haluakaan lasta
Mistä tietää, onko se 1% epäröinti vain ns. luonnollista pelkoa? Aika ajattelematon täytyy ihmisen minusta olla, jos ei mieti, koe ja tunne asioita eri kantilta.
No, jos on luonnollinen pelko niin suotakoot hänen yrittää. Tänne turha tulla jälkeenpäin itkee "hitsi ku tuli tehtyä ja miten on vaikeeta hoitaa ja jne" :) siks kannattaa punnita hyvät ja huonot puolet ja mennä sen mukaan jos äitinä oleminen on tärkeintä
Itsekkäiden, jatkuvaa nuoruutta ihannoivien ihmisten ei pitäisi tehdä lapsia. Lapsi ansaitsee rakastavat, läsnäolevat vanhemmat. Nykypäivänä some vie voiton lapsista. Että miettikääpä sitä, mikä on oikeasti elämässä merkityksellistä?
Täällä joku jo mainitsikin asiasta, mutta tulen vielä torvena toitottamaan asiaa: mitä, jos iskee tosi, tosi huono nakki kohdalle? Syntyy lapsi, jolla on kehityshäiriöitä, vammaisuutta, joka tarvitsee paljon tukea, kenties ihan aikuisuuteen asti? Jos syntyy lapsi, joka ei pärjää teini-ikäisenäkään ilman apua? Entä, jos joutuu lapsen omaishoitajaksi? ADD, ADHD, autismi jne. hankaloittavat elämää jo reippaasti, saati sitten siitä vakavammat vammautumiset.
Aina, aina pitää ottaa huomioon myös se pahin mahdollinen skenaario. Joillekin nekin osuvat.
300/300: Sitä sisäistä voimaa millä lapsen mahdollisesta sairaudesta selviää, kutsutaan äidinrakkaudeksi, pyyteettömäksi vanhemman rakkaudeksi. Jos sinun vanhempasi olisivat miettineet tuollaisia syitä lapsettomuudelle, sinuakaan ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on tätä. Miesten elämä kun ei juuri lapsen myötä muutu. Se olet ap sinä, joka kärsit raskauden,heräät yölläkin imettämään, heräät vauvan kitinään lohduttamaan, olet pois töistä kun lapsi sairastaa, käyt neuvolakäynnit, suunnittelet ja järjestät synttärit, huolehdit että on oikeanlaiset ulkoiluvaatteet tarhassa mukana jne. Jne.
Helppo olisi miehenä haluta lapsia!Ja vaikea olla miehenä, joka ei lapsia halua. Minun viiden vuoden avoliitto loppui kuin taikaiskusta siihen paikkaan, kun ilmoitin epäröiväni samalla tavalla kuin ap. Mitään keskustelua epäröintini syistä ei avovaimoni halunnut edes käydä (hoidin koko nuoruuteni vaikeasti kehitysvammaista siskoani ja luonnollisesti se oli välillä hyvin raskasta), ja kiire oli jo etsiä seuraava mies, jonka kanssa hankkia niitä lapsia.
Sanoisin, että tyypillisesti parisuhde loppuu, jos mies ei halua lapsia ja nainen haluaa, mutta mikäli roolit on toisinpäin, niin mies joustaa ja parisuhde jatkuu. Näin varmasti tulee käymään myös ap:n tapauksessa.
Moni mies varmasti taipuu myös lasten hankintaan, mikäli vaihtoehdoksi asetetaan eroaminen. Voi olla myös yksi syy miksi, niin monet eroavat pikkulapsiaikana.
Alue: Aihe vapaa
En lukenut kaikkia viestejä, mut en tiedä aloittajan ikää niin paha sanoa. Äitiys on kuitenkin peruuttamaton asia, joten en suosittele mikäli on jopa 1% mielessä ettei haluakaan lasta