Avoeroapua
Tarvitsisin neuvoja tai näkemyksiä hankalaan tilanteeseen. 15 vuoden avoliitto on päättymässä, koska yhteiselo on käynyt mahdottomaksi. Asumme miehen omistamassa asunnossa ja asuntoa on vaihdettu isompaan pari kertaa vuosien aikana. Miehellä on lisäksi muutakin omaisuutta (mökki ja auto), mutta myös vielä jonkin verran asuntovelkaa.
Suhteen alkuvaiheessa olin opiskelija, nyttemmin matalapalkkaisessa työelämässä, mutta olen koko suhteemme ajan maksanut kodin vastikekulut. Lisäksi olen tietenkin osallistunut ruokamenoihin, mutta mies on enimmäkseen hoitanut sähkö-, netti- yms. laskut. Oikeastaan kaikki kotityöt ovat olleet myös kontollani.
Tiedän, että omistusasiat olisi ollut järkevää hoitaa toisin/kuntoon, mutta tilanne on nyt tämä. Oikeudentajuni sanoo että tästä yhteisestä kodista jokin osuus kuuluisi minullekin. Miehen muuhun omaisuuteen minulla ei tietenkään ole minkäänlaista intressiä. Miten asiaa tulisi lähteä setvimään? Onko minulla ylipäätään mahdollisuuksia johonkin hyvitykseen? Joutuisin hoitamaan asiaa pitkälti yksin, sillä mies ei suostu edes keskustelemaan eron mahdollisuudesta.
Kommentit (355)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ollut saamapuolella, jos 400 eurolla kuukaudessa on saanut asua ilmeisesti ihan hyvässä ja tilavassa asunnossa ja lisäksi diiliin on tuolla hinnalla kuulunut sähkö, netti, mahdollisuus käyttää autoa (+kuskia, jos ei aja itse?) ja mökkiä. Onko mies parempituloisena maksanut lomat, leffaliput, ulkona syömiset?
Luulisi, että pienituloisenakin olisi noin edullisten asumiskulujen jälkeen jäänyt kuukausittain edes pieni summa säästöön, mistä olisi kertynyt 15 vuoden aikana ihan kiva pesämuna.
Ei mene noin. Jos on pienillä tuloilla edes välillä, kuten moni nykyään on, kuten työtön, apurahalla, äitiyspäivärahalla, kotihoidontuella, harjoittelussa, työkokeilussa, kuntouttavalla jne. on oikeutettu asumistukeen, joka kattaa asumiskuluja, ja silloin helposti jää paljon vähemmänkin kuin tuo 400e maksettavaa (itsellä 160e nyt asumistuen jälkeen). Eli sen puolison tulot estävät tämän. Ei niin voi muutenkaan laskea, että yksityisillä vuokramarkkinoilla olisit maksanut näin ja näin paljon vuokraa. Eihän sitä mistään voi tietää, olisiko päätynyt yksityiselle vuokralle.
Mutta kun tuossa ei ollut kyse pelkästään vuokrasta, vaan ap on saanut asumisen lisäksi muita etuja, mihin ei saa asumistukia tai muita yhteiskunnan tukia, vaan mies on ne ap:lle tarjonnut. 400 euroa siitä kokonaisuudesta on pieni summa, jos ap siis esimerkiksi tästä mökistä ja autosta hyöytynyt.
Kuka on niin ahne, että mittaa ihmissuhteessa kaiken rahassa?? Ja eiköhän ap:lla itselläänkin ole ollut suhteeseen jotakin annettavaa, jos ei rahallista tai jotain mökkiä niin muuten.
Aloittaja itse kirjoitti, että hänen on ollut edullisempi asua miehen kanssa kuin yksin. Näin ollen voisi olettaa, että aloittajalla on myös ollut parisuhteessa paremmat mahdollisuudet säästää, kuin yksin ollessa, ja sen lisäksi elintaso noin yleensä on ollut parempi kuin yksin asuessa (esim. asuntoa vaihdettu isompaan pari kertaa, on mökki, on auto). Minusta tuntuu, että aloittajaa nyt harmittaa, kun ei ole tajunnut laittaa rahaa yhtään säästöön, mutta se ei varsinaisesti ole miehen vika.
Periaatteessa ap on maksanut vastiketta pari sataa liikaa, mutta vastaavasti mies on ilmeisesti maksanut muita yhteisiä menoja yksin, niin etten itse näkisi että aloittaja on joutunut taloudellisesti hyväksikäytetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ollut saamapuolella, jos 400 eurolla kuukaudessa on saanut asua ilmeisesti ihan hyvässä ja tilavassa asunnossa ja lisäksi diiliin on tuolla hinnalla kuulunut sähkö, netti, mahdollisuus käyttää autoa (+kuskia, jos ei aja itse?) ja mökkiä. Onko mies parempituloisena maksanut lomat, leffaliput, ulkona syömiset?
Luulisi, että pienituloisenakin olisi noin edullisten asumiskulujen jälkeen jäänyt kuukausittain edes pieni summa säästöön, mistä olisi kertynyt 15 vuoden aikana ihan kiva pesämuna.
Ei mene noin. Jos on pienillä tuloilla edes välillä, kuten moni nykyään on, kuten työtön, apurahalla, äitiyspäivärahalla, kotihoidontuella, harjoittelussa, työkokeilussa, kuntouttavalla jne. on oikeutettu asumistukeen, joka kattaa asumiskuluja, ja silloin helposti jää paljon vähemmänkin kuin tuo 400e maksettavaa (itsellä 160e nyt asumistuen jälkeen). Eli sen puolison tulot estävät tämän. Ei niin voi muutenkaan laskea, että yksityisillä vuokramarkkinoilla olisit maksanut näin ja näin paljon vuokraa. Eihän sitä mistään voi tietää, olisiko päätynyt yksityiselle vuokralle.
Mutta kun tuossa ei ollut kyse pelkästään vuokrasta, vaan ap on saanut asumisen lisäksi muita etuja, mihin ei saa asumistukia tai muita yhteiskunnan tukia, vaan mies on ne ap:lle tarjonnut. 400 euroa siitä kokonaisuudesta on pieni summa, jos ap siis esimerkiksi tästä mökistä ja autosta hyöytynyt.
Kuka on niin ahne, että mittaa ihmissuhteessa kaiken rahassa?? Ja eiköhän ap:lla itselläänkin ole ollut suhteeseen jotakin annettavaa, jos ei rahallista tai jotain mökkiä niin muuten.
No ap itse näyttää näin nyt ajattelevan. Kyse on siitä miten hyötyy miehestä rahallisesti. Neuvoja kyselee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ollut saamapuolella, jos 400 eurolla kuukaudessa on saanut asua ilmeisesti ihan hyvässä ja tilavassa asunnossa ja lisäksi diiliin on tuolla hinnalla kuulunut sähkö, netti, mahdollisuus käyttää autoa (+kuskia, jos ei aja itse?) ja mökkiä. Onko mies parempituloisena maksanut lomat, leffaliput, ulkona syömiset?
Luulisi, että pienituloisenakin olisi noin edullisten asumiskulujen jälkeen jäänyt kuukausittain edes pieni summa säästöön, mistä olisi kertynyt 15 vuoden aikana ihan kiva pesämuna.
Ei mene noin. Jos on pienillä tuloilla edes välillä, kuten moni nykyään on, kuten työtön, apurahalla, äitiyspäivärahalla, kotihoidontuella, harjoittelussa, työkokeilussa, kuntouttavalla jne. on oikeutettu asumistukeen, joka kattaa asumiskuluja, ja silloin helposti jää paljon vähemmänkin kuin tuo 400e maksettavaa (itsellä 160e nyt asumistuen jälkeen). Eli sen puolison tulot estävät tämän. Ei niin voi muutenkaan laskea, että yksityisillä vuokramarkkinoilla olisit maksanut näin ja näin paljon vuokraa. Eihän sitä mistään voi tietää, olisiko päätynyt yksityiselle vuokralle.
Mutta kun tuossa ei ollut kyse pelkästään vuokrasta, vaan ap on saanut asumisen lisäksi muita etuja, mihin ei saa asumistukia tai muita yhteiskunnan tukia, vaan mies on ne ap:lle tarjonnut. 400 euroa siitä kokonaisuudesta on pieni summa, jos ap siis esimerkiksi tästä mökistä ja autosta hyöytynyt.
Kuka on niin ahne, että mittaa ihmissuhteessa kaiken rahassa?? Ja eiköhän ap:lla itselläänkin ole ollut suhteeseen jotakin annettavaa, jos ei rahallista tai jotain mökkiä niin muuten.
En tiedä, kuka mittaa ihmissuhteessa kaiken rahassa. En minä ainakaan. Tässä keskustelussa aihe oli käsittääkseni nimenomaan raha ja kustannusten reilu jako, eikä "kaikki ihmissuhteessa".
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea avioliittolaki, jonnet. Kun menette naimisiin, kahdesta tulee yksikkö, jossa kaikki on yhteistä.
Vain peritty, lahjaksi saatu, testamentilla, saantokirjalla tai avioehdolla avio-oikeuden ulkopuolelle rajattu omaisus jää itselle jakamattomana.
Kaikki muu jaetaan tasan puolisoiden kesken ositustoimituksessa, asuntokin, vaika olisi vain toisen nimissä. Peritty kesämökkikin, ellei sitä suojaa testamenttiehto tai avioehto.
Kannattaa lukea se aloitus ennenkuin kutsuu muita jonneiksi, niin ei tarvitse muiden tuntea myötähäpeää.
Yhtä lailla kun varmaan mies on alkanut ajatella kaikkea sp:n tekemää hänelle kuuluvana saavutettuna etuna, niin nyt ap ajattelee kaikkea miehen hänelle tarjoamaa hänelle kuuluvana saavutettuna etuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sinä et ole oikeutettu puoleen miehen omaisuudesta vain sillä, että olet asunut siellä.
Ja jos tarkasti luet, niin huomaat, etten missään vaiheessa ole mistään puolesta omaisuudesta puhunutkaan. Ainoastaan jonkinlaisesta kohtuullisesta uuden elämän alkuun auttavasta summasta.
-ap
Miksi ihmeessä miehesi pitäisi sinulle antaa rahat uuteen elämään? Kertomasi mukaan teistä kumpikin on hyötynyt avoliitostanne. Myös sinä. Olet saanut asua halvalla, käyttää miehesi autoa ja mökkiä jne. Miehesi taas on hyötynyt siinä, että olet maksanut vastiketta. Toisaalta miehesi on maksanut yksin yhteisiä laskujanne, esim. sähkölaskua jossa sinullakin on osuutesi. Kertomasi perusteella olette tainneet maksella juoksevia kuluja aika lailla tasan. Miksi siis ajattelet, että mies on sinulle velkaa tuon rahasumman jonka tarvit uuden elämän alkuusi? Jos olisit koko ajan asunut yksin vuokralla olisit maksanut vuokraa, todennäköisesti enemmän kuin nyt vastiketta. Olisit maksanut yksin sähköt, vakuutukset, vedet ym kulut. Olisit tehnyt kotityöt ja ostanut ruokaa. Yksin eläessäsi sinulla olisi mennyt elämiseen enemmän rahaa. Olet siis hyötynyt avoliitostasi ja nyt haluat hyötyä vaan lisää. Mutta miksi miehesi pitäisi sulle maksaa vielä lisää? Sen kun osaisit perustella, sillä jos haluat saada sen hyvityksen niin sun todellakin tarvii perustella vaade. Ei riitä, että viime vuodet on olleet haasteellisia tai että olette asuneet yhdessä 15v. Sun pitää näyttää toteen, että mies on hyötynyt yhteiselämästänne enemmän kuin sinä. Että sinä olet maksanut yhteisiä kuluja enemmän ja mies on siten voinut kartuttaa omaisuuttaan sinun kustannuksellasi. Kertomasi mukaan näin ei ole käynyt. Olette yhdessä maksaneet elämisenne suunnilleen tasan. Kummankaan ei siis tarvi maksella mitään hyvityksiä toiselle.
Ei mene noin, vaan vastike eli asumiskulut olisi kuulunut maksaa puoliksi, ei naisen kokonaan. Sen toisen puolikkaan nainen olisi voinut laittaa vaikka oman osuutensa lyhentämiseen asunnosta, siis ihan virallisesti, paperilla. Olisi voinut hillitä miehenkin erohaluja, kun tietää, että ositus on tulossa.
Sinun laillasi ajattelevat typistävät miehen ja naisen välisen suhteen pelkäksi vuokranantajan ja vuokralaisen suhteeksi, siis kauppasuhteeksi. Ja yhdessä asumalla nainen on menettänyt tuet, jotka yksin asuvana mahdollisesti saisi, kuten asumistuet.
Myös vakuutukset, sähkö- ja vesilaskut olis sitten pitänyt maksaa puoliksi. Ja ap:n olisi pitänyt maksaa auton käytöstä ja mökin käytöstä. Nuo laskuthan on mies maksanut yksin. Miksi ihmeessä lasket vain ap:n maksamia kuluja muttet miehen osuutta?
Ja ei niitä olemattomia tukia nyt laskeskella tässä tilanteessa. Niitä ei ole ollut eikä kukaan ole niitä menettänyt. Lasketaan vaan se onko pariskunta maksellut menoja suunnilleen saman verran vai onko ap joutunut maksamaan yhteisiä menoja enemmän kuin mies. Ap:n oman kertomuksen mukaan ei ole joutunut. Joten kukaan ei ole kellekään velkaa. Ei miehen tarvi mitään olemattomia asumistukia ap:lle maksella. Ap on ihan vapaaehtoisesti sinne miehen luo muuttanut ja siellä pysynyt 15 vuotta. Olis ottanut ja lähtenyt jos riiston kohteeksi on joutunut. Olis saanut ne suuret asumistuet ja muut rahat. Tosin olis niillä myös maksanut ihan itse kaikki menonsa. Veikkaan että enemmän olis ollut maksettavaa.
Ei se silti mene noin, että ap maksaa koko vastikkeen. Vaan puolet vastikkeesta ja puolet todellisista muista juoksevista kuluista. Sitten vasta nähdään, onko oikeudenmukaisesti laskettu. Ja tämä siis yleiseksi ohjeeksi kaikille vastaavassa tilanteessa oleville. Jokaisen tilanne on eri, enkä ole lukenut näitä kaikkia auto- ja mökkietuja sun muita, mutta tämä ohje pätee kaikille, että puolet vastikkeesta ja puolet muista kuluista, eikä mitään koko vastikkeita. Ja entäs ap:n annettavat suhteeseen? Pitäiskö hänenkin laskuttaa miestä vaikkapa polkupyöränsä lainaamisesta tai vanhempiensa kotitilalla oleskelusta ja ruokapöydässä syomisestä pääsiäisenä? (Ja nämä olivat siis vain esimerkkejä.)
Parisuhteen idea varmasti on ollut ap:lläkin jakaa elämä, jolloin jaetaan työ ja talous. Varmaan siksi hän on tehnyt kotitöitäkin enemmän, tai siis kaikki, jos on kokenut että se on sitä miten hän voi edistää yhteistä elämää ja arkea, ja sitä mitä hän voi tuoda suhteeseen ja yhteiseen elämään. Se on sama ansa mihin niin moni nainen menee, että asunnon voi ottaa pois toiselta, mutta kaikkia niitä aterioita ei. Minusta tämä epäsuhta oli jo nähtävissä siitä, että mies ei alkanut yhtään puhua avioliitosta, vaikka ap otti asian esille. Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, onko suhteessa kaikki kohdallaan, tarkoitan että millaiseksi sen on itse kuvitellut.
On todella hassua, että nainen maksaa miesystävänsä vastikkeita. Muuta kuin auttamisesta, ellei mies muuten pärjää.
Millä perusteella miehen voisi ajatella jotain hyvittävän; miksi ei toisin päin?
Jos seurustelussa laskee kodinhoidon hinnan, samalla periaatteella pitäisi huomioida myös teoreettisen vuokran suuruus.
"avoeroapua", sen lukee helposti: "aivopierupapua"
Tämä keskustelu on ajautunut osin oudoillekin kierroksille enkä ehdi jokaista väärää käsitystä ja väittämää korjaamaan tai vastaamaan uudelleen kysymyksiin, joihin olen jo vastannut. Mukavaa silti, että kommentoitte, vaikka oma pää taitaa olla nyt vielä enemmän pyörällä kuin ennen. Joidenkin mielestä olen hölmö, kun olen ajautunut tällaiseen tilanteeseen, ja joidenkin mielestä taas ahne, kun kehtaan edes pohtia mitään mahdollisia hyvityksiä. Joidenkin mielestä tunnun olevan sekä hölmö että ahne, mutta jos kyse olisi avioliitosta, en ilmeisesti olisi kumpaakaan.
Mutta ehkä tämä on kuitenkin ihan hyödyllistä keskustelua, sillä voihan olla että joku toinenkin on vastaavanlaisessa tilanteessa.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea varmasti on ollut ap:lläkin jakaa elämä, jolloin jaetaan työ ja talous. Varmaan siksi hän on tehnyt kotitöitäkin enemmän, tai siis kaikki, jos on kokenut että se on sitä miten hän voi edistää yhteistä elämää ja arkea, ja sitä mitä hän voi tuoda suhteeseen ja yhteiseen elämään. Se on sama ansa mihin niin moni nainen menee, että asunnon voi ottaa pois toiselta, mutta kaikkia niitä aterioita ei. Minusta tämä epäsuhta oli jo nähtävissä siitä, että mies ei alkanut yhtään puhua avioliitosta, vaikka ap otti asian esille. Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, onko suhteessa kaikki kohdallaan, tarkoitan että millaiseksi sen on itse kuvitellut.
Kyllä mulla varoituskellot soivat tasaisin väliajoin, kun avioitumistoiveeni kaikui kuuroille korville. Tavallaan tiedostin, että ei tämän varmaan tällaista pitäisi olla., mutta en sitten kuitenkaan saanut tehtyä asialle mitään konkreettista vaan jotenkin jumituin ja tyydyin tähän elämään.
-ap
En ole lukenut koko ketjua, mutta mielestäni jotain mökin kuluja ei voi vetää asiaan, jos niistäkään ei ole sovittu yhteisesti. Voihan olla ettei toista edes kiinnosta mökkeily eikä se ole itselle mitenkään oleellista.
Olin itsekin suhteessa, jossa rikkaalla miehellä oli auto ja itsellä köyhänä ei edes korttia. Kuljin pääasiassa julkisilla, toki sain myös kyytejä yms., mutta maksoin bensoja myös. Minusta olisi ollut todella väärin, että minulta olisi laskutettu puolet auton hinnasta ja kaikista mahdollisista auton kuluista, kun kerran "hyödyin" autosta.
Vierailija kirjoitti:
ja seksipalveluiden hinta...
Mitä järkeä pariskunnan olisi maksaa toisilleen seksistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea varmasti on ollut ap:lläkin jakaa elämä, jolloin jaetaan työ ja talous. Varmaan siksi hän on tehnyt kotitöitäkin enemmän, tai siis kaikki, jos on kokenut että se on sitä miten hän voi edistää yhteistä elämää ja arkea, ja sitä mitä hän voi tuoda suhteeseen ja yhteiseen elämään. Se on sama ansa mihin niin moni nainen menee, että asunnon voi ottaa pois toiselta, mutta kaikkia niitä aterioita ei. Minusta tämä epäsuhta oli jo nähtävissä siitä, että mies ei alkanut yhtään puhua avioliitosta, vaikka ap otti asian esille. Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, onko suhteessa kaikki kohdallaan, tarkoitan että millaiseksi sen on itse kuvitellut.
Kyllä mulla varoituskellot soivat tasaisin väliajoin, kun avioitumistoiveeni kaikui kuuroille korville. Tavallaan tiedostin, että ei tämän varmaan tällaista pitäisi olla., mutta en sitten kuitenkaan saanut tehtyä asialle mitään konkreettista vaan jotenkin jumituin ja tyydyin tähän elämään.
-ap
Toi on niin tavallista, sitä alistuu ja yrittää olla kyseenalaistamatta. Toivoo, että kaikki olisi kuitenkin ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen idea varmasti on ollut ap:lläkin jakaa elämä, jolloin jaetaan työ ja talous. Varmaan siksi hän on tehnyt kotitöitäkin enemmän, tai siis kaikki, jos on kokenut että se on sitä miten hän voi edistää yhteistä elämää ja arkea, ja sitä mitä hän voi tuoda suhteeseen ja yhteiseen elämään. Se on sama ansa mihin niin moni nainen menee, että asunnon voi ottaa pois toiselta, mutta kaikkia niitä aterioita ei. Minusta tämä epäsuhta oli jo nähtävissä siitä, että mies ei alkanut yhtään puhua avioliitosta, vaikka ap otti asian esille. Silloin kannattaa pysähtyä miettimään, onko suhteessa kaikki kohdallaan, tarkoitan että millaiseksi sen on itse kuvitellut.
Kyllä mulla varoituskellot soivat tasaisin väliajoin, kun avioitumistoiveeni kaikui kuuroille korville. Tavallaan tiedostin, että ei tämän varmaan tällaista pitäisi olla., mutta en sitten kuitenkaan saanut tehtyä asialle mitään konkreettista vaan jotenkin jumituin ja tyydyin tähän elämään.
-ap
"Hälytyskello" mistä? Siitäkö, ettet eron yhteydessä voinutkaan viedä puolia miehen omaisuudesta?
Saat ap sen, minkä ansaitsetkin mukaasi eli itse ansaitsemasi oman omaisuutesi. Mies taas pitää itse ansaitsemansa / perimänsä omaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta mielestäni jotain mökin kuluja ei voi vetää asiaan, jos niistäkään ei ole sovittu yhteisesti. Voihan olla ettei toista edes kiinnosta mökkeily eikä se ole itselle mitenkään oleellista.
Olin itsekin suhteessa, jossa rikkaalla miehellä oli auto ja itsellä köyhänä ei edes korttia. Kuljin pääasiassa julkisilla, toki sain myös kyytejä yms., mutta maksoin bensoja myös. Minusta olisi ollut todella väärin, että minulta olisi laskutettu puolet auton hinnasta ja kaikista mahdollisista auton kuluista, kun kerran "hyödyin" autosta.
Meillä yhteisen auton kulut maksetaan samalta taloustililtä mistä asumismenot ja ruoka (kumpikin laittaa tilille kuukausittain saman summan, joka riittää ne kattamaan, tarvittaessa laitetaan lisää mutta aina 50/50). Sillä tavalla ei tarvitse halkoa hiuksia siitä, että kumman meno oli milloinkin kyseessä. Lisäksi toisella on oma auto, jonka kuluista hän vastaa yksin (ja niin on periaatteessa itsellänikin mutta se on tällä hetkellä seisonnassa koska teen etätöitä).
Kyllä. Ja ap on ihan itse vaihtanut tuon "asumistukihyödyn" noihin muihin, ja paljon hintavimpiin, etuihin!
-Yksiössä, ei mökkiä eikä autoa, mutta se asumistuki, ou jee, ja siltikin on jostain kumman syystä halunnut maksaa 400e/kk ja saanut siihen "vain" autokyydit, isomman kodin, mökkeilyä 15 vuotta, ja mitä vielä muuta? Niin, opiskellut hyvissä oloissa ja kaikessa rauhassa, ilman ahdistusta siitä saako opiskelijakämppää ja ilman Kelan tukiviidakon taisteluja ja rahojen odotteluja. Ja nyt pitäis miehen ostaa sille oikein oma asunto. Vai riittäiskö miehen asunto, ja mies saisi kai armosta pitää mökkinsä?