30v nainen ja olen alkoholisti, mikä sinun mielestäsi ajaa ihmisen tähän?

No ei kyllä ihmisen tarvitse ketään syyttää juomisestaan. Juo kun se tuntuu hauskalta.

Vierailija kirjoitti:

No onko sulla asioita mitä pakenet turrutukseen? Saatko mistään muusta iloa ja sisältöä?

Oon itse 33v nainen. Mulla ei varsinaisesti tuota ongelmaa olla ilman, mutta kun otan niin vedän yleensä tilttiin asti, en muista illoista mitään, oon hölmöillyt aiemmin urakalla (olin tosin mielialalääkitykselläkin). Jostain syystä mun seuraan hakeutuneet miehet on olleet myös päihdeongelmaisia. Mä vedän kevyesti pari litraa kirkasta viinaa viikonlopussa, arkisin sit masentaakin, kärsin myös paniikkihäiriöstä. Litra viinaa 50 kiloiselle naiselle iltaa kohden! Joskus riitti viinipullo, sitä aiemmin pari siideriä.

Viime viikonloppuna onnistuttiin miehen kanssa vetämään 5 litraa viinaa... Luojan kiitos mies sai uuden lääkityksen eli tuen häntä ihan hyvillä mielin raitistelussa, tää kulutus on ollut aivan järkyttävää. Laskin kalorit ja annosmäärät ja vetää hiljaiseksi.

Sinkkuna ja yksin ollessa en juurikaan juo, ei edes tee mieli. Elän terveellisesti ja urheilen ja nautin siitä, toistaiseksi olen hoikka ja suht hyväkuntoinen. Pystyn myös olemaan tiettyyn rajaan asti hyvin ilman alkoholia vaikka olen seurassa joka juo. Kukaan ei uskoisi kuinka paljon juon ja kaikki jotka ovat nähneet ovat sanoneet ettei ole ennen nähnyt niin pientä naista joka kykenee juomaan kun raavas mies. En ole ylpeä siitä.

Mä ainakin aiemmin paikkasin sillä huonoa itsetuntoa ja jännitystä sosiaalisissa tilanteissa. Mulla on aina ollut muutenkin mielenterveys- ja uniongelmia. Joskus olen myös viikon päätteeksi juonut vain että sammun ja saan nukuttua. Olen kamala jännittäjä ja stressaaja.

Oon myös joutunut hätäleikkaukseen telottuani itseni kännissä niin pahasti. Se hidasti vähäksi aikaa, sit taas lisääntyi. Pohja ei kai ole vielä tullut vastaan.

Koska se pohja tulee vastaan kellekin ja löytääkö elämään tarpeeksi syitä olla juomatta? Mitä sen tilalle?

Jestas .

Onko sulla ikinä tutkittu adhdtä?

Adhd aiheuttaa mm. Stressiä, masennusta, ahdistusta ja uniongelmia. Ja syömishäiriöitä, pakonomaista urheilua, peliongelmia, laiskuutta ja saamattomuutta, seksiriippuvuutta...

Eiks ADHD.n hoitoon käytetä am fetamiiniä... huumetta sekin.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa syy alkoholismiin on puhdas itsekkyys!!!

Muistaakseni herkät ja empaattiset ovat alttiimpia riippuvuudelle. Liikaa ajatuksia joilta ei saa rauhaa.

Mihin ne ajattelemattomat korvikset tarvii turrutusta?

Vastaan vielä ap:n kysymykseen, että minulla siis alkoholin suurkulutusta ja päihdeongelman aiheutti hoitamaton adhd., nuorelle 30v naiselle

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama mitä tunteita siellä taustalla on, tärkeintä on, että käsittelet niitä selvin päin.

Ensin lopetat alkoholin ostamisen, sitten voit miettiä, syyllistää, syyllistyä, piehtaroida itsesäälissä ja etsiä syitä. Kunhan et unohdu noihin tunteisiin pitkäksi aikaa, se ei ole sen parempaa kuin itsensä tuhoaminen ryyppäämällä. 

Olin myös kolmekymppisenä huolissani itsestäni, niin olivat läheisenikin. Kävin katkolla, AAssa, pohdin ja pohdin. En vieläkään tiedä, mikä minut ajoi juomaan, mutta lopetin sen jouduttuani pitkäksi aikaa sairaalaan. Olin alle 30-vuotias, opiskelut loppusuoralla ja elämä edessä, paitsi että makasin letkuissa ja lääkäri sanoi, että ehkä voimme harkita elinsiirtojonoa. Tietysti ehkä, koska edelläni olisi myös niitä tarvitsijoita, jotka eivät omilla toimilla ole tuhonnut maksaansa, enkä mitenkään pysty antamaan 100% lupausta (pystyykö kukaan lupaamaan mitään 100% varmuudella?) siitä, että pysyisin jatkossa erossa alkoholista. Maksani toipui kuitenkin niin hyvin, ettei tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä, että olisin vienyt jonkun "syyttömän" siirtoelimen, pärjään omallani. 

Käveleminen oli huteraa, en selvinnyt arjen askareista yksin. Veljeni muutti hetkeksi luokseni. En ole nyt 13 vuoteen koskenut alkoholiin, enkä tiedä mitä tapahtuisi jos kokeilisin. En haluakaan tietää.

Mitään syytä en ole keksinyt, kaiken piti olla hyvin. Olin kyllä yksinäinen ja syömishäiriö määritti elämääni. Pidin itseäni anorektikkona, joka ryyppää. Lopulta olin alkoholisti, joka pelkää myös ruokaa. Olen lopettaut syiden etsimisen, en koe tekeväni sillä tiedolla yhtään mitään. Riittää, että olin tarpeeksi typerä ja häiriintynyt, mutta nyt menee paremmin. En pelkää, että tarttuisin pulloon enää ikinä, juomattomuus on ollut helppoa. Ruokailu on ihan toinen tarina, mutta ei siitä nyt tässä.

Neuvoni on, että päätät selkeästi, että se ryyppääminen on nyt loppu. Se ei sovi sinulle, ei siinä sen kummempaa. En minäkään tosin olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että päädyn sairaalaan letkuihin. Piti ihan itse kokea, että kyllä sinne pohjalle päätyy kauniit ja nuoret, kyllä siellä on tilaa.

Mukavaa kevättä!

Olipa tajuttoman hyvin kirjoitettu. Rispektiä ja kaikkea hyvää sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Uskoontulo. Täyty pyhällä hengellä, älä alkoholilla. Jeesus rakastaa Sinua.

www.tuleuskoon.fi

Joo, valitettavan moni tosiaan pääsee riippuvuudesta eroon vaihtamalla sen toiseen riippuvuuteen.

Nämä on niin henkilökohtaisia asioita, että on vaikea tietää mikä eri ihmisillä tässä voi olla syynä. Kerron kuitenkin oman tarinani, josko siitä jotain yhtymäkohtia löytäisit, vaikkei oma stoorini liity alkoholiin.

Olin jonkun aikaa koukussa pilven polttoon ja sitä tuli tupruteltua päivittäin. Pakenin tällä masennusta, jota en ymmärtänyt olevan olemassa. Tajusin olevani koukussa, kun huomasin suuttuvani jos en päässyt ollenkaan tai vaan tarpeeksi pilveen. Pilvessä oleminen oli tullut minulle ainoaksi tavaksi pystyä nauttimaan asioista ja selvinpäin oleminen oli ihan kamalaa. Noh, ei siinä auttanut kun lähteä analysoimaan omaa elämää ja kääntää kurssia kohti sitä elämäntilannetta mikä oli ennen masennusta. Pikku hiljaa tekemällä uusia valintoja elämässä tilanne lähti parantumaan. Pilven poltto väheni huomattavasti ja pari vuotta sitten se aiheutti minulle niin hirveän paniikkikohtauksen, että jäi kokonaan. Olen onnistunut löytämään iloa taas elämääni ja voin paremmin sitten lapsuuden.

Vierailija kirjoitti:

Eiks ADHD.n hoitoon käytetä am fetamiiniä... huumetta sekin.

Suosittelen nyt tutustumaan adhd;hen ja mitä se on neurologisesti ja mikä sen aiheuttaa, ja mikä siihen auttaa. Adhd on aivojen välittäjäaineiden ja rakenteiden poikkeavuuden aiheuttama pysyvä neurologinen erityispiirre tai sairaus, miten sen haluaakaan määrittää.

Netistä löytyy onneksi kattavasti tietoa esim adhd liitto ! 😊👍

Lääkkeet ei valitettavsti toimi kuten huumeet vaikka anfetamiini pohjaisia osa onkin 😊

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä alkoholistilta että miten pystyy juomaan joka päivä? Eikö ole krapulaa? Miten voi tehdä töitä krapulassa?

Itselle tulisi niin paha krapula 8 * 0,35 siideristä etten pääsisi seuraavana päivänä sängystä ylös ja olen perusterve sekä liikunnallinen. En edes jaksaisi juoda noin paljon. Tulisi oksennus.

Tunnen alkoholisteja ja he pystyvät juomaan joka päivä ja käyvät vielä töissäkin. Vuosia näin...

Alkoholismi kehittyy ainakin suurelta osin siksi, ettei tule krapulaa. Lienee geneettistä. Kännissä on kivaa ja kun tietää, että seuraava aamu ei ole mitenkään kamala, niin äkkiäkös sitä oppii viihdyttämään iltojaan. Etenkin kirkkaat toimivat kuin tauti, saa tintata menemään kunnolla, aamulla korkeintaan silmät killillään ja punaiset, mistä tietää että tämä aamu ei ole autoiluaamu.

Mutta itse alkuperäisen kysyjän ongelmaan. Antabus ei auta alkoholismiin, riippuvuus on ja pysyy. Sitä paitsi Antabusta ei voi syödä loputtomiin, koska sekin on maksalle haitallista. Minulla on kahden kirjaimen hyvä neuvo : AA. Sieltä saat selkänojaa ja vertaistukea.

Ei siihen mitään syytä ole, kaikki on itsessä, apua voi pyytää mutta ilman omaa halua mikään apu ei auta, valuu kuten vesi hanhen selästä.

Sun pitäisi varmaan keksiä elämääsi jotain muuta sisältöä kuin juominen. Itselläni alkoholin kulutus oli kovinta silloin kun olin elämääni onneton, tyytymätön ja tylsistynyt ja kaipasin jotain sitä turruttamaan. Sitten muutin elmääni mielekkäämmäksi ja myös tutustuin itseeni uudella tavalla. Sitä kautta olen löytänyt uusia mielenkiinnon kohteita ja intohimojakin. Alkoa toki kuluu joskus vieläkin, mutta nykyisin se harvoin on se odotettu palkinto ja lohdutus paskan arjen keskellä.

Alkoholismiin on vain yksi lääke.Alkoholinkäyttö pitää loppua kokonaan.(t. ex-juoppo).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sopiva geeniperimä ja usein toistunut käyttö. Jos kuulut samaan ihmisryhmään kuin minä, niin alkoholi vapauttaa mielihyvähormoneja enemmän kuin muilla. On mitattu että se vaihtelee jopa 5-200%. Voi miettiä kumpi alkoholiin mieltyy enemmän se jolla nousee 5% vai se jolla 200%. Jälkimmäinen on lähes taivaskokemus. Sitten sitä haluaa toistaa ja toistaa. Sitten pikkuhiljaa aivot adaptoituu jne. Mutta alkusyy on tuo , että tulee hyvä olo.

Ja nyt olen ollut 2 vuotta raittiina.

Tunnistan. Ja onnea raittiudesta. Mistä sä olet löytänyt apua?

Oma tilanteeni oli aika monisyinen, en jaksa kirjoittaa koko tarinaa, mutta vertaistuki oli tärkeässä osassa. Oon ollut kymmenen vuotta raittiina. Se on siis mahdollista.

N46

Kiitos. Pohjakosketuksesta tai yhdestä niistä se lähti. Ryyppyputki vei sairaalaan. Siitä nöyrtyneenä myönsin läheisille, että olen alkoholisti. Läheisten tuella ja sillä, että elämä kaikesta huolimatta oli ja on itsellä kunnossa. Perhe, hyvä työ. Tähän lisäsin sitten urheilun. Vähän ihmeellistä oli , että se viinanhimo hävisi. Sen jälkeenhän se on helppoa. Kun himo on tallella on se aikamoista kärvistelyä. Aa ei ollut minulle sopiva. Pitää liiaksi kiinni aa-perinteistä ja kliseistä. " iso kirja" 12 askelta jne. Niistä puhutaan kuin uskonnosta ja ohjaaja halusi aina käsitellä jonkun askelista ja puheenvuorojen piti pysyä niissä kehyksissä.

Vierailija kirjoitti:

8 siideriä 😂

Normi arkipäivänä menee 8-10 kaljaa ennen kuin työpäivä on edes ohi ja ryyppääminen alkaa vasta sen jälkeen.

... Ja sit on näitä jotka ovat ylpeitä alkoholismistaan ja dissaavat niitä, ketkä herää ongelmaan ja haluaa tehdä jotain sille.

Hyvä ap, että olet havahtunut!

Geenit. Dopamiinit mitä humalastasi saat, ovat vahvemmat kuin krapulasi tuottama paha olo. Jos et saisi känneistäsi niin hyviä kicksejä ja krapulasi olisivat kovempia sekä pitkäkestoisempia, tuskin olisit alkoholisti. Henkiset tekijät voivat laukaista addiktion, mutta fyysiset ominaisuutesi ja taipumuksesi mahdollistavat sen.

Älä soimaa itseäsi. Se on sairaus. Hae itsellesi rohkeasti apua.

On ihan ilmiselvää, että joillekin riippuvuus syntyy erittäin helposti, toisille ei juuri millään. Aivokemiasta lienee kyse.

Maksakirroosiin kuoleminen on tuskallinen tapa kuolla. Sitä ennen saatat oksentaa ja paskantaa verta, vatsasi paisua kuin pullataikina askiteksen takia. Askitesta poistetaan, mutta voit olla kohta taas samanlainen pallovatsa. Ihosi kellastuu, et jaksa mitään. Loppujen lopuksi sisäelimesi yksi kerrallaan lakkaavat toimimasta ja kuolet. Kivualis loppu. Sitäkö haluat?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se "päivä kerrallaan elämme" auttaa alkoholistia.

Päivä kerrallaan on yksi iskulauseista vertaisryhmissä.

Alkoholistin tarvitsee olla vain yksi päivä kerrallaan viinasta erossa.

Vähän kuin Päivä murmelina tyyliin.

Aamulla päättää tänään en ota. Huomenna sama juttu ja jne.

Nää kolmekymppiset on vielä kuolemattomia, ei ne säiky terminaalivaiheen kuvauksia. Ite pitää tajuta missä mennään ja laittaa se korkki kiinni. Se näet on ainoa keino lopettaa juominen.